Potilaan tiedollinen yksityisyys heräämössä

Tutkielman tarkoituksena oli kuvata potilaan kokemuksia tiedollisesta yksityisyydestään sekä tiedollista yksityisyyttä edistäviä ja estäviä tekijöitä heräämössä. Tämän tiedon pohjalta on mahdollista kehittää heräämön hoitotyötä potilaiden tiedollisen yksityisyyden osalta. Tutkimus toteutettiin kuvailevana haastattelututkimuksena. Aineisto kerättiin puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla. Tutkimuksessa haastateltiin yhden suomalaisen yliopistosairaalan korva-, nenä- ja kurkkutautien (KNK) klinikan heräämössä hoidettuja aikuispotilaita 1-2 tunnin kuluessa heräämöhoidon päättymisestä. Haastatteluaineisto koostui 17:stä päiväkirurgisen – tai vuodeosastopotilaan haastattelusta. Tallennetut haastattelut litteroitiin ja aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Potilaat kuvasivat tiedollista yksityisyyttä potilaan tietojen hallintana: potilaan tietojen luottamuksellisena käsittelynä ja oikeutena omiin tietoihin. Tiedollista yksityisyyttä pidettiin tärkeänä, mutta potilaat eivät olleet erityisen huolissaan tämän toteutumisesta heräämössä. Tiedollinen yksityisyys toteutui potilaiden mielestä melko hyvin heräämössä lukuun ottamatta tilanteita, joissa henkilökunta vaihtoi suullisesti tietoja potilaasta keskenään. Suurin osa potilaista totesi KNK-vaivojen olevan niin neutraaleja, ettei niiden joutuminen ulkopuolisten tietoon ollut heistä merkityksellistä. Tieto leikkauksesta kiinnosti potilaita ja he olivat tyytyväisiä saatuaan siitä tietoa heräämössä. Tiedollisen yksityisyyden toteutumista edistivät potilaan uppoutuminen omaan maailmaansa, mahdollisuus kontrolloida ja saada tietoa asioistaan, kahdenkeskinen vuorovaikutus, tieto tiedollisesta yksityisyydestä, heräämön tilajärjestelyt ja tiedollista yksityisyyttä koskevien sääntöjen noudattaminen. Muiden potilaiden uteliaisuus, potilaan kyvyttömyys suojata omia tietojaan ja ulkopuolisuus omissa asioissaan, kahdenkeskeisen vuorovaikutuksen mahdottomuus, yksityisen tilan puute ja tiedollista yksityisyyttä koskevan sääntelyn noudattamattomuus koettiin tietojen luottamuksellisen käsittelyn esteiksi heräämössä. Potilaiden tietojen luottamuksellista käsittelyä voitaisiin parantaa kiinnittämällä huomiota raportointimenetelmiin ja -paikkaan heräämössä. Käytettävissä olevia keinoja, kuten sermejä ja potilaiden sijoittelu heräämössä, kannattaa käyttää hyödyksi potilaan tiedollisen yksityisyyden suojaamiseksi. Tiedollisen yksityisyyden määritelmää tulisi jatkossa täsmentää käsiteanalyysin avulla. Lisäksi tiedollista yksityisyyttä olisi hyvä tutkia hoitotyön ympäristöissä, joissa potilaiden hoitoon liittyy mahdollisesti arkaluonteisempia tietoja kuin KNK- potilailla.

Psykososiaalisten haittojen ja mielialan yhteys ikäkuuloon – potilaan näkökulma

Ikäkuulo on iän myötä hitaasti etenevä parantumaton aistivika, joka ilmenee huonokuuloisuutena. Ikääntyvän väestön määrän lisääntyessä myös ikäkuuloisten määrä kasvaa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla keski-ikäisten sekä ikääntyvien ikäkuuloisten kokemia kuulo-ongelmasta johtuvia psykososiaalisia haittoja ja heidän mielialaansa sekä sitä onko näillä tekijöillä yhteyttä toisiinsa. Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä tietoa ikäkuulon aiheuttamista haittatekijöistä, jotta hoitotyössä opittaisiin tunnistamaan ikäkuuloiset potilaat entistä varhaisemmassa vaiheessa, ja siten pystyttäisiin tukemaan heidän hyvää elämänlaatuaan. Kyseessä oli kuvaileva, korrelatiivinen tutkimus. Aineisto kerättiin kyselytutkimuksen avulla, käyttäen esitietolomaketta, kahta itsearviointimittaria (HHIE-S- ja Kaksi kysymystä masennuksesta -mittari) ja uusimman kuulokäyrän BEHL(0,5-1-2-4kHz) -arvoa. Aineisto kerättiin yhden yliopistosairaalan kuulontutkimusyksikön asiakkailta kesä-marraskuun 2015 aikana (n= 64, vastausprosentti 80 %). Aineisto analysoitiin kuvailevin tilastotieteen menetelmin tutkien yhtäläisyyksiä, eroavaisuuksia ja riippuvuussuhteita. Analysointivaiheessa vastaajat jaettiin kahteen ikäluokkaan: työikäisiin, 50–65-vuotiaat ja eläkeikäisiin, 66–82-vuotiaat. Tulosten mukaan 60 %:lla vastaajista todettiin lievä kuulovika. Työikäisistä 41 % ja eläkeikäisistä 65 % kokivat itsensä huonokuuloisiksi. Hieman yli puolelle (54 %) itsensä huonokuuloiseksi kokevista kuulo-ongelma aiheutti vaikeita psykososiaalisia haittoja. 43 % vastaajista kärsi enemmän kuulo-ongelman aiheuttamista sosiaalisista ja 24 % enemmän emotionaalisista haitoista. Vastaajista 29 % oli kokenut masennusta tai mielenkiinnon puutetta viimeisen kuukauden aikana, eläkeikäiset työikäisiä ja naiset miehiä useammin. Tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä havaittiin itsensä huonokuuloiseksi kokemisen ja psykososiaalisten haittatekijöiden kesken (rho=0,50; p=0,001), psykososiaalisten haittatekijöiden ja masennuksen kokemuksen kesken (rho=0,27; p=0,002) ja mielenkiinnon puutteen kesken (rho=0,28; p=0,001) sekä masennuksen ja mielenkiinnon puutteen kesken (rho=0,68; p=0,001). Tutkimus toi tietoa eri-ikäisten ikäkuuloisten eroavaisuuksista psykososiaalisten haittatekijöiden kokemisessa. Tietoa tulisi hyödyntää varhaisen vaiheen tunnistamisen apuna työterveyshuollossa, perusterveydenhuollossa ja myöhemmin kokonaisvaltaisen kuulonkuntoutuksen suunnittelussa.

Sydänpotilaan fysioterapian kirjaamisen laatu ja sisältö erikoissairaanhoidossa

Fysioterapian kirjaamissuositus ohjeistaa kirjaamaan yhtenevästi muiden terveydenhuollon ammattiryhmien kanssa. Kirjaamisen tulisi noudattaa fysioterapiaprosessin vaiheita sisältäen potilaan hoidon kannalta oleelliset tiedot potilaan oman näkemyksen huomioiden. Liikunnallinen sydänkuntoutus sisältää potilaan voinnin mukaisia liike- ja lihaskuntoharjoitteita, hengitysharjoituksia sekä terveellisten elämäntapojen ohjausta. Tämän laadullisen retrospektiivisen rekisteritutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja arvioida sydänpotilaan fysioterapian kirjaamisen laatua fysioterapiapalveluprosessin toteutumisen näkökulmasta erikoissairaanhoidon kontekstissa. Tarkoituksena oli myös kuvata sitä, mitä kirjausten perusteella sydänpotilaan fysioterapia sisältää sairaalavaiheen sydänkuntoutuksessa ja miten potilaan oma näkemys huomioidaan kirjaamisessa. Aineisto kerättiin 2004–2009 sydänpotilaiden sähköisestä potilasrekisteristä. Hoitojaksoista n=450 sisälsi valintakriteerit: 1) potilaalla mikä tahansa sydändiagnoosi ensisijaisena ja 2) hoitojakso sisälsi vähintään yhden fysioterapialehden. Satunnaisotannalla tehty otos n=150 hoitojaksoa analysoitiin deduktiivisen ja induktiivisen sisällönanalyysin sekä kvantifioinnin avulla. Hoitojaksoista neljä oli päällekkäisiä, joten lopulliseksi otoskooksi muodostui n=146 hoitojaksoa, jotka sisälsivät yhteensä n=285 fysioterapialehteä. Fysioterapiaprosessin kaikki vaiheet oli havaittavissa 23%:ssa hoitojaksoista. Vaiheiden toteutuminen kirjaamisessa vaihteli 47% ja 95%:n välillä. Fysioterapiaprosessi alkoi lähes aina lääkärin lähetteellä. Heikoiten oli kirjattu potilaan tulovaiheen tietoja. Fysioterapian toteutus oli kirjattu 88%:iin hoitojaksoista ja sydänpotilaan fysioterapia sisälsi kirjausten perusteella eniten kävelyharjoituksia (62%), apuvälinearvioita tai -mainintoja (61%) ja hengitys- tai yskimisharjoituksia (42%). Liikunta- ja elämäntapaohjaus oli kirjattu 19%:iin hoitojaksoista. Fysioterapian hyödyn arviointi oli havaittavissa noin puolessa hoitojaksoista. Potilaan oma näkemys oli kirjattu 43%:ssa hoitojaksoista, jotka liittyivät useimmin terveyteen liittyvään elämänlaatuun esimerkiksi liikunnan harrastamiseen ja sairauden oireisiin. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että fysioterapian kirjaamisen laatu vaihteli suuresti ja vain harva kirjaus noudatti kirjaamisen suositusta. Tulokset osoittivat myös, että kirjausten perusteella liikunnallinen sydänkuntoutus erikoissairaanhoidossa sisältää pääsääntöisesti kävely-, hengitys- ja yskimisharjoituksia, mutta vain harvoin liikuntaan ja elämäntapoihin liittyvää neuvontaa. Lisäksi kirjaamisen perusteella potilaan näkemyksiä huomioidaan vähän. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että sydänpotilaan fysioterapian kirjaamisen laatua tulee kehittää ja potilaan huomioimista tulisi lisätä kirjaamisessa.

Raskausajan tupakointia koskeva kommunikaatio äitiysneuvolan vastaanotolla

Suomalaiset terveydenhoitajat keskustelevat tupakoinnista raskaana olevien naisten kanssa äitiysneuvolan ensikäynniltä alkaen. Silti raskaana olevien naisten tupakointi ei ole vähentynyt samaan tapaan kuin muissa Pohjoismaissa. Suomalaisnaisista noin 15 prosenttia tupakoi alkuraskaudessa. Tämä tarkoittaa, että lähes 9000 sikiötä altistuu vuosittain tupakoinnin haitoille äitinsä kohdussa. Myönteisen kehityksen aikaan saamiseksi tarvitsemme lisää tietoa äitiysneuvoloiden tupakoimattomuutta tukevasta kommunikoinnista. Tämä tutkimus pyrkii osaltaan täyttämään tuota tarvetta kuvaamalla terveydenhoitajien ja raskaana olevien naisten sanallista ja sanatonta kommunikointia sekä heidän kokemuksiaan tupakointia koskevasta keskustelusta äitiysneuvolan vastaanotolla. Tutkittavat valittiin tarkoituksenmukaisella otannalla yhden eteläsuomalaisen kunnan äitiysneuvoloista. Aineistonkeruumenetelminä käytettiin havainnointia ja haastatteluja. Äitiysneuvolan määräaikaistarkastuksen tupakointia koskevia keskusteluja videoitiin (n=5), minkä jälkeen raskaana olevia tupakoivia naisia (n=5) ja terveydenhoitajia (n=5) haastateltiin erikseen. Myös ne terveydenhoitajat (n=5) haastateltiin, joiden asiakaskunnassa ei ollut tupakoivia raskaana olevia naisia aineiston keruuaikana syksyllä 2015. Aineisto analysoitiin induktiivisesti temaattisella analyysilla ja keskusteluanalyysia soveltamalla. Videoidut tupakointikeskustelut olivat terveydenhoitajapainotteisia paitsi silloin, kun vastaanotoilla käytettiin motivoivan haastattelun periaatteita. Terveydenhoitajat ottivat tupakoinnin puheeksi ja antoivat myönteistä palautetta aktiivisesti. Sen sijaan muu tupakoinnista kommunikoiminen oli vähäisempää. Jatko-ohjaus ja keskustelun tavoitteellisuus toteutuivat vastaanotoilla huonoiten. Kommunikoinnin perusteella tupakoinnista oli helpompi puhua konkreettisten työkalujen kuten nikotiiniriippuvuutta kuvaavan Fagerströmin testin avulla. Sanattoman kommunikoinnin merkitys tuli esille etenkin tunteiden ilmaisussa ja vuorovaikutuksen säätelyssä. Terveydenhoitajat kokivat, että tupakoinnista pyritään kommunikoimaan asiakas- ja tilannekohtaisesti ja kannustavasti. Terveydenhoitajien mielestä tupakointikeskusteluihin vaikuttivat raskaana olevien naisten keskusteluhalukkuus, rehellisyys ja motivaatio tupakoinnin lopettamiseen. Lisäksi se, miten terveydenhoitajat priorisoivat tupakoimattomuutta ja tupakointikeskusteluja ja kuinka he luottivat itseensä ohjauksen antajana, vaikuttivat tilanteen kulkuun. Raskaana olevat naiset kokivat, että keskustelut olivat äiti- ja perhekeskeisiä. He kokivat tupakoinnista keskustelemisen tärkeäksi, mutta pitivät tärkeämpänä oman muutoksensa johtamista.

Yksilön hyvä, yhteinen hyvä? Näytteenluovuttajan oikeudet biopankkitutkimuksessa.

Tieteen ja teknologian kehittyminen sekä lisääntynyt ymmärrys sairauksien syntyyn vaikuttavista tekijöistä on avannut uudenlaisia mahdollisuuksia hyödyntää ihmisperäisiä näytteitä. Vuoden 2013 syyskuussa voimaan astuneen biopankkilain tarkoituksena on kirkastaa ihmisperäisten näytteiden tutkimuskäyttöä koskevaa sääntelyä ja tehostaa näytteiden tutkimuskäyttöä, mikä osaltaan mahdollistaa yksilöllisempien ja kohdennetumpien vaihtoehtojen kehittämisen sairauksien diagnostiikkaan, hoitoon ja hoidon vaikuttavuuden seuraamiseen. Biopankkitutkimusta tehdään vapaaehtoisilta luovuttajilta saaduilla ihmisperäisillä näytteillä sekä niihin liitettävillä tiedoilla, jotka on kerätty biopankkiin odottamaan sopivan tutkimuskysymyksen nousemista. Biopankkilain voimantulon myötä on mahdollista säilöä näytteitä keräyshetkellä vielä määrittelemättömään tutkimukseen. Koska biopankkitutkimuksessa hyödynnetään jo aikaisemmin kerättyjä näytteitä, tutkimuksessa ei tarvitse puuttua yksilön ruumiilliseen koskemattomuuteen. Vaikka tätä yksilön fyysiseen koskemattomuuteen liittyvää suojeluintressiä ei enää ole, biopankkitutkimuksessa yksilöön liittyvä suojelun tarve kytkeytyy hänen yksityisyyden suojaansa ja itsemääräämisoikeuden turvaamiseen. Yhteistä hyvää ja koko väestön terveyttä edistettäessä on ensiarvoisen tärkeää huolehtia näytteenluovuttajan oikeuksien turvaamisesta, mikä osaltaan mahdollistaa biopankkitutkimusta kohtaan tunnettavan luottamuksen rakentumisen ja näytteenluovuttajien sitoutumisen biopankkitutkimukseen. Näytteenluovuttajan oikeuksien tukeminen kytkeytyy biopankkitutkimuksessa erityisiin avoimiin ja selkeisiin suostumuskäytänteisiin, näytteenluovuttajien riittävään informointiin, yksityisyyden suojaamiseen sekä biopankkitutkimuksessa yleisesti noudatettaviin eettisiin toimintaperiaatteisiin ja ihmisarvon kunnioittamiseen. Useisiin perusoikeuksiin kiinnittyvän itsemääräämisoikeuden turvaamisessa näytteenluovuttajalta saadulla vapaaehtoisella suostumuksella on merkittävä rooli. Institutionaalista tukea näytteenluovuttajan suojan tarve saa erityisesti uudenlaista ihmisoikeustraditiota edustavasta biolääketiedesopimuksesta, jonka taustalla vaikuttaa ajatus ihmisen suojelemisesta psykofyysisenä kokonaisuutena. Tärkeimpiä oikeuslähteitä tutkielmassani ovat biopankkilain ja sen esitöiden ohella biolääketiedesopimus siihen liittyvine lisäpöytäkirjoineen. Suurta tukea olen saanut myös useista Lasse Lehtosen teoksista, Salla Lötjösen väitöskirjasta ”Lääketieteellinen tutkimus ihmisillä”, Irma Pahlmanin väitöskirjasta ”Potilaan itsemääräämisoikeus” ja Liisa Niemisen artikkelista ”Ihmisarvon loukkaamattomuus perus- ja ihmisoikeussuojan lähtökohtana” sekä useista lääketieteellisissä aikakausjulkaisuissa ilmestyneistä artikkeleista.

Inhibitory network interactions shape the auditory processing of natural communication signals in the songbird auditory forebrain

The role of GABA in the central processing of complex auditory signals is not fully understood. We have studied the involvement of GABA(A)-mediated inhibition in the processing of birdsong, a learned vocal communication signal requiring intact hearing for its development and maintenance. We focused on caudomedial nidopallium (NCM), an area analogous to parts of the mammalian auditory cortex with selective responses to birdsong. We present evidence that GABA(A)-mediated inhibition plays a pronounced role in NCM`s auditory processing of birdsong. Using immunocytochemistry, we show that approximately half of NCM`s neurons are GABAergic. Whole cell patch-clamp recordings in a slice preparation demonstrate that, at rest, spontaneously active GABAergic synapses inhibit excitatory inputs onto NCM neurons via GABA(A) receptors. Multi-electrode electrophysiological recordings in awake birds show that local blockade of GABA(A)-mediated inhibition in NCM markedly affects the temporal pattern of song-evoked responses in NCM without modifications in frequency tuning. Surprisingly, this blockade increases the phasic and largely suppresses the tonic response component, reflecting dynamic relationships of inhibitory networks that could include disinhibition. Thus processing of learned natural communication sounds in songbirds, and possibly other vocal learners, may depend on complex interactions of inhibitory networks.

Yhteistoiminnallinen hoitotyö

Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, mitä on yhteistoiminnallinen hoitotyö. Opinnäyteytössä määritellään yhteistoiminnallisen hoitotyön käsite ja sisältö. Työssä on tarkasteltu yhteistoiminnallisuutta selittäviä käsitteitä. Opinnäytetyö on osa laajempaa projektia, jossa on mukana HUS:n Psykiatriakeskus, Helsingin kaupungin terveyskeskuksen psykiatrian osasto sekä Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia. Projekin tarkoituksena on kehittää psykiatrisen hoitotyön käytäntöä yhteistoiminnalliseksi. Opinnäytetyö on tehty soveltaen systemaattisen kirjallisuuskatsauksen mallia. Aineisto koostuu yhteensä kolmestatoista lähteestä. Mukana on väitöskirjoja, pro gradu- tutkielmia sekä tutkimusartikkeleita, jotka on julkaistu hoitotieteellisissä julkaisuissa. Kirjallisuuskatsauksen tuloksina nousi esiin, että yhteistoiminnallinen hoitotyö on potilaan ja hoitajan välistä yhteistyötä. Se on potilaslähtöinen tapa tehdä hoitotyötä, jossa otetaan huomioon potilaan voimavarat ja tarpeet. Potilas on vastuullinen osallistuja. Jokainen hoitoon osallistuva määrittelee hoidon tavoitteen ja kukin osallistuu siihen tasavertaisesti. Yhteistoiminnallisuuteen kuuluu molemminpuolinen luottamus. Kaikki osapuolet vaikuttuvat toisistaan ja dialogisuuden avulla voidana löytää uusia näkökulmia hoitoon. Yhteistoiminnallisuus on uusi käsite hoitotyössä. Sen ymmärtäminen ja toteutuminen vaatii hoitotyön tekijöiden perehdyttämistä syvällisemmin aiheeseen. Se vaatii potilaalta mahdollisuutta osallistua voimavarojensa mukaan hoitoon. Yhteistoiminnallisen hoitotyön avulla voidaan motivoida potilasta aktiivisempaan rooliin omassa hoidossaan.

Kivun kirjaamisen kehittäminen Länsi-Tallinnan keskussairaalassa

Opinnäytetyömme on osa Länsi-Tallinnan keskussairaalan STALT-hanketta, jonka tarkoitus on nostaa sairaalan hoitotyö EU-standarien mukaiseksi. Opinnäytetyömme tarkoitus oli arvioida Länsi-Tallinnan keskussairaalassa käytössä olevan kipulomakkeen toimivuutta ja tarvittaessa tehdä lomakkeeseen parannusehdotuksia. Tarkoituksemme oli lisäksi laatia kipulomakkeelle kivun kirjaamisen ohje sairaanhoitajille. Ohje on tarkoitettu sairaalassa olevan potilaan hoidon tueksi. Opinnäytetyömme muodostuu kirjallisuuskatsauksesta ja oppaasta hoitajille. Kirjallisuuskatsaus pohjautuu tuoreimpiin hoitotieteellisiin tutkimuksiin, erityisesti niiden tuloksiin ja johtopäätöksiin. Lisäksi aiheesta saatiin tietoa hoitoalan kirjallisuudesta. Kokonaiskuvan saamiseksi olemme työssämme esitelleet kivunkokemiseen vaikuttavia tekijöitä, erilaiset kiputyypit sekä kivunhoitotyötä. Tuomme lyhyesti esille kivun arviointia, kivun mittaamista ja kivun lääkehoitoa. Olemme painottaneet työssämme kivunhoidon kirjaamisen osuutta. Työssämme tulee esille Suomen lainsäädäntöä hoitotyön kirjaamisesta sekä esimerkki erään sairaanhoitopiirin ohjeista hyvälle kirjaamiselle. Opinnäytetyömme tavoite on sairaanhoitajien kehittyminen kivunhoidon kirjaamisessa Länsi-Tallinnan keskussairaalassa. Sairaanhoitajalla on tärkeä rooli potilaan kivun hoidossa kivun arvioijana, lääkehoidon toteuttajana sekä kivun kirjaajana. Sairaanhoitajalla täytyy olla hyvät tiedot kivusta ja sen hoidosta sekä myönteinen asennoituminen tehokkaaseen kivunhoitoon. Lisäksi on tärkeää, että sairaanhoitaja kykenee moniammatilliseen yhteistyöhön ja hänellä on riittävästi aikaa potilaan subjektiivisten tuntemusten kuuntelemiseen, selvittämiseen ja kirjaamiseen.