Root caries patterns and risk factors of middle-aged and elderly people in China

The objectives of this study were to describe root caries patterns of Chinese adults and to analyze the effect of selected demographic and socioeconomic factors on these patterns. A total sample of 1080 residents aged 35-44-years-old and 1080 residents aged 65-74-years-old from three urban and three rural survey sites in Hubei Province participated in both an oral health interview and a clinical oral health examination. Root surface caries prevalence rates were 13.1% in the middle-aged group and 43.9% in the elderly group. The mean number of teeth affected by caries in the middle-aged group was reported at 0.21 and 1.0 in the elderly group. Mean Root Caries Index (RCI) scores of the middle-aged were reported at 6.29 and elderly subjects were reported at 11.95. Elderly people living in rural areas reported a higher RCI score (13.24) than those living in urban areas (10.70). A significantly higher frequency of root surface caries was observed in elderly participants (P < 0.001, OR = 3.80) and ethnic minorities (P < 0.001, OR = 1.93). In addition, smokers, nontea drinkers, and those with an annual household income of 10,000 yuan or less tended to have higher caries prevalence. RCI figures for the different tooth types ranged from 1% to 16%, indicating a wide variation in attack rates. In conclusion, our study suggests that root surface caries occurrence is high among the Chinese adult population, especially older adults. With an increasing number of retained teeth in both middle-aged and elderly people, root caries is a growing disease in the People's Republic of China which deserves more attention in future research.

Preventive orientation and caries management by Iranian dentists

Ehkäisypainotteisuus karieksen hoidossa: iranilaishammaslääkärien hoitovalinnat Karies aiheuttaa hampaiden kovan pinnan ja hammasluun syöpymistä, joka lopulta näkyy ”reikänä”. Iästä riippumatta kariesvaara vaanii kaikkia hampaiden omistajia, vauvasta vaariin, ja lähes kaikilla aikuisilla on suussaan merkkejä karieksesta. Karies etenee yleensä hitaasti ja antaa siten aikaa ehkäisevälle hoidolle. Tämä etsikkoaika jää usein käyttämättä, ja karieksen hoito painottuu reikien paikkaamiseen. Karies voitaisiin pitää kurissa sen ehkäisyyn kehitetyillä monipuolisilla keinoilla. Hammaslääkärit ovat avainasemassa, sillä he tekevät kauaskantoisia valintoja — hoidetaanko kariesta paikkaamalla vai valitaanko ehkäisevä hoito? Valintojen taustalla ovat hammaslääkärin tietotaso, asenteet ja omat terveystavat sekä potilaiden ja vastaanoton aiheuttamiksi koetut esteet. Tämä kyselytutkimus selvitti karieksen hoitovalintoja ja niiden taustoja Iranissa. Kysymyslomakkeet jaettiin kahdessa hammaslääkärien kongressissa Teheranissa (2004─2005) ja palautettiin nimettöminä. Kysely kartoitti hammaslääkärien tietoja karieksen ehkäisykeinoista ja asenteita ehkäisyä kohtaan sekä koettuja esteitä sen toteuttamisessa. Hoitovalintoja selvitettiin tarkasti kuvattujen esimerkkipotilaiden avulla. Kysely kartoitti myös hammaslääkärien omat terveystavat: suun omahoidon, tupakoinnin ja hammaslääkärissä käynnin. Aineisto käsitti 980 iältään keskimäärin 37-vuotiasta hammaslääkäriä, joista 64 % oli miehiä. Iranilaishammaslääkärien tiedot karieksen ehkäisystä olivat fluorihammastahnan merkitystä lukuun ottamatta hyvät ja heidän asenteensa ehkäisyä kohtaan valtaosin myönteiset. Tästä huolimatta 77 % heistä olisi valinnut suuren kariesvaaran potilaalle hammaskiilteessä olevan reiän hoidoksi paikkauksen. Ehkäisyhoidoksi tarjotuista 8:sta keinosta lähes kaikki hammaslääkärit valitsivat suuren kariesvaaran potilaalle hoidoksi harjausopetuksen ja säännölliset hammastarkastukset, noin 80 % valitsi hampaiden puhdistamisen vastaanotolla ja ravintoneuvonnan, 70 % ohjeet fluorihuuhteluista kotona ja 53 % vastaanotolla tehtävän fluorikäsittelyn. Potilaiden vastustavat mielipiteet arvioitiin suurimmaksi esteeksi ehkäisevän hoidon toteuttamiselle. Hammaslääkäreistä 59 % ilmoitti harjaavansa hampaansa kahdesti päivässä; 76 % ei tupakoinut ja 56 % kertoi aina ehdottavansa tupakoivalle potilaalle tupakoinnin lopettamista. Hammaslääkärien ehkäisypainotteisuus karieshoidossa oli naisilla vahvempi kuin miehillä. Tulosten perusteella voi päätellä, että Iranissa tulisi nykyistä selvemmin suosia ehkäisevää linjaa karieksen hoitovalintoja tehtäessä ja hammaslääkäreitä koulutettaessa. Potilastyössä koettujen ehkäisyhoidon esteiden syvällisempi ymmärtäminen edesauttaisi niiden poistamisessa.

Early Childhood Caries and a Community Trial of its Prevention in Tehran, Iran

Varhaislapsuuden karies ja sen ehkäisy kehittyvän terveydenhuollon maassa Varhaislapsuuden karies on merkittävä kansanterveysongelma varsinkin lapsirikkaissa maissa ja väestöissä. Karieksen hoitaminen vie paljon voimavaroja ja aiheuttaa mittavia taloudellisia seuraamuksia. Karies voi ilmaantua lapselle jo vauvaikäisenä, pian ensimmäisten maitohampaiden puhjettua suuhun. Alle 3-vuotiaiden karieksesta on kuitenkin niukasti tilastotietoja. Maailman terveysjärjestökin suosittaa tietojen keräämistä vasta 3-vuotiaiden ikäryhmästä. Heistä kariesta sairastaa Suomessa 16 %, Yhdysvalloissa 25 %, Englannissa 30 %, Iranissa 46 % ja Saudi-Arabiassa 61 %. Tämä väitöstutkimus selvitti karieksen esiintymistä ja sen vaaratekijöitä 1─3-vuotiailla Teheranissa. Lisäksi tutkimus arvioi perusterveydenhuoltoon sisällytetyn karieksen ehkäisyn tuloksellisuutta. Tutkimuskohteiksi arvottiin Teheranista 18 neuvolaa. Jokaisessa oltiin 4 päivää, jolloin kaikkia rokotuksiin tulleita 1─3-vuotiaita äiteineen pyydettiin osallistumaan tutkimukseen. Kahta lukuun ottamatta kaikki äidit suostuivat, ja aineistoon tuli kaikkiaan 504 lasta äiteineen. Kaikki 1-vuotiaat, 242 lasta äiteineen, valittiin karieksen ehkäisykokeiluun. Sitä varten neuvolat jaettiin kolmeen ryhmään, joista kaksi (A ja B) oli koeryhmiä ja yksi (C) oli vertailuryhmä. Tutkimus alkoi äidin haastattelulla. Siinä selvitettiin perheen koulutus- ja tulotaso sekä lapsen ruokinnasta imetyksen kesto, yösyötöt ja päiväaikaan nautitut makeat. Vielä kysyttiin lapsen ja äidin suuhygieniatavoista ja äidin kokemuksista lapsen suun puhdistamisessa. Sitten hammaslääkäri tutki lapsen suun ja kirjasi karieksen ja hammasplakin esiintymät. Suun tutkimuksen jälkeen äiti ja lapsi siirtyivät rokotushuoneeseen. Koeryhmissä (A ja B) äidit saivat terveydenhoitajalta suunterveyttä koskevan esitteen ja kehotuksen lukea se huolellisesti. Lisäksi ryhmässä A terveydenhoitaja kertoi suun ja hampaiden terveydenhoidosta saman esitteen avulla, ja neuvolan henkilökunta muistutti suunhoidon tärkeydestä puhelimitse kahdesti seuraavan puolen vuoden kuluessa. Vertailuryhmässä äideille ei annettu suunhoidon ohjeita. Kaikissa ryhmissä äitejä muistutettiin seuraavan rokotuskerran ajankohdasta, muttei mainittu tulevaa toista hammastarkastusta. Varhaislapsuuden kariesta sairasti ikäryhmästä riippuen 3─26 % tutkituista 1─3-vuotiaista, ja 65─76 %:lla oli hammasplakkia. Äideistä 68 % harjasi hampaansa päivittäin ja 39 % puhdisti lapsensa suun päivittäin. Mitä useammin äiti harjasi omat hampaansa, sitä paremmin hän huolehti lapsen suun puhtaudesta. Rintaruokinta oli yleistä eikä lisännyt kariesvaaraa. Yöllä pullomaitoa saavilla karies oli 5 kertaa yleisempää kuin muilla. Neuvolassa saatu ohjeistus ehkäisi selvästi karieksen syntyä puolen vuoden kokeessa.

Protocol for assessing maternal, environmental and epigenetic risk factors for dental caries in children

Background Expenditure on dental and oral health services in Australia is $3.4 billion AUD annually. This is the sixth highest health cost and accounts for 7 % of total national health expenditure. Approximately 49 % of Australian children aged 6 years have caries experience in their deciduous teeth and this is rising. The aetiology of dental caries involves a complex interplay of individual, behavioural, social, economic, political and environmental conditions, and there is increasing interest in genetic predisposition and epigenetic modification. Methods The Oral Health Sub-study; a cross sectional study of a birth cohort began in November 2012 by examining mothers and their children who were six years old by the time of initiation of the study, which is ongoing. Data from detailed questionnaires of families from birth onwards and data on mothers’ knowledge, attitudes and practices towards oral health collected at the time of clinical examination are used. Subjects’ height, weight and mid-waist circumference are taken and Body Mass Index (BMI) computed, using an electronic Bio-Impedance balance. Dental caries experience is scored using the International Caries Detection and Assessment System (ICDAS). Saliva is collected for physiological measures. Salivary Deoxyribose Nucleic Acid (DNA) is extracted for genetic studies including epigenetics using the SeqCap Epi Enrichment Kit. Targets of interest are being confirmed by pyrosequencing to identify potential epigenetic markers of caries risk. Discussion This study will examine a wide range of potential determinants for childhood dental caries and evaluate inter-relationships amongst them. The findings will provide an evidence base to plan and implement improved preventive strategies.

Lesões Cervicais Não Cariosas

Projeto de Pós-Graduação/Dissertação apresentado à Universidade Fernando Pessoa como parte dos requisitos para obtenção do grau de Mestre em Medicina Dentária

Vasoactive intestinal polypeptide (VIP) and VPAC1 receptor in adult human dental pulp in relation to caries

Objective: To quantitatively measure VIP levels and to qualitatively study the distribution of VIP fibres and demonstrate the presence of the VPAC1 receptor in human dental pulp from carious and non-carious adult human teeth. Design: Dental pulp samples were collected from non-carious, moderately carious and grossly carious adult human teeth. VIP levels were determined using radioimmunoassay. The distribution of VIP fibres was studied using immunohistochemistry. The VPAC1 receptor protein expression was determined by Western blotting. Results: VIP levels were found to be significantly elevated in the dental pulp of moderately carious compared with non-carious (p = 0.0032) or grossly carious teeth (p = 0.0029). The distribution of VIP fibres was similar in non-carious and carious teeth, except that nerve bundles appeared thicker in the pulp samples from carious compared with non-carious teeth. Western blotting indicated that the VPAC1 receptor proteins were detected in similar levels in pooled dental pulp samples from both carious and non-carious teeth. Conclusion: It is concluded that quantitative changes in the levels of VIP in human dental pulp during the caries process and the expression of VPAC1 receptor proteins in membrane extracts from carious and non-carious teeth suggests a role for VIP in modulating pulpal health and disease. © 2006 Elsevier Ltd. All rights reserved.

Caries-induced changes in the expression of pulpal neuropeptide Y

Recent evidence suggests that the sympathetic nervous system may have a role in modulating neurogenic inflammation and bone remodelling. Neuropeptide Y (NPY) is a well-characterized neuropeptide transmitter in the peripheral sympathetic nervous system. NPY is known to be present in human dental pulp; however, quantitative data on NPY levels in pulpal health and disease in an adult population remain to be determined. The aims of the current study were to assess, quantitatively, NPY levels by radioimmunoassay and confirm the distribution of NPY fibres by immunocytochemistry in carious and non-carious adult human pulp tissue. Our results suggest changes in the levels and distribution of NPY in human dental pulp during the caries process, with significantly higher levels of NPY in carious compared with non-carious adult human teeth. Within the carious samples studied, our finding, that NPY levels were significantly elevated in mild/moderate caries, concurs with the hypothesis that NPY could have a modulatory role in pulpal inflammation and in reparative dentine formation. © 2006 Eur J Oral Sci.