Vertaileva mainonta lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä

Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella vertailevaa mainontaa, siihen liittyvää lainsäädäntöä ja sen esiintymistä markkinaoikeuden ratkaisukäytännössä. Tavoitteena on selvittää, johtuuko suomalaisten yritysten haluttomuus käyttää vertailevaa mainontaa sääntelyn tiukkuudesta. Tutkielma on metodiltaan oikeusdogmaattinen eli lainopillinen, sillä tarkoituksena on selvittää voimassa olevan oikeuden sisältöä käyttäen siinä apuna lainsäädäntöä, lain esitöitä, oikeuskirjallisuutta ja oikeuskäytäntöä. Vertailevassa mainonnassa yrityksen tuotetta verrataan nimeltä mainittujen kilpailijoiden tuotteisiin. Hieman lievemmässä muodossa tuotteita vertaillaan ilman nimenomaista mainintaa kilpailijan nimestä tai tuotemerkistä. Vertaileva mainonta voidaan jakaa hinta- ja edullisemmuusvertailuun, laatuvertailuun, tutkimustuloksia käyttävään vertailuun sekä superlatiiveja käyttävään vertailuun. Vertailevaa mainontaa säädellään Suomessa sekä kuluttajansuojalaissa että laissa sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa (SopMenL). Vertailevan mainonnan sääntely laissa on yksityiskohtaista. Kuluttajansuojalain markkinointia koskevat säännökset pitävät sisällään yleislausekkeen lisäksi kiellon sekaannuksen vaaran aiheuttamisesta. Käytännössä merkityksellisemmäksi on kuitenkin noussut elinkeinonharjoittajien keskinäisiä suhteita sääntelevä SopMenL, sillä epäasialliseksi katsottuun vertailevaan mainontaan reagoivat yleensä mainostajan kilpailijat. SopMenL:ssa esitetään 7-kohtainen luettelo vertailevalle mainonnalle asetetuista edellytyksistä. Tutkielmassa tarkasteltiin lainsäädännön lisäksi vertailevaa mainontaa markkina-oikeuden ratkaisukäytännössä. Tähän tarkoitukseen valittiin 16 markkinaoikeuden ratkaisua vuosilta 2003–2015. Työssä tarkastelluissa markkinaoikeuden ratkaisemissa tapauksissa markkinaoikeus suhtautui vertailevan mainonnan käyttöön pidättäytyväisesti. Vertailevan mainonnan kriteerejä tulkittiin laveasti, ja mainontaa päädyttiin pitämään vertailevana paitsi mainonnassa käytettyjen ilmaisujen sanamuodon niin myös yritysten välisen kilpailuasetelman pohjalta. Mainonnassa esitetyltä vertailulta edellytettiin puolueettomuutta ja erityisesti hintavertailulta tarkkuutta ja totuudenmukaisuutta. Mainonnassa käytetyiltä superlatiivi-ilmaisuilta edellytettiin toteennäyttöä, joka yrityksiltä onnistui pääsääntöisesti huonosti. Tutkielman perusteella muodostui kuva varsin tiukasta ja yksityiskohtaisesta lainsäädännöstä, mutta vielä sitäkin tiukemmasta oikeuskäytännöstä.

Työstä poissaolot ja niihin vaikuttavat tekijät teollisuuden organisaatiossa – Vertaileva tapaustutkimus vaneritehtailla

Työntekijöiden poissaolot työstä ovat monitahoinen ilmiö, jota esiintyy vaihtelevissa määrin jokaisessa yrityksessä. Poissaoloihin kohdistuu vähentämispaineita yhteiskunnan ja yritysten tahoilta, sillä ne aiheuttavat sosiaalikustannusten nousua ja yritysten tuottavuuden laskua. Teollisuuden alalla työntekijöiden poissaolot ovat erityisen ongelmallisia, sillä tuotantoprosessin tehokas eteneminen vaatii jokaiselle työpisteelle työntekijän. Näin ollen poissaolot varsinkin runsaasti esiintyvänä aiheuttavat merkittävän työn organisoinnin haasteen teollisuuden organisaatioissa. Vaikka teollisuudessa poissaolojen määrä on yleensä korkeampi kuin muilla aloilla, on teollisuuden alaa tutkittu poissaolojen näkökulmasta verrattain vähän. Tutkimuksen kohteena ovat kaksi UPM-Kymmene Oyj:n vaneriliiketoiminnan tuotantoyksikköä, joiden poissaolojen määrät ovat selkeästi eri tasolla. Tutkimuksessa lähestytään poissaoloja kolmen teoreettisen näkökulman avulla ja tarkastellaan empiirisen vertailevan asetelman kautta näiden näkökulmien selitysvoimaa kahdessa poissaolojen määriltä toisistaan eroavassa vanerituotantoyksikössä. Tutkimus toteutetaan vertailevana tapaustutkimuksena laadullisella tutkimusotteella. Tutkimuksessa yhdistetään kolme aineistolähdettä: UPM-Kymmene Oyj:n vuosikertomuksia, havainnointeja vaneritehtailla sekä teemahaastatteluja. Haastateltavina on 24 vanerityöntekijää, joista kahdeksan toimii työnjohtotehtävissä. Vertailevan tapaustutkimuksen periaatteita noudattaen aineistosta pyritään sisällönanalyysiä avuksi käyttämällä löytämään teollisuuden alalla poissaoloihin vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen tulokset antavat viitteen siitä, että työntekijöiden kokema päätösvalta ja yksikössä käytössä olevat työaikajoustot vaikuttavat poissaolojen määrään organisaatiossa. Työntekijöiden mahdollisuus tehdä itsenäisiä päätöksiä työn suorittamiseen liittyen sekä vaikuttaa itseään koskeviin asioihin työpaikalla lisäävät päätösvallan tunnetta, mikä on yhteydessä poissaolojen vähäisempään määrään. Kaiken kaikkiaan poissaoloihin vaikuttaa se sosiaalinen viitekehys, jossa ne tapahtuvat. Organisaatiossa saattaa muodostua ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ainutlaatuisia käytäntöjä poissaolojen hallinnalle. Nämä tilannesidonnaiset toimintatavat saattavat olla syynä siihen, miksi samankaltaisissa tuotantoyksiköissä poissaolojen määrät voivat erota merkittävästikin toisistaan.

Työstä poissaolot ja niihin vaikuttavat tekijät teollisuuden organisaatiossa – Vertaileva tapaustutkimus vaneritehtailla

Työntekijöiden poissaolot työstä ovat monitahoinen ilmiö, jota esiintyy vaihtelevissa määrin jokaisessa yrityksessä. Poissaoloihin kohdistuu vähentämispaineita yhteiskunnan ja yritysten tahoilta, sillä ne aiheuttavat sosiaalikustannusten nousua ja yritysten tuottavuuden laskua. Teollisuuden alalla työntekijöiden poissaolot ovat erityisen ongelmallisia, sillä tuotantoprosessin tehokas eteneminen vaatii jokaiselle työpisteelle työntekijän. Näin ollen poissaolot varsinkin runsaasti esiintyvänä aiheuttavat merkittävän työn organisoinnin haasteen teollisuuden organisaatioissa. Vaikka teollisuudessa poissaolojen määrä on yleensä korkeampi kuin muilla aloilla, on teollisuuden alaa tutkittu poissaolojen näkökulmasta verrattain vähän. Tutkimuksen kohteena ovat kaksi UPM-Kymmene Oyj:n vaneriliiketoiminnan tuotantoyksikköä, joiden poissaolojen määrät ovat selkeästi eri tasolla. Tutkimuksessa lähestytään poissaoloja kolmen teoreettisen näkökulman avulla ja tarkastellaan empiirisen vertailevan asetelman kautta näiden näkökulmien selitysvoimaa kahdessa poissaolojen määriltä toisistaan eroavassa vanerituotantoyksikössä. Tutkimus toteutetaan vertailevana tapaustutkimuksena laadullisella tutkimusotteella. Tutkimuksessa yhdistetään kolme aineistolähdettä: UPM-Kymmene Oyj:n vuosikertomuksia, havainnointeja vaneritehtailla sekä teemahaastatteluja. Haastateltavina on 24 vanerityöntekijää, joista kahdeksan toimii työnjohtotehtävissä. Vertailevan tapaustutkimuksen periaatteita noudattaen aineistosta pyritään sisällönanalyysiä avuksi käyttämällä löytämään teollisuuden alalla poissaoloihin vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen tulokset antavat viitteen siitä, että työntekijöiden kokema päätösvalta ja yksikössä käytössä olevat työaikajoustot vaikuttavat poissaolojen määrään organisaatiossa. Työntekijöiden mahdollisuus tehdä itsenäisiä päätöksiä työn suorittamiseen liittyen sekä vaikuttaa itseään koskeviin asioihin työpaikalla lisäävät päätösvallan tunnetta, mikä on yhteydessä poissaolojen vähäisempään määrään. Kaiken kaikkiaan poissaoloihin vaikuttaa se sosiaalinen viitekehys, jossa ne tapahtuvat. Organisaatiossa saattaa muodostua ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ainutlaatuisia käytäntöjä poissaolojen hallinnalle. Nämä tilannesidonnaiset toimintatavat saattavat olla syynä siihen, miksi samankaltaisissa tuotantoyksiköissä poissaolojen määrät voivat erota merkittävästikin toisistaan.

Biometrisen passin pääsynvalvontamekanismit. Vertaileva tutkimus BAC:n ja EAC:n keskeisimmistä eroavaisuuksista.

Biometrisen passin sisältämä mikrosiru tekee tästä tunnetusta matkustusasiakirjasta suojausta tarvitsevan tietojärjestelmän. Passinhaltijan yksityisyyden ja identiteetin suojelemiseksi on huolehdittava mikrosirulle tallennetun tietoaineiston turvallisuudesta sekä mikrosirun ja sen lukijalaitteen välisestä tietoliikenneturvallisuudesta. Näitä tehtäviä varten on kehitelty kulunvalvontajärjestelminä toimivia pääsynvalvontamekanismeja. Tämä tutkielma käsittelee biometrisen passin pääsynvalvontamekanismeja, erityisesti peruspääsynvalvontaa (BAC) ja laajennettua pääsynvalvontaa (EAC). Aineistoon kuuluu pääasiassa kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön ja Saksan tietoturvaviraston laatimia standardeja sekä biometriseen passiin liittyviä konferenssijulkaisuja ja lehtiartikkeleita. Aineiston kautta voidaan tehdä päätelmiä siitä, miksi biometrisen passin tietoturvaan ja erityisesti pääsynvalvontaan on kiinnitettävä huomiota. BAC:n ja EAC:n välisiä eroavaisuuksia käsitellään aluksi protokollatoteutusten ja standardimääritysten näkökulmista. Lopuksi esitellään nykyisissä passeissa käytössä olevien pääsynvalvontamekanismien puutteita sekä pohditaan tulevaisuuden tietoturvaratkaisuja.

Arviointilomake johtamisen työkaluna : vertaileva tutkimus Suomen ja Ruotsin johtamisen arviointilomakkeista

Tutkimuksen tarkoituksena on vertailla Suomen ja Ruotsin Puolustusvoimissa käytettäviä johtamisen arviointilomakkeita keskenään, tarkastella näiden lomakkeiden välisiä eroja ja selvittää, onko syväjohtamisen arviointilomaketta mahdollista kehittää ruotsalaisesta arviointilomakkeesta löytyneiden eroavaisuuksien perusteella. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen. Tutkimuksessa käytettiin teorialähtöistä sisällönanalyysia, jonka avulla ruotsalaisen arviointilomakkeen kysymyksiä verrattiin suomalaisen arviointilomakkeen kysymyksiin ja tutkittiin, sopivatko nämä kysymykset syväjohtamisen kymmenen peruspilarin alle ja löytyykö arviointilomakkeesta kysymyksiä, jotka eroavat huomattavasti suomalaisen arviointilomakkeen kysymyksistä. Tutkimuksen perusteella voi sanoa, että ruotsalainen Ja suomalainen johtamisen arviointilomake ovat samankaltaisia keskenään. Tämä johtuu osiltaan siitä, että molempien maiden johtamisen opetus perustuu samaan transformationaalisen johtamisen oppun. Ruotsalaisten arviointilomakkeesta löytyi kuitenkin kymmenen kysymystä, jotka eivät sopineet mihinkään kymmeneen syväjohtamisen osa-alueeseen. Näistä kysymyksistä kahdeksan käsittelevät osa-aluetta, jota ei suomalaisessa johtamisen opetuksessa Ja johtamisen tutkimuksessa ole otettu ollenkaan huomioon. Nämä kahdeksan kysymystä on luokiteltu uuden, tunnejohtamisen osa-alueen alle. Tunnejohtamisen osa-alueen löytyminen viittaa siihen, että suomalainen syväjohtamisen arviointilomake ei ole vielä täydellinen. Ruotsalaisten arviointilomaketta tulisi tutkimuksen perusteella tutkia perusteellisemmin ja selvittää, ovatko jotkin arviointilomakkeen kohdista mahdollista ottaa käyttöön suomalaisessa arviointilomakkeessa.

Strategia sosiaalisena käytäntönä: Vertaileva tutkimus neljästä kauppakeskuksesta

Tutkimus selvittää strategia käytäntönä -näkökulmasta miten strategiaa välitetään kauppakeskuksen johtamisen käytännöissä, ja millaisia eroja ja yhteneväisyyksiä strategiaan suhtautumisessa voidaan löytää eri kauppakeskuksissa. Saatujen vastausten perusteella konstruoitiin kauppakeskuksen toimintajärjestelmän malli, joka kuvaa kauppakeskuksen organisaatiorakennetta, valtasuhteita, eri osa-tekijöiden välisiä vuorovaikutussuhteita sekä strategian välittymistä kauppakeskusorganisaatiossa. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelututkimusten avulla, ja haastattelut toteutettiin teemoitettuna puolistrukturoituna haastatteluna. Analyysi tehtiin teoriasidonnaisen sisällönanalyysin menetelmin, jossa tulkinta pohjautui Engeströmin (1990) toimintajärjestelmän malliin. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjaa strategia käytäntönä -tutkimukseen sekä toiminnan teoriaan. Strategia käytäntönä -tutkimussuunnan teoreettista taustaa silmälläpitäen kauppakeskus organisaationa tarjoaa mielenkiintoisen kontekstin tutkimukselle, sillä kauppakeskus on paitsi varsin monimutkainen organisatorinen kokonaisuus, se myös operoi varsin monimuotoisessa ja dynaamisessa ympäristössä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että talouden, markkinoiden ja toimintaympäristön muutostekijöiden arvaamaton luonne vaatii kauppakeskuksilta tehokasta, selkeää ja tavoitteellista johtamista, joka lähtee asiakkaiden toiveista ja tarpeista. Kauppakeskuksen menestymisen keskeisin tekijä on asiakkaille muodostuva yhtenäinen kuva kauppakeskuksesta. Tämä voidaan saavuttaa yhtenäisen strategian välittymisellä läpi kauppakeskuksen toimijoiden kentän. Keskeisiä haasteita tämän välittymisen aikaansaamiseksi ovat kykenemättömyys tunnistaa strategiset roolit kauppakeskuksen organisaatiossa sekä sopimuksellinen rajapinta, joka luo vastakkainasettelua ja jännitteitä vuokralaisyritysten ja kauppakeskusjohdon välille. Kauppakeskusjohtajalla on merkittävä rooli strategian välittäjänä, ja hänen tulisi pyrkiä lisäämään vuorovaikutuksen ja yhteistyön muodostumista myös toimijoiden kentän uloimmille tasoille asti.

Hyvinvointivaltioregiimit ja mielipiteet työttömistä. Vertaileva analyysi instituutioiden ja kansalaisten mielipiteiden yhteyksistä.

Hyvinvointivaltiot nauttivat pääsääntöisesti kansalaistensa suosiota. Maiden välillä kannatuseroja on kuitenkin olemassa erityisesti siinä, miten suhtaudutaan työttömien tukemiseen. Kansalaisten mielipiteet ovat olleet olennainen osa erilaisia hyvinvointivaltiotyyppejä määritelleissä regiimiteorioissa, joista tunnetuin on Esping Andersenin laatima luokittelu liberaalista, konservatiivisesta ja universaalista regiimistä. Regiimikirjallisuudessa on myös määritelty linkkejä, joiden perusteella erityyppisten hyvinvointivaltioiden on omanlaistensa instituutioiden pohjalta ajateltu luovan omaa kannatusperustaansa ja siten selittävän kansainvälisiä mielipide-eroja. Työttömien tapauksessa on hypotetisoitu, että regiimit vaikuttaisivat erityisesti siihen, miten paljon työttömien katsotaan olevan vastuussa työttömyydestään kussakin maassa. Tässä tutkielmassa tutkittiin hyvinvointivaltioiden erilaisten instituutioiden sekä työttömyyden tason yhteyttä siihen, mitä mieltä työttömien työnhausta ollaan (eli miten ansaitsevina työttömät nähtiin). Tutkimusaineistona käytettiin European Social Surveyn vuoden 2008 dataa, jota täydennettiin OECD:n ja Eurostatin tiedoilla maakohtaisista sosiaaliturvajärjestelmistä. Instituutioiden yhteyksiä mielipiteisiin tutkittiin kuvailevien tarkastelujen lisäksi monitasoregressioanalyysilla, jossa regiimiindikaattoreina käytettiin maakohtaisia muuttujia aiemmassa tutkimuksessa yleisempien maaryhmittelyjen sijaan. Tulokset viittaavat siihen, että hyvinvointivaltion instituutioiden tyypillä ja työttömyydellä ei ole yhteyttä siihen, mitä mieltä työttömien työnhausta ollaan. Näiden sijaan pitkäaikaistyöttömyyden taso erotteli mielipiteitä siten, että korkeamman pitkäaikaistyöttömyyden maissa työttömien uskottiin vähemmän etsivän töitä kuin vähäisen pitkäaikaistyöttömyyden maissa. Tämä vaikutus on myös erisuuntainen sen kanssa, miten regiimikirjallisuudessa työttömyyden on aiemmin katsottu vaikuttavan mielipiteisiin. Yksilötason tekijät vaikuttivat mielipiteisiin samansuuntaisesti kuin aiemmassa tutkimuksessa.

Vertaileva tutkimus Yhdistyneen Kuningaskunnan afrikkalaisten alusmaiden sosiaaliturvan tasosta

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan kvalitatiivista vertailevaa analyysia käyttäen seitsemäntoista Yhdistyneen Kuningaskunnan alusmaan sosiaaliturvajärjestelmän tasoa. Tavoitteena oli selvittää, vaikuttaako isäntämaan antama taloudellinen tuki sosiaaliturvajärjestelmän kehittymisessä Tutkimus vastaa tutkimuskentän tarpeeseen kehitysmaiden järjestelmäkehityksen ja rahoituskanavien yhteyden tarkastelulle. Tutkimuksessa esitellään lyhyesti sosiaalipolitiikan ja sosiaaliturvajärjestelmätutkimuksen historiallista kehitystä, alan teorioita sekä viimeaikaista Afrikan sosiaaliturvajärjestelmiä koskevaa tutkimusta ja kansainvälisiä kehitysaputoimijoita. Tilastoaineistojen vertailussa hyödynnetään Charles Raginin kvalitatiivisen vertailevan analyysin keinoja (Qualitative Comparative Analysis, QCA). Maiden vertailussa selitettävinä tekijöinä ovat alusmaiden sosiaaliturvan taso ja köyhyysindeksi. Selittävinä tekijöinä ovat maan pääuskonto, naisten lukutaito, bruttokansantuote, vastaanotetun kehitysavun määrä ja yhteiskunnan vakausindeksi. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että käytettyjen indikaattorien ja QCA-menetelmän osalta kehitysavun ja alusmaan sosiaaliturvajärjestelmän tason yhteyttä ei pystytä osoittamaan. Näyttäisi kuitenkin siltä että selittävistä tekijöistä naisten lukutaidolla, yhteiskunnan vakaudella sekä bruttokansantuotteella on suotuisa vaikutus maan sosiaaliturvan tasoon. Tutkimuksen kohdentaminen tarkemmin yksittäisten maiden historiaan ja nykytilanteeseen olisi seuraava luonnollinen tutkimuskohde.

Vertaileva tutkimus yhdistyneen kuningaskunnan afrikkalaisten alusmaiden sosiaaliturvan tasosta

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan kvalitatiivista vertailevaa analyysia käyttäen seitsemäntoista Yhdistyneen Kuningaskunnan alusmaan sosiaaliturvajärjestelmän tasoa. Tavoitteena oli selvittää, vaikuttaako isäntämaan antama taloudellinen tuki sosiaaliturvajärjestelmän kehittymisessä Tutkimus vastaa tutkimuskentän tarpeeseen kehitysmaiden järjestelmäkehityksen ja rahoituskanavien yhteyden tarkastelulle. Tutkimuksessa esitellään lyhyesti sosiaalipolitiikan ja sosiaaliturvajärjestelmätutkimuksen historiallista kehitystä, alan teorioita sekä viimeaikaista Afrikan sosiaaliturvajärjestelmiä koskevaa tutkimusta ja kansainvälisiä kehitysaputoimijoita. Tilastoaineistojen vertailussa hyödynnetään Charles Raginin kvalitatiivisen vertailevan analyysin keinoja (Qualitative Comparative Analysis, QCA). Maiden vertailussa selitettävinä tekijöinä ovat alusmaiden sosiaaliturvan taso ja köyhyysindeksi. Selittävinä tekijöinä ovat maan pääuskonto, naisten lukutaito, bruttokansantuote, vastaanotetun kehitysavun määrä ja yhteiskunnan vakausindeksi. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että käytettyjen indikaattorien ja QCA-menetelmän osalta kehitysavun ja alusmaan sosiaaliturvajärjestelmän tason yhteyttä ei pystytä osoittamaan. Näyttäisi kuitenkin siltä että selittävistä tekijöistä naisten lukutaidolla, yhteiskunnan vakaudella sekä bruttokansantuotteella on suotuisa vaikutus maan sosiaaliturvan tasoon. Tutkimuksen kohdentaminen tarkemmin yksittäisten maiden historiaan ja nykytilanteeseen olisi seuraava luonnollinen tutkimuskohde.

Seuraajasuunnittelu julkisella sektorilla Vertaileva tutkimus johtajuusresurssien turvaamisesta neljän kaupungin välillä

Riittävän johtamisosaamisen turvaaminen on avainasemassa, jotta julkisten organisaatioiden on mahdollista saavuttaa niille asetetut tulevaisuuden tavoitteet ja jotta ne kykenevät toteuttamaan niille asetettuja strategisia päämääriä. Julkiset organisaatiot ovat tulevaisuudessa entistä suuremman haasteen edessä pyrkiessään turvaamaan johtajuusresurssejaan. Suurten ikäluokkien eläköityminen ja alati muuttuva toimintaympäristö asettavat organisaatiot tilanteeseen, jossa poistuvan tiedon ja osaamisen korvaamisen lisäksi tarvitaan uudenlaista johtamisosaamista. Johtajuusresurssien turvaamiseen liittyvien haasteiden hallinnan yhdeksi ratkaisumalliksi on esitetty seuraajasuunnittelua, jonka päämääränä on varmistaa, että organisaatiossa toimii oikeanlaisia johtajia oikeantyyppisissä työtehtävissä oikeaan aikaan. Tässä laadullisin menetelmin toteutetussa tutkimuksessa valitsin tarkastelun kohteeksi julkiselta sektorilta Helsingin, Espoon, Vantaan ja Turun kaupunkiorganisaatiot. Tämä tutkimus vastaa seuraaviin tutkimuskysymyksiin. Minkälaisilla menetelmillä julkisen sektorin organisaatioissa varmistetaan, että sen johdossa toimii oikeanlaisia johtajia oikeantyyppisissä työtehtävissä oikeaan aikaan? Millaisia haasteita ja mahdollisuuksia julkisen sektorin seuraajasuunnitteluun liittyy? Missä määrin julkisen sektorin organisaatioiden johtajuusresurssien turvaaminen eroaa toisistaan? Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu tutkimuskaupunkien olemassa olevista dokumenteista, kuten strategioista ja henkilöstöraporteista/-kertomuksista sekä tutkimusta varten haastattelemalla kerätystä aineistosta. Tutkimushaastatteluissa haastateltiin tutkimuskaupunkien henkilöstöjohtajia. Haastattelut toteutin pääosin puolistrukturoituina ja osin teemahaastattelun menetelmin. Aineiston jäsentelyä ja analysointia ohjasi teoreettinen esiymmärrys. Hyvän johtamisen ja johtajuusresurssien turvaamisen merkitys oli tunnistettu kaikissa tutkimuskaupungeissa. Organisaatioissa oli panostettu johtajuusresurssien turvaamiseen, mutta johtajuusresurssien kehittämistä toteutettiin lähinnä yleisellä tasolla eikä kuten seuraajasuunnitteluprosessissa, jossa on tyypillisempää keskittyä valikoituihin johto- ja avaintehtäviin. Johtajuusresurssien turvaamiseen liittyvässä riskien hallinnassa, kuten äkillisissä johtajavaihdostilanteissa, tutkimuskaupungeissa hyödynnettiin korvaajasuunnittelua seuraajasuunnittelun sijaan. Julkisen sektorin seuraajasuunnittelun keskeisimmiksi haasteiksi nousi virkojen julkinen hakumenettely ja vallitseva organisaatiokulttuuri. Toisaalta seuraajasuunnitteluun liitettiin myös mahdollisuuksia, kuten pätevien hakijoiden turvaaminen kaikkiin johto- ja avaintehtäviin sekä naisjohtajien määrän kasvattaminen.

Estudo comparativo em radiografias panorâmicas do grau de inclinação dos terceiros molares inferiores e da direção de crescimento mandibular segundo os traçados de Altonen, Haavikko, Mattila e de Puricelli

Foi realizado um estudo comparativo entre os resultados das medidas obtidas segundo dois traçados (Altonen, Haavikko e Mattila x Puricelli), efetuadas sobre radiografias panorâmicas, verificando-se a presença ou ausência de compatibilidade entre os mesmos. Avaliou-se também a direção de crescimento mandibular (vertical ou sagital) na amostra composta por pacientes com maloclusão de Classe II esquelética e ainda a existência de uma relação desta direção com o grau de inclinação dos terceiros molares. Desta forma, as seguintes medidas foram comparadas: ângulo β de Altonen, Haavikko e Mattila correspondente ao γ de Puricelli, o qual indicou o relacionamento dos terceiros molares inferiores em relação aos segundos molares; ângulo γA de Altonen, Haavikko e Mattila correspondente ao M2L3 de Puricelli, o qual indicou o ângulo de inclinação do segundo molar com uma linha de base e ângulo α de Altonen, Haavikko e Mattila correspondente ao Pc-Go-B de Puricelli, proporcionando o ângulo mandibular. Baseando-se nos resultados obtidos, apresentados e discutidos no presente trabalho e de acordo com a metodologia estudada, pode-se concluir que: 1) Os traçados diferem entre si, com relação a todas as medidas. Entretanto, apresentam uma correlação positiva para todas as medidas estudadas. 2) Há um crescimento mandibular predominantemente vertical (condilar) segundo o traçado proposto por Puricelli. 3) O grau de inclinação do terceiro molar não se correlaciona com a direção do crescimento mandibular indicada através do ângulo mandibular em ambos os traçados. Desta forma, é imprescindível que ao se compararem os resultados de diferentes estudos analisem-se apenas aqueles que utilizaram o mesmo traçado.

"Suomen Laulu" ("The Song of Finland"), mixed chorus from Helsingfors, Finland; conductor, Heikki Klemetti, M.A.; soloist, m:me Maikki Järnefelt

Signatur des Originals: S 36/F07894

Takaisin luontoon: Jevgeni Zamjatinin romaanin Me ja Lois Lowryn romaanin The Giver vertaileva analyysi ekokriittisestä näkökulmasta.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan sitä, millaisina luonto ja luonnollisuus esiintyvät Jevgeni Zamjatinin klassikkodystopiassa Me (1921) ja Lois Lowryn nuorille aikuisille suunnatussa dystopiassa The Giver (1993). Tutkimuksen tarkoituksena on tuoda esille luonnon ja luonnollisuuden kirjalliset representaatiot teosten ekokriittisen luennan kautta. Kirjallisuuden ekokriittinen tarkastelu auttaa hahmottamaan ihmisten luontosuhdetta ja luontoon liittyviä asenteita. Tämä puolestaan auttaa ymmärtämään ihmisten luontoon liittyvää toimintaa ja ajalleen tyypillisiä kiistakysymyksiä. Me ja The Giver -dystopiaromaanit sopivat luontoteeman tarkasteluun, koska teokset edustavat oman aikansa käsityksiä luonnosta ja tuovat niitä esille eri tavalla. Dystopiakirjallisuuden nähdään ammentavan aiheita todellisuudesta ja kuvailevan tulevaisuutta, jota tulisi kaikin tavoin välttää. Dystopian keinoin lukijat halutaan tavallisesti saada tietoisiksi vallitsevista ongelmista ja herättää heidät toimimaan. NA-dystopialle ominainen toivon kipinä haastaa klassiselle dystopialle ominaisen toivon puuttumisen. Näiden toisistaan poikkeavien dystopialajien voidaankin nähdä pyrkivän aktivoimaan lukijat poliittiseen toimintaan ja yhteiskunnalliseen ajatteluun eri keinoin. Analyysissa on käytetty vertailevaa kirjallisuudentutkimusta ja tarkasteltu molempien teosten luontokuvauksia, elottoman ja elollisen luonnon esiintymistä sekä luonnon asemaa totalitaristisessa dystopiayhteiskunnassa. Lisäksi, haastaen ongelmallinen kahtiajako luonnon ja kulttuurin välillä, ihmisyyttä käsitellään osana luontoa, jolloin tarkastelun kohteena on ollut myös ihmisen luonnollisina pidettyjen piirteiden näyttäytyminen, ihmisen eläimellistäminen sekä ihmisen primitiivisyyden ilmentymät analysoitavissa teoksissa. Tutkimus osoitti, että luonto esiintyy molemmissa teoksissa melko samanlaisena: kukistettuna yhteiskunnan sisällä ja kukoistavana sen ulkopuolella. Zamjatinin romaanissa steriili, lasista rakennettu Ainoa Valtio pyrkii sulkemaan luonnon kokonaan valtion ulkopuolelle. The Giverissä luonto näyttäytyy yhteiskunnan sisällä puutarhamaisena, keinotekoisena ja hallittuna, mutta pääosin yhteiskunnasta eristettynä. Molemmissa romaaneissa totalitaristiset valtiot ohjaavat luonnonvoimat uomiinsa ja eristävät ihmiset niin fyysisesti kuin symbolisestikin luonnosta tarkoituksenaan luoda ja ylläpitää täydellinen yhteiskunta. Ihmisluonnolle ominaiset luonnollisina pidetyt piirteet eliminoidaan konfliktien välttämiseksi, jolloin valtio mahdollistaa oman mahtinsa ja yhteiskuntansa jatkuvuuden. Utopiayhteiskunnalle ominainen staattisuus ja ajattomuus sotii luonnolle ominaisen muutoksen ja dynaamisuuden kanssa, jolloin luonnolla ei ole paikkaa ”täydellisessä” utopiayhteiskunnassa.

Operational regimes for a simplified one-step artificial chaperone refolding method

The artificial chaperone method for protein refolding developed by Rozema et al. (Rozema, D.; Gellman, S. H. J. Am. Chem. Soc. 1995, 117 (8), 2373-2374) involves the sequential dilution of denatured protein into a buffer containing detergent (cetyltrimethylammonium bromide, CTAB) and then into a refolding buffer containing cyclodextrin WD). In this paper a simplified one-step artificial chaperone method is reported, whereby CTAB is added directly to the denatured solution, which is then diluted directly into a refolding buffer containing P-cyclodextrin (P-CD). This new method can be applied at high protein concentrations, resulting in smaller processing volumes and a more concentrated protein solution following refolding. The increase in achievable protein concentration results from the enhanced solubility of CTAB at elevated temperatures in concentrated denaturant. The refolding yields obtained for the new method were significantly higher than for control experiments lacking additives and were comparable to the yields obtained with the classical two-step approach. A study of the effect of beta-CD and CTAB concentrations on refolding yield suggested two operational regimes: slow stripping ( beta-CDXTABsimilar to1), most suited for higher protein concentrations, and fast stripping (beta-CD/CTABsimilar to2.7), best suited for lower protein concentrations. An increased chaotrope concentration resulted in higher refolding yields and an enlarged operational regime.