Katsekulmien vaikutus näönrasitusoireisiin näyttöpäätetyössä

Päätetyöhön epäillään liittyvän monenlaisia ongelmia. Eniten epäiltyjä ja käsiteltyjä ovat silmien rasitus- ja ärsytysoireet sekä päätetyön kuormittavuus ja näköergonomiset ongelmat. Näkemiseen ja silmiin liittyvät ongelmat näyttöpäätetyöskentelyssä ovat hyvin tavallisia. Niitä kutsutaan termillä Computer Vision Syndrome (CVS). Opinnäytetyömme tarkoituksena oli tutkia kuinka eri katsekulmat vaikuttavat näönrasitusoireisiin sekä olemassa oleviin näköjärjestelmän vikoihin. Kokeessa näyttöpääte sijoitettiin kolmeen eri katsekulmaan. Nämä kulmat olivat 15 astetta horisontaalilinjan yläpuolelle, horisontaalilinja sekä 15 astetta horisontaalilinjan alapuolelle. Tutkimus oli vertaileva ikäryhmien 20-39 ja 40-60-vuotiaat välillä. Opinnäytetyö on kvantitatiivinen. Tutkimusjoukko koostui 80 henkilöstä. VSQ- ja SSQ-kyselylomakkeilla ja mittauksilla saatu aineisto analysoitiin SPSS-ohjelmassa Wilcoxonin merkkitestillä ja Mann-Whitneyn U-testillä. Koko tutkimusjoukon SSQ-oireiden keskiarvoja tarkastellessa voitiin oireiden todeta voimistuneen tehtävän aikana tilastollisesti merkitsevästi. + 15 asteen katsekulmassa havaittiin oireiden voimistumista eniten. SSQ-oireiden jakaminen eri ryhmiin toi esiin tilastollisesti merkitseviä eroja varsinkin silmänrasitusoireiden kohdalla. - 15 asteen katsekulma aiheutti vähiten oireiden arvojen kasvua tehtävän aikana silmänrasitus- ja disorientaatio-oireiden ryhmissä. Tarkasteltaessa koko joukon silmänrasitus- ja disorientaatio-oireita voidaan päätellä näyttöpäätetyön aiheuttavan rasitusoireiden lisääntymistä, koska merkitsevyystaso näissä oli tilastollisesti erittäin merkitsevä. Sekä kokonaisuudessaan että oireryhmittäin oli huomionarvoista, että 20-40-vuotiaat kokivat näyttöpäätetyön rasittavan enemmän. Mittaustulosten perusteella voidaan sanoa, että akkommodaatiolaajuus ja konvergenssikyky olivat merkitsevästi heikompia tehtävän jälkeen. Kyynelfilmin repeämisajan keskiarvo kokeen jälkeen koko tutkimusjoukolla oli normaaliarvoa alhaisempi. Yhteistyökumppanimme voi hyödyntää työmme tuloksia laajemmassa tutkimuksessa. Opinnäytetyömme tukee ammattiosaamistamme toimiessamme näönhuollon asiantuntijoina.

Opetustuokio lukiolaisille itsetunnosta

Tämän opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa materiaalia itsetunnosta lukion terveystiedon kurssille. Opettajat näkivät aiheen tärkeäksi terveystiedon kurssille, sillä kirjallisuudessa aiheesta on tällä hetkellä saatavilla vain vähän tietoa. Aihe oli kuitenkin opettajien mukaan ajankohtainen ja merkittävä tekijä nuorten hyvinvoinnissa. Opinnäytetyön tarkoituksena on nuorten hyvinvoinnin lisääminen ja terveyden edistäminen itsetunnon tukemisen kautta. Tällä hetkellä terveystiedon opetusmateriaali ei vastaa opetussuunnitelman tavoitteita, sillä oppiaineena terveystieto on käymässä läpi muutosvaihetta. Lähdimme käsittelemään aihetta aluksi tutustumalla aiheesta kirjoitettuun materiaaliin, jonka pohjalta aloimme kokoamaan itse käyttämäämme teoriaa. Teoriaosuudessamme käsittelemme terveyden edistämistä, itsetuntoa sekä tutkimuksia koululaisten mielipiteistä terveystiedon opetuksesta. Teoriatietomme pohjalta teimme oppitunnin suunnitelman ja toteutuksen, ottaen etenkin huomioon nuorten omat mielipiteet koskien terveystiedon opetusta. Näitä 75 minuutin itsetunto-oppitunteja pidettiin kaksi kappaletta terveystiedon ensimmäiselle sekä kolmannelle kurssilaisille, joten kiinnostus ja motivaation vaihtelut eri kurssilaisten välillä olivat odotettavissa. Molemmilla oppitunneilla oli noin 25 oppilasta ja heidän ikä vaihteli 16:sta aina 18:sta ikävuoteen asti. Oppitunnista keräsimme oppilailta nimetöntä palautetta oppitunnin sisällöstä sekä käytetyistä opetusmenetelmistä. Kysyimme muun muassa kokivatko oppilaat saaneensa jotakin hyötyä oppitunnilla käydystä teoriasta. Oppilailta saamamme kirjallinen palaute oli vaihtelevaa mutta yleinen linjaus palautteessa oli, että oppilaat pitivät tunnilla esitettyä videota parhaana. Moni oppilaista piti myös tunnilla tehdystä hauskasta itsetuntotestistä. Jotkus olisivat halunneet tunnilla käsiteltävän enemmän itsetuntoon liittyviä ongelmia ja masentuneisuutta sekä lisäksi keskustelua ihmissuhteista. Moni koki aiheen liian tutuksi, etenkin terveystiedon kolmas kurssilaiset, sillä aihetta oli käsitelty psykologian kursseilla aikaisemmin. Osa oli tästä huolimatta sitä mieltä, että aiheen syventäminen oli mielenkiintoista. Ryhmätyöskentelystä ja keskustelusta pidettiin molemmissa ryhmissä. Osaa oppituntimme materiaalista, kuten video ja itsetuntotesti, voi olla hyödyllistä käytettäväksi terveydentiedon kursseilla. Oppitunnilla käyttämämme PowerPoint-esitystä tulisi muokata oppilaiden aikasemman tiedon ja tunnilla käytävien teemojen perusteella. Myös muu osallistava opetus, kuten case-kertomuksesta keskustelu, on hyvin ohjattuna erittäin toimivaa opetusta.

Ohjeita ortoptisiin harjoitteisiin

Teimme opinnäytetyönämme oppaan internetiin ortoptisista harjoitteista. Tavoitteenamme oli tehdä optikoille selkeä ja tiivis opas, jota he voisivat käyttää työvälineenä omassa työssään. Toiveenamme oli, että opas toimisi tukena ortoptisten harjoitteiden valinnassa ja siitä olisi apua annettaessa harjoitteita asiakkaille. Halusimme myös herättää oppaan avulla optikoiden kiinnostuksen ortoptisten harjoitteiden käyttämiseen yhtenä mahdollisuutena lähiongelmien vähentämiseen. Työmme teoriaosuus selvittää silmän ja näköjärjestelmän toimintaperiaatteita, jotka täytyy tietää ymmärtääkseen binokulariteetin ongelmia ja ortoptisten harjoitteiden käyttöä erilaisissa binokulaarisen näkemisen ongelmatilanteissa. Varsinainen opas tehtiin teoriaosuuden pohjalta. Oppaassa esittelemme ortoptisia harjoitteita, joista on apua akkommodaation, konvergenssin ja exoforian aiheuttamiin lähiongelmiin. Kerromme lyhyesti kyseisiin ongelmiin liittyvät oireet ja annamme ohjeet kuhunkin ongelmaan liittyvän harjoitteen suorittamiseen. Lisäksi oppaasta löytyy jokaisesta harjoitteesta tulostettava ohje annettavaksi asiakkaalle kotiharjoittelun tueksi. Yhteistyökumppaninamme toimi Optiikka Media Oy (OMO), joka julkaisee oppaan internetsivuillaan tekemämme luonnoksen pohjalta. Oppaan asiasisällön on tarkastanut optikko, ortoptisti Tuula Kääriäinen Näkökeskus Visiosta.

Leikki-ikäisten lasten ravitsemus : ohjauskansion tuottaminen terveydenhoitajille

Työn tarkoituksena oli tuottaa terveydenhoitajille apuväline leikki-ikäisen lapsen ja heidän vanhempiensa ravitsemusohjaukseen. Lasten ravitsemus on ajankohtainen asia, sillä lapsilla esiintyy samanlaisia ongelmia ravitsemuksen suhteen kuin aikuisilla. Opinnäytetyö on osa Lapsiperheiden terveyden edistäminen 2004 - 2007 -projektia. Projektin yhteydessä on todettu ravitsemusohjaus ajankohtaiseksi kehittämishaasteeksi. Tästä syntyi idea ohjauskansion tuottamiseen Haagan terveysasemalle. Tavoitteena on, että terveydenhoitajat voivat hyödyntää kansiota ohjatessaan neuvolaan tulleita leikki-ikäisiä asiakkaita ja heidän vanhempiaan ravitsemuksessa. Lasten ravitsemusohjaukseen ei neuvolassa ole välttämättä tarpeeksi aikaa. Ohjaus olisi kuitenkin erityisen tärkeää, koska lasten ravitsemusongelmat ovat lisääntyneet viime vuosina. Ongelmina lapsilla ovat muun muassa lisääntyvä ylipaino ja sen myötä veren kohonneet rasva-arvot, epäsäännöllinen ateriarytmi sekä liiallinen suolan saanti. Syinä ongelmiin ovat ravintotottumusten poikkeavuus yhä enemmän ravitsemussuosituksista, arkiliikunnan väheneminen, elintarvikkeiden pakkauskokojen kasvu sekä vanhempien kiireinen elämäntyyli. Ohjauskansio sisältää tietoa lapsen terveellisestä ravitsemuksesta, ravitsemussuosituksista ja ravitsemusongelmista. Lisäksi siinä on ohjeita vanhemmille ja ravitsemusohjaajille, tehtäviä lapsille ja erilaista ohjaavaa materiaalia kuvituksineen. Ohjauskansio on suunnattu 4-6-vuotiaiden lasten terveydenhoitajille. Siinä käsitellään terveiden, normaalia ravintoa syövien lasten ravitsemusta. Ohjauskansiossa ei tarkastella lasten erityisruokavalioita, esimerkiksi allergisen tai yliherkän lapsen ruokavalioita. Lasten ravitsemukseen vaikuttavat koko perheen ruokailutottumukset ja -tavat. Tästä syystä on tärkeätä ohjata vanhempia myös heidän ravitsemustottumuksissaan, koska heidän tapansa ovat suoraan yhteydessä lasten käyttäytymiseen. Vanhempien tulee näyttää hyvää esimerkkiä omilla terveellisillä elämäntavoillaan. Lasten ravinnossa erityistä huomiota olisi kiinnitettävä ylimääräisen rasvan, suolan ja sokerin käyttöön. Sisäistäessään terveellisen ravitsemuksen periaatteet ja noudattaessaan niitä itse, vanhemmat siirtävät terveellisen ravitsemuksen periaatteet myös lapsiinsa.

Laulumaikat ratsastusareenalla : terveempi ääni ratsastuksenopettajan työssä

Tutkimuksen tarkoituksena on perehtyä ratsastuksenopettajan äänenkäytöllisiin haasteisiin. Perehdyimme virhetoimintojen tuomien ongelmien ehkäisyyn sekä ratsastuksenopettajien omatoimiseen äänenhuoltoon. Tutkimuskohteina olivat erityisesti ryhti ja työasennot, työolosuhteet, äänenhuolto sekä energiatila äänen käytössä. Kysyimme, miksi ääni väsyy ratsastuksen opettajan työssä ja miten äänen väsyminen voitaisiin välttää. Tutkimukseen osallistui kolme päätoimista ratsastuksenopettajaa Uudenmaan alueen ratsastuskouluista. Observoimme aluksi opetusta ja myös videoimme nämä opetussessiot. Observointien lisäksi haastattelimme opettajat ja järjestimme näille yksilöllistä äänenkäytön koulutusta, jossa käytiin läpi kunkin opettajan äänenkäyttö, äänelliset haasteet ja äänenhuoltoharjoituksia. Opettajille annettiin monisteena mukaan kotiharjoittelua tukeva sarja harjoituksia. Suoritimme myös loppuhaastattelun, jossa kysyimme opettajien koulutusta ja kotiharjoittelua koskevista kokemuksista. Ratsastuksen opettajien työolosuhteet ovat äänenkäytön kannalta erittäin haasteelliset: kylmä ilma, viima, pitkät etäisyydet ratsastajiin, korkea melutaso, äänentoiston puuttuminen. Ilmeni, että ratsastuksenopettajilla on puutteellista tietoa äänenkäytön perusteista, vaikka ääni on ratsastuksenopettajan tärkein työväline. Havaintojen perusteella ratsastuksenopettajan äänenkäyttöön vaikuttavat ensisijaisesti fyysiset tottumukset opetustilanteessa. Opettajilla ei yhtä, äänihäiriöön terapiaa saanutta, opettajaa lukuun ottamatta ollut aikaisempaa äänenkäytön koulutusta. Opettajat olivat tyytyväisiä meiltä saamaansa koulutukseen, jonka avulla he kokivat olevan mahdollista välttää tulevia äänenkäytön ongelmia. Tutkimus antoi meille mahdollisuuden koota koulutuksen myötä oppimaamme, mutta myös soveltaa taitojamme ja tietojamme puheen opettamiseen. Näin onnistuimme laajentamaan ammattitaitoamme laulunopetuksen ulkopuolelle.

Kotihoidon verinäytteet

Opinnäytetyömme tarkoituksena oli tehdä prosessinkuvaus kotihoidon verinäytteistä. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin laboratoriopalveluiden (HUSLAB) Meilahden sairaalan kliinisen kemian ja hematologian laboratoriossa toteutetun projektin nimeltään Neuvottelevan työtavan kehittäminen laboratoriotyössä, havaittiin että kotona tapahtuvasta näytteenotosta tulisi tietää enemmän, koska poikkeavien laboratoriotulosten ilmoittaminen on usein vaikeaa. Tiedonkeruu opinnäytetyötä varten toteutettiin eräällä Helsingin kotihoidon palvelualueella. Tiedonkeruumenetelminä käytimme havainnointia ja haastattelua. Havainnoimme työpäiväkirjaa apuna käyttäen kahden HUSLABin kotinäytteenottajan työtä. Sen lisäksi haastattelimme kahdeksaa kotihoidon terveydenhoitajaa ja haastattelut kirjattiin muistiinpanoja tekemällä. Näiden avulla selvitimme, kuinka kotona tapahtuva näytteenotto on jaettu laboratorion ja kotihoidon kesken ja mistä tekijöistä erityisesti prosessin alkupään muodostuu. Lisäksi selvitimme, kuinka kotihoidossa seurataan laboratoriotulosten valmistumista ja kuinka terveydenhoitajiat toivoivat poikkeavista tuloksista ilmoitettavan. Havaintojen ja haastattelujen pohjalta teimme prosessikuvauksen. Kokosimme keskeisimpiä havaintoja taulukoihin, jossa on esitetty prosessin eri vaiheet, tehtävät, toimijat ja tietoverkot. Lisäksi olemme kuvanneet näytteen kulkua analysoivassa laboratoriossa, laboratoriotulosten vastaamista ja Multilab-tietojärjestelmän käyttömahdollisuuksista haettaessa kotihoidon yhteystietoja. Työmme tuloksena oli, että näytteitä otetaan kotihoidossa terveydenhoitajan oman motivaation ja myös alueella olevan kotinäytteenottajan saatavuuden mukaan. Terveydenhoitajat ottavat potilailta näytteitä samalla kun he ovat kotikäynnillään ja haastaattelujemme perusteella HUSLABin kotinäytteenottajaa on myös joskus vaikeaa järjestää potilaan luokse. Havaitsemiamme ongelmia löytyi sekä prosessin alku- että loppupäästä. Alkupään ongelmia olivat mm. kotinäytteenottajan ajanvarauslistan usein puutteellisesti täytetyt tiedot ja loppupään ongelmia kriittisistä laboratoriotuloksista ilmoittaminen. Prosessin kuvaus on tuonut esille yksityiskohtaisia asioita siitä, miten näytteenotto on järjestetty kotihoidossa. Kotona tapahtuvan verinäytteenoton koko prosessin kuvauksella saatiin analysoivalle laboratoriolle kattavampi kuva kotihoidon käytännöistä.

Ulkomaalaistyövoiman hyvä hallinta rakennusliikkeessä

Tämä insinöörityö tehtiin SRV Viitoset Oy:lle. Euroopan Unionin laajentuminen 1.5.2004 uusiin jäsenmaihin on aiheuttanut muutoksia ulkomailta tulevien työntekijöiden käytännöissä rakennustyömailla. Siirtymäaikalaki, lähetetyt työntekijät, työmailla pakolliseksi tullut tunnistekorttikäytäntö sekä käytännön ongelmat työmaiden toimihenkilöiden ja ulkomailta saapuvien työläisten välillä ovat olleet vaikeasti ymmärrettäviä työmailla. Työn tavoitteena on ollut selvittää ulkomaalaistyövoiman käyttöön liittyviä asioita ja käytännön ongelmia rakennusyrityksen näkökulmasta. Insinöörityön teoriaosuus tehtiin kirjallisuustutkimuksena. Lähteinä käytettiin työvoimatoimistosta, verotoimistosta, Eurooppa-tiedotuskeskuksesta sekä Internetistä saatua materiaalia. Eri asiantuntijoiden haastatteluista saatua tietoa käytettiin myös työn teoriaosuuteen. Lisäksi SRV:n työmailla tehtiin toimihenkilöiden haastattelu- ja kyselytutkimus käytännön ongelmien selvittämiseksi. Insinöörityön tuloksena saatiin selvitys menettelyohjeista eri maista saapuvien vierastyöläisten viranomaisasioiden hoitamiseksi. Haastatteluiden perusteella SRV:n työmaiden toimihenkilöiden käytännön työelämässä toteamista ongelmista merkittävimmiksi havaittiin kielitaitoon ja viranomaislupiin liittyvät ongelmat. Lisäksi selvityksessä arvioitiin SRV Yhtiöiden ulkomaalaistyövoimaa koskevien menettelyohjeiden kehittämistarvetta. Tämä insinöörityö sisältää teoriaosuuden, joka sisältää eri maista tulevien työntekijöiden lupakäytännöt, harmaan talouden torjunnan sekä SRV Yhtiöiden ulkomaalaistyövoimaa koskevat menettelyohjeet käytännöistä ulkomaalaistyövoiman kanssa meneteltäessä. Lisäksi työ sisältää SRV:n toimihenkilöille tehdyn haastattelu- ja kyselytutkimuksen. Keskeisenä johtopäätöksenä tutkimuksesta on, että ulkomaisen työvoiman käyttö rakentamisessa on pysyvä ilmiö, joka edellyttää rakennusliikkeiltä sopeutumista uusiin ja erilaisiin haasteisiin.

"Koti on koti, vaikka olis joskus hankalaakin"

Tutkimuksen tarkoituksena oli tehdä kartoitus MS-tautia sairastavien apuväline ja asunnonmuutostöiden hankintaprosesseissa kokemia mahdollisia ongelmia. Vastauksista onneksi ilmeni että ongelmia koetaan vähän. Aineiston työhömme hankimme postikyselynä MS-yhdistysten jäseniltä eri puolilta Suomea. Kyselylomakkeessa oli kysymyksiä apuvälineistä ja asunnonmuutostöistä, joihin henkilöt vastasivat oman tilanteensa mukaan. Analyysimenetelminä käytettiin prosenttijakaumia ja frekvenssitaulukoita. Kyselyjä lähetettiin 95 kappaletta ja vastauksia palautui 48. Iältään vastanneet olivat 36 - 75-vuotiaita. Kaikki kyselyyn vastanneista oli ms tautia sairastuvia henkilöitä, joilla oli kokemuksia apuvälinehankintaprosesseista. Heistä 20 % oli kokenut ongelmia tässä prosessissa. Asunnonmuutostöitä oli tehty 30 vastanneelle. Heistä 10 % ilmoitti kokeneensa prosessissa ongelmia. Vastanneista suurin osa oli tyytyväisiä apuvälineisiinsä ja tehtyihin asunnonmuutostöihin. Oma-aloitteisuutta korostettiin asioiden hoidossa. Teoriaosuudessa käsitellään MS-tautia apuvälineitä ja asunnonmuutostöitä sekä niihin liittyvää lainsäädäntöä.

"Det är ständiga bekymmer man har med anhöriga" : ambivalens gentemot äldres barn bland personal i kommunal äldreomsorg

Abstrakti: "Sukulaisten kanssa on loputtomasti ongelmia": hoitohenkilökunnan ambivalenssi vanhusten aikuisten lasten suhteen

Vuosaaren sataman sähköverkon suojaus

Insinöörityössä on tutkittu Vuosaareen rakennettavan sataman omistaman sähköverkon topologiaa, tehonjakoa ja ennen kaikkea niitä toteutusperiaatteita, joilla sataman sähköverkko suojataan ylikuormituksia, oikosulkuja, ja maasulkuja vastaan. Työn alussa on esitelty yleisesti koko Vuosaaren satamahanke, siihen liittyvät taustat, toimijat, kustannukset ja liikenneyhteydet. Seuraavaksi on esitelty läpileikkaus relesuojaustekniikan perusteista ja käyty läpi suojareletyypit ja -lajit sekä mittamuuntajat. Työssä on esitelty eri suojauskohteiden toteutusperi-aatteet sekä sulakesuojaus. Edelleen työssä on esitelty Vuosaaren sataman sähköverkon rakenne, sen komponentit ja peruskäyttötilanteet sekä se osa Helenin verkkoa, josta satama saa syöttönsä. Työssä on laskettu sataman verkon eri kohdissa esiintyvät maksimi- ja minimioikosulkuvirrat IEC60909 mukaisesti sekä lasketaan karkeasti esiintyvät maasulkuvirrat. Työssä esitellään ne suojausperiaatteet, joiden avulla sataman verkon suojauksesta saadaan järkevä kokonaisuus. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että taustaverkon oikosulkutehon ollessa kyseisellä alueella niinkin suuri, sataman sähköverkossa oikosulkuvirtojen suhteen ei aiheudu ongelmia. Riittävä oikosulkusuojaus saadaan helposti aikaan aikaporrastuksilla. Maasulkuvirtojen suhteen sataman verkolla on marginaalinen rooli Helenin taustaverkkoon nähden, joten maasulkusuojaus saadaan toimivaksi suunnatuilla suojilla täydennettynä aikaporrastuksella.

Perheen voimavaroja vahvistava ohjaus : tyypin 1 diabetekseen sairastuneen lapsen ja nuoren verensokerin mittaus

Opinnäytetyön tarkoituksena oli koota tietoa perheen voimavaroja vahvistavasta verensokerin mittauksen ohjaamisesta. Opinnäytetyö keskittyy tyypin 1 diabetekseen sairastuneen lapsen, nuoren sekä hänen perheensä ohjaukseen. Työssä käsitellään verensokerin oikeaoppista mittaustekniikkaa, välineitä, tulosten tulkintaa sekä omaseurannan tärkeyttä. Lisäksi työssä käsitellään ohjauksen toteuttamista sekä siihen liittyviä erityispiirteitä lapsen, nuoren ja perheen hoitotyössä. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Jorvin sairaalan lastenosaston kanssa osana ohjauksen kehittämishanketta. Tavoitteena oli koota tietoa ohjauksen kehittämiseksi ja uusien työntekijöiden perehdyttämisen apuvälineeksi käytännön hoitotyöhön. Opinnäytetyö perustuu kirjallisuuteen ja aineisto koostuu aihetta käsittelevistä kirjoista, tutkimusartikkeleista ja tutkimuksista. Kirjallisuuden mukaan verensokerin mittaaminen on hyvän hoitotasapainon elinehto. Omaseurannasta ei kuitenkaan ole hyötyä, jos tuloksia ei osata tulkita ja toimia niiden mukaan. Diabeteksen hoidon tavoitteena on oireettomuus, vakavan hypoglykemian ja ketoasidoosin välttäminen, normaalin kasvun ja kehityksen turvaaminen sekä lisäsairauksien ennaltaehkäisy. Hoidon tavoitteet tulee asettaa yhteistyössä lapsen, nuoren ja perheen kanssa. Lapsen, nuoren ja perheen voimavaroista lähtevä yksilöllinen ohjaus antaa parhaat mahdollisuudet sairauteen sopeutumiseen, hoitoon ja hoitoon sitoutumiseen. Voimavaraisuus muodostuu voimia antavien ja kuormittavien tekijöiden välisestä suhteesta. Perheen voimavarojen selvittäminen auttaa hoitajaa tukemaan ja huomioimaan perheen yksilölliset tarpeet ohjauksessa. Kirjallisuudesta nousi esiin vanhempien ohjauksen merkityksellisyys. Lapsi toteuttaa vanhemmilta opittua hoitoa nuorena ja aikuisena. Myös murrosiässä tapahtuvat fyysiset ja psyykkiset muutokset tuovat omat haasteensa hoidon ohjaukseen. Lapsilla ongelmia voi aiheuttaa pistospelko ja vaikeus ilmaista tunteita verbaalisesti.

Traumakuvantamisen asetteluopas : oppimateriaali opiskelijoille

Opinnäytetyömme on oppimateriaali, joka käsittelee ensivaiheen traumakuvantamisen asettelua. Tuotos on A4-kokoinen, 22-sivuinen opas, joka on myös tulostettavissa Metropolian Moodle-työtilasta. Opas sisältää esipuheen, sanasto-osuuden ja muistilistan traumakuvantamisessa huomioitavista asioista. Näitä seuraa kolme potilastapausta, jotka simuloivat autenttisia kokemuksia työelämässä. Jokaisen tapauksen ensimmäisellä sivulla on lähetetiedot ja pohdittavaa kuvauksen suorittamisesta. Ensimmäinen tapaus käsittelee olkapäätä ja kyynärpäätä, toinen lantiota ja polvea. Kolmas tapaus käsittelee kaularankapotilasta. Idea opinnäytetyön aiheesta tuli meiltä itseltämme käytyämme traumakuvantamisen vapaasti valittavan kurssin. Opas on tarkoitettu yhteistoiminnalliseen oppimiseen. Oppaan materiaalia voidaan käyttää koulussa kontaktitunneilla tapahtuvaan ryhmätyöskentelyyn ja se soveltuu myös itseopiskeluun. Opas on tarkoitettu yhteistoiminnalliseen oppimiseen. Röntgenhoitajat tarvitsevat päivittäisessä työskentelyssään ryhmätyötaitoja. Yksilö pystyy ryhmässä työskennellessään ulkoistamaan ajatteluaan ja näin kehittämään omia ideoitaan ja käsityksiään. Työn kirjallisessa osuudessa käsitellään lyhyesti oppimista ilmiönä, oppimisprosessia ja opettamista. Työssä analysoidaan traumakuvantamiseen liityviä käsitteitä. Teoriaosuuden loppuosassa käymme läpi oppimateriaalin suunnittelua, sisältöä ja ulkoasua. Lähdemateriaalia oppimismenetelmistä löytyi runsaasti. Valitsimme teoreettiseksi viitekehykseksi ongelmaperustaisen oppimisen. Se on yleistyvä oppimismenetelmä, joka tukee toiminnallista oppimista ja lisää opiskelijan valmiuksia aktiiviseen tiedonhakuun. Ongelmaperustaisen oppimisen mukaan opittavalle sisällölle saavutetaan parempi käyttöarvo, mikäli oppiminen tapahtuu aitoja tosielämän ongelmia ratkomalla aiheen pelkän teoreettisen käsittelyn sijaan. Opinnäytetyömme tuotos syventää opiskelijoiden teoreettista osaamista ja antaa valmiudet kirjasessa esiintyvien projektioiden hallitsemiseen harjoittelun ja ongelmaperustaisen oppimisen avulla.

EU:n kuvanlaatukriteerien täyttyminen vatsan alueen tietokonetomografiatutkimuksissa Päijät-Hämeen keskussairaalassa

Tämän työn tarkoituksena on arvioida vatsan tietokonetomografiatutkimusten (TT-tutkimusten) kuvanlaatua ja säteilyannosta käyttäen apuna EU:n luomia kriteerejä, sekä tuottaa lomake TT:n sisäisen laadunvarmistuksen tekemiseen. Työ voidaan esittää seuraavassa auditoinnissa näyttönä itsearvioinnin toteuttamisesta Päijät-Hämeen keskussairaalassa. Lomake laadittiin EU-kriteerien pohjalta yhteistyössä radiologin kanssa. Sen avulla kerättiin taustatiedot 22:sta vatsan alueen rutiinikuvauksesta. Kuvien laatua tarkasteltiin työasemalta kahden ihmisen toimesta vatsan alueen yleisten ja elinten yksityiskohtaisten kriteerien avulla. Kuvista laskettiin kontrasti-kohinasuhteet ja kirjattiin säteilyannokset. Tutkimuksessa kiinnitetään huomiota varjoaineen oikea-aikaisuuteen ja määriin, kuvausalueen rajaukseen sekä tutkimusindikaation oikeellisuuteen. Potilaat olivat iältään 34 - 84 -vuotiaita, 14 naista ja 8 miestä. Potilaiden painon keskiarvo oli 70,2 kg ja painoindeksi 25,04. Yksi kuvaus olisi voitu korvata ultraäänitutkimuksella, muutoin tutkimusindikaatiot olivat TT-tutkimukseen sopivia. Säteilyannoksen keskiarvoksi tuli 631,5 DLPw, joka ylittää hiukan Säteilyturvakeskuksen vertailuarvon, 600 DLPw. Osin tämä johtuu ylimääräisistä leikkeistä, joita oli 15 kuvauksessa 1 - 8 kpl. Kontrasti-kohinasuhdetta verrattiin painoon, painoindeksiin sekä säteilyannokseen. Paino oli ainoa muuttuja, jolla oli kontrasti-kohinasuhteen kanssa riippuvuus. Varjoaine oli care bolus-tekniikan ansiosta oikea-aikainen jokaisessa kuvauksessa. Varjoainemäärää oli muutettu potilaan painon mukaan vain kahdessa tapauksessa, jolloin varjoainekontrasti ei ollut optimaalinen kaikissa kuvauksissa. Elinten erotettavuuden EU-kriteerit toteutuivat 99,7 %:sti, koska yhdessä kuvauksessa kuvausalueen yläosasta puuttui leikkeitä. Visuaalinen terävyys toteutui 98,4 %:sti. Terävästi ei ollut erotettavissa 0,3 % kriteereistä ja 1,3 %:ssa kriteerit eivät olleet arvioitavissa. Eniten ongelmia aiheuttavat kapeat rakenteet kuten haimatiehyet ja virtsateiden distaaliosat. Työstä saatuja tuloksia hyödynnetään Päijät-Hämeen keskussairaalassa painottamalla uudelleen varjoainemäärän laskemista potilaan painon mukaan, kiinnittämällä huomiota kuvausalueen huolelliseen rajaukseen ylimääräisten leiketasojen välttämiseksi ja laatimalla uudet tiukemmat määräykset suojien käytöstä TT-tutkimuksissa.

"Tulta päin - tulta päin" : näönseulonta Helsingin kaupungin pelastuslaitokselle

Palomiehen ammatti on arvostettu sen fyysisen ja psyykkisen vaativuuden vuoksi. Pitkät työvuorot ja äärimmäistä fyysistä suorituskykyä vaativat tehtävät asettavat rajoituksia ammatin harjoittajille. Työn vastuullisuus ja korkeat työssä onnistumisodotukset tekevät palomiehen työstä henkisesti hyvin raskasta. Siksi kyseisessä ammatissa vaaditaankin vankkaa työhön sitoutumista sekä korkeaa motivaatiota. Vaativat työolosuhteet nostavat myös työssä näkemisen arvoa, vaikka palomies-sairaankuljettajan ammattiin ei ole asetettu erityisiä näkövaatimuksia. Opinnäytetyössämme kartoitimme operatiivisissa tehtävissä työskentelevien palomies-sairaankuljettajien tämän hetkistä näkemisen tilannetta. Tutkimusaineistoa keräsimme näönseulonnalla sekä kyselylomakkeella, jossa kysyttiin palomiesten omia kokemuksia näkemisestään. Työ tehtiin yhteistyössä Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen kanssa. Kvantitaviivisen opinnäytetyömme tutkimusjoukko koostui 50 palomies-sairaankuljettajasta. Näönseulonnalla ja kyselylomakkeilla saamamme tulokset analysoitiin SPSS-ohjelman avulla. Tutkimuksessa analysoimme palomiesten näkökykyä sekä vertailimme näönseulonnasta saatuja tuloksia palomiesten omakohtaisiin näkökokemuksiin. Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että palomiesten näöntarkkuudet olivat yleisesti ottaen hyvät. Lähes kaikilla tutkituista palomiehistä myös kontrastiherkkyydet, stereonäkö ja värinäkö olivat normaalit. Suurin osa palomiehistä koki ongelmia lähityöskentelyssä, joka on yhteydessä tutkimusjoukon keski-ikään. Palomiesten omakohtaiset kokemukset näkemisestään korreloivat hyvin näönseulonnan tulosten kanssa. Hyvin harva käytti silmälaseja työtehtävissään, koska niiden käyttö koettiin yleisesti ongelmalliseksi työtehtävien aikana. Tutkimuksemme tulosten perusteella palomiesten työterveyshuollossa täytyisi ottaa paremmin huomioon ongelmat heidän näkemisessään.Heidän näköongelmiinsa tulisi etsiä erilaisia ratkaisuja erityisesti ikänäköisten ja piilolasien käyttäjien kannalta. Työterveyshoitajan olisi hyvä tehdä yhteistyötä optikon kanssa, jolloin ammattitaitojen yhdistyessä päästäisiin parhaisiin ratkaisuihin.