A Triggering Mechanism for Enhanced Star-Formation in Colliding Galaxies

We propose a physical mechanism to explain the origin of the intense burst of massive-star formation seen in colliding/merging, gas-rich, field spiral galaxies. We explicitly take account of the different parameters for the two main mass components, H-2 and H I, of the interstellar medium within a galaxy and follow their consequent different evolution during a collision between two galaxies. We also note that, in a typical spiral galaxy-like our galaxy, the Giant Molecular Clouds (GMCs) are in a near-virial equilibrium and form the current sites of massive-star formation, but have a low star formation rate. We show that this star formation rate is increased following a collision between galaxies. During a typical collision between two field spiral galaxies, the H I clouds from the two galaxies undergo collisions at a relative velocity of approximately 300 km s-1. However, the GMCs, with their smaller volume filling factor, do not collide. The collisions among the H I clouds from the two galaxies lead to the formation of a hot, ionized, high-pressure remnant gas. The over-pressure due to this hot gas causes a radiative shock compression of the outer layers of a preexisting GMC in the overlapping wedge region. This makes these layers gravitationally unstable, thus triggering a burst of massive-star formation in the initially barely stable GMCs.The resulting value of the typical IR luminosity from the young, massive stars from a pair of colliding galaxies is estimated to be approximately 2 x 10(11) L., in agreement with the observed values. In our model, the massive-star formation occurs in situ in the overlapping regions of a pair of colliding galaxies. We can thus explain the origin of enhanced star formation over an extended, central area approximately several kiloparsecs in size, as seen in typical colliding galaxies, and also the origin of starbursts in extranuclear regions of disk overlap as seen in Arp 299 (NGC 3690/IC 694) and in Arp 244 (NGC 4038/39). Whether the IR emission from the central region or that from the surrounding extranuclear galactic disk dominates depends on the geometry and the epoch of the collision and on the initial radial gas distribution in the two galaxies. In general, the central starburst would be stronger than that in the disks, due to the higher preexisting gas densities in the central region. The burst of star formation is expected to last over a galactic gas disk crossing time approximately 4 x 10(7) yr. We can also explain the simultaneous existence of nearly normal CO galaxy luminosities and shocked H-2 gas, as seen in colliding field galaxies.This is a minimal model, in that the only necessary condition for it to work is that there should be a sufficient overlap between the spatial gas distributions of the colliding galaxy pair.

H I deficiency in cluster spiral galaxies - Dependence on galaxy size

From the available H I data on spiral galaxies in three rich Abell clusters and the Virgo Cluster, it is shown that galaxies with medium to large optical sizes tend to be more severely deficient in atomic hydrogen than the small galaxies. This is so both in terms of the fractional number of galaxies that are deficient and the amount of gas lost by a galaxy. The fraction of H I-deficient galaxies increases with size over most of the size range, saturating or dropping only for the largest galaxies. A comparative study is made of various currently accepted gas removal mechanisms, namely those which are a result of galaxy-intracluster medium interactions, e.g., ram pressure stripping, as well as those due to galaxy-galaxy interactions, i.e., collisions and tidal interactions. It is shown that, with the exception of tidal interactions, all of these mechanisms would produce a size dependence in H I deficiency that is the opposite of that observed. That is, the gas in the largest galaxies would be the least affected by these mechanisms. However, if there is significant mass segregation, these processes may give the trends observed in the size dependence of H I deficiency.

Formale Aspekte dreier finnischsprachiger Untertitelungsversionen des Films Das Leben der Anderen und bei den Untertitelungen angewandte Übersetzungsstrategien

Työssä tutkitaan yhtäältä saksankielisen elokuvan Muiden elämä ( Das Leben der Anderen ) kolmen suomenkielisen tekstitysversion tekstityksen muotoseikkoja, kuten välimerkkien käyttöä, repliikki- ja rivijakoa, ja toisaalta tekstityksen sisältöseikkoja, joita tarkastellaan tekstityksessä käytettävien käännösstrategioiden avulla. Tutkielmassa tarkastellaan, ovatko tekstityksissä käytetyt muotoseikat konventioiden mukaisia ja minkälaisia käännösstrategioita tekstityksissä on käytetty sekä johtaako tietyn käännösstrategian käyttö merkityksen muutoksiin ja kaventumisiin tekstityksessä. Tutkielman aineistona on elokuva Muiden elämä ja sen kolme suomenkielistä tekstitystä: elokuvateattereissa esitetty versio, DVD-tekstitys ja televisiossa esitetty versio. Hypoteesina oli, että kaikkien versioiden muotoseikat ovat konventioiden mukaisia ja että versioilla on eroavuuksia ruututekstien määrässä ja repliikkijaossa. Lisäksi oletettiin, että tietyn käännösstrategian käytön ja merkityksen muutoksien välillä on yhteys, niin että merkityksen muutoksia esiintyy eniten silloin, kun kaikkea sanottua ei voida kääntää. Tutkielman teoriataustassa esitellään aluksi lyhyesti av-kääntämisen muita lajeja, kuten ns. dubbausta eli jälkiäänitystä, selostusta ja voice-overia, jonka jälkeen syvennytään tekstityksen teoriaan, tekstityksen muotoseikkoihin ja konventioihin sekä tekstityksen käännösstrategioihin. Tekstityksen sisältöseikkojen analyysin viitekehyksenä ovat Henrik Gottliebin (1994, 1997) kymmenen käännösstrategiaa: lisäys (engl. expansion), para-fraasi (paraphrase), suora käännös (transfer), imitaatio (imitation), transkriptio (transcription), siirtäminen (dislocation), tiivistäminen (condensation), lyhentäminen (decimation), poisjättäminen (deletion) ja resignaatio (resignation). Tutkielmassa analysoitiin kaikkien tekstitysversioiden muotoseikat. Tekstityksen sisältöseikkojen tutkimuksessa jokainen dialogin lause tai sivulause analysoitiin omana verbaalisena segmenttinään. Yhteensä analysoitiin 1311 verbaalista segmenttiä ja tutkittiin, mitä käännösstrategiaa missäkin tekstitysversiossa oli missäkin osakäännöksessä käytetty, sekä tarkasteltiin, muuttuuko repliikissä merkitys alkutekstiin verrattuna. Strategiat kuvataan ja niiden käyttöä valaistaan esimerkkien avulla. Tulokset ovat hypoteesia tukevia: Tutkielmassa havaittiin, että kaikkien tekstitysversioiden muotoseikat ovat suurimmalta osin konventioiden mukaisia. Eroja oli havaittavissa tavuviivan, pilkun ja kursiivin käytössä. Versiot eroavat myös ruututekstien määrässä: elokuvaversiossa on eniten ruututekstejä (1091), vaikka siinä on vähiten sanoja (3968); DVD-tekstityksessä on 876 ruututekstiä ja 4278 sanaa ja TV-tekstityksessä on 983 ruututekstiä ja 5293 sanaa. Eroavaisuudet selittyvät sillä, että elokuvatekstityksen ruututekstit ovat lyhyempiä ja nopeammin ilmestyviä kuin DVD- tai TV-tekstitysten. Tutkittu DVD-tekstitys on elokuvatekstityksen muokkaus, mistä johtuu sen vähäinen sana- ja ruututekstimäärä. Tutkielmassa havaittiin myös, että kaikissa versioissa yleisimmin käytetty käännösstrategia oli suora käännös, mutta TV-tekstityksessä sitä oli käytetty yli 50 %:ssa kaikista osakäännöksistä ja DVD- ja elokuvaversiossa yli 35 %:ssa, eli TV-tekstityksessä sitä oli käytetty huomattavasti enemmän kuin muissa versioissa. Lyhentämistä ja poisjättämistä oli DVD- ja elokuvatekstityksessä käytetty enemmän kuin TV-tekstityksessä. Nämäkin erot selit-tynevät elokuvatekstityksen pienemmällä tilalla ja tämän tekstityksen muokkaamisesta DVD-tekstitykseksi. Merkityksen muutoksia ja kaventumisia esiintyi eniten strategioiden poisjättäminen ja lyhentäminen yhteydessä, muiden strategioiden yhteydessä merkityksen muutoksia ja kaventumisia esiintyi vain marginaalisesti. Tulokset tukevat hypoteesia siitä, että merkitys muuttuu ja kaventuu eniten silloin, kun kaikkea sanottua ei voida kääntää.

Die mündliche Sprachkompetenz finnischer Deutschlernender aus Sicht der grammatikalischen Korrektheit : Eine Fehleranalyse im Rahmen des HY-TALK-Projekts

Tutkielman päätavoitteena on analysoida suomalaisten, saksaa opiskelevien lukiolaisten suullisen testin suorituksia kielen oikeellisuuden näkökulmasta virheanalyysin avulla. Aineistona on osa Helsingin yliopiston HY-TALK-hankkeen saksan kielen tutkimusaineistosta: videoinnit suullisen kielitaidon testeistä sekä asiantuntijaraadin arvioinnit suorituksista. Koska aineisto on suullinen, tutkielmassa tarkastellaan aluksi suullisen kielen piirteitä. Virheanalyysin pohjana ovat muun muassa Corderin, Nickelin, Kleppinin ja Jamesin esittämät teoriat. Tutkielmassa analysoidaan kolmentoista, selkeästi joko A1.3- tai A2.2-taitotasolle arvioidun opiskelijan suoritukset. Virheanalyysin tavoitteena on saada selville kielioppivirheiden määrät, kullekin taitotasolle tyypilliset kielioppivirheet sekä selvittää tasojen välisiä eroja. Virheanalyysissä ei huomioida leksikaalisia eikä ääntämisvirheitä, vaan keskitytään morfologisiin ja syntaktisiin virheisiin. Virheet jaotellaan eri virheluokkiin (nominaalilausekkeiden deklinaatio, pronomini, taipumattomat sanaluokat, kysymyssanat, kieltoilmaukset, verbit ja lauserakenne) ja ne tilastoidaan taulukoihin. Lisäksi pohditaan virheiden syitä sekä virheiden vaikutusta kielen ymmärrettävyyteen. Jälkimmäistä selvitetään saksaa äidinkielenään puhuvan, kolmihenkisen raadin avulla. Raadin sekä numeeriset että verbaaliset arvioinnit ovat myös osa tutkielman aineistoa. Toinen tutkielman päätavoite on opetussuunnitelman taitotasoasteikon validointi. Tarkoituksena on selvittää oikeellisuuden taitotasokuvausten toimivuutta arvioinnissa A1.3- ja A2.2-tasojen osalta. Tätä tavoitetta varten selvitetään myös kielitaidon arvioinnin taustalla olevia teorioita. HY-TALK-asiantuntijaraadin arviointeja verrataan virheanalyysin tuloksiin korrelaatiokertoimen ja regressiosuoran avulla. Virheanalyysin perusteella voidaan todeta, että molemmilla tasoilla olevat opiskelijat tekevät eniten virheitä nominaalilausekkeiden deklinaatiossa (A2.2-tasolla 60,0 prosenttia kaikista virheistä ja A1.3-tasolla 42,2 prosenttia). A1.3-tasolle arvioidut opiskelijat tekevät paljon virheitä myös verbeissä ja lauserakenteissa, kun taas A2.2-tason opiskelijat hallitsevat nämä rakenteet paremmin. A1.3-tasolle arvioidut opiskelijat tekevät enemmän virheitä (22,10 virhettä sataa sanaa kohden) kuin A2.2-tasolle arvioidut (9,80 virhettä sataa sanaa kohden). Virheiden syitä ovat muun muassa testitilanne, puhekumppanin vaikutus ja interferenssi. Kielen ymmärrettävyyteen vaikuttavat saksalaisen raadin mukaan kielioppivirheiden lisäksi muun muassa puheen sujuvuus ja leksikaaliset ongelmat. Vakavimpina virheinä pidetään virheitä lauserakenteessa, sillä ne haittaavat usein ymmärrettävyyttä. Deklinaatiovirheitä puolestaan ei yleensä pidetä vakavina virheinä. Taitotasokuvaukset toimivat A1.3- ja A2.2-tasojen osalta hyvin, sillä virheanalyysin virhemäärät ja HY-TALK-raadin arvioinnit korreloivat keskenään, kun otetaan huomioon molemmat tasot A1.3 ja A2.2. Kielioppivirheiden määrä siis vaikuttaa kielen oikeellisuuden arviointiin. Taitotasokuvauksia olisi kuitenkin joiltain osin syytä tarkentaa ja yhtenäistää esimerkiksi konkreettisten esimerkkien avulla (esim. mikä on peruskielioppivirhe?) ja kuvaamalla myös kielen ymmärrettävyyttä joka tasolla.

Immune responses to hemagglutinin-neuraminidase protein of peste des petits ruminants virus expressed in transgenic peanut plants in sheep

Peste des petits ruminants (PPR) is an acute, highly contagious disease of small ruminants caused by a morbillivirus, Peste des petits ruminants virus (PPRV). The disease is prevalent in equatorial Africa, the Middle East, and the Indian subcontinent. A live attenuated vaccine is in use in some of the countries and has been shown to provide protection for at least three years against PPR. However, the live attenuated vaccine is not robust in terms of thermotolerance. As a step towards development of a heat stable subunit vaccine, we have expressed a hemagglutinin-neuraminidase (HN) protein of PPRV in peanut plants (Arachis hypogea) in a biologically active form, possessing neuraminidase activity. Importantly. HN protein expressed in peanut plants retained its immunodominant epitopes in their natural conformation. The immunogenicity of the plant derived HN protein was analyzed in sheep upon oral immunization. Virus neutralizing antibody responses were elicited upon oral immunization of sheep in the absence of any mucosal adjuvant. In addition, anti-PPRV-HN specific cell-mediated immune responses were also detected in mucosally immunized sheep. (C) 2010 Elsevier B.V. All rights reserved.

Seyfert Galaxies: Nuclear Radio Structure And Unification

A radio study of a carefully selected sample of 20 Seyfert galaxies that are matched in orientation-independent parameters, which are measures of intrinsic active galactic nucleus power and host galaxy properties, is presented to test the predictions of the unified scheme hypothesis. Our sample sources have core flux densities greater than 8 mJy at 5 GHz on arcsec scales due to the feasibility requirements. These simultaneous parsec-scale and kiloparsec-scale radio observations reveal (1) that Seyfert 1 and Seyfert 2 galaxies have an equal tendency to show compact radio structures on milliarcsecond scales, (2) the distributions of parsec-scale and kiloparsec-scale radio luminosities are similar for both Seyfert 1 and Seyfert 2 galaxies, (3) there is no evidence for relativistic beaming in Seyfert galaxies, (4) similar distributions of source spectral indices in spite of the fact that Seyferts show nuclear radio flux density variations, and (5) the distributions of the projected linear size for Seyfert 1 and Seyfert 2 galaxies are not significantly different as would be expected in the unified scheme. The latter could be mainly due to a relatively large spread in the intrinsic sizes. We also find that a starburst alone cannot power these radio sources. Finally, an analysis of the kiloparsec-scale radio properties of the CfA Seyfert galaxy sample shows results consistent with the predictions of the unified scheme.

Lopsidedness in WHISP galaxies I. Rotation curves and kinematic lopsidedness

The frequently observed lopsidedness of the distribution of stars and gas in disc galaxies is still considered as a major problem in galaxy dynamics. It is even discussed as an imprint of the formation history of discs and the evolution of baryons in dark matter haloes. Here, we analyse a selected sample of 70 galaxies from the Westerbork Hi Survey of Spiral and Irregular Galaxies. The Hi data allow us to follow the morphology and the kinematics out to very large radii. In the present paper, we present the rotation curves and study the kinematic asymmetry. We extract the rotation curves of the receding and approaching sides separately and show that the kinematic behaviour of disc galaxies can be classified into five different types: symmetric velocity fields where the rotation curves of the receding and approaching sides are almost identical; global distortions where the rotation velocities of the receding and approaching sides have an offset that is constant with radius; local distortions leading to large deviations in the inner and negligible deviations in the outer parts (and vice versa); and distortions that divide the galaxies into two kinematic systems that are visible in terms of the different behaviour of the rotation curves of the receding and approaching sides, which leads to a crossing and a change in side. The kinematic lopsidedness is measured from the maximum rotation velocities, averaged over the plateau of the rotation curves. This gives a good estimate of the global lopsidedness in the outer parts of the sample galaxies. We find that the mean value of the perturbation parameter denoting the lopsided potential as obtained from the kinematic data is 0.056. Altogether, 36% of the sample galaxies are globally lopsided, which can be interpreted as the disc responding to a halo that was distorted by a tidal encounter. In Paper II, we study the morphological lopsidedness of the same sample of galaxies.

Lopsidedness in WHISP galaxies II. Morphological lopsidedness

The distribution of stars and gas in many galaxies is asymmetric. This so-called lopsidedness is expected to significantly affect the dynamics and evolution of the disc, including the star formation activity. Here, we measure the degree of lopsidedness for the gas distribution in a selected sample of 70 galaxies from the Westerbork Hi Survey of Spiral and Irregular Galaxies. This complements our earlier work (Paper I) where the kinematic lopsidedness was derived for the same galaxies. The morphological lopsidedness is measured by performing a harmonic decomposition of the surface density maps. The amplitude of lopsidedness A(1), the fractional value of the first Fourier component, is typically quite high (about 0.1) within the optical disc and has a constant phase. Thus, lopsidedness is a common feature in galaxies and indicates a global mode. We measure A(1) out to typically one to four optical radii, sometimes even further. This is, on average, four times larger than the distance to which lopsidedness was measured in the past using near-IR as a tracer of the old stellar component, and therefore provides a new, more stringent constraint on the mechanism for the origin of lopsidedness. Interestingly, the value of A(1) saturates beyond the optical radius. Furthermore, the plot of A(1) versus radius shows fluctuations that we argue are due to local spiral features. We also try to explain the physical origin of this observed disc lopsidedness. No clear trend is found when the degree of lopsidedness is compared to a measure of the isolation or interaction probability of the sample galaxies. However, this does not rule out a tidal origin if the lopsidedness is long-lived. In addition, we find that the early-type galaxies tend to be more morphologically lopsided than the late-type galaxies. Both results together indicate that lopsidedness has a tidal origin.

Starbursts triggered by cloud compression in interacting galaxies

We propose a physical mechanism for the triggering of starbursts in interacting spiral galaxies by shock compression of the pre-existing disk giant molecular clouds (GMCs). We show that as a disk GMC tumbles into the central region of a galaxy following a galactic tidal encounter, it undergoes a radiative shock compression by the pre-existing high pressure of the central molecular intercloud medium. The shocked outer shell of a GMC becomes gravitationally unstable, which results in a burst of star formation in the initially stable GMC. In the case of colliding galaxies with physical overlap such as Arp 244, the cloud compression is shown to occur due to the hot, high-pressure remnant gas resulting from the collisions of atomic hydrogen gas clouds from the two galaxies. The resulting values of infrared luminosity agree with observations. The main mode of triggered star formation is via clusters of stars, thus we can naturally explain the formation of young, luminous star clusters observed in starburst galaxies.

Tidally compressed gas in centers of early-type and ultraluminous galaxies

In this paper we propose that the compressive tidal held in the centers of flat-core early-type galaxies and ultraluminous galaxies compresses molecular clouds producing dense gas observed in the centers of these galaxies. The effect of galactic tidal fields is usually considered disruptive in the literature. However, for some galaxies, the mass profile flattens toward the center and the resulting galactic tidal field is not disruptive, but instead it is compressive within the flat-core region. We have used the virial theorem to determine the minimum density of a molecular cloud to be stable and gravitationally bound within the tidally compressive region of a galaxy. We have applied the mechanism to determine the mean molecular cloud densities in the centers of a sample of flat-core, early-type galaxies and ultraluminous galaxies. For early-type galaxies with a core-type luminosity profile, the tidal held of the galaxy is compressive within half the core radius. We have calculated the mean gas densities for molecular gas in a sample of early-type galaxies which have already been detected in CO emission, and we obtain mean densities of [n] similar to 10(3)-10(6) cm(-3) within the central 100 pc radius. We also use our model to calculate the molecular cloud densities in the inner few hundred parsecs of a sample of ultraluminous galaxies. From the observed rotation curves of these galaxies we show that they have a compressive core within their nuclear region. Our model predicts minimum molecular gas densities in the range 10(2)-10(4) cm(-3) in the nuclear gas disks; the smaller values are applicable typically for galaxies with larger core radii. The resulting density values agree well with the observed range. Also, for large core radii, even fairly low-density gas (similar to 10(2) cm(-3)) can remain bound and stable close to the galactic center.