Multiple Diasporas: Jews in Cuba, Cuban Jews in Miami (A Forum) [2]

This flyer is the second of two flyers that promote the event "Multiple Diasporas: Jews in Cuba, Cuban Jews in Miami (A Forum)".

Crown Heights protest against cops and Jews in Brooklyn

General note: Title and date provided by Bettye Lane.

Running on Rooftops: a novel and critical reflection on writing from an identity of expatriation with an examination of West-meets-East encounters and attitudes depicted in literature

This thesis is in two parts: a creative work of fiction and a critical reflection on writing from an identity of expatriation. The creative work, a novel entitled Running on Rooftops, revolves around a fictitious community of expatriates living and working in China. As a new college graduate, Anne Henry, the novel’s protagonist and narrator, decides to spend a year teaching English in China. Twelve years later, though still unsure of how to make sense of the chain of events and encounters that left her with an X-shaped scar on her knee, she nevertheless tells the story, revealing how “just a year” can be anything but. The critical reflection, entitled Writing on Rooftops, explores the nature of expatriation as it relates to identity and writing, specifically in how West-meets-East encounters and attitudes are depicted in literature. In it, I examine the challenges and benefits of writing from an identity and mindset of expatriation as illustrated in the works of Western writers who themselves experienced and wrote from viewpoints of expatriation, particularly those Western writers who wrote of expatriation in China and Southeast Asia. The primary question addressed is how expatriation influences perception and how those perceptions among Western foreigners in China and Southeast Asia have been and can be reflected in literature. In the end, I argue that expatriation can be a valuable viewpoint to write from, offering new ways of seeing and describing our world, ourselves and the connections between the two.

Building the perfect beast : scientific romance and Jewish representations 1880-1914

Various cultural mediums portrayed Jews in Britain in the late Victorian and Edwardian periods. Scientific romance harnessed past communicative 'discourses' such as history, folklore, theology, and mythology and was an innovative form of literature that heralded a new era in the construction of Jewish identity between 1880 to 1914.

Ėti︠u︡dy po russkoĭ i inostrannoĭ literaturi︠e︡.

Bibliographical footnotes.

Judaica seu veterum scriptorum profanorum de rebus Judaicis, fragmenta.

Mode of access: Internet.

Jewish tales.

Translation of Jüdisches Leben in Wort und Bild.

Das Endinger Judenspiel.

Appended are the historical sources of the play, dealing with the murder of a Christian family, in 1462, and the following condemnation and banishment of the Jews: Beilage I: Der Juden halben.--II. Berechtung armer lut.--III. Lied von den eitern und unschuldigen kindern.

From the melting pot /

Mode of access: Internet.

Rabbinical literature: or, The traditions of the Jews, contained in their Talmud and other mystical writings. Likewise the opinions of that people concerning Messiah, and the time and manner of his appearing; with an appendix comprizing Buxtorf's account of the religious customs and ceremonies of that nation; also, A preliminary enquiry into the origin, progress, authority, and usefulness of these traditions; wherein the sense of the strange allegories in the Talmud and Jewish authors is explained.

The first edition of the German original was issued Frankfurt, 1700, under the title "Entdecktes judenthum", but was suppressed until after a second edition appeared at Königsberg, 1711. Editions of the translation, with preface by J.P. Stehelin, were issued 1732-34 and 1742 under title: The traditions of the Jews ...

Beyond ‘good’ and ‘evil’: breaking down binary oppositions in holocaust representations of ‘privileged’ Jews

In 1986, Auschwitz survivor Primo Levi’s paradigmatic essay entitled ‘The Grey Zone’ highlighted the complex and sensitive issue of so-called ‘privileged’ Jews, an issue that remains at the margins of popular and academic discourse on the Holocaust. ‘Privileged’ Jews include those prisoners in the Nazi concentration camps and ghettos who held positions that gave them access to material and other benefits whilst compelling them to act in ways that have been judged both self-serving and harmful to fellow inmates. The unprecedented ethical dilemmas that confronted ‘privileged’ Jews may be viewed as exemplifying the ‘limit’ events or experiences that were characteristic of the Holocaust, situating them at the threshold of representation, understanding and judgement. Levi’s essay singles out history and film as particularly predisposed to a simplifying trend he identifies – the ‘Manichean tendency which shuns half-tints and complexities,’ and resorts to the black-and-white binary opposition(s) of ‘friend’ and ‘enemy,’‘good’ and ‘evil.’ In the case of ‘privileged’ Jews in particular, such binary oppositions would appear to be inadequate. Adopting an interdisciplinary approach that incorporates the fields of history, philosophy and literature, this paper analyses representations of ‘privileged’ Jews, particularly those prisoners of the Sonderkommandos who were forced to work in the crematoria. The paper demonstrates how easily the boundary Levi maps out for moral judgement can be crossed. It is shown that while Levi suggests judgement should be suspended when confronted with the experiences of victims in extremis, moral evaluations of ‘privileged’ Jews permeate discussions and representations of the Holocaust. When confronted with such emotionally and morally freighted issues, judgement may itself be seen as a ‘limit of representation.’

Texts and studies in Jewish history and literature,

Errata slip inserted between p. [vii] and viii of v. 1 and p. [iv] and v of v. 2.

Rhetoric and Representation : Exploring the Cultural Meaning of the Natural Sciences in Contemporary Popular Science Writing and Literature

Kirjallisuuden- ja kulttuurintutkimus on viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana tullut yhä enenevässä määrin tietoiseksi tieteen ja taiteen suhteen monimutkaisesta luonteesta. Nykyään näiden kahden kulttuurin tutkimus muodostaa oman kenttänsä, jolla niiden suhdetta tarkastellaan ennen kaikkea dynaamisena vuorovaikutuksena, joka heijastaa kulttuurimme kieltä, arvoja ja ideologisia sisältöjä. Toisin kuin aiemmat näkemykset, jotka pitävät tiedettä ja taidetta toisilleen enemmän tai vähemmän vastakkaisina pyrkimyksinä, nykytutkimus lähtee oletuksesta, jonka mukaan ne ovat kulttuurillisesti rakentuneita diskursseja, jotka kohtaavat usein samankaltaisia todellisuuden mallintamiseen liittyviä ongelmia, vaikka niiden käyttämät metodit eroavatkin toisistaan. Väitöskirjani keskittyy yllä mainitun suhteen osa-alueista popularisoidun tietokirjallisuuden (muun muassa Paul Davies, James Gleick ja Richard Dawkins) käyttämän kielen ja luonnontieteistä ideoita ammentavan kaunokirjallisuuden (muun muassa Jeanette Winterson, Tom Stoppard ja Richard Powers) hyödyntämien keinojen tarkasteluun nojautuen yli 30 teoksen kattavaa aineistoa koskevaan tyylin ja teemojen tekstianalyysiin. Populaarin tietokirjallisuuden osalta tarkoituksenani on osoittaa, että sen käyttämä kieli rakentuu huomattavassa määrin sellaisille rakenteille, jotka tarjoavat mahdollisuuden esittää todellisuutta koskevia argumentteja mahdollisimman vakuuttavalla tavalla. Tässä tehtävässä monilla klassisen retoriikan määrittelemillä kuvioilla on tärkeä rooli, koska ne auttavat liittämään sanotun sisällön ja muodon tiukasti toisiinsa: retoristen kuvioiden käyttö ei näin ollen edusta pelkkää tyylikeinoa, vaan se myös usein kiteyttää argumenttien taustalla olevat tieteenfilosofiset olettamukset ja auttaa vakiinnuttamaan argumentoinnin logiikan. Koska monet aikaisemmin ilmestyneistä tutkimuksista ovat keskittyneet pelkästään metaforan rooliin tieteellisissä argumenteissa, tämä väitöskirja pyrkii laajentamaan tutkimuskenttää analysoimalla myös toisenlaisten kuvioiden käyttöä. Osoitan myös, että retoristen kuvioiden käyttö muodostaa yhtymäkohdan tieteellisiä ideoita hyödyntävään kaunokirjallisuuteen. Siinä missä popularisoitu tiede käyttää retoriikkaa vahvistaakseen sekä argumentatiivisia että kaunokirjallisia ominaisuuksiaan, kuvaa tällainen sanataide tiedettä tavoilla, jotka usein heijastelevat tietokirjallisuuden kielellisiä rakenteita. Toisaalta on myös mahdollista nähdä, miten kaunokirjallisuuden keinot heijastuvat popularisoidun tieteen kerrontatapoihin ja kieleen todistaen kahden kulttuurin dynaamisesta vuorovaikutuksesta. Nykyaikaisen populaaritieteen retoristen elementtien ja kaunokirjallisuuden keinojen vertailu näyttää lisäksi, kuinka tiede ja taide osallistuvat keskusteluun kulttuurimme tiettyjen peruskäsitteiden kuten identiteetin, tiedon ja ajan merkityksestä. Tällä tavoin on mahdollista nähdä, että molemmat ovat perustavanlaatuisia osia merkityksenantoprosessissa, jonka kautta niin tieteelliset ideat kuin ihmiselämän suuret kysymyksetkin saavat kulttuurillisesti rakentuneen merkityksensä.