Steward-ajattelu suomalaisissa mikroyrityksissä: osakeyhtiön ja avoimen yhtiön vertailu

Steward-ajattelu suomalaisissa mikroyrityksissä: osakeyhtiön ja avoimen yhtiön vertailu

Tango, twist ja Tšaikovski : musiikki Aki Kaurismäen elokuvassa Tulitikkutehtaan tyttö

Musiikkiraita ; "Tunnusmusiikki" ; Tulkinnallisia kysymyksiä ; "Draamantynkä" ja avoimet tekstit.

Jäsenen psykologinen side Etelä-Karjalan Eekoon Osuuskaupassa

Pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää asiakasomistajien psykologisen omistajuuden tila Etelä-Karjalan Eekoon Osuuskaupassa. Tavoitteena on selvittää miten psykologista sidettä voi vahvistaa ja mitä keinoja on syytä välttää sitoutettaessa asiakasomistajia. Tutkielma on toteutettu laadullisin menetelmin. Tutkielmassa käsitellään psykologista omistajuutta ja identifioitumista sen lähikäsitteiden sitoutumisen ja sisäistämisen avulla. Tutkielman tuloksista ilmenee, että jäsenten psykologinen side Osuuskauppaa kohtaan on melko heikko ja jäsenet eivät tunne olevansa omistajia Osuuskaupassa. Jäsenten psykologinen side vahvistuu Eekoossa parhaiten niin, että jäsenet kokevat voivansa konkreettisesti vaikuttaa Osuuskaupan toimintaan.

Asunto-osakeyhtiön tilintarkastuksen erityispiirteet ja tarpeellisuus – empiirinen tutkimus

Asunto-osakeyhtiölain mukaan asunto-osakeyhtiössä ei tarvitse valita tilintarkastajaa, jos yhtiössä on alle 30 huoneistoa. Lisäksi tilintarkastajan valitsematta jättäminen edellyttää, että tilintarkastuslain mukaiset rajat eivät ylity eikä yhtiöjärjestys velvoita valitsemaan tilintarkastajaa. Jos tilintarkastajaa ei valita eikä yhtiöjärjestyksessä toisin määrätä, on asunto-osakeyhtiöön valittava aiemman maallikkotilintarkastajan korvaava toiminnantarkastaja. Tutkimuksen tarkoituksena oli osoittaa asunto-osakeyhtiön tilintarkastuksen erityispiirteet. Lisäksi tavoitteena oli tutkia, onko asunto-osakeyhtiön tilintarkastus tarpeellista. Empiirinen osuus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Tutkimusaineistoa kerättiin teemahaastattelemalla asunto-osakeyhtiön tilintarkastajaa, toiminnantarkastajaa, kirjanpitäjää, osakkeenomistajaa ja pankin edustajaa. Tutkimuksen tulosten perusteella asunto-osakeyhtiön tilintarkastus ei eroa osakeyhtiön tilintarkastuksesta perusasioissaan. Asunto-osakeyhtiön tilintarkastuksen erityispiirteet muodostuvat sääntelyn lisäksi asunto-osakeyhtiöille ominaisista laskelmista kuten lainaosuus-, hankeosuus- ja vastikerahoituslaskelmista sekä talousarviovertailusta. Asunto-osakeyhtiön tilintarkastukseen tuovat erityispiirteitä myös osakeyhtiöstä poikkeavat tuloksenjärjestelykeinot kuten poistojen vapaaehtoisuus, erilaiset rahastoinnit ja asuintalovaraus. Lisäksi asunto-osakeyhtiöissä korostuu osakkeenomistajien yhdenvertaisuus. Tutkimus osoitti, että pienissä asunto-osakeyhtiöissä tilintarkastajan vapaaehtoinen valinta ei ole tarpeellista, jos asunto-osakeyhtiössä on vain perustoimintaa. Tilintarkastaja kannattaa valita vapaaehtoisesti, jos asunto-osakeyhtiössä on suuria remontteja tai lainaosuuslaskelmia. Tilintarkastuksesta hyötyvät erityisesti osakkeenomistajat, mutta myös isännöitsijä, hallitus, kirjanpitäjä ja verottaja.

Verotus yksityisen osakeyhtiön sukupolvenvaihdoksessa

Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää verotusta yksityisen osakeyhtiön sukupolvenvaihdoksessa. Tutkielman on rajattu siten, että se koskee vain yrittäjän elinaikana tapahtuvia luovutuksia. Käytettävissä olevista sukupolvenvaihdostavoista on käsitelty osakekauppa, lahja ja lahjaluonteinen kauppa. Näiden lisäksi tutkielmassa on tutkittu yksityisen osakeyhtiön käyvän arvon määrittämistä lahjaverotuksessa sekä verosuunnittelun mahdollisuuksia ja sääntelyä. Tutkielma on toteutettu lainopillisesti. Tutkielma osoittaa, että osapuolten tulee valmistautua sukupolvenvaihdokseen huolellisesti, koska osakekaupan, lahjan ja lahjaluonteisen kaupan verottamiseen liittyy paljon sääntelyä ja osapuolet haluavat hyödyntää kaikki lain tarjoamat huojennusmahdollisuudet, täytyy ne tuntea etukäteen. Lisäksi tutkielmassa käsiteltyjen case –yritysten pohjata ilmeni, että toteutustapojen kokonaisverorasituksessa syntyy eroja eri kokoisissa yrityksissä.

Perheyhtiö ja paikallisuus. A. Ahlström Osakeyhtiön historian perintö Noormarkussa

Tutkimus tarkastelee kulttuuriperinnön asemaa perheyrityksen yrityskulttuurin,identiteetin ja yrityskuvan osatekijänä ja sitä, miten historiatietoisuus ohjaa yrityksen toimintaa paikallisen vaikuttavuuden näkökulmasta. Samalla tutkimus selvittää, miten liiketoiminnan laajeneminen ja globalisoituminen vaikuttavat paikallistason toimintaan ja miten yritys käyttää kulttuuriperintöään muutosten hallinnassa. Tutkimus on historiallinen tapaustutkimus. Esimerkkitapauksena on A. Ahlström Osakeyhtiö ja Länsi-Suomessa sijaitseva Noormarkun ruukki, joka on ollut yrityksen omistuksessa 1870-luvulta lähtien. 1800-luvun lopusta 2000-luvulle ulottuva tutkimus perustuu pääasiassa arkistolähteisiin. Tutkimuksessa yhdistyvät kulttuuriperinnön ja liiketaloustieteen tutkimuksen sekä historiantutkimuksen lähestymistavat. Paikallistason toiminnan tarkastelussa tutkimus saa piirteitä myös tehdasyhdyskuntatutkimuksesta. Tutkimuksessa perheyrityksen kulttuuriperintöön sisällytetään aineellisen kulttuuriperinnön ja menneisyyden kuvausten lisäksi yrityksen jatkuvuuteen, omistajuuteen, kotipaikkaan ja yhteiskuntavastuuseen liittyvät perinteet. Tutkimus osoittaa, että historia ja perinteet voivat olla yritykselle voimavara mutta myös hidaste. Perheyhtiön traditio on kestänyt liiketoiminnallisista ja organisatorisista muutoksista huolimatta. Suvun rooli yhtiön sisällä on kuitenkin muuttunut. Perhejohtajuudesta on siirrytty sukuomistukseen. Ahlström on tyyppiesimerkki siitä, miten yritykset korostavat historian avulla toimintansa jatkuvuutta, luotettavuutta, uskottavuutta ja innovatiivisuutta. Yritys on rakentanut historiallista yrityskuvaansa muun muassa museoiden, näyttelyiden ja julkaisujen avulla. Yrityksen suhde historialliseen kotipaikkaansa, Noormarkkuun, on ollut poikkeuksellisen kiinteä. Noormarkun ruukki on esimerkki siitä, miten yrityksen menneisyyteen liittyvistä paikoista voi muodostua symbolisia muistin paikkoja. Historiatietoisuus synnyttää ja ylläpitää paikallisvastuuta, joka on ilmennyt eri aikakausina eri tavoin. Ruukin toimintoja on kehitetty, kun vanhat toiminnot ovat päättyneet. 2000-luvulla yritys hyödyntää kulttuuriperintöään liiketoiminnan resurssina, paikallisen liiketoiminnan ja matkailun kehittämisen lähtökohdista. Kansainvälisissä tutkimuksissa historian aktiivista käyttöä yrityksen strategisessa suunnittelussa kuvataan käsitteellä history management. Suomessa aihetta on toistaiseksi tutkittu vähän. Tutkimus on siten avaus yrityksiä kulttuuriperinnön säilyttäjinä ja käyttäjinä koskeville keskusteluille.

Arkistoluettelo 656: Esa-Pekka Salonen

Luettelo Kansalliskirjastossa olevan Esa-Pekka Salosen arkiston sisällöstä

Yksityisen osakeyhtiön onnistunut sukupolvenvaihdos verotuksellisesta näkökulmasta: case-tutkimus

Sukupolvenvaihdoksella tarkoitetaan yrityksen omistajasuhteiden vaihtumista sukupolvelta toiselle liiketoiminnan jatkamiseksi yrityksessä. Tutkielmassa tutkitaan sukupolvenvaihdosta koskevaa verokohtelua ja muita omistajavaihdokseen liittyviä tekijöitä, joita yrityksissä kohdataan omistajavaihdosprosessin aikana. Tutkimuksen tarkoituksena on löytää paras ratkaisu sukupolvenvaihdoksen toteutukseen kohdeyritykselle. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena ja aineistona käytettiin pääasiassa kohdeyrityksen tilinpäätöksiä viime vuosilta sekä omistajan ja jatkajan haastatteluja. Tutkimuksessa esitetyt laskelmat perustuvat kohdeyrityksen tilinpäätöstietoihin. Laskelmien tarkoituksena on selkeyttää sukupolvenvaihdoksen verotuskäytäntöä ja avustaa koituvan kokonaisrahoituksen tarpeen arvioinnissa. Sukupolvenvaihdokseen tulee valmistautua riittävän ajoissa ja etenkin verotukseen liittyviin ratkaisuihin tulee valmistautua ennakkoon. Yrityksen käypä arvo ja omistajavaihdoksen toteutustapa määrittävät pitkälti kokonaisverotuksen määrän. Kohdeyritykselle sopivin ratkaisu riippuu myös jatkajan mahdollisuuksista rahoittaa omistajavaihdos. Kohdeyrityksen tapauksessa kokonaisrahoituksellisesti edullisin vaihtoehto olisi maksaa käypään arvoon nähden alhainen kauppahinta.

Omien osakkeiden hankinta osakeyhtiön varojenjakotapana

Osakeyhtiön tehtäväksi on osakeyhtiölain 1:5§:ssä määritelty voiton tuottaminen sen osakkaille. Osakkaan intressissä puolestaan on saada voitto kotiutettua mahdollisimman pienin kustannuksin, joten yrityksen erilaisiin varojenjakotapoihin tulee tutustua aina tapauskohtaisesti. Tämä tutkielma käsittelee omien osakkeiden hankintaa yhtenä tapana jakaa varoja osakkaille. Käsittely painottuu yksityisiin osakeyhtiöihin, jolloin on luontevaa tutkia verotusta sekä yhtiön että osakkaan kannalta, sillä nämä ovat voimakkaasti kytköksissä toisiinsa. Tutkielman lähestymistapa on oikeusdogmaattinen. Käytetty materiaali muodostuu kirjallisuudesta, artikkeleista sekä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuista, jotka ilmentävät lakien tulkintaa oikeudessa. Olemassa olevat ratkaisut luovat vahvan pohjan tulkinnalle siitä, miten oikeus tulisi uuden vastaavan tapauksen ratkaisemaan. Omien osakkeiden hankintaan vaikuttavat osakeyhtiölaki, kirjanpitolaki sekä verolait. Kaikilta osin kohtelu ei eri säädöksissä ole yhtenäistä, joten eri säädöksien tunteminen on välttämätöntä. Hankinnassa osakas luopuu osakkeistaan vapaaehtoistesti, kun taas lunastuksella tarkoitetaan tilannetta, jossa yhtiöllä on oikeus vaatia osakkeita luovutettavaksi itselleen. Omien osakkeiden hankinnalla varoja on mahdollista jakaa verotuksellisesti melko tehokkaasti, mutta peitellyn osingon riski on otettava erityisen tarkasti huomioon, jotta hankinnan jälkeen ei realisoidu odottamattomia veroseuraamuksia. Kauppahinnalla on merkittävä vaikutus siihen miten järjestelyä tullaan tulkitsemaan ja siihen, millaisia erilaisia veroseuraamuksia sillä voi olla. Osakeyhtiön varojenjakomahdollisuudet ovat lain puitteissa melko laajat, ja valittava menetelmä on aina suhteutettava yrityksen kulloiseenkin tilanteeseen. Yksinomaan verotuksellisia seurauksia ajateltaessa saattaa ratkaisu osoittautua esimerkiksi liiketaloudellisesti kestämättömäksi, joten ratkaisua tulee harkita eri näkökulmista. Huomioitavaa on kuitenkin kaikessa varojen jaossa yhtiön jakokelpoiset varat ja niihin liittyvät rajoitukset. Yhtiö voi jakaa varoja ulos vain määrätyn verran, sillä jäljelle jäävän varallisuuden tulee riittää turvaamaan yrityksen jatko ja velkojien asema.