Modern Band Cuong Vu Studio Jazz Ensemble Paul Harshman November 14, 2016

Concert Program

Jazz Innovations, Part 1 The Fresh Cuts and Hammers to Horns December 7, 2016

Concert Program

Jazz Innovations, Part 2 Triangle Connection Arctic Purple R-3-5-ROLLE December 8, 2016

Concert Program

O Jazz como Paradigma da Democracia Contemporânea

o poeta e humanista Walt Whitman é geralmente considerado (Mosher 1994) como parte de uma segunda geração1 de pensadores norte americanos que interpretaram e definiram a cultura democrática dos E.U.A. Whitman apresenta-nos no seu poema One’s-Self I Sing de 1867 (incluído na colectânea Leaves of Grass), aquela que será talvez a melhor descrição do seu pensamento sobre a democracia.

Pedagogical learnings for management education : developing creativity and innovation

This paper argues that management education needs to consider a trend in learning design which advances creative learning through an alliance with art-based pedagogical processes. A shift is required from skills training to facilitating transformational learning through experiences that expand human potential, facilitated by artistic processes. This creative learning focus stems from a qualitative and quantitative analysis of an arts-based intervention for management development, called Management Jazz, conducted over three years at a large Australian University. The paper reviews some of the salient literature in the field, including an ‘Artful Learning Wave Trajectory’ Model. The Model considers four stages of the learning process: capacity, artful event, increased capability, and application/action to produce product. Methodology for the field-based research analysis of the intervention outcomes is presented. Three illustrative examples of arts-based learning are provided from the Management Jazz program. Finally, research findings indicate that artful learning opportunities enhance capacity for awareness of creativity in one’s self and in others, leading, through a transformative process, to enhanced leaders and managers. The authors conclude that arts-based management education can enhance creative capacity and develop managers and leaders for the 21st century business environment.

Developing creativity and innovation in management education : an artful event for transformative learning

This paper argues that management education needs to consider a trend in learning design which advances more creative learning through an alliance with art-based pedagogical processes. A shift is required from skills training to facilitating transformational learning through experiences that expand human potential, facilitated by artistic processes. In this paper the authors discuss the necessity for creativity and innovation in the workplace and the need to develop better leaders and managers. The inclusion of arts-based processes enhances artful behaviour, aesthetics and creativity within management and organisational behaviour, generating important implications for business innovation. This creative learning focus stems from an analysis of an arts-based intervention for management development. Entitled Management Jazz the program was conducted over three years at a large Australian University. The paper reviews some of the salient literature in the field. It considers four stages of the learning process: capacity, artful event, increased capability, and application/action to produce product. One illustrative example of an arts-based learning process is provided from the Management Jazz program. Research findings indicate that artful learning opportunities enhance capacity for awareness of creativity in one’s self and in others. This capacity correlates positively with a perception that engaging in artful learning enhances the capability of managers in changing collaborative relationships and habitat constraint. The authors conclude that it is through engagement and creative alliance with the arts that management education can explore and discover artful approaches to building creativity and innovation. The illustration presented in this paper will be delivered as a brief workshop at the Fourth Art of Management Conference. The process of bricolage and articles at hand will be used to explore creative constraints and prototypes while generating group collaboration. The mini-workshop will conclude with discussion of the arts-based process and capability enhancement outcomes.

Developing new alliances in higher education leadership and governance : autopoietic application of the “arts” creative capacities

This paper, underpinned by a framework of autopoietic principles of creativity/innovation and leadership/governance, argues that open forms of creativity in ‘arts’ provide opportunity for impact upon concepts of development, leadership and governance. The alliance of creativity and governance suggests that by examining various understandings of artistic experiences, readers may perceive new understandings of alliance, application and assessment of such experiences. This critical understanding would include assessing whether such experience supports people changing their aspirations as they become what they want to be. Such understanding may also suggest that different applications of the creative capacity of the ‘arts’ offers relevance in alleged ‘non-creative’ areas of academe, particularly in areas of management, leadership and governance. This alliance also offers the possibility of new staff development programs that facilitate learning and building of individual capacity, as well as facilitate congruent development process and policy, particularly within academic organisational structures.

Towards an orchestration theory in business transformation management (research in progress)

Business transformations are large-scale organisational change projects that, evidence suggests, are often unsuccessful. This study aims to develop a conceptual model that explains how management services that are required for a business transformation are orchestrated during such a initiative. We classify management services such as (but not limited to) change management, risk management, IT management, financial management, program management and so forth as bearing transformational and/or transactional capabilities in a transformation initiative. We then draw upon three principles of musical composition, namely melody, harmony and rhythm, and illustrate how they apply to the orchestration of management services in the management of business transformations. In order to illustrate our emerging model, we examine the case of Malaysia Airlines, who have managed to successfully turnaround the near-bankrupt organisation beyond survival. We demonstrate how the notions of melody, harmony and rhythm can be used to describe their endeavour. We conclude by discussing next steps of our research.

Dance to Gardot

The sublimely cool and mouldering elegance of Melody Gardot’s songs is the inspiration and driving force of DANCE TO GARDOT. This work, in 11 sketches, echoes the sultry moods and yearning sensations of Gardot’s tunes - intimations of suffering and resolve. A classic jazz chanteuse, Gardot’s rich-toned voice along with luscious orchestrations, provide a stylish sonic expression of the place were music meets life.

Business transformation management : composition and orchestration of management services

This research develops a better understanding on how large-scale and complex IT-enabled business transformations are managed. Evidence from three global case studies suggest that business transformations can be composed and orchestrated like a jazz band, where improvisation plays a fundamental role to maintain the melody, harmony and rhythm of such initiatives. The thesis details how the jazz metaphor can assist senior management on how to reuse and reconfigure capabilities as services for transforming organizations. To the academic body of knowledge, the thesis provides a study on the use of management services as a theoretical lens to examine Business Transformation Management.

Art museums and the global tourist: Experience centres in experience-scapes

In the experience economy, the role of art museums has evolved so as to cater to global cultural tourists. These institutions were traditionally dedicated to didactic functions, and served cognoscenti with elite cultural tastes that were aligned with the avant-garde’s autonomous stance towards mass culture. In a post-avant-garde era however museums have focused on appealing to a broad clientele that often has little or no knowledge of historical or contemporary art. Many of these tourists want art to provide entertaining and novel experiences, rather than receiving pedagogical ‘training’. In response, art museums are turning into ‘experience venues’ and are being informed by ideas associated with new museology, as well as business approaches like Customer Experience Management. This has led to the provision of populist entertainment modes, such as blockbuster exhibitions, participatory art events, jazz nights, and wine tasting, and reveals that such museums recognize that today’s cultural tourist is part of an increasingly diverse and populous demographic, which shares many languages and value systems. As art museums have shifted attention to global tourists, they have come to play a greater role in gentrification projects and cultural precincts. The art museum now seems ideally suited to tourist-centric environments that offer a variety of immersive sensory experiences and combine museums (often designed by star-architects), international hotels, restaurants, high-end shopping zones, and other leisure forums. These include sites such as Port Maravilha urban waterfront development in Rio de Janiero, the Museum of Old and New Art in Hobart, and the Chateau La Coste winery and hotel complex in Provence. It can be argued that in a global experience economy, art museums have become experience centres in experience-scapes. This paper will examine the nature of the tourist experience in relation to the new art museum, and the latter’s increasingly important role in attracting tourists to urban and regional cultural precincts.

Aavan meren täällä puolen : Arkkityyppiset piirteet ja amerikkalaisvaikutteet suosituimmissa suomalaisissa molli-iskelmissä

What are the musical features that turn a song into a hit? The aim of this research is to explore the musical features of hit tunes by studying the 224 most popular Finnish evergreens from the 1930s to the 1990s. It is remarkable, that 80-90% of Finnish oldies are in a minor key, though parallel major keys have also been widely employed within single pieces through, for example, modulations. Furthermore, melodies are usually diatonic, staying mostly in the same key. Consequently, chromatically altered tones in the melody and short modulations in the bridge sections become more prominent. I have concentrated in particular on the melodic lines in order to find the most typical melodic formulas from the data. These analyzed melodic formulas play an important role, because they serve as leading phrases and punchlines in songs. Analysis has revealed three major melodic formulas, which most often appear in the melodic lines of hit tunes. All of these formulas share common thematic ground, because they originate from the triadic tonic chord. Because the tonic chord is the most conventional opening chord in the verse parts, it is logical that these formulas occur most often in verses. The strong dominance of these formulas is very much a result of the rhythmic flexibility they possess; for instance, they can be found in every musical style from waltz to foxtrot. Alongside the major formulas lies a miscellaneous group of other tonic-related melodic formulas. One group of melodic formulas consists of melodic quotations. These quotations appear in a different musical context, for instance in a harmonically altered form, and are therefore often difficult to recognize as such. Yet despite the contextual manipulation, the distinctive character of the cited melody usually remains the same. Composers have also made use of certain popular chord-progressions in order to create new but familiar-sounding melodies. The most important individual progression in this case is what is known as a "circle of fifths" and its shortened, prolonged and altered versions. Because that progression is harmonically strong, it is also a contrastive tool used especially in chorus parts and middle sections (AABA). I have also paid attention to ragtime and jazz influences, which can be found in harmony parts and certain melody notes, which extend, suspend or alter the accompaning chords. Other influences from jazz and ragtime in the Finnish evergreen are evident in the use of typical Tin Pan Alley popular song forms. The most important is the AABA form, which dominates over the data along with the verse/chorus-type popular song form. To briefly illustrate the main results, the basic concept of the hit tune can be traced back to Tin Pan Alley songs, whereas the major stylistic aspects, such as minor keys and musical styles, bear influences from Russian, Western European, and Finnish traditions.

Musiikkianalyysimetodien synteesi nykyjazzin tutkimuksessa : Esimerkkinä Pat Methenyn ’The Red One’

Tarkastelen pro gradu -työssäni perinteisten, lähinnä duuri-mollitonaalisen musiikin analysoimiseen kehitettyjen metodien synteesin soveltuvuutta nykyjazzin tutkimisessa. Musiikkianalyysin kohteena on amerikkalaisen jazzkitaristin Pat Methenyn (s. 1954) säveltämä kappale 'The Red One' levyltä I Can See Your House From Here (1994). Nykyjazz rakentuu paljolti länsimaisen taidemusiikin tonaalisille ja modaalisille käytänteille, joten sitä on perusteltua tutkia länsimaisen taidemusiikin analysointiin kehitetyin metodein. Jazzin runsas lisäsävelisyys ja improvisointi aiheuttavat kuitenkin perinteisille analyysimetodeille ongelmia – olenkin analyyttisissä ongelmatapauksissa kiinnittänyt huomion metodien tarkasteluun ja kehittämiseen jazzin musiikillisia käytänteitä vastaaviksi. 'The Red Onesta' on saatavana ainakin kaksi erilaista painettua nuottia (Liite 3), mutta analyysin olen tehnyt kappaleen esitykseen perustuvan transkription pohjalta (Liite 1), joka poikkeaa ajoittain huomattavastikin painetuista nuoteista. Työni pohjalta väitänkin, että jazzkappaleita on mielekkäintä analysoida transkriptioon tai tarkkaan analyyttiseen kuunteluun tukeutuen: jazz on luonteeltaan improvisatorista ja esittäjälähtöistä; painetuista nuoteista on tavallisesti poistettu useita yksityiskohtia. Läpi tutkimuksen painotan musiikin historian ja analyysimetodien tuntemista: Luvussa kaksi esittelen jazzin historiaa aina varhaisesta bluesista nykyiseen elävään musiikkitraditioon. Luvussa kolme käyn läpi työni kannalta merkittävimmät analyysimetodit. Varsinaisessa käsittelyluvussa yhdistän perinteisen sointuanalyysimetodin sointu-asteikkoteoriaan ja esittelen uuden analyyttisen merkintätavan. Uusi merkintätapa koostuu kolmesta hierarkkisesta osiosta, joiden merkitystä voidaan muuttaa aina kulloinkin analysoitavan kappaleen ehdoilla siten, että osioiden välinen suhde korostaa mielekkäästi tutkittavan kappaleen tekstuuria; usean osion käyttäminen mahdollistaa musiikillisen kontekstin huomioimisen oli analyysin painopiste sitten harmoniassa, melodiassa tai esimerkiksi tietyssä instrumentissa.

Svengi ja groove rytmimusiikissa : Rytmiikkaan ja hienorytmiikkaan keskittyvä vertaileva musiikkianalyysi

Käsitteillä svengi ja groove viitataan useimmiten kappaleen tietyn tulkinnan eli esityksen pääasiallisesti rytmisten ominaisuuksien laatuun. Tutkimuksen tavoitteena on kehittää musiikin rytmiikkaan ja hienorytmiikkaan keskittyviä musiikkikognitiivisia analyysimetodeja, joita soveltamalla nämä ominaisuudet voitaisiin tavoittaa. Käsitteiden monitulkintaisuus, joka tuodaan esiin tutkimuksen alussa aiheuttaa tälle monenlaisia haasteita. -- Tutkimuksen rytmiikkaan keskittyviä analyysimetodeja sovellettaessa musiikkia tarkastellaan tietystä esityksestä tehdyn nuottiesityksen, transkription välityksellä. Hienorytmisiä analyysimetodeja käytettäessä musiikkia tarkastellaan esitysten instrumenttiosuuksien sävelten alukehetkien tarkkojen sijaintien kautta. Alukehetket poimitaan erilaisin automaattisin ja manuaalisin tietokoneavusteisin menetelmin äänitteiltä. Tutkimuksessa tarkastellaan musiikissa esiintyviä ilmiöitä myös laajemmalla, musiikin havaitsemiseen ja tuottamiseen yleisesti liittyvällä musiikkikognition tasolla. Tärkeänä näkökulmana musiikin rytmiikan esitetään jakautuvan kognitiivisesti karkeampaan tekstuaaliseen rytmiikkaan ja tätä hienoisesti varioivaan ei-tekstuaaliseen hienorytmiikkaan. Analyysiosuudessa kehitettyjä metodeja sovelletaan seuraavien kappaleiden soolo-osuuksiin: Miles Davis – 'Freddie Freeloader' (1959), James Brown – 'Doing it to Death' (1973) ja Led Zeppelin – 'Stairway to Heaven' (1971). Kappaleet edustavat tutkimuksessa jazz-, funk- ja rock-tyylilajeja. Analyysi tarkastelee ja vertailee kappaleiden metristä stabiiliutta, instrumenttiosuuksien suhdetta pulssin iskuihin, rytmiikan kolmimuunteisuutta, soolojen metrisiä painopisteitä, soolojen rytmistä tiheyttä sekä tempojen muutoksia. -- Kehitetyt menetelmät osoittautuvat kaikki käyttökelpoisiksi. Kappaleille yhteiseksi piirteeksi paljastuu instrumenttiosuuksien säännönmukainen sijoittuminen pulssin iskuihin nähden kappaleiden sisällä. Kappaleiden välillä eri instrumentit sijoittuvat kuitenkin pulssin ympärille eroavin tavoin, jonka oletetaan johtuvan ennen kaikkea tyylilajien eroista. Tempot pysyvät kappaleissa varsin muuttumattomina. Jatkotutkimuksen kannalta mielenkiintoisia näkymiä ovat muun muassa metodien laajempi soveltaminen, automaattisten menetelmien kehittäminen

Sakari Kukko - elämä, ura ja tuotanto : Pala suomalaisen populaarimusiikin historiaa vuodesta 1953 nykypäiviin

Pro gradu -tutkielmassani paneudun yhden suomalaisen populaarimusiikin toimijan elämään, uraan, tuotantoon sekä hänen käsityksiinsä musiikista ja musiikintekemisestä. Tutkimukseni on suomalaisen populaarimusiikin historian perustutkimusta Sakari Kukon henkilöhistorian kautta. Tutkimuskysymyksiäni ovat: 1. Kuinka Sakari Kukosta tuli muusikko ja musiikintekijä? 2. Minkälainen on ja on ollut hänen tapansa toimia? Vastaan edellisiin kysymyksiin, mutta sijoitan vastaukset myös ajallisesti suomalaiseen musiikki- ja yhteiskuntakontekstiin. Ongelmanasettelu tähtää siihen, että selvitän sekä Kukon omat sisäiset motiivit ja päämäärät muusikkona ja musiikintekijänä että hänen ympäristönsä tarjoamat virikkeet ja vaikutteet. Ongelman ratkaisemiseksi kartoitan hänen elämänvaiheensa lapsuudesta tähän päivään, ympäristöt, joissa hän on kulloinkin toiminut sekä ne yhteiskunnalliset tilanteet, joihin hänen ja hänen ympäristönsä toiminta on sijoittunut. Tutkimus sijoittuu vuosien 1953 ja 2003 väliselle ajalle. Kuvailen Kukon tuotantoa levy levyltä edeten kronologisesti vuosikymmenittäin. Lisäksi kokoan tuotannon yhteen ja etsin hänen säveltämästään, sovittamastaan ja esittämästään musiikista muutamia erityisen vahvoja elementtejä. Tuloksena esittelen kahdeksan kategoriaa, joista jokainen on yhdistettävissä hänen elämänvaiheisiinsa ja asetettavissa vuorovaikutukseen lähiympäristön kanssa. Tutkielmassani käytän apuna mikrohistoriallista tutkimusotetta, joka sopii mainiosti työni toteuttamiseen. Tutkimusaineisto on hyvin laaja ja monipuolinen, ja olen poiminut tietoja muun muassa lehtiartikkeleista, arkistoista, levyjen kansista, festivaaliesitteistä ja kirjallisuudesta; kaikista ei löydy edes mainintaa päivästä, vuodesta tai kirjoittajasta. Tärkein aineistoni on kuitenkin muistinvarainen tieto eli Kukon haastattelumateriaali. Mikrohistorialliseen tutkimusotteeseen nojaten olen päässyt Kukon henkilöhistorian kautta käsiksi hieman yleisemmänkin tason asioihin ja ilmiöihin. Olen selvittänyt muun muassa Kajaani Big Bandin vaiheita 1950-luvulta 1970-luvulle sekä suomalaisen pop/jazz -koulutuksen kehitystä erilaisista musiikkileireistä Sibelius-Akatemian oppiaineeksi samalla, kun olen selvittänyt Kukon kehitystä muusikoksi. Lisäksi olen esitellyt esimerkiksi studiomuusikkoutta 1970-luvun Suomessa sekä senegalilaisen musiikkielämän piirteitä 1970- ja 1980-lukujen taitteessa. Mikrohistorioitsija Carlo Ginzburgin johtolanka-ajatusta mukaillen olen koonnut pienistä tiedon palasista, johtolangoista kokonaiskertomuksen. Avainsanat: Sakari Kukko, Piirpauke, suomalainen populaarimusiikki, jazz, mikrohistoria, henkilöhistoria