Domus a Deo Israëlitis factae

Invocatio: I.N.J.

De moralitate dicti Salvatoris Matth. V:comm. 22. sectio moralis

Invocatio: [hepreaa].

De cautelis civitatum

Invocatio: J.N.J.

Om bränne-torf

Invocatio: I.G.N.

Wirmoensis in Finlandia territorii memorabilia

Invocatio: Q.B.V.

Eläinten hyvinvointi uuden ajan alun eläinkäsitysten valossa

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan uuden ajan alun filosofien eläinkäsityksiä ja eläinten hyvinvointitutkimuksessa esiintyviä filosofisia kysymyksiä, jotka koskevat eläinten tietoisuutta, eläinten kokemusmaailmaa koskevan tiedon mahdollisuutta ja eläinten moraalista asemaa. Ilman vastausta näihin kysymyksiin on mahdotonta asettaa kriteereitä eläinten riittävän hyvälle kohtelulle, mihin eläinten hyvinvointitutkimus pohjimmiltaan pyrkii. Eläinten tietoisuus nousi erityiseksi mielenkiinnon kohteeksi uuden ajan alun filosofiassa, jossa myös nykyajan mielenfilosofian juuret ovat. Juuri tästä syystä uuden ajan alun filosofian eläinkäsitykset ovat hedelmällinen lähtökohta eläinten tietoisuutta koskevalle filosofiselle tutkimukselle. Vaikka tieto eläinten kognitiivisista kyvyistä on aikojen kuluessa lisääntynyt huomattavasti, eläinkäsitysten taustalta löytyy edelleen jo uuden ajan alun filosofiassa esiintyneitä teemoja: onko ihmisellä sellaisia kognitiivisia kykyjä, joita eläimillä ei ole, vai ovatko ihmisen ja eläinten kyvyt samat, jolloin eroja on vain edellytyksissä käyttää näitä kykyjä? Tutkimuksessa esitellään ensin eläinten hyvinvointitutkimuksen sisältöä ja tuodaan esiin sen keskeisimmät tutkimuskysymykset. Seuraavaksi perehdytään yksityiskohtaisesti René Descartesin, Immanuel Kantin ja David Humen eläinkäsityksiin sekä sivutaan John Locken, H.S. Reimaruksen ja G.F. Meierin näkemyksiä. Reimaruksen ja Meierin eläinkäsityksiä ei ole aikaisemmin juurikaan tutkittu, vaikka he olivat hyvin vaikutusvaltaisia ajattelijoita uuden ajan alussa. Lopuksi luodaan katsaus hyvinvointitutkimuksen kysymyksiin uuden ajan alun filosofien näkökulmasta. Descartesin ja Kantin eläinkäsitysten näkyvin ero on siinä, että Descartes piti eläimiä pelkästään ruumiillisina olentoina kun taas Kant katsoi, että eläimillä on välttämättä sielu. Tästä huolimatta heidän käsityksensä eläinten tietoisuudesta eivät poikkea toisistaan kovinkaan paljon. Heidän näkökulmastaan eläinten hyvinvointi voidaan pitkälti rinnastaa kasvien hyvinvointiin, jota arvioitaessa voidaan nojautua fysiologiaan ja käyttäytymiseen. Hume puolestaan ei katso eläinten mielten poikkeavan ihmismielistä millään merkityksellisellä tavalla, joten hänen on mahdollista puhua myös eläinten hyvinvoinnin subjektiivisesta kokemuksesta. Kenenkään tässä tarkastellun filosofin mielestä meillä ei ole varsinaisesti moraalista velvollisuutta eläinten hyvään kohteluun, mutta tämä on kuitenkin Kantin ja Humen mukaan muista syistä suositeltavaa.

Rancken-samlingen

Johan Oskar Immanuel Rancken (1824-1895) gjorde sin livsgärning som lärare i Vasa, skriftställare och samlare av finlandssvensk folklore. Han fungerade som lärare i tyska vid Vasa gymnasium från 1846 och senare också som lektor i historia. Han grundade tidningen Ilmarinen 1847. Han blev rektor för gymnasiet 1865 och efter diverse skolsammanslagningar rektor för Vasa svenska lyceum 1874. Han var en stor boksamlare och donerade hela sitt privatbibliotek tillsammans med sitt privata arkiv till lyceet år 1886, vid sin pensionering. Hans privatbibliotek ingår som en skild samling i Vasa svenska lyceums bibliotek. Samlingen består av 6.744 titlar i 11.925 volymer. (Årsberättelsen 1902-1903) Av dessa är böcker ca. 4.000. Samlingen är förtecknad i en handskriven ämneskatalog. De största ämnesområdena är teologi, medicin, historia, filologi och svensk litteratur. Böckerna är på svenska, latin, tyska, franska, grekiska och hebreiska. Förutom böcker finns också ett stort antal småtryck, delvis ordnade i kapslar enligt ämne. Dessutom finns 114 tidskrifter, 2.263 disputationer, inbjudningsskrifter och kataloger samt 22 lexikon. Samlingen innehåller också ett stort antal teater- och konsertaffischer. Ranckens arkiv består av 80 kapslar med släkten Ranckens korrespondens, bokmanuskript mm. 2.219 böcker (ca. 50%) är katalogiserade i Tria.

Dieter Henrich, leitor de Kant: sobre o fato legitimador na dedução transcendental das categorias

Este artigo reconstrói os momentos principais dos trabalhos de Dieter Henrich sobre a filosofia teórica de Immanuel Kant. Henrich procura esclarecer e recuperar os fundamentos da teoria do conhecimento de Kant, dos quais seus seguidores teriam se distanciado, a partir da análise da dedução transcendental das categorias. De início, Henrich investiga a estrutura da prova na dedução, comparando a primeira e a segunda edição da Crítica da Razão Pura. Em seguida, Henrich investiga no argumento kantiano a relação entre o princípio de identidade da consciência de si, por um lado, e objetividade, por outro. Por fim, estendendo a comparação à Crítica da Razão Prática, Henrich elucida o programa e a metodologia na dedução, mostrando como o "fato" legitimador se torna o elemento fundamental.

Paha mennä sanomaan

Kirjallisuusarvostelu

Kriittisen ja traagisen kosketuspiste : metafysiikan kokemuksen näyttämöllepano

Kirjallisuusarvostelu