Yleisen turvaamistoimen määräämisedellytykset työtaistelutilanteissa

Oikeudenkäymiskaaressa säädetään yleisestä turvaamistoimesta, jota soveltamalla pyritään ennakoidusti ja tilapäisesti turvaamaan turvaamistoimen hakijan oikeuden arvon säilyminen ennen lopullisen pääasiaratkaisun syntymistä. Yleisellä turvaamistoimella voidaan turvata sellaisia oikeuksia, vaateita ja etuuksia, jotka ovat myöhemmin pääasiaprosessivoiton seurauksena täytäntöönpantavissa ulosottokaaren mukaisessa menettelyssä. Tutkielmassa tarkastellaan yleisen turvaamistoimen soveltuvuutta työtaistelutilanteisiin. Turvaamistoimen määräämisedellytykset tulevat arvioitavaksi eri tavoin työehtosopimuskauden aikana toteutettujen työtaisteluiden ja yleistä työrauhavelvollisuutta rikkovien työtaisteluiden osalta niiden oikeudellisen luonteen eroavaisuuden vuoksi. Tutkielmassa peilataan työtaisteluoikeuden perustavanlaatuista merkitystä suhteessa työtaistelutoimenpiteestä vahinkoa kärsivän osapuolen mahdollisuuksiin pyrkiä yleisellä turvaamistoimella estämään myöhemmin pääasiaprosessissa laittomaksi osoittautuva vastapuolen menettely. Korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2016:14 antamisen jälkeen laittoman työtaistelutoimenpiteen estämiseen työehtosopimuksen voimassa ollessa käräjäoikeuden määräämällä turvaamistoimella ei ole perusteita. Työrauhavelvollisuuden rikkomisesta määrättävänä seuraamuksena voi olla ainoastaan hyvityssakko, jonka määräämisessä yksinomainen toimivalta on työtuomioistuimella. Käräjäoikeudella ei ole toimivaltaa päättää työtaistelun laittomuudesta, eikä työtuomioistuimelta voida hyvityssakkoseuraamuksen ohella saada laitonta työtaistelua kieltävää päätöstä täytäntöönpanon perusteeksi. Tutkielma on lainopillinen. Sen lähdeaineisto koostuu käräjäoikeuden määräämistä turvaamistoimipäätöksistä ja muiden instanssien oikeuskäytännöstä sekä siviiliprosessuaalisiin turvaamistoimiin ja työehtosopimusoikeuteen liittyvästä oikeuskirjallisuudesta.

Kumpi päätti? Työsopimuksen päättäjää koskevien riitojen ratkaiseminen tuomioistuimissa

Olen tutkielmassani tutkinut sellaisia työsopimuksen päättämiseen liittyviä riitoja, joissa on riitaisaa, kumpi työsuhteen osapuoli, työnantajan edustaja vai työntekijä, on päättänyt työsopimuksen. Aiheesta ei ole Suomessa juurikaan kirjoitettu. Aineistonani on ollut noin kaksisataa hovioikeustuomiota kaikista Suomen hovioikeuksista 80-luvulta nykypäivään. Tutkielmassani esitän oikeustapausaineistosta tekemieni johtopäätösten perusteella, että työsopimuslain 8:3 §:ssä säädettyä työnantajan oikeutta käsitellä työsopimusta purkautuneena on kumpi päätti –tyyppisissä riidoissa tulkittava supistavasti. Työntekijän poistuminen epäselvän tilanteen jälkeen ja poissaolo työstä luo työnantajalle selonottovelvollisuuden eli velvollisuuden varmistaa, tarkoittaako työntekijä näin tekemällä päättää työsopimuksensa. Työnantaja voi suoriutua velvollisuudestaan pyrkimällä ottamaan yhteyttä työntekijään ennen purkautuneena käsittelemistä. Työntekijän suojelun periaatetta ilmaisee myös oikeuskäytännössä vahvistunut tulkinta, jonka mukaan työsuhteen päättäminen on niin merkittävä oikeustoimi, että se on toteutettava selkeästi ja yksiselitteisesti niin, ettei osapuolen tarkoituksesta jää epäselvyyttä. Velvollisuus varmistautua sopimusosapuolen tarkoituksesta on ensisijaisesti työnantajalla. Kun sellaisiin sanoihin, jotka on kiihtyneenä harkitsemattomasti lausuttu tai jotka eivät ole muutoin vastanneet osapuolen tahtoa esimerkiksi erehdyksen vuoksi, vedotaan päämääränä päättää työsuhde tai saada korvauksia perusteettomasta päättämisestä, katsotaan tuollainen päättämisilmoitus pätemättömäksi ja päättämis- ilmoitukseen vetoava osapuoli työsopimuksen päättäjäksi. Tutkimani tyyppiset riidat ovat usein oikeustosiseikastonsa suhteen riitaisia. Oikeudellisessa arvioinnissa annetaan tällöin usein erityistä merkitystä sille, miten osapuolet ovat toimineet ennen päättämistilannetta ja sen jälkeen ja mitä keskusteluja on käyty asianosaisten välillä muutoin, sekä kumman osapuolen intressinä on ollut päättää työsuhde. Vertailen tutkielmassani vallitsevaa oikeustilaa kansainvälisesti, erityisesti Ruotsiin, ja katson, että muotovaatimuksen sisällyttäminen lakiin saattaisi merkittävästi vähentää kumpi päätti –tyyppisiä riitoja.

The development of an algorithm to track blood pressure accurately based on the pulse transit time method

Oscillometric blood pressure (BP) monitors are currently used to diagnose hypertension both in home and clinical settings. These monitors take BP measurements once every 15 minutes over a 24 hour period and provide a reliable and accurate system that is minimally invasive. Although intermittent cuff measurements have proven to be a good indicator of BP, a continuous BP monitor is highly desirable for the diagnosis of hypertension and other cardiac diseases. However, no such devices currently exist. A novel algorithm has been developed based on the Pulse Transit Time (PTT) method, which would allow non-invasive and continuous BP measurement. PTT is defined as the time it takes the BP wave to propagate from the heart to a specified point on the body. After an initial BP measurement, PTT algorithms can track BP over short periods of time, known as calibration intervals. After this time has elapsed, a new BP measurement is required to recalibrate the algorithm. Using the PhysioNet database as a basis, the new algorithm was developed and tested using 15 patients, each tested 3 times over a period of 30 minutes. The predicted BP of the algorithm was compared to the arterial BP of each patient. It has been established that this new algorithm is capable of tracking BP over 12 minutes without the need for recalibration, using the BHS standard, a 100% improvement over what has been previously identified. The algorithm was incorporated into a new system based on its requirements and was tested using three volunteers. The results mirrored those previously observed, providing accurate BP measurements when a 12 minute calibration interval was used. This new system provides a significant improvement to the existing method allowing BP to be monitored continuously and non-invasively, on a beat-to-beat basis over 24 hours, adding major clinical and diagnostic value.