Viestintä

Viestinnän kokoelma tukee sekä viestintää pääaineenaan perustutkintoa suorittavia opiskelijoita sekä jatko-opintoja ja tieteellistä tutkimusta. Systemaattisen satunnaisotannan perusteella vajaa 40% nimekkeistä on tieteellistä kirjallisuutta. Hieman pienempi osa voidaa luokitella yleistajuiseksi kirjallisuudeksi. Runsas neljännes kokoelmasta on joko suoraan oppikirjoiksi kirjoitettuja tai sellaisina pidettäviä. Kokoelma on luotu oppiaineen perustamisesta alkaen 1968. Alkuaan kokoelman nimenä oli Hv Tiedotusoppi. Sitä ennen tieteenalan kirjallisuutta oli kirjaston muiden tieteenalojen kokoelmissa. Kokoelman painopiste on joukkoviestinnässä ja organisaatioviestinnässä. Runsaasti edustettuina ovat myös media, journalismi, työyhteisöjen viestintä, organisaatiokulttuurit sekä verkkoviestintä ja populaarikulttuuri (etenkin elokuva). Kuvailussa on otettu otettu huomioon vain vain hyllyluokassa Hv Viestintä olevat monografiat eli sarjakokoelmissa oleva aineisto, lehdet sekä elektroniset aineistot ovat arvioinnissa jätetty pois. Kokoelmaan kuuluu 2846 nimikettä. Kokoelman nimekkeiden mediaani on 1988. Kirjoista 1782 (46%) on julkaistu vuonna 1990 tai sen jälkeen. Julkaisuvuosien mediaani on 1988. Reilut nimekkeistä puolet eli 58% prosenttia on englanninkielisiä. Suomeksi julkaistuja on 834 (29%) ja ruotsiksi 204 (7%). Kokoelman teoksista 508 eli 18% on ilmestynyt vuonna 2000-2008. 1990-luvulla ilmestyneiden osuus on 789 eli 28% ja 1980-luvulla ilmestyneitä on 1014 eli 36%. Alle viidennes eli 18% on julkaistu ennen vuotta 1980. Kokoelman kartuntaan voi saattaa vaikuttaa se, että viestinnän laitoksella on oma laitoskirjastonsa, jonne hankitaan tutkijoiden ja opettajien tarvitsemaa kirjallisuutta.

Predicting richness and composition in mountain insect communities at high resolution: a new test of the SESAM framework

Aim The aim of this study was to test different modelling approaches, including a new framework, for predicting the spatial distribution of richness and composition of two insect groups. Location The western Swiss Alps. Methods We compared two community modelling approaches: the classical method of stacking binary prediction obtained fromindividual species distribution models (binary stacked species distribution models, bS-SDMs), and various implementations of a recent framework (spatially explicit species assemblage modelling, SESAM) based on four steps that integrate the different drivers of the assembly process in a unique modelling procedure. We used: (1) five methods to create bS-SDM predictions; (2) two approaches for predicting species richness, by summing individual SDM probabilities or by modelling the number of species (i.e. richness) directly; and (3) five different biotic rules based either on ranking probabilities from SDMs or on community co-occurrence patterns. Combining these various options resulted in 47 implementations for each taxon. Results Species richness of the two taxonomic groups was predicted with good accuracy overall, and in most cases bS-SDM did not produce a biased prediction exceeding the actual number of species in each unit. In the prediction of community composition bS-SDM often also yielded the best evaluation score. In the case of poor performance of bS-SDM (i.e. when bS-SDM overestimated the prediction of richness) the SESAM framework improved predictions of species composition. Main conclusions Our results differed from previous findings using community-level models. First, we show that overprediction of richness by bS-SDM is not a general rule, thus highlighting the relevance of producing good individual SDMs to capture the ecological filters that are important for the assembly process. Second, we confirm the potential of SESAM when richness is overpredicted by bS-SDM; limiting the number of species for each unit and applying biotic rules (here using the ranking of SDM probabilities) can improve predictions of species composition

Predicting the future effectiveness of protected areas for bird conservation in Mediterranean ecosystems under climate change and novel fire regime scenarios

AimGlobal environmental changes challenge traditional conservation approaches based on the selection of static protected areas due to their limited ability to deal with the dynamic nature of driving forces relevant to biodiversity. The Natura 2000 network (N2000) constitutes a major milestone in biodiversity conservation in Europe, but the degree to which this static network will be able to reach its long-term conservation objectives raises concern. We assessed the changes in the effectiveness of N2000 in a Mediterranean ecosystem between 2000 and 2050 under different combinations of climate and land cover change scenarios. LocationCatalonia, Spain. MethodsPotential distribution changes of several terrestrial bird species of conservation interest included in the European Union's Birds Directive were predicted within an ensemble-forecasting framework that hierarchically integrated climate change and land cover change scenarios. Land cover changes were simulated using a spatially explicit fire-succession model that integrates fire management strategies and vegetation encroachment after the abandonment of cultivated areas as the main drivers of landscape dynamics in Mediterranean ecosystems. ResultsOur results suggest that the amount of suitable habitats for the target species will strongly decrease both inside and outside N2000. However, the effectiveness of N2000 is expected to increase in the next decades because the amount of suitable habitats is predicted to decrease less inside than outside this network. Main conclusionsSuch predictions shed light on the key role that the current N2000may play in the near future and emphasize the need for an integrative conservation perspective wherein agricultural, forest and fire management policies should be considered to effectively preserve key habitats for threatened birds in fire-prone, highly dynamic Mediterranean ecosystems. Results also show the importance of considering landscape dynamics and the synergies between different driving forces when assessing the long-term effectiveness of protected areas for biodiversity conservation.

Les effets de la maladie de Parkinson sur l'écriture manuscrite

Cet article présente les caractéristiques de l'écriture d'une personne atteinte de la maladie de Parkinson, ainsi que l'influence des traitements de la maladie sur ces caractéristiques. L'expert est ainsi amené à mieux connaître cette source de variation de l'écriture, et vise à l'aider à évaluer les résultats de ses observations lorsqu'il fait face à un cas impliquant des écritures de parkinsoniens. Puisque les écritures imitées peuvent présenter des caractéristiques similaires à celles des écritures pathologiques, il est important de connaître les signes qui permettent de les distinguer. L'écriture des parkinsoniens peut notamment présenter une diminution de la taille des lettres, connue sous le nom de "micrographie", des tremblements ainsi que des formes indistinctes des lettres, et un alignement ondulatoire des mots. Les parkinsoniens écrivent moins vite et avec une accélération et une fluidité réduites. Ils ont tendance à augmenter la durée de l'exécution de leurs traits. Le traitement au moyen de médicaments ou par Deep Brain Stimulation (DBS) peut permettre aux parkinsoniens d'améliorer leur performance et d'atteindre une restauration partielle de l'exécution des mouvements séquentiels.

Analyse de réseau piéton et gestion scolaire: sinuosité, centricité et transport optimal régularisé

Que ce soit d'un point de vue, urbanistique, social, ou encore de la gouvernance, l'évolution des villes est un défi majeur de nos sociétés contemporaines. En offrant la possibilité d'analyser des configurations spatiales et sociales existantes ou en tentant de simuler celles à venir, les systèmes d'information géographique sont devenus incontournables dans la gestion et dans la planification urbaine. En cinq ans la population de la ville de Lausanne est passée de 134'700 à 140'570 habitants, alors que les effectifs de l'école publique ont crû de 12'200 à 13'500 élèves. Cet accroissement démographique associé à un vaste processus d'harmonisation de la scolarité obligatoire en Suisse ont amené le Service des écoles à mettre en place et à développer en collaboration avec l'université de Lausanne des solutions SIG à même de répondre à différentes problématiques spatiales. Établies en 1989, les limites des établissements scolaires (bassins de recrutement) ont dû être redéfinies afin de les réadapter aux réalités d'un paysage urbain et politique en pleine mutation. Dans un contexte de mobilité et de durabilité, un système d'attribution de subventions pour les transports publics basé sur la distance domicile-école et sur l'âge des écoliers, a été conçu. La réalisation de ces projets a nécessité la construction de bases de données géographiques ainsi que l'élaboration de nouvelles méthodes d'analyses exposées dans ce travail. Cette thèse s'est ainsi faite selon une dialectique permanente entre recherches théoriques et nécessités pratiques. La première partie de ce travail porte sur l'analyse du réseau piéton de la ville. La morphologie du réseau est investiguée au travers d'approches multi-échelles du concept de centralité. La première conception, nommée sinuo-centralité ("straightness centrality"), stipule qu'être central c'est être relié aux autres en ligne droite. La deuxième, sans doute plus intuitive, est intitulée centricité ("closeness centrality") et exprime le fait qu'être central c'est être proche des autres (fig. 1, II). Les méthodes développées ont pour but d'évaluer la connectivité et la marchabilité du réseau, tout en suggérant de possibles améliorations (création de raccourcis piétons). Le troisième et dernier volet théorique expose et développe un algorithme de transport optimal régularisé. En minimisant la distance domicile-école et en respectant la taille des écoles, l'algorithme permet de réaliser des scénarios d'enclassement. L'implémentation des multiplicateurs de Lagrange offre une visualisation du "coût spatial" des infrastructures scolaires et des lieux de résidence des écoliers. La deuxième partie de cette thèse retrace les aspects principaux de trois projets réalisés dans le cadre de la gestion scolaire. À savoir : la conception d'un système d'attribution de subventions pour les transports publics, la redéfinition de la carte scolaire, ou encore la simulation des flux d'élèves se rendant à l'école à pied. *** May it be from an urbanistic, a social or from a governance point of view, the evolution of cities is a major challenge in our contemporary societies. By giving the opportunity to analyse spatial and social configurations or attempting to simulate future ones, geographic information systems cannot be overlooked in urban planning and management. In five years, the population of the city of Lausanne has grown from 134'700 to 140'570 inhabitants while the numbers in public schools have increased from 12'200 to 13'500 students. Associated to a considerable harmonisation process of compulsory schooling in Switzerland, this demographic rise has driven schooling services, in collaboration with the University of Lausanne, to set up and develop GIS capable of tackling various spatial issues. Established in 1989, the school districts had to be altered so that they might fit the reality of a continuously changing urban and political landscape. In a context of mobility and durability, an attribution system for public transport subventions based on the distance between residence and school and on the age of the students was designed. The implementation of these projects required the built of geographical databases as well as the elaboration of new analysis methods exposed in this thesis. The first part of this work focuses on the analysis of the city's pedestrian network. Its morphology is investigated through multi-scale approaches of the concept of centrality. The first conception, named the straightness centrality, stipulates that being central is being connected to the others in a straight line. The second, undoubtedly more intuitive, is called closeness centrality and expresses the fact that being central is being close to the others. The goal of the methods developed is to evaluate the connectivity and walkability of the network along with suggesting possible improvements (creation of pedestrian shortcuts).The third and final theoretical section exposes and develops an algorithm of regularised optimal transport. By minimising home to school distances and by respecting school capacity, the algorithm enables the production of student allocation scheme. The implementation of the Lagrange multipliers offers a visualisation of the spatial cost associated to the schooling infrastructures and to the student home locations. The second part of this thesis recounts the principal aspects of three projects fulfilled in the context of school management. It focuses namely on the built of an attribution system for public transport subventions, a school redistricting process and on simulating student pedestrian flows.

Messiah

r1955, Boston.

Kuka pelkää noitia? Dario Argenton Suspirian semioottinen analyysi

Työni aiheena on italialaisen elokuvaohjaaja Dario Argenton teos Suspiria (1977), jota analysoin semioottisesta näkökulmasta käyttäen apunani genreteoriaa, strukturalismia, psykoanalyysia ja sukupuolinäkökulmaa. Tutkimuskysymykseni muodostui moniulotteisesti Suspirian semioottisen analysoinnin tuloksen selvittäminen. Käytännössä tämä viittaa elokuvan sanoman eksplikointiin. Päälähteinäni toimivat elokuvasta laaditut valmiit analyysit, joihin omat tulkintani punoutuivat. Mainittavia lähteitäni olivat itse Suspiria, John Hillin ja Pamela Church Gibsonin Film Studies: Critical Approaches (2000), Johanna Laurilan pro gradu Noiduttua punaista. Dario Argenton Suspiria (2004) sekä Linda Schulte-Sassen artikkeli ”The Mother of all horror movies, Dario Argento’s >uspiria” (2002). Näiden ohella käytin lähdeaineistona soveltamieni teorioiden omia edustajia, kuten strukturalismissa satututkija Vladimir Proppia. Menetelminä työskentelyssäni toimivat (semioottinen) lähiluku, teemoittelun ja tyypittelyn yhdistäminen sekä osittainen sisällönerittely. Merkittävintä oli kuitenkin oma analysointini, joka perustui viitekehykseeni, kokemukseeni, päättelykykyyni sekä valmiuteeni luoda näiden perusteella kestäviä argumentointeja. Tavoitteenani oli Suspirian (symboli)kielen avaaminen semioottista näkökulmaa hyödyntämällä, ja sitä kautta paremman ymmärryksen luominen elokuvasta sekä elokuvan kautta kuluttajasta ja kulttuurista itsestään. Pyrin tulkitsemaan Suspirian kerronnallista kuvakieltä myös uuden tiedon tuottamisen nimissä. Nähdäkseni tämä onnistui. Tutkivalle silmälle Suspiria paljastui valtaisaksi tulkinnalliseksi aarreaitaksi, jonka kieltä ymmärtämättömälle se pysynee kuitenkin ensisijaisesti tietynmakuisena elokuvakokemuksena. Analyysini lopputuloksena valitusta kulttuurin tuotteesta (elokuva) ilmeni sen sisäänkoodattu, kuluttajaan vaikuttava ”toimivuus”. Tulevaisuudessa myös muiden Argenton elokuvien analysointi ja keskinäinen vertailu olisi varmasti elokuva- ja kulttuurintutkimuksen kannalta hedelmällistä.

The passion of the Christ : 12 tuntia, jotka muuttivat maailman

Elokuva-arvostelu

Niskalaukauksesta saa puhua : joukkoteloituksen muistot valkokankaalle

Elokuva-arvostelu

Varastettu museo, varastettu perinne : : kysymyksiä kulttuuriperinnön suojaamisesta Melanesiassa

Artikkeliin liittyvä elokuva: http://www.elore.fi/arkisto/1_09/kupiainen.mov.

Lestadiolaisuuden ja Norjan valtiokirkon kädenvääntö valkokankaalla

Elokuva-arvostelu

Uusi vaihe paavi-elokuvien sarjassa

Kirjallisuusarvostelu

Harras katolilainen huippuvakoojana

Elokuva-arvostelu