Voiko ja pitääkö etiikkaa opettaa Kadettikoulussa

Voiko etiikkaa ja eettisyyttä opettaa upseeriksi opiskeleville ja mikäli voi, pitääkö sitä opettaa? Tämä on tutkielmani - joka on ensisijaisesti pedagoginen, ei moraalifilosofinen - pääongelma. Tutkielman painopisteenä olevan kirjallisuusselvityksen avainkysymyksenä on, mitä kirjallisuudesta löytyviä teorioita, ideoita tai ratkaisuja voidaan soveltaa yllä oleviin kysymyksiin vastaamiseksi. Hypoteesini on, että etiikkaa ainakin pitäisi opettaa, sillä harva ammattiryhmä joutuu kohtaamaan suurempia eettisiä haasteita ja ristiriitoja kuin sotilaat, joiden odotetaan sekä suojelevan elämää että käyttävän ääritilanteissa tappavaa voimaa toisia ihmisiä kohtaan. Tuon kuitenkin esiin myös etiikan opettamista vastustavia näkemyksiä ja ongelmia, joita etiikan opetukseen liittyy. Kriittinen kysymykseni koskee opetuksen ja kasvatuksen suhdetta ja pyrin perustelemaan sitä, että kasvatuksen sijasta olisi parempi pitäytyä opetuksessa. Tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa etiikan opetuksen mahdollisuuksia, haasteita ja ongelmia. Käytännöllisenä päämääränä on osallistuminen etiikan opetuksen suuntaviivojen luomiseen Maanpuolustuskorkeakoulussa. Toisaalta tutkimukseni on läheltä katsovaa ja osallistuvaa siinä mielessä, että opiskelen itse upseeriksi. Perustelin johtopäätöksissä etiikan opetuksen tarpeellisuutta kuudesta erilaisesta näkökulmasta. Ne olivat: esimerkillisyyden velvoite, yhteiskunnan muutoksen aiheuttamat paineet, yhteisöllisyyden merkitys, toimintakyky sotilaan toiminnassa, ammatillinen näkökulma ja ihmisyyden asettamat velvoitteet. Niiden valossa kävi ilmi, että kadettien tuleva asema upseereina, kasvattajina, kouluttajina ja johtajina, asettaa vaatimuksen, että heidän pitäisi olla syvässä eettisessä mielessä sivistyneitä. Tämä tarkoittaa sitä, että nuoren sotilaan tulee olla tasapainossa oman moraalinsa kanssa ja tietoinen omista vakaumuksistaan, arvoistaan, oikeustajustaan ja muista eettiseen päätöksentekoon vaikuttavista tekijöistä. Maanpuolustuskorkeakoululla on vastuu tarjota työkaluja niiden selvittämiseksi. Havaitsin, että erilaisten lähtökohtien tiedostaminen sekä maailmankatsomuksellisen, kulttuurisen, kielellisen ja sosiaalisen moninaisuuden huomioiminen on erityisen tärkeää etiikan opetuksessa. Etiikan opetuksen ei ole tarkoitus moralisoida tai arvottaa esimerkiksi kulttuureja ja uskontoja, eikä eettisen opetuksen ohjenuoraksi voi tähän vedoten ottaa yhtä ainoaa oppia. Lisäksi on tärkeää tiedostaa, että se, mikä on laillista, ei välttämättä ole eettistä. Sama pätee myös toisinpäin. Se, mikä on eettistä, ei välttämättä ole laillista. Tämä on erinomainen lähtökohta etiikan opetukselle ja mainio ristiriita pohdittavaksi. Etiikan opetus kadettien koulutuksessa voisi herätellä heitä ajattelemaan eettistä toimintakykyään, arvomaailmaansa ja päätöksentekoonsa vaikuttavia seikkoja eettisesti hankalissa tilanteissa. Lisäksi yksilöiden olisi hyvä olla tietoisia siitä, miten oma ympäristö, menneisyys, kokemukset ja sen hetkinen tilanne vaikuttavat eettiseen päätöksentekoon. Opetus voisi olla ainakin osittain tämän prosessin tukemista. Etiikan opetuksen tavoitteena voisi olla auttaa ihmisiä oppimaan päättelemään viisaasti ja hyvin. Tämän kyvyn kehittäminen voisi olla kadettien etiikan opetuksen ytimenä ja päämääränä.

Suuhygienistiopiskelijoiden itsearvioitu parodontologisen hoitotyön osaaminen ja siihen yhteydessä olevat tekijät

Kansainvälisellä tasolla suuhygienistiopiskelijat kokevat parodontologisen hoitotyön osaamisen olevan melko hyvällä tasolla. Tutkimustulokset osoittavat kuitenkin, että opiskelijoiden osaamisessa on puutteita etenkin teoreettisen tiedon soveltamisessa kliiniseen hoitotyöhön. Suuuhygienistien koulutus ja työnkuva painottuvat vahvasti parodontologiseen hoitotyöhön. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata suuhygienistiopiskelijoiden parodontologisen hoitotyön osaamista kolmannen ja neljännen opiskeluvuoden aikana sekä osaamiseen yhteydessä olevia tekijöitä opiskelijoiden itsearvioimana. Tutkimuksen aineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä syksyllä 2015 kaikilta suomenkielisissä ammattikorkeakouluissa opiskelevilta kolmannen ja neljännen opiskeluvuoden suuhygienistiopiskelijoilta. Kyselylomake koostui taustamuuttujista ja 34 muuttujasta, jotka mittasivat opiskelijoiden osaamista parodontologisessa hoitotyössä sekä osaamiseen yhteydessä olevia tekijöitä. Parodontologinen hoitotyö jaoteltiin tässä tutkimuksessa kolmeen alueeseen: parodontaalisairauksien syntymiseen vaikuttavat tekijät, parodontaalisairauksien ehkäisy sekä parodontaalisairauksien hoito. Vastausprosentti oli 45 % (n = 89). Aineisto analysoitiin tilastollisesti. Tulosten mukaan suuhygienistiopiskelijat arvioivat parodontologisen hoitotyön osaamisensa melko hyväksi. Parhaiten opiskelijat arvioivat osaavansa parodontaalisairauksien ehkäisyn osa-alueen, josta parhaiten arvioitiin osattavan asiakkaiden ohjauksen suun omahoitoon. Opiskelijat arvioivat osaamisensa heikoimmaksi parodontaalisairauksien syntymiseen vaikuttavien tekijöiden osa-alueella, josta heikoiten arvioitiin osattavan röntgenkuvien hyödyntämisen asiakkaan parodontologisen suun terveyden tilan arvioimisessa. Neljännen vuoden opiskelijat arvioivat osaamisensa jokaisella osa-alueella paremmaksi kuin kolmannen vuoden opiskelijat. Parodontologisen hoitotyön osaamiseen yhteydessä olevista tekijöistä opiskelijat arvioivat tärkeimmäksi osaamistaan edistäväksi tekijäksi harjoittelun ohjaajalta saamansa palautteen. Opiskelijoista 63 % arvioi, että työskentely suun terveydenhuollon alalla edisti heidän osaamistaan erittäin hyvin tai hyvin. Tutkimustulokset osoittivat opiskelijoiden osaamisen lisääntymisen koulutuksen aikana. Ohjaajalta saatu palaute oli merkityksellinen osaamisen edistämisen kannalta, joten palautteen annon tärkeyttä tulisi edelleen painottaa koulutuksen aikana, myös yhteistyössä suun terveydenhuollon harjoittelupaikkojen kanssa. Opiskelijoita tulee kannustaa työskentelemään suun terveydenhuollon alalla opintojen aikana, koska se selkeästi vahvistaa parodontologisen hoitotyön osaamista.

Aloittelevan käsityön opettajan haasteet ja ilot

Tässä tutkimuksessa selvitetään aloittelevien käsityön opettajien kokemia haasteita sekä iloja ja kuvataan heidän ammatillista kehittymistä sekä identiteetin rakentumista. Tutkimukseen osallistuvia aloittelevia käsityön opettajia on kolme, jotka ovat kaikki kokeneet uran aloituksen eri tavoilla. Kaikki tutkimukseen osallistuvat opettajat ovat valmistuneet Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen Rauman yksiköstä käsityön opettajaksi. Tutkimuksessa käytetään kerronnallisen tutkimuksen keinoja ja tutkimusaineistona käytetään kerronnallisena haastatteluna kerättyjä litteroituja haastatteluja. Tutkimusaineistoa analysoidaan narratiivien analyysin keinoin eli teemoittelemalla aineistoa sekä narratiivisen analyysin keinoin eli tuottamalla aineiston pohjalta uusi tarina. Tutkimuksen tuloksia verrataan tutkimuksiin muiden opettajien haasteista, iloista, ammatillisesta kehittymisestä ja identiteetin rakentumisesta. Tutkimuksesta selviää, että käsityön opettajien haasteet ja ilot ovat pääosin yhteneväisiä muidenkin opettajien kanssa, mutta myös aiemmista tutkimuksista poikkeavia haasteita ja iloja käsityön opettajilla löytyy. Käsityön opettajien ammatillinen kehittyminen ja identiteetin rakentuminen näyttäytyy tutkimuksessa hyvin yksilöllisenä ja toisistaan eroavana prosessina, mutta niistä on kuitenkin löydettävissä yhteneväisyyksiä toisiinsa sekä aiemmissa tutkimuksissa esitettyihin opettajien ammatillisen kehittymisen ja identiteetin rakentumisen malleihin.

Nuorten siirtymät työmarkkinoille Suomessa. Työmarkkinauratyypit ja niihin vaikuttavat sosioekonomiset ja alueelliset tekijät Kansallinen syntymäkohortti 1987 -aineiston valossa.

Tutkielmassa tarkastellaan suomalaisten nuorten työmarkkinasiirtymiä. Siirtymiä kuvataan tyypittelemällä nuorten toimintaa työmarkkinoilla. Tyypitellyssä verrataan töissä tai opiskelemassa olevia nuoria työttömänä tai työmarkkinoiden ulkopuolella oleviin nuoriin. Toimintaa työmarkkinoilla seurataan kolmessa ajankohdassa (2008, 2010 ja 2012), nuorten ollessa 21—25 -vuotiaita. Tyypittelyn pohjalta nuorille luodaan työmarkkinauratyyppejä, jotka kuvaavat erilaisia työmarkkinasiirtymiä. Kiinnostuksen kohteena on etenkin se, ovatko nuoret kiinni työmarkkinasiirtymiä tukevissa ja myöhempää työelämään kiinnittymistä edistävissä toiminnoissa vai eivät. Tutkielma linkittyy keskusteluun nuorten syrjäytymisestä, jota lähestytään usein juuri nuorten koulutus- ja työmarkkinatilanteiden kautta. Työmarkkinauria selittäviä tekijöitä tarkastellaan nuoren sukupuolen, koulutuksen, vanhempien koulutuksen, vanhempien saaman toimeentulotuen ja asuinpaikan mukaan. Asuinpaikan vaikutusta tarkastellaan lapsuudessa ja nuoressa aikuisuudessa. Tutkielma on otteeltaan kvantitatiivinen. Aineistona käytetään THL:n ylläpitämää Kansallinen syntymäkohortti 1987 -aineistoa, jossa on seurattu samoja nuoria sikiöajalta nykypäivään eri viranomaisrekistereiden kautta. Tutkielma pohjautuu kokonaisaineistoon (N=57 641). Menetelminä käytetään ristiintaulukointia ja multinomiaalista logistista regressiota. Tulosten perusteella työmarkkinasiirtymät näyttäytyivät sujuvina suurimmalle osalle nuorista. Tutkielmassa 81,5 prosenttia nuorista sijoittui työmarkkinauratyypeille, joille oli leimallista työssäkäynti tai opiskelu kaikkina tutkimusvuosina. Tutkielmassa erotettiin myös joukko nuoria, joille työmarkkinasiirtymät koostuivat pääosin työttömyydestä tai työmarkkinoiden ulkopuolella olemisesta. Näitä nuoria oli 6,1 prosenttia kohortista. Koulutusaste vaikutti työmarkkinasiirtymiin selvästi eniten ja vaikeuksia työmarkkinasiirtymissä kohtasivat eniten nuoret, jotka olivat perusasteen tutkinnon varassa vielä 21-vuotiaana. Vanhemman matala koulutus ja vanhemman saama toimeentulotuki olivat myös yhteydessä työmarkkinasiirtymiin liittyviin katkoksiin. Asuinpaikka vaikutti uratyypeille sijoittumiseen siten, että kaupunkimaisilla alueilla asuvat nuoret olivat todennäköisemmin koko ajan opiskelemassa tai töissä kuin muilla alueilla asuvat nuoret. Asuinpaikka lapsuudessa ei vaikuttanut työmarkkinasiirtymiin. Tulosten perusteella nuorten työmarkkinasiirtymiä tukevat järjestelmät näyttäytyvät Suomessa pääosin toimivina, mutta niitä tulisi kehittää nuorten erilaiset tilanteet ja tuen tarve huomioiden.

Murhelauluja ja vallankumousrunoja. Suomalaiset arkkiveisut aikansa kuvaajina 1899-1917.

Pro gradu-tutkielmani aiheena ovat suomalaiset arkkiveisut ja niiden välittämä kuva omasta ajastaan. Tutkimukseni käsittelee vuosia 1899-1917, eli ensimmäisen ja toisen sortokauden aikaa. Tutkin mistä aiheista arkkiveisujen kirjoittajat painattivat laulun ja mitä niiden sisältö kertoo tutkimusaikakaudesta. Pyrin yhdistämään laulut ympäröivään yhteiskuntaan, sillä ajattelen niiden sisällön heijastelevan yhteiskunnan arvoja, asenteita ja ilmiöitä. Erityisesti minua kiinnostaa miten sortokaudet ja yhteiskunnalliset uudistukset näkyvät lauluissa. Arkkiveisut olivat ennen kaikkea kaupallisia tuotteita, joten niihin ei kannattanut painattaa aiheita, joista kukaan ei ollut kiinnostunut. Tutkimukseni lähteinä käytän Turun yliopiston kirjaston Fennica-kokoelmasta löytyviä arkkiveisuja. Olen rajannut aineistoni niin, että se koostuu 74 arkkiveisusta. Lisäksi olen jakanut arkkiveisut kolmeen teemaan: yhteiskuntaan, uutisiin ja politiikkaan. Tutkimukseni metodeina käytän sisällönanalyysia ja kertomusanalyysia. Pyrin työssäni muodostamaan arkkiveisujen sisällön perusteella tyyppikertomuksia ja tätä kautta löytämään laulujen sisällöille tyypillisiä piirteitä. Tutkimukseni näkökulma kuuluu historiatieteiden alaan, mutta tutkimukseni aihe liittyy folkloristiikkaan. Arkkiveisuja on tutkittu aiemmin folkloristiikan, kirjallisuuden ja musiikkitieteen aloilla, mutta historiantutkijoita aihe on kiinnostanut vähän. Tutkimukseni pyrkii muuttamaan tätä tilannetta, koska arkkiveisut ovat erinomainen lähde, kun halutaan tutkia ihmisten asenteita ja yhteiskunnan ilmiöitä sekä tapahtumia. Tulin tutkimuksessani siihen tulokseen, että arkkiveisut ovat ennen kaikkea kansan omaisuutta ja niissä pyritään purkamaan kansan tuntemaa vihaa sekä kaunaa herroja kohtaan. Näin ollen kansa ei kokenut sortokausia yhtä merkittäviksi kuin ylemmät luokat. Arkkiveisuissa kansan sortajiksi kuvataan herrat ja virkamiehet, eivät venäläiset. Olen sitä mieltä, että arkkiveisuja kannattaisi tutkia lisää ja laajentaa lähdeaineisto koskemaan myös Helsingin yliopiston kirjaston arkkiveisukokoelmia.

Imagem percebida de Lisboa como destino turístico por parte do mercado finlandês

RESUMO: O presente estudo pretende analisar a imagem percebida de Lisboa como destino turístico por parte do mercado finlandês, considerando as seguintes perguntas de partida: a) quais os elementos que caracterizam a imagem percebida de Lisboa como destino turístico por parte dos turistas finlandeses; b) quais os factores com maior predominância na imagem percebida e c) qual o perfil do turista finlandês que visita Lisboa. Para atingir os objectivos deste estudo, foi realizado um inquérito por questionário a turistas finlandeses em Lisboa, de forma autoministrada, nos meses de Maio, Junho, Setembro e Outubro de 2008, no último dia da sua estada. Para além de questões que visaram compreender a imagem percebida de Lisboa como destino turístico, por parte dos inquiridos, o questionário incluiu perguntas sobre as suas características sócio-demográficas. Os resultados confirmaram as três componentes da imagem propostas no modelo de Echtner e Ritchie: psicológica-funcional, atributos-holística e comum-única. Os mesmos permitem também concluir que os inquiridos valorizam principalmente as características históricas e estéticas da cidade, como também o bom clima e a simpatia da população local. Por sua vez, os aspectos relativos à programação, eventos, diversão nocturna, interacção com a população local e preços, são os factores menos associados à cidade pelos inquiridos. As qualidades e as características únicas de Lisboa foram destacadas, tendo-se também verificado um elevado grau de satisfação com a visita à cidade e um vasto leque de sugestões dos inquiridos para melhorar Lisboa como destino turístico. ABSTRACT: This study aims to analyze the perceived image of Lisbon as a tourist destination by the Finnish market, considering the following questions: a) what are the elements that characterize the perceived image of Lisbon as a tourist destination by Finnish tourists b ) what features/attributes are most predominant in the perceived image c) what is the sociodemographic profile of the Finnish tourist who visits Lisbon. Data was collected in May, June September and October 2008. The questions were used seeking to identify the image of Lisbon of the respondents as a tourist destination, as well as the socio-demographic characteristics of the tourists. The results identified the three components of the image model proposed by Ritchie and Echtner: psychological-functional, attributes-holistic and commonunique. The results also allowed to conclude that respondents identify and value particularly historical and aesthetic characteristics, as well as the good weather and the friendliness of the local people whereas factors of the city such as the events, the nightlife, the interaction with the local population and the price level, didn’t particularly convinced the respondents. The qualities and the unique characteristics of Lisbon were highlighted, having also noticed a high degree of satisfaction on the visit to the city and a wide range of suggestions obtained from respondents to improve Lisbon as a tourist destination. TIIVISTELMÄ: Perehdyin tutkielmassani suomalaisten kokemusperäiseen mielikuvaan Lissabonista matkakohteena. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia kokemuksia ja mielikuvia suomalaisilla matkailijoilla on Lissabonista matkakohteena. Tutkimus pyrki vastaamaan kolmeen kysymykseen: a) mitkä tekijät luonnehtivat suomalaisten matkailijoiden kokemusperäistä mielikuvaa Lissabonista matkakohteena, b) mitkä ominaisuudet hallitsevat kyseistä mielikuvaa sekä c) mihin sukupuoli-, ikä-, koulutus- ja yhteiskuntaluokkaan Lissabonissa vierailevat suomalaiset matkailijat kuuluivat. Tiedot kerättiin touko-, kesä-, syys- ja lokakuussa 2008. Kyselyssä keskityttiin pääosin matkailijoiden kokemuksiin ja mielikuviin Lissabonista sekä matkan ominaisuuksiin ja matkailijoiden matkakohdetta koskeviin tietoihin. Lisäksi matkailijoita pyydettiin kirjoittamaan, miten Lissabonin asemaa matkakohteena voitaisiin parantaa. Alkuperäisen olettamuksen mukaan tulokset osoittivat Echtnerin ja Richien ehdottaman mallin mukaisesti mielikuvien muodostuvan kolmesta osatekijästä: toiminnallinen-psykologinen, attribuutti-kokonaisvaltainen ja yleinenainutlaatuinen. Tulokset osoittivat vastaajien yhtyvän mielikuvissaan ensisijaisesti kaupungin toiminnallisiin osatekijöihin. Sen sijaan kaupungin tapahtumiin ja yöelämään tai vuorovaikutukseen paikallisten kanssa taikka hintatasoon liittyviä ominaisuuksia ei koettu erityisen merkittäviksi. Vastauksista tulivat selvästi esille Lissabonin vetovoimatekijät ja ainutlaatuiset ominaisuudet matkakohteena. Lisäksi vastaukset osoittivat matkailijoiden olleen suurimmaksi osaksi erittäin tyytyväisiä vierailuunsa kaupungissa. Vastauksiin sisältyi myös useita ehdotuksia Lissabonin aseman parantamiseksi matkailukohteena.

Verkostot Virtuaaliammattikorkeakoulun vahvuutena

Virtuaaliammattikorkeakoulu

Miksi tarkastella ammattikasvatusta kulttuurisesti?

Lectio praecursoria

Konferenssiraportti on helposti harvojen helmien hautausmaa

Arvosteltavan teoksen artikkelit perustuvat Hämeenlinnassa 1995 pidettyyn seminaariin