Kuvakulmasta kokemuskulmaan : pohdintoja subjektiviteetista elokuvakerronnassa

Opinnäytetyöni on monimuototyö, joka koostuu kirjallisesta osasta ja teososasta. Kirjallisessa osuudessa tavoitteenani on pohtia subjektiviteetin käsitettä elokuvakerronnassa sekä niitä keinoja ja prosesseja, joilla elokuvan hahmon tunteet siirtyvät katsojan kokemiksi. Tällöin katsojan samastuminen elokuvan hahmoon tai kertojaan - subjektiin - on ensiarvoisen tärkeää ja koen tämän olevan juuri elokuvantekijän keskeinen tavoite. Kuten työni pääotsikko vihjaa, subjektiviteetti elokuvakerronnassa on hyvin laaja käsite, joka voi rakentua monista elementeistä aina puhtaasti teknisistä kuvakulmista monimutkaisempiin kerronnallisiin rakenteisiin. Pyrin selvittämään työssäni tätä rakentumisen prosessia. Kirjallisen osuuden tyylissä olen pyrkinyt pitämään kiinni pohtivasta sävystä ja välttämään tieteellisiä toteamuksia. Kuten työni aihe, on myös lähdemateriaalini melko häilyvää - ehdottomia totuuksia ei juuri ole. On vain erilaisia tulkintoja, jotka puolestaan herättävät loputtomasti lisäkysymyksiä. Käytän lähteinäni kirjallisuutta, jonkin verran verkkomateriaalia sekä esimerkkielokuvia. Teososani on 20-minuuttinen fiktiivinen lyhytelokuva, jonka voi luokitella tyyliltään kokeilevaksi runolliseksi elokuvaksi. Kokeellisuus toteutuu elokuvan kuvakerronnassa, joka perustuu lähes yksinomaan näkökulmakuvien käyttöön. Runollisuuteen puolestaan pyritään elokuvan voimakkaalla visuaalisella tyylillä. Kirjallisessa osuudessa käyn läpi teososaa kertoen ideoista elokuvan taustalla sekä reflektoiden toteutunutta teosta käsikirjoittaja-ohjaajan näkökulmasta. Kirjallisen osan liitteinä on kohtausluettelo sekä hyvin aikaisessa teososan tuotannonsuunnitteluvaiheessa tehtyjä tunnelmapiirroksia, jotka kuvastavat teososan runollista tyyliä. Lisäksi liitteenä on teknisten näkökulmakuvien suunniteltua käyttöä varten laaditusta kuvakäsikirjoituksesta ”karnevaalikohtaus”, jota käsitellään myös kirjallisen osan luvussa 6.1.

Vain muutaman millisekunnin tähden – Tajunnantutkimuksen lähtökohtia mediatajun tutkimukselle

Tutkielmani tarkoituksena on tarkastella tajuntaa mediatajun käsitteen perustana. Tajunta ilmiönä on yhteydessä siihen, miten 2000-luvun mediateknologia kytkeytyy osaksi ihmisen jokapäiväistä todellisuutta. Tutkielmani mediafilosofisena lähtökohtana on oletus, että elokuva viihde- ja taidemuotona syntyi rinnakkain 1900-luvun kokeellisen psykologian kehityksen kanssa. 2000-luvulle siirryttäessä tämä tarkoittaa sitä, että uusi mediateknologia syntyy rinnakkain aikakautensa kokeellisen psykologian kanssa. 2000-luvun kokeellisen psykologian haasteena on ihmisen aivotoiminta ja erityisesti tajunnan ilmiön tutkiminen. Mediatajun käsitteen perustana olevan tajunnan määrittelemiseen pyrin muodostamani Artaud’n hypoteesin avulla. Hypoteesin mukaan elokuva saa aikaan katsojassa neurofysiologisia värähtelyjä prosessissa, jossa kuvan tehtävänä on antaa shokki-isku hermoihin niin, että uusi ajatus syntyy ja lähtee liikkeelle. Tutkimusmenetelmänäni on tajunnantutkimuksen ja kognitiivisen neurotieteen käsitteiden ja tutkimustulosten käyttäminen Artaud’n hypoteesin arvioimiseen. Lähteenä käytän Turun yliopiston kognitiivisen neurotieteen tutkimuskeskuksen julkaisemaa oppikirjaa Mieli ja aivot (2006) ja Antti Revonsuon teosta Inner Presence: Consciousness as a Biological Phenomenon (2006) sekä alan tuoreita tutkimustuloksia. Keskeisenä elokuvateoreettisena päälähteenäni on Noël Carrollin teos Mystifying Movies (1988). Keskeisenä tutkimustuloksena on tajunnan ilmiön monimutkaisuuden hahmottaminen mediatutkimuksen tutkijaa varten. Esimerkiksi mediatutkimukseen sisältyvässä elokuvateoreettisessa keskustelussa on vedetty selvä raja kognitiivisen ja psykoanalyyttisen elokuvateorian välille. Tajunnantutkimuksen tutkimustulokset osoittavat, että rajanveto ei ole yksiselitteistä. Tutkielmani tuo myös esiin mediatajun käsitteen rajaukseen liittyviä mahdollisuuksia, joita voidaan selvittää jatkotutkimuksen avulla. Muodostamani Artaud’n hypoteesi sisältää ajatuksen elokuvan ja laajemmin ottaen taiteen potentiaalista uusien ajatuksien herättäjänä. Tutkielmani osoittaa, että tällä hetkellä tajunnantutkimuksen ja kognitiivisen neurotieteen avulla ei voida paikantaa taiteen herättämiä uuden ajattelun prosesseja. Tässä suhteessa hypoteesin voidaan katsoa kumoutuvan neurotieteen alueella. Tutkimustulokset osoittavat kuitenkin taiteen saavan aikaan aivoaktivaatioita, joten tutkimus ja keskustelu taiteen vaikutuksesta ajatteluun jatkuu.

Opiskelijatuotantojen työkäytäntöjen kehittäminen : tapaustutkimus Erään tytön tarina

Opinnäytetyö käsittelee Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian viestinnän koulutusohjelman opiskelijatuottajia ja opiskelijatuotantoja. Se on monimuototyö, jonka teososan Erään tytön tarina opiskelijatuottajana toimin. Elokuva toimii myös opinnäytetyön tapaustutkimuksen kohteena. Työn kirjallinen osa keskittyy kuvaamaan opiskelijatuottajien kokemuksia opiskelijatuottajan työn ja opiskelijatuotantojen kehittämisen näkökulmasta identifioimalla tuotantoprosessin keskeisiä kehittämisalueita. Keskeisenä tutkimusmenetelmänä on käytetty kyselyhaastattelua sekä oman tuottajan työni reflektointia. Opinnäytetyön tavoitteena on tuoda esiin kehittämisalueita, joiden avulla 1.8.2008 toimintansa aloittavan Metropolia Ammattikorkeakoulun opiskelijatuotantojen käytäntöjä voidaan kehittää. Kyselyhaastatteluun valitut opiskelijatuottajat rajattiin opiskelijoiksi, jotka olivat painottuneet opinnoissaan tuotantopainotteisiin opintoihin ja jotka olivat toimineet vähintään yhden fiktioelokuvan tuottajina. Kehittämispisteet identifioitiin haastatteluiden tulosten sekä oman tuottajantyöni perusteella, jonka jälkeen niistä nostettiin esiin keskeiset tarkempaa analysointia varten. Keskeisiksi kehittämisalueiksi osoittautuivat opiskelijatuotantojen tuotantoryhmien työnjohdollisen päätöshierarkian puuttuminen ja siten opiskelijatuottajan aseman vaikeus sekä oppilaitoksen sinänsä selkeiden tuotanto-ohjeiden käytäntöjen epäselvyys. Vaikeaksi koettiin myös kunnallishallinnon byrokratia. Jotta opiskelijatuotantoja voitaisiin kehittää toimivampaan suuntaan, tulisi opiskelijoiden perehtyä tarkemmin tuotanto-ohjeisiin. Tuotantokokouksissa pitäisi edellyttää tuotantolupia hakevilta opiskelijoilta valmiita käsikirjoituksia ja tuotantosuunnitelmia erityisesti opinnäytetyöproduktioihin, joissa erotuksena ammattiopintoproduktioihin, opiskelijoiden voidaan edellyttää toimivan pitkälle itseohjautuvasti. Oppilaitoksen puolelta tuotantokäytännöt tulisi selkeyttää ja johtamistaidon opinnot sisällyttää opetussuunnitelmaan. Tuotantojen kehittäminen ei hyödyttäisi vain tuottajaopiskelijoita, vaan kaikkia tuotannoissa mukana olevia opiskelijoita sekä siten myös oppimisen kautta työelämää.

Viestintä

Viestinnän kokoelma tukee sekä viestintää pääaineenaan perustutkintoa suorittavia opiskelijoita sekä jatko-opintoja ja tieteellistä tutkimusta. Systemaattisen satunnaisotannan perusteella vajaa 40% nimekkeistä on tieteellistä kirjallisuutta. Hieman pienempi osa voidaa luokitella yleistajuiseksi kirjallisuudeksi. Runsas neljännes kokoelmasta on joko suoraan oppikirjoiksi kirjoitettuja tai sellaisina pidettäviä. Kokoelma on luotu oppiaineen perustamisesta alkaen 1968. Alkuaan kokoelman nimenä oli Hv Tiedotusoppi. Sitä ennen tieteenalan kirjallisuutta oli kirjaston muiden tieteenalojen kokoelmissa. Kokoelman painopiste on joukkoviestinnässä ja organisaatioviestinnässä. Runsaasti edustettuina ovat myös media, journalismi, työyhteisöjen viestintä, organisaatiokulttuurit sekä verkkoviestintä ja populaarikulttuuri (etenkin elokuva). Kuvailussa on otettu otettu huomioon vain vain hyllyluokassa Hv Viestintä olevat monografiat eli sarjakokoelmissa oleva aineisto, lehdet sekä elektroniset aineistot ovat arvioinnissa jätetty pois. Kokoelmaan kuuluu 2846 nimikettä. Kokoelman nimekkeiden mediaani on 1988. Kirjoista 1782 (46%) on julkaistu vuonna 1990 tai sen jälkeen. Julkaisuvuosien mediaani on 1988. Reilut nimekkeistä puolet eli 58% prosenttia on englanninkielisiä. Suomeksi julkaistuja on 834 (29%) ja ruotsiksi 204 (7%). Kokoelman teoksista 508 eli 18% on ilmestynyt vuonna 2000-2008. 1990-luvulla ilmestyneiden osuus on 789 eli 28% ja 1980-luvulla ilmestyneitä on 1014 eli 36%. Alle viidennes eli 18% on julkaistu ennen vuotta 1980. Kokoelman kartuntaan voi saattaa vaikuttaa se, että viestinnän laitoksella on oma laitoskirjastonsa, jonne hankitaan tutkijoiden ja opettajien tarvitsemaa kirjallisuutta.

Aspectos tomográficos da consolidação lobar na tuberculose pulmonar primária

OBJETIVO: Descrever os aspectos tomográficos da tuberculose pulmonar primária manifestada inicialmente como consolidação lobar. MATERIAIS E MÉTODOS: O trabalho foi realizado no Hospital Municipal Jesus, Rio de Janeiro, RJ, no período de 2002 a 2006, avaliando-se retrospectivamente os aspectos tomográficos de quatro crianças de 3 a 14 meses de idade com tuberculose pulmonar primária manifestada inicialmente como consolidação lobar. RESULTADOS: O padrão radiológico mais frequente foi a consolidação lobar com calcificações, escavações e áreas de necrose de permeio, associada a abaulamento da cissura. Sinais de disseminação broncogênica e linfadenomegalia foram observados em todas elas. Consolidação de aspecto pseudotumoral, com efeito de massa, foi observada em um caso. CONCLUSÃO: Nos casos estudados observou-se que a tuberculose pulmonar primária manifestada como consolidação lobar apresenta imagens características à tomografia computadorizada, como escavações, áreas hipodensas e calcificações de permeio à consolidação. A associação com linfonodomegalias com centro necrótico e sinais de disseminação broncogênica reforçam o diagnóstico de tuberculose.

Verifique sus conocimientos sobre aspectos generales de fisiopatología

Para proporcionar cuidados de calidad a los pacientes es imprescindible tener unos conocimientos esenciales de fisiopatología, que es la ciencia que estudia los trastornos que se producen en las estructuras y en la función de los órganos y que comportan el proceso de enfermar. Ya que en ocasiones es difícil establecer una diferencia clara entre las causas y los procesos que ocasionan una enfermedad, la fisiopatología también estudia dichas causas. El término patogenia define más específicamente los mecanismos por los que los agentes causales ocasionan las lesiones, mientras que la denominación de fisiopatología se usa para el estudio del curso normal de los procesos que explican la aparición y el desarrollo...

Trastornos neurológicos: repasemos nuestros conocimientos

Según el informe"Trastornos neurológicos: un desafío para la salud pública", elaborado por la OMS, unos mil millones de personas en todo el mundo padecen alteraciones neurológicas. Estos trastornos son una causa importante de mortalidad y representan el 12% del total de muertes a escala mundial. Entre otras, destacan las enfermedades vasculares cerebrales (85%), la enfermedad de Alzheimer (6,28%), la epilepsia (1,86%) y la enfermedad de Parkinson (1,55%). En España, los últimos datos publicados por...

Perfil y realidad social de los cuidadores principales de pacientes dependientes tratados con hemodiálisis

La sociedad actual presenta 2 características sociosanitarias impensables en otras épocas: el espectacular aumento de la esperanza de vida y la cronicidad de muchas enfermedades. La esperanza de vida en los países occidentales ha pasado en menos de 5 décadas de los 60 a los 85 años, produciéndose el fenómeno demográfico denominado el"envejecimiento del envejecimiento", por lo que se prevé que en el año 2016 los mayores de 80 años serán más del 6% de la población total. España es especialmente sensible a este problema, ya que, según datos del IMSERSO, ocupa el quinto lugar en la Unión Europea en cuanto a población de personas mayores de 65 años.

Claves para la elaboración de un artículo científico

La meta final de la profesión de enfermería es mejorar la actitud práctica de sus miembros de modo que los servicios prestados a la comunidad tengan la máxima calidad, por lo que para garantizar su status profesional debe apostar por el desarrollo constante de un conjunto de conocimientos científicos que son fundamentales para su práctica, y esto sólo puede conseguirse mediante la investigación. La publicación de un artículo científico...

Autoevaluación: Fisiopatología del metabolismo

La respiración, la circulación sanguínea, la contracción de un músculo o el mero pensamiento son fenómenos que obligan a que nuestro organismo esté en constante cambio, produciendo y consumiendo energía. La palabra metabolismo deriva del griego metabolé y significa"cambio". Entendemos como metabolismo a todo el conjunto de reacciones bioquímicas y procesos físicos que ocurren en la célula y en el organismo. Todos estos procesos metabólicos tienen lugar en dos fases. Una fase, llamada anabolismo, en la que se consume energía para transformar moléculas pequeñas (como los aminoácidos) en moléculas mayores (proteínas), y otra fase, llamada catabolismo o fase destructiva, en la que moléculas mayores (glucógeno) se transforman en otras más pequeñas (ácido pirúvico) liberando energía en el proceso. Estos dos procesos son conjugados y cada uno depende del otro. Estas reacciones bioquímicas están organizadas de forma que se siga siempre una determinada ruta metabólica, de tal forma que un sustrato determinado es transformado en un producto concreto, y éste a su vez es el sustrato para crear otro producto. Dentro de esta vía existen unas proteínas llamadas enzimas que posibilitan estas reacciones, comportándose como factores reguladores de estas rutas metabólicas. El siguiente cuestionario tiene la finalidad de profundizar en algunos conceptos importantes dentro de la fisiopatología del metabolismo.

Autoevaluación: Fisiopatología del sistema endocrino

El sistema endocrino es un sistema indispensable para mantener el desarrollo, el crecimiento, la reproducción, el metabolismo y la homeostasis del organismo. Está constituido por células que liberan al torrente sanguíneo unas sustancias denominadas hormonas que actúan como «mensajeros químicos», de forma similar a los impulsos eléctricos que utiliza el sistema nervioso; producen efectos únicamente en las células diana, que son las que disponen de receptores específicos para dichas hormonas. Éstas son transportadas por el torrente circulatorio solas o asociadas a determinadas proteínas, y poseen un sistema de autorregulación a través de los ejes hipotalámico-hipofisoglandular utilizando mecanismos de retroalimentación; es decir, las hormonas segregadas por una glándula inhiben la liberación de las hipotalámicas y de las hipofisarias. En este contexto, es necesario recordar que al hacer referencia a las hormonas dentro del ámbito sanitario se utilizan siglas y abreviaturas derivadas del inglés con la intención de agilizar la comunicación científica. Los distintos síndromes endocrinos pueden deberse a dos mecanismos que no son excluyentes: la modificación del tamaño de la glándula y las modificaciones de la actividad funcional (hipofunción o hiperfunción), derivando sus manifestaciones clínicas del mecanismo causante. Las manifestaciones de hipo o hiperfunción vendrán dadas por el exceso o déficit de las acciones que fisiológicamente desempeñan las hormonas que están implicadas; además, un aumento de tamaño glandular podrá ocasionar lesión o compromiso de espacio en una localización anatómica o en sus estructuras próximas. Pese a que la alteración más común dentro del sistema endocrino es la diabetes mellitus, no se incluye en este cuestionario ya que su importancia radica en el síndrome metabólico que provoca. Debido a esto, se trató de ella dentro de la autoevaluación sobre fisiopatología del metabolismo, publicada en esta misma revista en el número 4 del volumen 29 (2011). A través del siguiente cuestionario se profundizará en algunos conceptos importantes dentro de la fisiopatología del sistema endocrino.

Tómese unos minutos para revisar sus conocimientos sobre: Cuidado del paciente con alteraciones otorrinolaringológicas

En la prueba de Weber el diapasón se coloca: a. En la línea media de la cabeza o en la frente del paciente. b. Apoyado sobre el hueso mastoides. c. Alternativamente, el mango sobre el hueso mastoides y la horquilla en la entrada del conducto auditivo externo. d. En el conducto...

Revisión actualizada sobre la insuficiencia renal aguda: estudio de un caso

La insuficiencia renal aguda (IRA) o fracaso renal agudo es un síndrome clínico caracterizado por un deterioro brusco, frecuentemente reversible, de la función renal que provoca fallo de la homeostasia y se acompaña de retención de productos terminales del metabolismo nitrogenado, como la urea y la creatinina, junto con alteraciones del equilibrio hidroelectrolítico y ácidobase. Suele observarse oliguria (diuresis inferior a 400 ml/24 h), aunque algunas formas clínicas...

Revisión actualizada sobre el trasplante de órganos: estudio de un caso

El trasplante de órganos supone una de las hazañas más importantes de la ciencia moderna. Tras más de 50 años de experiencia, los trasplantes de órganos y tejidos, junto a las nuevas terapias celulares, abren un amplio abanico de posibilidades y son una de las opciones terapéuticas más válidas para algunas enfermedades que hasta hace poco no tenían solución. El trasplante de órganos permite la supervivencia de muchos pacientes y supone una notable mejoría de la calidad de vida. El conocimiento que la enfermería debe tener para prestar cuidados a la persona expuesta a un trasplante abarca muchos aspectos, desde el proceso de la donación, que...

Kuka pelkää noitia? Dario Argenton Suspirian semioottinen analyysi

Työni aiheena on italialaisen elokuvaohjaaja Dario Argenton teos Suspiria (1977), jota analysoin semioottisesta näkökulmasta käyttäen apunani genreteoriaa, strukturalismia, psykoanalyysia ja sukupuolinäkökulmaa. Tutkimuskysymykseni muodostui moniulotteisesti Suspirian semioottisen analysoinnin tuloksen selvittäminen. Käytännössä tämä viittaa elokuvan sanoman eksplikointiin. Päälähteinäni toimivat elokuvasta laaditut valmiit analyysit, joihin omat tulkintani punoutuivat. Mainittavia lähteitäni olivat itse Suspiria, John Hillin ja Pamela Church Gibsonin Film Studies: Critical Approaches (2000), Johanna Laurilan pro gradu Noiduttua punaista. Dario Argenton Suspiria (2004) sekä Linda Schulte-Sassen artikkeli ”The Mother of all horror movies, Dario Argento’s >uspiria” (2002). Näiden ohella käytin lähdeaineistona soveltamieni teorioiden omia edustajia, kuten strukturalismissa satututkija Vladimir Proppia. Menetelminä työskentelyssäni toimivat (semioottinen) lähiluku, teemoittelun ja tyypittelyn yhdistäminen sekä osittainen sisällönerittely. Merkittävintä oli kuitenkin oma analysointini, joka perustui viitekehykseeni, kokemukseeni, päättelykykyyni sekä valmiuteeni luoda näiden perusteella kestäviä argumentointeja. Tavoitteenani oli Suspirian (symboli)kielen avaaminen semioottista näkökulmaa hyödyntämällä, ja sitä kautta paremman ymmärryksen luominen elokuvasta sekä elokuvan kautta kuluttajasta ja kulttuurista itsestään. Pyrin tulkitsemaan Suspirian kerronnallista kuvakieltä myös uuden tiedon tuottamisen nimissä. Nähdäkseni tämä onnistui. Tutkivalle silmälle Suspiria paljastui valtaisaksi tulkinnalliseksi aarreaitaksi, jonka kieltä ymmärtämättömälle se pysynee kuitenkin ensisijaisesti tietynmakuisena elokuvakokemuksena. Analyysini lopputuloksena valitusta kulttuurin tuotteesta (elokuva) ilmeni sen sisäänkoodattu, kuluttajaan vaikuttava ”toimivuus”. Tulevaisuudessa myös muiden Argenton elokuvien analysointi ja keskinäinen vertailu olisi varmasti elokuva- ja kulttuurintutkimuksen kannalta hedelmällistä.