Biomarkkerit sepsiksen diagnostiikassa sekä Kvantitatiivisen prokalsitoniini-immunomäärityksen pystyttäminen ja optimointi point-of-care-ympäristöön

Termiä sepsis käytetään infektion aiheuttamasta yleisestä tulehdusreaktio-oireyhtymästä. Biokemiallinen merkkiaine eli biomarkkeri on aine, joka objektiivisesti mitattuna ja arvioituna toimii indikaattorina erottaen toisistaan normaalit biologiset prosessit ja patogeeniset prosessit. Lisäksi biomarkkeri saattaa osoittaa farmakologisen vasteen lääkehoidolle. Tutkielman kirjallisessa osassa on esitelty ja verrattu toisiinsa jo kliinisessä käytössä olevia sekä lupaavia, vielä tutkimusvaiheessa olevia, sepsiksen biomerkkiaineita. Lisäksi tutkielmassa on tarkasteltu sepsiksen todentamisen, tunnistamisen ja hoidon tulevaisuudennäkymiä. Prokalsitoniini (PCT) on eräs jo kliinisessä käytössä oleva sepsiksen biomerkkiaine. Tutkielman kokeellisessa osassa pystytettiin teho-osastoille suunnattu pikatesti PCT:n mittaamiseen aikaerotteista fluoresenssiteknologiaa hyödyntävälle AQT-järjestelmälle (DHR Finland Oy, Innotrac Diagnostics, Suomi). Järjestelmä mittaa 20–30 minuutissa biomerkkiainepitoisuuden. Tavoitteena oli löytää sopiva vasta-ainepari ja pystyttää kaksipuoleinen immunomääritys, jonka analyyttinen herkkyys on alle 0,02 ng/ml:ssa. Työssä tutkittiin biotinyloidun kokonaisen vasta-aineen ja paikkaspesifisesti biotinyloidun antigeenia sitovan fragmentin (engl. fragment antigen binding, Fab) toimivuutta sitojamolekyylinä. Lisäksi työssä verrattiin kahden eri leimamolekyylin, 9 hampaisen europiumkelaatin sekä Innotracissa kehitetyn tähtikelaatin, toimivuutta PCT-immunomäärityksessä. Vasta-aineiden mahdolliset ristireaktiot testattiin ja määritystä testattiin alustavasti eri näytematriiseissa. Työssä löydettiin 5 vasta-aineparia, joiden analyyttinen herkkyys oli alle 0,02 ng/ml:ssa. Aiemmin testattuja vasta-ainepareja parempi analyyttinen herkkyys johtui todennäköisesti yhden uuden leimavasta-aineen paremmasta affiniteetistä. Tähtikelaatilla leimatulla vasta-aineella analyyttinen herkkyys parani lähes viisinkertaisesti, kun sitä verrattiin 9-hampaisella euroopiumkelaatilla leimatun vasta-aineen määritykseen. Havaittiin myös, että Fab-fragmentilla mitattiin määrityksissä lähes kaksi kertaa suuremmat signaali-taustasuhteet, kun sitä verrattiin kokonaiseen vasta-aineeseen, tietyllä vasta-aineparilla. Tämä johtui luultavasti steeristen esteiden vähenemisestä. Näytematriisilla ei todettu olevan vaikutusta määritykseen, eikä ristireaktioita havaittu. Kehitetyn määrityksen suoriutumista verrattiin markkinoilla olevaan BRAHMS AG:n (Saksa) PCT-määritykseen käyttäen potilasnäytteitä. Korrelaatiokertoimet potilasnäytevertailuissa olivat 0,965–0,989 ja näytteiden mitatuissa pitoisuuksissa oli tasoero.

Muistipotilaan tarkoituksenmukaisen hoitopaikan määrittäminen Balance of Care -menetelmällä

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata Balance of Care (BoC) -menetelmän käyttöä ikääntyneen muistipotilaan tarkoituksenmukaisen hoitopaikan määrittelyssä. Tutkimuksen avulla pyrittiin selvittämään miten yhtenäinen on asiantuntijoiden muodostama käsitys ikääntyneen muistipotilaan tarkoituksenmukaisesta hoitopaikasta, sekä mitkä tekijät vaikuttavat asiantuntijoiden päätöksentekoon muodostettaessa tarkoituksenmukaisia hoitopaikkoja. Tutkimus on osa kansainvälistä EU:n rahoittamaa RightTimePlaceCare -projektia (RTPC), jonka tavoitteena on kehittää muistisairaiden ikääntyneiden hoitokäytänteitä tilanteisiin, joissa pohditaan tarkoituksenmukaisinta hoitopaikkaa. Tutkimuksessa tarkasteltiin asiantuntijoiden (N = 27) päätöksentekoa käytettäessä BoC -menetelmää. Tutkimus toteutettiin viidessä kunnassa, jossa kussakin kokoontui yksi asiantuntijaryhmä pohtimaan BoC -menetelmän avulla tarkoituksenmukaista hoitopaikkaa 14 esimerkkitapaukselle. Esimerkkitapaukset kuvasivat tyypillisiä ikääntyneitä muistipotilaita. Kukin asiantuntijaryhmä tutustui seitsemään esimerkkitapaukseen. Jokaista esimerkkitapausta arvioi kaksi tai kolme asiantuntijaryhmää. Asiantuntijat valitsivat ja kirjasivat ensin itsenäisesti hoitopaikan esimerkkitapaukselle, tämän jälkeen asiantuntijat keskustelivat ryhmässä ja pyrkivät muodostamaan konsensuksen tarkoituksenmukaisesta hoitopaikasta sekä mahdollisesti tarvittavista palveluista. Myös nämä kirjattiin. Aineisto analysoitiin kvantifioimalla ja induktiivisesti teemoittelemalla. Asiantuntijoiden itsenäisesti muodostamissa hoitopaikkapäätöksissä oli paljon eroja. Ainoastaan yhden esimerkkitapauksen (7 %) kohdalla asiantuntijoiden päätös oli yksimielinen. Osalle asiantuntijoista tuotti vaikeuksia valita vaihtoehdoista vain yksi hoitopaikka ikääntyneelle muistipotilaalle. Asiantuntijaryhmien päätökset olivat yhtenäisempiä, kuin yksittäisten asiantuntijoiden. Ryhmät päätyivät täysin yhteneviin hoitopaikkasuosituksiin seitsemän esimerkkitapauksen (50 %) kohdalla. Tulosten mukaan ikääntyneen muistipotilaan hoitopaikkaa koskevat päätökset olisi järkevää toteuttaa moniammatillisissa asiantuntijaryhmissä, näin saavutetaan yhdenmukaisempia hoitopäätöksiä. Sekä asiantuntijoiden että asiantuntijaryhmien päätöksistä suurin osa painottui kotihoitoon, joten suurinta osaa tässä tutkimuksessa mukana olleista ikääntyneistä muistipotilasta voidaan hoitaa palveluiden turvin kotona. Asiantuntijoiden päätöksentekoon vaikuttavat tekijät muodostuivat muistipotilaan hoidon tukipalveluista, fyysisestä hoitoympäristöstä, muistipotilaan läheisistä ja ikääntyneestä muistipotilaasta. Tutkimuksen avulla saatua tietoa voidaan hyödyntää päätöksenteon tukena määritettäessä tarkoituksenmukaista hoitopaikkaa ikääntyneelle muistipotilaalle sekä suunniteltaessa menetelmää muistipotilaan hoidon koordinointiin.

Effect of combined care nursing on patient satisfaction, staff satisfaction, and quality of care /

This research evaluates the effect of combined care nursing on three outcomes: i) patient satisfaction; ii) staff satisfaction; and iii) quality of care. Oakville-Trafalgar Memorial Hospital was in the early planning stages of changing to combined care nursing from the traditional method of providing separate postpartum and nursery care to mothers and babies. The opportunity existed to evaluate formally the change to combined care. There were three hypotheses to be investigated. Data were collected from four sources: patient surveys, staff surveys, informal interviews, and internal hospital documents. Both quantitative and qualitative data were analyzed. The surveys were administered on three different occasions to patients and staff. Other sources of data included informal interviews with patients and staff who responded to the surveys, and chart audits.The study findings revealed that the majority of respondents had increased levels of satisfaction and perceptions of increased quality of care following implementation of combined care. These findings, related to combined care and the role of change in its implementation and evaluation, indicate that there are no right or easy answers about how to make new ideas become reality in a smooth, pleasant way.

The Effectiveness of Learning Portfolios: A Study of Quality Assurance Programs of Selected Health Regulatory Colleges in Ontario

Health regulatory colleges promote quality practice and continued competence through Quality Assurance (QA) programs. For many colleges, a QA program includes the use of portfolios that incorporate self-directed learning. The purpose of this study was to determine some of the issues surrounding the effectiveness of QA portfolio programs. The literature review revealed that portfolios are valuable tools, but gaps in knowledge include a comparative analysis of QA programs and the perspective of regulatory college administrators. Data were collected through interviews with 6 administrators and a review of 14 portfolio models described on college websites. The results from the two data sources were applied to Robert Stake's responsive evaluation framework to identify issues related to the portfolio's effectiveness (Stake, 1967). The learning components of portfolios were analyzed through the humanist and constructivist lenses. All 14 portfolio models were found to have 3 main components: self-diagnosis, learning plan and activities, and self-evaluation. However, differences were uncovered in learners' autonomy in selecting learning activities, methods of portfolio evaluation, and the relationship between the portfolio and other QA components. The results revealed a dual philosophy of learning in portfolio models and an apparent contradiction between the needs of the individual learner and the organization. Paths for future research include the tenuous relationship between competence and learning, and the impact of technical approaches on selfdirected learning initiatives. A key recommendation is to acknowledge the unique identity of each profession so that health regulatory colleges can address legislative demands and learner needs.

Directors’ Duty of Care after Peoples : Would It Be Wise to Start Worrying about Liability

This article was first published in the Canadian Business Law Journal.

Ethic of Care versus Ethic of Justice? The Gender- Corruption Nexus: Testing the New Conventional Wisdom

Ce papier utilise des données empiriques sur le Ghana afin d’examiner comment, le genre, en tant que système social, génère des dilemmes moraux dans le secteur public. Les hommes et les femmes se sentent obligées de choisir des conditions privées de moralité dans le secteur de l’éthique publique. Ce papier démontre que les références qui délimitent les personnalités comportementales sexuées et qui sont utilisées pour justifier le plus haut degré de standard éthique des femmes peut aussi être potentiellement source de corruption, si les femmes essaient de respecter les attentes en matière de genre dans la conduite des obligations publiques. Fondamentalement, le papier argumente que l’éthique sexuée- supposant la division entre éthique de la compassion et éthique de la justice- pourrait perpétuer des comportements qui nient l’éthique du secteur public, mais se conforme à l’éthique sociale. En utilisant les travaux de Carol Gilligan (1982) sur la théorie du développement moral, il conclut, inter alia, que le recrutement des femmes dans le secteur public devrait être promu en tant que droit plutôt qu’à partir de leur probité morale présumée supérieure. Promouvoir les femmes dans le services publics sur la base de leur éthique supérieure pourrait s’avérer contre-productif si les espoirs étaient déçus.

The influence of primary care clinic characteristics on the quality of care for depression in patients with different comorbidity profiles

Dans les services de première ligne, la majorité des personnes atteintes de dépression souffrent également d’autres maladies chroniques comorbides. Offrir des soins de haute qualité à ces patients représente un défi important pour les intervenants en première ligne ainsi que pour le système de santé. Il y a des raisons de croire que les contextes organisationnels dans lesquels les intervenants pratiquent ont une influence importante sur les soins. Cependant, peu d’études ont examiné directement la façon dont les caractéristiques des cliniques facilitent ou entravent les soins offerts aux patients atteints de dépression et de différents types de maladies chroniques comorbides. L’objectif général de ce projet de recherche était donc de mieux comprendre comment différentes caractéristiques des cliniques de première ligne influencent la qualité des soins pour la dépression chez des patients ayant différents profils de comorbidité. La thèse comporte deux études. Tout d'abord, nous avons effectué une revue systématique examinant les relations entre la comorbidité physique chronique et la qualité des soins pour la dépression dans les services de première ligne afin de clarifier la nature de ces relations et d’identifier les facteurs qui pourraient influer sur ces relations. Ensuite, nous avons effectué une étude aux méthodes mixtes ayant deux volets : (a) un volet quantitatif examinant les relations entre la qualité des soins pour la dépression, les profils de comorbidité des patients, et les caractéristiques des cliniques de première ligne par le biais d’analyses de régression multiniveaux de données issues de deux enquêtes, et (b) un volet qualitatif basé sur une étude de cas explorant les perceptions des professionnels des services de première ligne sur les facteurs organisationnels pouvant influencer la qualité des soins offerts aux patients souffrant de dépression et d’autres maladies chroniques comorbides. Les résultats de ces études ont montré que, bien que la qualité des soins de la dépression en soins primaires soit sous-optimale, certains sous-groupes de patients dépressifs sont plus à risque que d’autres de recevoir des soins pour la dépression inadéquats, notamment des patients ayant uniquement des comorbidités chroniques physiques. Cependant, plusieurs caractéristiques des cliniques de première ligne semblent faciliter l’offre de soins de qualité aux patients atteints de dépression et de maladies chroniques comorbides : les normes et les valeurs liées au travail d'équipe et le soutien mutuel, l'accès au soutien des professionnels ayant une expertise en santé mentale, l’utilisation des algorithmes de traitement et d’autres outils d’aide à la décision pour la dépression, et l’absence d’obstacles liés aux modèles de rémunération inadéquats. Une des façons dont ces caractéristiques favorisent la qualité est en facilitant la circulation des connaissances dans les cliniques de première ligne. Nos résultats suggèrent que des interventions organisationnelles ciblées sont nécessaires pour améliorer la qualité des soins pour la dépression que reçoivent les patients ayant des maladies chroniques comorbides. Ces interventions peuvent viser différents domaines organisationnels (ex : caractéristiques structurelles/stratégiques, sociales, technologies et épistémiques) mais doivent aussi prendre en compte comment les éléments de chaque domaine interagissent et comment ils pourraient influencer les soins pour des patients ayant des profils de comorbidité différents.

Emotional interactions and an ethic of care: caring relations in families affected by HIV and AIDS

In the context of global processes of economic restructuring, the HIV and AIDS epidemic and socio-cultural constructions of care, many women and young people in low-income households have been drawn into caring roles within the family. Drawing on the literature on an ethics of care, emotional geographies and embodiment, this paper examines the emotional dynamics of the caring process in families affected by HIV and AIDS. Based on the perspectives of both ‘caregivers’ and ‘care-receivers’ from research undertaken in Namibia, Tanzania and the UK, we examine the everyday practices of care that women and young people are engaged in and explore how emotions are performed and managed in caring relationships. Our research suggests caregivers play a crucial role in providing emotional support and reassurance to people with HIV, which in turn often affects caregivers' emotional and physical wellbeing. Within environments where emotional expression is restricted and HIV is heavily stigmatised, caregivers and care-receivers seek to regulate their emotions in order to protect family members from the emotional impacts of a chronic, life-limiting illness. However, whilst caregiving and receiving may lead to close emotional connections and a high level of responsiveness, the intensity of intimate caring relationships, isolation and lack of access to adequate resources can cause tensions and contradictory feelings that may be difficult to manage. These conflicts can severely constrain carers' ability to provide the ‘good care’ that integrates the key ethical phases in Tronto's (1993) ideal of the caring process.

Voices from the aid 'chain': The personal dynamics of care

This paper uses a simplified model of the aid 'chain' to explore some causes and consequences of breakdown in communication. Although the rhetoric of Northern-based donors is awash with words such as 'partnership' and 'inclusion' when dealing with their Southern-based partners, the situation in practice is different. Unequal power relationships sometimes result in donor imposition of Perspectives and values. It is our contention, based on a collective experience of fifty-four years in a Nigerian-based non-governmental development organization (NGDO), the Diocesan Development Services (DDS), that much of the driving force behind the successes and problems faced by the institution was founded on relationships that evolved between individuals. In order to understand why things happened the way they did it is necessary to begin with the human element that cannot be condensed into objects or categories. While injudicious donor interference bad damaging repercussions, our experience suggests that care and consideration flow throughout the aid chain and actions are not malevolent. Breakdowns can be attributed to a number of factors, with the over-riding one being pressures operating at the personal level that emanate from within the institution itself and the larger community. The paper analyses three experiences using institutional ethnography theory and methodologies as a basis. Examples taken address the influence key donor personnel had in the function of DDS, and how these changed with time. The mission, policies and even procedures of the donor did not change markedly over thirty-two years, but each changing desk officer had their own philosophy and approach and a different interpretation of their own institutional policies. Hence while the 'macro' has an influence it is mediated via individual interpretation. In our view, the importance of people-people relationships is particularly understated in development literature where emphasis gravitates towards the aggregate and global.