Acculturation stress in South Sudanese refugees : impact on marital relationships

A qualitative approach was used to explore the impact of acculturation stress on the marital relationships of South Sudanese refugees settled in Brisbane, Australia. Thirteen refugees, who were currently or previously married, participated in three gender specific focus groups. The perceived causes and possible solutions of conflict were thoroughly explored. Hypothetical scenarios were used to facilitate group discussion. Major issues causing conflict between couples were identified as: the management of finances and lack of family and social support. Several other areas of acculturation stress also emerged as factors associated with marital stress. There was a dissonance regarding the adherence to cultural gender roles. Freedom provided to women in Australia caused tension between the couples. Law enforcement officers were perceived as lacking cultural understanding and misinterpreting the couple distress. Finally, limited information provided to refugees pre and post migration was considered to hinder adjustment. The participants suggested a number of practical solutions to these issues which are potentially useful in guiding future refugee settlement programs.

Volume estimation from multiplanar 2D ultrasound images using a remote electromagnetic position and orientation sensor

A system is described for calculating volume from a sequence of multiplanar 2D ultrasound images. Ultrasound images are captured using a video digitising card (Hauppauge Win/TV card) installed in a personal computer, and regions of interest transformed into 3D space using position and orientation data obtained from an electromagnetic device (Polbemus, Fastrak). The accuracy of the system was assessed by scanning 10 water filled balloons (13-141 ml), 10 kidneys (147  200 ml) and 16 fetal livers (8  37 ml) in water using an Acuson 128XP/10 (5 MHz curvilinear probe). Volume was calculated using the ellipsoid, planimetry, tetrahedral and ray tracing methods and compared with the actual volume measured by weighing (balloons) and water displacement (kidneys and livers). The mean percentage error for the ray tracing method was 0.9 ± 2.4%, 2.7 ± 2.3%, 6.6 ± 5.4% for balloons, kidneys and livers, respectively. So far the system has been used clinically to scan fetal livers and lungs, neonate brain ventricles and adult prostate glands.

Comparison of cervical and blood T-cell responses to human papillomavirus-16 in women with human papillomavirus-associated cervical intraepithelial neoplasia

Human papillomaviruses (HPVs) are obligate epithelial pathogens and typically cause localized mucosal infections. We therefore hypothesized that T-cell responses to HPV antigens would be greater at sites of pathology than in the blood. Focusing on HPV-16 because of its association with cervical cancer, the magnitude of HPV-specific T-cell responses at the cervix was compared with those in the peripheral blood by intracellular cytokine staining following direct ex vivo stimulation with both virus-like particles assembled from the major capsid protein L1, and the major HPV oncoprotein, E7. We show that both CD4 + and CD8 + T cells from the cervix responded to the HPV-16 antigens and that interferon-γ (IFN-γ) production was HPV type-specific. Comparing HPV-specific T-cell IFN-γ responses at the cervix with those in the blood, we found that while CD4 + and CD8 + T-cell responses to L1 were significantly correlated between compartments (P = 0.02 and P = 0.05, respectively), IFN-γ responses in both T-cell subsets were significantly greater in magnitude at the cervix than in peripheral blood (P = 0.02 and P = 0.003, respectively). In contrast, both CD4 + and CD8 + T-cell IFN-γ responses to E7 were of similar magnitude in both compartments and CD8 + responses were significantly correlated between these distinct immunological compartments (P = 0.04). We therefore show that inflammatory T-cell responses against L1 (but not E7) demonstrate clear compartmental bias and the magnitude of these responses do reflect local viral replication but that correlation of HPV-specific responses between compartments indicates their linkage.

The Why, What, and How of Global Biodiversity Indicators Beyond the 2010 Target

The 2010 biodiversity target agreed by signatories to the Convention on Biological Diversity directed the attention of conservation professionals toward the development of indicators with which to measure changes in biological diversity at the global scale. We considered why global biodiversity indicators are needed, what characteristics successful global indicators have, and how existing indicators perform. Because monitoring could absorb a large proportion of funds available for conservation, we believe indicators should be linked explicitly to monitoring objectives and decisions about which monitoring schemes deserve funding should be informed by predictions of the value of such schemes to decision making. We suggest that raising awareness among the public and policy makers, auditing management actions, and informing policy choices are the most important global monitoring objectives. Using four well-developed indicators of biological diversity (extent of forests, coverage of protected areas, Living Planet Index, Red List Index) as examples, we analyzed the characteristics needed for indicators to meet these objectives. We recommend that conservation professionals improve on existing indicators by eliminating spatial biases in data availability, fill gaps in information about ecosystems other than forests, and improve understanding of the way indicators respond to policy changes. Monitoring is not an end in itself, and we believe it is vital that the ultimate objectives of global monitoring of biological diversity inform development of new indicators. ©2010 Society for Conservation Biology.

A manager-centred perspective on work-life integration

Decades of research has shown that the uptake of workplace ‘flexibility’ provisions set out in organizational/HR policies rests heavily on the support of line managers. However, the majority of scholarship addressing the intersection of managers’ roles and work-life integration has been employee-centred. That is, the literature primarily situates managers as gatekeepers to the effective implementation of work and family policies as they affect employees or workers, examining their role in, for example, approving requests to adjust or personalise employees’ work schedules; influencing whether employees are cross-trained to undertake the work of others during absences; publicising available policies; and creating norms supporting the use of formal provisions (Ryan & Ernst Kossek, 2008). Managers’ actions are primarily seen as key, contingent phenomena affecting the adoption and diffusion of work-life initiatives in an organization; consequently impacting on the work-life outcomes of subordinate employees (Bardoel, 2003; Gregory & Milner, 2012).

Workplace stress: What is the role of positive mental health?

Objective: To examine whether positive mental health (PMH)—a positively focused well-being construct—moderates the job stress–distress relationship. Methods: Longitudinal regression was used to test two waves of matched, population-level data from a sample of older, working Australian adults (n = 3291) to see whether PMH modified the relationship between work stress and later psychological distress. Results: Time 1 work stress was positively associated with distress at both time points. Positive mental health was negatively associated with work stress at both time points. Positive mental health modified the impact of work stress on psychological distress. This effect only occurred for those with the highest levels of PMH. Conclusions: Positive mental health may help protect workers from the effect of workplace stress but only in a small proportion of the population. Therefore, to improve workplace mental health, workplaces need to both prevent stress and promote PMH.

Buckling in polymer monolayers: Molecular-weight dependence

We present systematic investigations of buckling in Langmuir monolayers of polyvinyl acetate formed at the air-water interface. On compression the polymer monolayers are converted to a continuous membrane with a thickness of ~2–3 nm of well-defined periodicity, lambdab. Above a certain surface concentration the membrane undergoes a morphological transition buckling, leading to the formation of striped patterns. The periodicity seems to depend on molecular weight as per the predictions of the gravity-bending buckling formalism of Milner et al. for fluidlike films on water. However anomalously low values of bending rigidity and Young's modulus are obtained using this formalism. Hence we have considered an alternative model of buckling-based solidlike films on viscoelastic substrates. The values of bending rigidity and Young's modulus obtained by this method, although lower than expected, are closer to the bulk values. Remarkably, no buckling is found to occur above a certain molecular weight. We have tried to explain the observed molecular-weight dependence in terms of the variation in isothermal compressive modulus of the monolayers with surface concentration as well as provided possible explanations for the obtained low values of mechanical properties similar to that observed for ultrathin polymer films.

Papin pojasta suurteollisuusmieheksi : Alfred Kihlman ja nousevan keskiluokan sosiaaliset verkostot 1800-luvun Suomessa

Tutkimuksen tavoitteena on hahmottaa 1800-luvulla tapahtunutta keskiluokan sosiaalista nousua pohjalaissyntyisen papin, opettajan, liikemiehen ja valtiopäiväedustajan Alfred Kihlmanin (1825-1904) elämänvaiheiden kautta. Kyseessä ei ole perinteinen elämäkerta, vaan työn pyrkimyksenä on mikrotason tarkan analyysin kautta päästä käsiksi laajempiin yhteiskunnallisiin muutosprosesseihin. Erityisen kiinnostuksen kohteena ovat erilaiset sosiaaliset verkostot sekä niiden merkitys Kihlmanin kaltaisen keskiluokkaisen yksilön sosiaaliselle nousulle. Tutkimus jakautuu kahteen pääosaan, joista ensimmäinen käsittelee heränneiden pappien verkostoja 1840-luvulla ja 1850-luvun alussa ja jälkimmäinen liikemiesverkostoja 1850-luvun jälkipuolelta 1870-luvun alkuun. Pääasiallisena lähdeaineistona on Alfred Kihlmanin laaja kirjeenvaihto. Alfred Kihlman liittyi kouluvuosinaan 1840-luvun alussa nuorison piirissä nopeasti levinneeseen herännäisyyteen. Nuoret heränneet papit muodostivat tiiviin sosiaalisen verkoston, joka perustui jaetulle uskonnolliselle ideologialle sekä pappisperheiden välisille avioliittositeille. Lisäksi verkostoa pidettiin yllä yhteisillä kokoontumisilla, vierailuilla, kirjeenvaihdolla sekä palvelusten vaihtamisella. Verkoston välityksellä saatiin tehokkaasti mm. informaatiota sekä rahalainoja. Herännäisyys nousi nuoren keskiluokkaisen papiston omaa yhteiskunnallista voimattomuuttaan kohtaan tuntemasta tyytymättömyydestä. Kun sivistyneistön mahdollisuudet menestyä perinteisillä foorumeilla olivat autonomian alkupuolella heikot, nuoret heränneet kielsivät uskonnollisessa ideologiassaan arvon maalliselta menestykseltä ja rakensivat oman verkostonsa, jonka sisällä he saattoivat toteuttaa pätemisentarvettaan. Yhteiskunnallisen tilanteen muututtua verkosto muuttui 1850-luvun alussa hyödystä rasitteeksi, minkä seurauksena heränneiden pappien rivit hajaantuivat. Irtauduttuaan herännäisyydestä Alfred Kihlman siirtyi opettajan uralle. Heränneeltä vaimoltaan perimänsä varallisuuden sekä nuoruus- ja herännäisvuosinaan solmimiensa ystävyyssuhteiden ansiosta hän ajatui 1850-luvun kuluessa yhä enemmän myös liike-elämään. Hänen merkittävimmäksi toimintakentäkseen muodostuivat Suomen Yhdyspankki sekä Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus, jonka johtajana hän toimi vuodesta 1866 lähtien. 1860-luvulla liikemiesverkostot perustuivat suurelta osin sukulaisuuteen, mutta yhä enenevässä määrin myös ystävyys-, kollega- ja liikekumppanuussuhteisiin. Kun pankkilaitos oli vielä hyvin kehittymätön, verkostot olivat etenkin pääomien hankinnassa avainasemassa. Tiiviit lainaverkostot olivat huonojen suhdanteiden aikana toisaalta myös vaaraksi, sillä yksi suuri konkurssi saattoi vetää mukanaan joukoittain liikemiehiä. Verkostojen kautta voitiin välittää ja saada myös suosituksia sekä sisäpiiritietoa, jota ei ollut saatavissa muista lähteistä. Yhteiskunnan muuttuminen ja henkilösuhteet mahdollistivat Alfred Kihlmanin sosiaalisen nousun. Teollistuminen ja liike-elämän vapautuminen tarjosivat uusia mahdollisuuksia keskiluokan yritteliäille yksilöille. Ylempien yhteiskuntaluokkien välisten säätyjen välisten raja-aitojen tasaantuminen tekivät 1850-luvun puolivälissä mahdolliseksi myös papin osallistumisen liike-elämään. Avainsanat: sosiaaliset verkostot - Suomi - 1800-luku - herännäisyys - kirkkohistoria - taloushistoria

Ei sanat salahan joua : fennistiikan murteenkeruun historiaa 1868 - 1925

Pro gradu -tutkielmani käsittelee Suomen murteiden sanakirjan taustaksi kerätyn Suomen murteiden sana-arkiston kartuttamisen historiaa; fennistisen murteenkeruun alkuvaiheita. Lähestyn murresanakirjan pitkää hanketta tutkimus- ja kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta. Kansankielen sanakirja on fennistiikan merkittävimpiä tutkimushankkeita. Suo-men kielen vanhojen pitäjänmurteiden sanasto on ällistyttävän laaja aineisto, jonka keräämiseen ja julkaisemiseen on kulunut toista vuosisataa, ja sanakirjan toimitustyö jatkuu edelleen. Kansanmurteemme sisältävät paitsi kielitieteellisesti mielenkiintoista aineistoa myöskin runsaasti tietoa agraarisen elinkeinorakenteen aikakaudelta. Dialektologia ja kansatiede kulkevat käsikkäin. Murresanakirja on niin ollen merkittävä kansallinen omaisuus, jonka arvo koko suomalaiselle yhteiskunnalle on eittämättä suuri. Murteiden sanakirjan syntysanat on ajoitettavissa vuoteen 1868, vaikka toki fennistiikassa oli leksikografisia pyrintöjä jo ennen sitä (mm. Lönnrotin Suomalais-ruotsalainen sanakirja). Sanakirjahankkeessa on hahmotettavissa kolme vaihetta, joita kutsun ryhdistäytymisiksi. Nämä tapahtuivat noin vuosina 1896, 1916 ja 1925. Valotan työni aluksi hieman kansallisten tieteiden ja 1800-luvun alun aatehistoriallista taustaa (luku 2), jonka jälkeen tutkin murresanakirjahankkeen alkuvaiheita ja ensimmäisten sanastonkeruiden käynnistymistä (luku 3). Käsittelen kutakin hankkeen organisatorista muutosvaihetta ja hallinnollisten puitteiden kehittymistä luvuissa 4-6. Lopuksi pohdin murresanakirjan ja murteenkeruun historiallista merkitystä fennistiikalle ja yhteiskunnalle (luku 7). Tutkimukseni lähteinä on oppihistoriallista kirjallisuutta sekä murteiden keruusta vastanneiden yhteisöjen asiakirjoja. Erityisen kiinnostaviksi osoittautuivat Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa säilytettävät sanakirjahankkeen hallinnolliset asiakirjat 1916-1925. Tuon esiin varhaisempiakin pöytäkirjamainintoja. Hankkeen alussa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kielitieteellinen Osakunta ja Kotikielen Seura keräsivät ensimmäisiä sanastokokoelmia. Tämän jälkeen ensimmäinen ryhdistäytyminen tapahtui vuodesta 1896 lähtien, jolloin Suomalaisen Kirjallisuuden Seura otti vastuun hankkeesta, E. N. Setälän tunnettua sanakirjaohjelmaa ja E. A. Ekmanin Suomen kielen keräilysanastoa noudattaen. Keruu oli kuitenkin liian hidasta, joten 1916 perustettiin Suomen kielen sanakirjaosakeyhtiö, jotta toimintaan saataisiin enemmän varoja. Ensimmäinen maailmansota ja sisällissota kuitenkin romahduttivat rahan arvon, ja kolmannen kerran hanke jouduttiin organisoimaan uudelleen vuonna 1925, Sanakirjasäätiön muodossa. Vuonna 1976 Sanakirjasäätiö liittyi Kotimaisten kielten tutkimuskeskukseen. Kansanmurteiden keräämisessä korostuu kaikissa keruun vaiheissa kaksi asiaa. Ensinnäkin sanastuksella oli aina kiire. Vanhat murteet olivat katoamassa, ja ne piti saada nopeasti talteen. Tähän kiinnitettiin huomiota jo varhain, ja vielä 1900-luvun loppupuoliskollakin, kun keruuhanke hiljalleen saatiin loppuunviedyksi. Toiseksi sanakirjahanke on aina joutunut elämään kädestä suuhun, toisin sanoen taloudelliset puitteet ovat sanelleet keruumahdollisuudet. Vakaalle taloudelliselle pohjalle hanke pääsi vasta 1930-luvulla Sanakirjasäätiön aikana, jolloin siihen alettiin saada valtion rahoitusta. Murresanakirjahankkeen läpi kulkee punaisena lankana kansallisromanttinen innostus ja isänmaallis-tieteellinen pyrkimys suomen kirjakielen kehittämiseen, joka vielä 1800-luvun puolivälissä oli meneillään. Kansalliset tieteet lujittivat itsenäistymistä ja suoma-laistumista. Aatehistorian kautta sanakirjahanke asettuu laajempaan yhteyteen. Avainsanat: tutkimushistoria, suomen kielen murteet, murteenkeruu, dialektologia, suomen murteiden sanakirja, fennistiikan oppihistoria, leksikografia, kansalliset tieteet, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kotikielen Seura, Suomen kielen sanakirjaosakeyhtiö, Sanakirjasäätiö

Alfred Falk outdoors feeding a dog Portraits Men

Handwritten on verso: fuer Hans Frankenbach

Lotte Stern and Dr. Alfred Stern with Otto Wallerstein, a relative of Lotte's father; Berkeley, California.

From left to right: Lotte Stern, Otto Wallerstein, Alfred Stern; Photograph taken shortly after arrival in Berkeley, California

Gathering in the home of Dr. Alfred Stern and his wife Lotte nee Wallerstein; Paula Wallerstein nee Molling; Rheydt, Germany. Portraits Groups

Dr. Alfred Stern probably standing far left; Paula Wallerstein nee Molling seated in center

Lotte Stern and Dr. Alfred Stern with Otto Wallerstein, a relative of Lotte's father; Berkeley, California.

From left to right: Lotte Stern, Otto Wallerstein, Alfred Stern; Photograph taken shortly after arrival in Berkeley, California

Alfred Lichtenstein making a movie; Berlin.

Digital Image

Portrait of Alfred Lichtenstein smoking a pipe.

Digital Image