Kansakoulun maantiede : kuvilla varustettu : ruotsalaisen alkuteoksen mukaan sovitellut Ferd. Ahlman.

Based on the Swedish textbook: "Folkskolans geografi", 4th ed., Stockholm 1874.

Suomi : kuvia Suomen maasta ja kansasta : etevimpäin kotimaisten taiteilijain maalausten mukaan. : Tekstin kirjoittaja K. Suomalainen.

Digital reproduction, The National Library of Finland, Centre for Preservation and Digitisation, Mikkeli

”…En tahdo olla aikuisena mikään hyllyvä pullukka!” Kyselytutkimus raumalaisten kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisten nuorten kehonkuvasta ja ruokailutottumuksista

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää raumalaisten kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisten nuorten kehonkuvaa ja ruokailutottumuksia sekä sitä, mitkä tekijät ovat yhteydessä nuorten itsensä mielestä heidän ruokailutottumuksiinsa. Lisäksi tutkimuksessa pyrittiin selvittämään sitä, millä tavoin murrosikäisten nuorten kehonkuvat ovat yhteydessä heidän ruokailutottumuksiinsa. Tutkimuksen teoriaosassa esitellään murrosikäisen nuoren minäkäsitystä ja kehonkuvan muodostumista sekä fyysistä kehitystä painon ja pituuden kehityksen kannalta. Lisäksi esitellään lyhyesti suomalaiset ravitsemussuositukset sekä murrosikäisen nuoren ravitsemuksessa huomioitavia asioita. Teoriaosassa esitellään myös Maslowin tarvehierarkiamalli sekä luodaan katsaus suomalaisten ruokailutottumuksiin ja niiden muutokseen. Murrosikäisen nuoren ruokailutottumuksiin yhteydessä olevia tekijöitä tarkastellaan yksilöllisestä, psykososiaalisesta ja ympäristön näkökulmasta. Tutkimuksen kohdejoukko muodostui kahden raumalaisen yläkoulun kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista. Kyselytutkimukseen osallistui kaikkiaan 380 oppilasta. Tutkimuksessa käytetty tutkimusote on pääosin kvantitatiivinen, mutta siinä esiintyy myös kvalitatiivisia piirteitä. Mittarina käytetty kyselylomake on kehitetty vain tätä tutkimusta varten ja se koostuu 36 strukturoidusta kysymyksestä. Tutkimuksen tulosten perusteella suurin osa kyselyyn vastanneista nuorista on painoindeksiltään normaalipainoisia. Lähes puolet nuorista on vähintään jonkin verran harmistuneita painostaan. Noin kymmenesosa nuorista pitää itseään liian laihana ja noin kolmannes liian lihavana. Tuloksista käy ilmi myös se, että suurella osalla vastaajista kehonkuva on vääristynyt suhteessa todelliseen painoindeksiin. Tutkimuksen mukaan suurella osalla nuorista ateriarytmi on ravitsemussuositusten mukainen, mutta aterian koostaminen poikkeaa usein lautasmallista. Valtaosa nuorista vastasi pyrkivänsä syömään terveellisesti, mutta kuitenkin epäterveellisten ruoka-aineiden syöminen osoittautui melko yleiseksi. Tutkimuksessa nuorten kehonkuvan ja ruokailutottumusten välillä havaittiin olevan yhteys. Myös monet yksilölliset, psykososiaaliset ja ympäristötekijät ovat yhteydessä nuorten ruokailukäyttäytymiseen.

Paronit aikalaissilmin. Muistitietotutkimus Kankaisten kartanon viimeisistä vapaaherroista Claes ja Claes Fredrik Aminoffista

Kankaisten kartanon historia alkaa 1400-luvulta. Sitä ovat hallinneet vuosisatojen saatossa eri aatelissuvut, joista viimeisimpänä kartanon omisti Aminoffien-suku vuodesta 1846 vuoteen 1992. Claes Aminoff (1895 - 1982) sai kartanon sääntöperintötilana testamentin mukaan ja isännöi kartanoa vuodesta 1919 lähtien aina 1970-luvulle asti. Hänen ainoa poikansa Claes Fredrik Aminoff (1928- ) otti kartanon vähitellen haltuunsa isänsä ikääntyessä. Kartano ajautui taloudellisiin vaikeuksiin 1990-luvun alussa ja Aminoff-suvun viimeinen vapaaherra luovutti kartanon omistajuuden Åbo Akademin säätiölle vuonna 1992. Pro gradu –työssä tutkitaan Kankaisten viimeisiä vapaaherroja Claes ja Claes Fredrik Aminoffia ja Kankaisten kartanoa heidän aikanaan (1919-1992). Kirjallinen lähdeaineisto kyseiseltä ajalta on hyvin vähäistä. Tutkimus on toteutettu haastattelemalla yhdeksää aikalaismuistelijaa, jotka ovat kertoneet omia muistojaan vapaaherroista ja kartanosta. Tarkoituksena on ollut kiinnittää huomio siihen, miten muistelijat näkevät vapaaherrat ja miksi sekä miten he tulkitsevat vapaaherrojen menneisyyttä tämän päivän lähtökohdista. Tutkimusmetodina on muistitietotutkimus, jossa pyritään rekonstruoimaan menneisyyttä silminnäkijähaastateltavien avulla. Kyseinen tutkimussuuntaus on vahvistunut viimeisen 30 vuoden aikana niin historian kuin folkloristiikan piirissä. Loppupäätelmissä todetaan, että muistelijoiden näkemykset ja tulkinnat vapaaherroista vaihtelevat osittain sen mukaan mistä yhteyksistä he tuntevat Claes ja Claes Fredrik Aminoffin. Osa haastateltavista on Kankaisten kartanon työntekijöitä, osa ystäviä ja sukulaisia ja loput heistä tuntevat paronit muista yhteyksistä. Claes Aminoffia eli vanhaa paronia pidetään erittäin hyväkäytöksisenä herrasmiehenä, mutta myös hyvin tarkkana ja pojalleen ankarana isänä. Hänestä ei luonnollisesti ole muistitietoa samalla tavalla kuin Claes Fredrik Aminoffista eli nuoresta paronista. Työntekijämuistelijat näkevät Claes Fredrik Aminoffin osittain tylynä ja kopeana sekä osittain leppoisana keksijänä. Heidän mielestään nuori paroni ei osannut pukeutua eikä käyttäytyä paronin tavoin. Muut muistelijat taas kokevat Claes Fredrik Aminoffin olleen hyvä seuramies, intellektuelli ja tutkija, joka piti monipuolisista keskusteluista ja väittelyistä. Kaikki muistelijat ovat yhtä mieltä siitä, että Claes Fredrik Aminoff ei ollut luonteeltaan maanviljelijä vaan tiedemies. Hän ei ollut kiinnostunut taloudesta, kuten hänen isänsä oli ollut. Vapaaherrojen aseman muuttuminen 1900-luvulla liittyy kartanotalouden yleiseen murrokseen.

”Joka päivä toi uusia kuvia” – Muisti ja maailmankuvan rakentuminen Bo Carpelanin teoksessa Lapsuus

Tutkielma käsittelee muistia ja maailmankuvan rakentumista Bo Carpelanin romaanissa Lapsuus . Ihmisen muisti on olennainen osa yksilöllisen, subjektiivisen, maailmankuvan rakentumista. Lapsuus-teoksen nuori päähenkilö Davi on omalla tavallaan poikkeuksellinen lapsihahmo. Hän viettää paljon aikaa yksin, hän hahmottaa todellisuuttaan kuvina, jotka kasautuvat toistensa päälle muodostaen uusia kuvia. Toisaalta, Lapsuus-teoksen päähenkilö ei ole mitenkään erityinen hahmo Bo Carpelanin tuotannossa. Vahva aistimellinen kokemus, ympäristön havainnointi ja muisti erottuvat hänen teoksissaan kauttaaltaan vahvana. Muisti voidaan yksilöllisen maailmankuvan rakennusprojektissa rinnastaa aisteihin. Yhdessä muun havainnoinnin kanssa muisti on osa kokemuksellisesti ymmärrettyä todellisuutta, joka ruokkii ja rikastaa kaiken aikaa sitä, mitä havainnot ja aistiminen ovat saaneet aikaan. Tutkielman teoreettinen perusta on fenomenologiassa. Fenomenologia tarkastelee nimensä mukaisesti ilmiöitä. Alkuperäisen husserlilaisen fenomenologian lähtökohta on intentionaalisuudessa. Edmund Husserlin mukaan ihminen on aina oivaltuvalla tavalla suhteessa ympäröivään maailmaan. Lapsuus-teoksen päähenkilö havainnoi ympäristöään moniaistisesti. Fenomenologinen asenne johtaa vääjäämättä subjektiivisen kokemuksen tarkasteluun: todellisuus rakentuu yksilöllisesti muodostuvien merkityssuhteiden kautta. Lapsuus-teoksessa on omaelämäkerrallisia yhtymäkohtia kirjailijan omaan lapsuuteen. Teoksen päähenkilö on nuori poika, joka hahmottaa todellisuuttaan tarkasti aistien, mutta myös muistinsa avulla. Kuten aistit, muisti voi ilmoittaa itsestään odottamatta ja spontaanisti. Muistaminen voi olla sekä nostalgista että melankolista kaipuuta menneeseen. Ajallisuus ja aikakäsitys ovat olennainen osa muistin, ja tässä mielessä myös yksilöllisen maailmankuvan rakentumisen problematiikkaa. Husserlilaisen aikakäsityksen valossa tarkasteltuna Lapsuus-teoksen päähenkilö kokee todellisuuttaan sekä spatiaalisesti että temporaalisesti. Tietoisuus suuntautuu nykyhetkessä samanaikaisesti sekä menneeseen että tulevaan. Keskeistä on, että sekä muistaminen että ennakointi tapahtuu nykyhetkestä käsin. Läsnä oleva hetki ja sen erityisyys muistamisen kannalta kohoaa Carpelanin Lapsuus-romaanissa olennaiseen asemaan. Myös tilalla ja ympäristöllä on oma tärkeä roolinsa päähenkilön maailmankuvan rakentumisessa.