Herbert Dorn Collection 1881-1987

Curriculum vitae, program for memorial for Herbert Dorn; clippings on Dorn exhibition.

Luonnollisen lain sisältö Herbert Olssonin Luther-tulkinnassa

Tutkielmassa selvitetään Herbert Olssonin käsitystä luonnollisen lain sisällöstä, sen suhteesta rakkauden vaatimukseen ja kultaiseen sääntöön. Lähteinä ovat Olssonin kaikki Lutheria käsittelevät tekstit, keskeisimpinä hänen väitöskirjansa Grundproblemet i Luthers socialetik sekä pääteoksensa Schöpfung, Vernunft und Gesetz in Luthers Theologie . Tutkielma jakaantuu johdannon jälkeen taustalukuun, kolmeen analyysilukuun ja loppukatsaukseen, jossa esitellään tutkimuksen tulokset. Taustaluvussa tehdään katsaus luonnollisen lain tulkintahistoriaan aikaisemmassa Luther-tutkimuksessa. Luvussa tulevat ilmi erot pohjoismaisen ja mannereurooppalaisen Luther-tutkimuksen välillä, edellisen painottaessa vahvasti luonnollista lakia, sen identtisyyttä ilmoitetun lain ja rakkauden lain kanssa sekä sen universaalisuutta kaiken moraalisen toiminnan ohjaajana. Tämän jälkeen, luvussa kolme tutkitaan systemaattisen analyysin avulla Olssonin tulkintaa Lutherin luonnonoikeuskäsityksistä sekä luonnollisen käsitteestä ja luodaan pohjaa seuraaville tutkimusluvuille. Luvuissa neljä ja viisi käsitellään luonnollista lakia sinällään, ensin Olssonin väitöskirjasta ja sen jälkeen hänen myöhemmästä tuotannostaan välittyvän kuvan kautta. Jo alusta asti Olssonin tulkintaa leimaa käsitys siitä, että luonnollinen laki kuuluu kaikille ihmisille, se on sisällöltään identtinen dekalogin ja muun ilmoitetun lain kanssa, ja että sen vaatimus voidaan tiivistää rakkauden vaatimukseksi, ts. kultaiseksi säännöksi. Kultainen sääntö koskee Olssonilla sekä suhdetta lähimmäiseen että Jumalaan, kun sen aiemmin ajateltiin liittyvän vain lähimmäissuhteeseen. Olsson ei kuitenkaan vedä kovin monia johtopäätöksiä siitä, kuinka kultainen sääntö suhteessa Jumalaan pitäisi ymmärtää. Ensisijaisesti luonnollisen lain mukaan eläminen vaikuttaa olevan Olssonin tulkinnassa samaa kuin Jumalan tahdon mukaan eläminen. Tästä seuraa kysymys, millainen on Jumalan tahto ja sitä kautta Jumalan luonto, johon luonnollisen lain oletetaan viittaavan. Tutkimuksessa tullaan siihen tulokseen, että Olsson ei oleta Jumalan luonnon olevan lahjoittava rakkaus. Myöskään luonnollinen laki ei vaadi ihmistä luopumaan hyvän tavoittelusta, vaan se juuri vaatii suuntautumista kohti hyvää. Näin ollen Olssonin tulkinnan taustalla ei ole lahjoittavan rakkauden malli luomakunnan järjestyksenä, vaan Augustinukselta ja skolastikoilta tuttu ordo caritatis -malli. Ihmisessä reaalisesti läsnä oleva, pyyteettömästi palveleva Kristus ei tästä syystä sovi Olssonin tulkintaan lainkaan, ja näin ollen hänen käsityksensä vanhurskaudesta on oltava lähinnä forenssinen, ei efektiivinen. Ylipäätään Jumalan ja ihmisen suhteessa on hänellä kyse tahdon suhteesta, ei ontologisesta Kristuksen ja ihmisen yhdistymisestä. Lahjoittavan rakkauden ja Jumala-suhteen ontologisen ulottuvuuden puuttumisen takia siis Olssonin Luther-kuva muodostuu voluntaristiseksi, Jumalan absoluuttista tahtoa korostavaksi. Toisaalta hänen tulkintansa saa myös skolastisia painotuksia, johtuen juuri hyvään suuntautuvan rakkauden korostamisesta. Kultainen sääntö vaikuttaa olevan enemmän vastavuoroisuuden sääntö kuin pyyteettömän rakkauden sääntö. Summa summarum: mainituista syistä johtuen luonnollisen lain, rakkauden vaatimuksen ja kultaisen säännön sisällöllinen ykseys jää Olssonilla hänen tavoitteistaan huolimatta saavuttamatta.

[Discurso do Deputado Herbert Levy : Sessão da Câmara dos Deputados de 28 de agosto de 1957]

Discussão do Projeto nº 1.773-A, de 1956, que fixa a data para a mudança da Capital Federal. Apoio à mudança da Capital Federal em virtude de considerar não ter o Rio de Janeiro a austeridade necessária ao funcionamento de uma capital administrativa. Expectativa de que, em Brasília, os deputados tenham condições ambientais e materiais para o melhor exercício do mandato. Relatório do presidente da Companhia Urbanizadora da Nova Capital, Israel Pinheiro, sobre a exequibilidade da mudança da capital no prazo estipulado.

[Discurso do Deputado Herbert Levy : Sessão da Câmara dos Deputados de 02 de maio de 1960]

Discurso proferido durante a 1ª Sessão da Câmara dos Deputados na nova capital do país. Alteração da Bandeira Nacional por decreto do Presidente da República sem audiência do Congresso Nacional.

[Discurso do Deputado Herbert Levy : Sessão da Câmara dos Deputados de 08 de novembro de 1962]

Resposta a discurso de um Senador por Goiás, que lhe fez referências desairosas baseando-se em publicação deturpada feita por um jornal local de suas declarações sobre o problema do funcionamento de Brasília como Capital da República. Apartes: Fernando Ferrari, Oliveira Brito, Pacheco Chaves, Wagner Estelita, Adauto Cardoso.

The mission as a frontier institution in the Spanish american colonies, by Herbert E. Bolton.

http://www.archive.org/details/missionasfrontie00boltrich

The social aspects of foreign missions, by William Herbert Perry Faunce.

http://www.archive.org/details/socialaspectsoff013484mbp

To Hell with Herbert Read

Freee write manifestos by taking a pencil (or a laptop) to an historical text, usually belonging to the entwined traditions of the avant-garde and political activism. Sometimes, as Tristan Tzara advised, we choose the text according to its length, while other times, such as in this instance, we selected the text according to the conditions of the invitation that triggered the writing of the manifesto. Our manifesto ‘To Hell with Herbert Read’ was written originally as a contribution to a conference held in Manchester that took its title from Herbert Read’s book ‘To Hell with Culture’. ‘To Hell with Culture’ is a book that cuts itself off from the world whereas ‘To Hell with Herbert Read’ relocates Read’s book in a world of cultural, social, economic and political actualities that are part of common experience. Read rejects culture because he thinks it is a useless, wasteful, elitist, puffed-up, decorative supplement to the functional, factual, palpable, purposeful world of things. He is a positivist kind of modernist who presents himself as the opposite, an enemy of the status quo. He is an anarchist of a particularly bourgeois hue: he wants us all to have decent pots and pans, not the inferior ones that are supplied by market forces cheaply. Rather than taking his aim precisely to target the dominant forces of his day - the industrial capitalists and their financiers - he rejects the world and all its inhabitants. He not only despises elitist culture but popular culture too.

To Hell with Herbert Read

Freee write manifestos by taking a pencil (or a laptop) to an historical text, usually belonging to the entwined traditions of the avant-garde and political activism. Sometimes, as Tristan Tzara advised, we choose the text according to its length, while other times, such as in this instance, we selected the text according to the conditions of the invitation that triggered the writing of the manifesto. Our manifesto ‘To Hell with Herbert Read’ was written originally as a contribution to a conference held in Manchester that took its title from Herbert Read’s book ‘To Hell with Culture’. ‘To Hell with Culture’ is a book that cuts itself off from the world whereas ‘To Hell with Herbert Read’ relocates Read’s book in a world of cultural, social, economic and political actualities that are part of common experience. Read rejects culture because he thinks it is a useless, wasteful, elitist, puffed-up, decorative supplement to the functional, factual, palpable, purposeful world of things. He is a positivist kind of modernist who presents himself as the opposite, an enemy of the status quo. He is an anarchist of a particularly bourgeois hue: he wants us all to have decent pots and pans, not the inferior ones that are supplied by market forces cheaply. Rather than taking his aim precisely to target the dominant forces of his day - the industrial capitalists and their financiers - he rejects the world and all its inhabitants. He not only despises elitist culture but popular culture too.