Tasa-arvon ansassa vai naisten oikeuksien asialla?

Kirjallisuusarvostelu

Alaisesta ja esimiehestä työyhteisön tasa-arvoisiksi kehittäjiksi: alaistaidot eri johtajuuskäsitysten valossa

Tämän tutkimuksen lähtökohtana on käsitys alaistaidoista sekä tutkimuksen käsitteenä (Keskinen 2005, Heinonen ym. 2013) että sellaisena kuin se on suomalaiseen käytäntöön omaksuttu työyhteisön kehittämisessä (ks. esim. Nieminen 2012, Eskola 2006). Tutkimuksessa tunnistetaan ensin kirjallisuuskatsauksen avulla alaistaitojen käsitteen kaltaisia oletuksia alaisesta ja alaisuudesta johtamiskirjallisuudessa. Pohdin, mitkä johtamisen käsitteet ovat liitettävissä alaistaitojen käsitteeseen ja miten ne voisivat täydentää alaistaitojen käsitettä. Olen erityisesti tarkastellut kirjallisuuskatsauksessa kolmea johtamiskäsitystä, dialogista, autenttista ja relationaalista johtajuutta. Sen jälkeen tutkin käytännön esimerkin avulla, miten alaistaidot koetaan arjessa teollisella työpaikalla. Tutkimuksen empiirisenä aineistona on yhdeksän haastattelua. Niiden kysymykset perustuvat alaistaitojen, dialogin ja autenttisuuden teemoihin. Haastateltavat työskentelevät kemian teollisuuden yrityksessä ja edustavat kahden eri tiimin työntekijöitä ja heidän esimiehiään. Aihetta lähestytään laadullisen tutkimuksen keinoin ja aineistosta etsitään sitä, miten työntekijät puhuvat alaistaitoihin liitetyistä teemoista ja käsitteistä, ja miten he mieltävät esimies-alaissuhteen. Haastateltavien puheesta on teemoittelun avulla ensin etsitty haastateltaville tärkeitä, yhtäläisiä teemoja, jotka näkyvät heidän suhtautumisessaan työhön ja työntekoon. Teemoittelua on jatkettu kategorisoinnin avulla ja näin on selvitetty kahden eri tiimin kokemuksia tiimityöstä ja työyhteisöstä. Lisäksi kategorisoinnin avulla tarkastellaan haastateltavien suhdetta organisaatioon ja heidän näkemyksiään esimies-alaissuhteesta kahdessa eri tiimissä. Tutkimukseni tulosten mukaan johtamiskirjallisuudessa esiintyvät dialogisen johtamisorientaation ja autenttisen johtajuuden tavat voivat toimia ymmärrystä avaavana siltana perinteisen johtamiskäsityksen ja relationaalisen johtajuuskäsityksen välillä. Niissä erilliset alaisen ja johtajan roolit esiintyvät toisiinsa kietoutuneina, mikä mahdollistaa roolien vastavuoroisuuden työyhteisön toimivuutta edistäväksi johtajuudeksi. Käytännössä alaistaitojen esiintyminen vaatii vahvaa esimies-alaissuhdetta, joka perustuu luottamukseen ja molemminpuoliseen kunnioitukseen. Esimiehen tulisi omalla toiminnallaan pyrkiä mahdollistamaan alaistaitojen esiintyminen työyhteisössä ja nähdä alaistaitojen osoittamisen merkitys. Alaistaitojen osoittamisen mahdollisuus ja hyvä esimies-alaissuhde vaikuttavat myös työhyvinvointiin. Tutkimukseni perusteella alaistaitoja voisi jatkotutkimuksissa tarkastella erityisesti dialogisuuden avulla, jolloin tutkimukseen voisi liittää myös sen, miten esimies voi omalta osaltaan vaikuttaa alaistaitojen esiintymiseen. Tällöin myös työyhteisötaitojen merkitys korostuisi.

Tasa-arvoa kasvatuksen käytäntöihin

Kirjallisuusarvostelu

Inhimilliset toimintamahdollisuudet oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon kriteereinä

Uusia ikkunoita terapisoitumiskeskusteluun.

Tasa-arvotyö ja tasa-arvo

Kirjallisuusarvostelu

Tasa-arvo mielikuvien takana

Kirjallisuusarvostelu

Muutosta tasa-arvopolitiikkaan

Kirjallisuusarvostelu

Suomi toisena kielenä – opettajien näkemyksiä opetuksen merkityksestä, opetussuunnitelmista ja koulutuksellisesta tasa-arvosta

Tutkimuksessa selvitettiin suomi toisena kielenä (S2) -opettajien näkemyksiä kolmesta keskeisestä kysymyksestä, jotka liittyvät peruskoulun S2-oppimäärään: mitä merkitystä heidän mielestään erillisellä S2-opetuksella on, kuinka toimivina he pitävät oppimäärän nykyistä ja tulevaa opetussuunnitelmaa ja millaisena he näkevät S2-oppilaiden tämänhetkisen aseman koulutuksellisen tasa-arvon näkökulmasta. Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastatteluilla kevään 2015 aikana. Haastateltaviksi valikoitui viisi S2-opettajaa, joilla oli monipuolista kokemusta eri-ikäisten maahanmuuttajataustaisten oppilaiden tai opiskelijoiden kielenopetuksesta. Haastatteluaineiston analyysi toteutettiin aineistolähtöisesti sisällönanalyysinä. Ensimmäisen kysymyksen osalta haastateltavat pitivät erillistä S2-opetusta tärkeänä ensisijaisesti siksi, että sen ansiosta S2-oppilaat saavat tarvitsemaansa kielellistä tukea kielitaidon kaikilla osa-alueilla. Toisen kysymyksen osalta haastateltavat esittivät osin vastakkaisia näkemyksiä esimerkiksi opetussuunnitelmien arviointikriteerien toimivuudesta. He olivat kuitenkin yksimielisesti tyytyväisiä tulevan opetussuunnitelman monipuoliseen tekstikäsitykseen sekä siinä esiintyviin muihin opetuksen periaatteisiin kuten funktionaaliseen kielenoppimiseen. Tulevan opetussuunnitelman suurimpana puutteena nähtiin oppilaiden eri lähtötasojen vähäinen huomiointi. Kolmannen kysymyksen osalta haastateltavien keskeisin huoli oli, että puutteellisten resurssien vuoksi suuri osa S2-oppilaista ei saa riittävää määrää S2-opetusta. Lisäksi haastateltavat näkivät oppilaiden olevan eri kouluissa ja kunnissa keskenään epätasa-arvoisessa asemassa saadun kielellisen tuen suhteen. Tämän tutkimuksen perusteella voi suositella, että S2-opetuksen resursseja tulee jatkossa lisätä ja tuen määrän tulisi perustua myös oppilaiden yksilöllisiin tarpeisiin. Opettajien koulutusta tulisi kehittää niin, että valmistuvat opettajat pystyisivät nykyistä paremmin tukemaan S2-oppilaita suomen kielen oppimisessa. Koulujen tulisi harkita ryhmäkokojen rajaamista tai koulunkäynnin ohjaajien lisäämistä S2-oppilaita sisältävissä luokissa. S2-oppilaille tulisi tarjota nykyistä enemmän tukea eri nivelvaiheissa kuten peruskoulun ja lukion sekä toisen asteen koulutuksen ja korkeakoulun välissä. Jatkossa huoltajien lisäksi myös koululla ja opettajilla tulisi olla mahdollisuus vaikuttaa oppimäärän valintaan. Lisäksi ehdotuksena voi esittää, että Suomessa tulisi käydä vielä laajaa yhteiskunnallista keskustelua S2-oppilaiden ja S2-opetuksen asemasta.