Age and adverse drug reactions from psychopharmacological treatment: data from the AMSP drug surveillance programme in Switzerland.

QUESTION UNDER STUDY: The frequency of severe adverse drug reactions (ADRs) from psychotropic drugs was investigated in hospitalised psychiatric patients in relation to their age. Specifically, the incidence of ADRs in patients up to 60 years was compared to that of patients older than 60 years. METHODS: Prescription rates of psychotropic drugs and reports of severe ADRs were collected in psychiatric hospitals in Switzerland between 2001 and 2010. The data stem from the drug surveillance programme AMSP. RESULTS: A total of 699 patients exhibited severe ADRs: 517 out of 28,282 patients up to 60 years (1.8%); 182 out of 11,446 elderly patients (1.6%, ns). Logistic regression analyses showed a significantly negative relationship between the incidence of ADRs and patients' age in general and in particular for weight gain, extrapyramidal motor system (EPMS) symptoms, increased liver enzymes and galactorrhoea. A significantly negative relationship was observed for age and the dosages of olanzapine, quetiapine, risperidone, valproic acid and lamotrigine. When comparing age groups, frequency of ADRs was lower in general for antipsychotic drugs and anticonvulsants, in particular for valproic acid in the elderly. Weight gain was found to be lower in the elderly for antipsychotic drugs, in particular for olanzapine. For the group of mood-stabilising anticonvulsants (carbamazepine, lamotrigine and valproic acid) the elderly exhibited a lower incidence of reported allergic skin reactions. CONCLUSION: The results suggest that for psychiatric inpatients the incidence of common severe ADRs (e.g., weight gain or EPMS symptoms) arising from psychotropic medication decreases with the age of patients.

Labor market experience and well-being after firm closure. Survey evidence on displaced manufacturing workers in Switzerland

This study examines how plant closure affected individuals' careers and lives about two years after they lost their job. We analyze the displaced workers' reemployment prospects and study for reemployed workers the characteristics of their new jobs in terms of reemployment sectors, wages, and job quality. Additionally, we inquire how workers' sociability and subjective well-being were affected by job loss. Our analysis is based on our own survey conducted in Switzerland in 2011. The survey included the workforce of five manufacturing companies that had closed down two years earlier. We addressed the risk of biases typically prevailing with observational data by complementing it with register data from the public unemployment insurance. Moreover, we use a control group based on matched data from the Swiss Household Panel. We find that workers experience strongly diverging outcomes after plant closure: on the one hand, high proportions of the workers experience a smooth transition after plant closure. More than two-thirds of the workers returned to employment, more than half of them within less than six months. With respect to their social lives, we find that positive changes in relationships with their spouse, family and friends are more frequent than negative changes. On the other hand, for a small group of workers plant closure had a detrimental effect. Close to twenty percent remained unemployed. About ten percent of the workers were long-term unemployed and subsequently often were reemployed in jobs of lower quality. Unemployed workers and workers who dropped out of the labor force were particularly prone to find their subjective well-being decreasing. The most vulnerable subgroup in our study were workers over 55. This result stands in striking contrast to a large body of literature that considers labor market institutions to be primarily biased against young workers. Our findings show that older workers not only take longer to find a job but are also less likely to return to employment. Moreover, if they manage to find a job, they experience the severest cuts in wages and job quality of all cohorts. From a life-course perspective this result is remarkable since it shows that workers are not protected from hardship in their late careers. In light of the current demographic changes this finding may have important policy implications. -- Cette étude analyse l'impact des fermetures d'entreprises sur les travailleurs licenciés. Plus précisément, nous examinons les chances de réinsertion des travailleurs dans le marché du travail et - pour ceux qui l'ont fait avec succès - dans quels secteurs, pour quels salaires et avec quelle qualité d'emploi ils sont réengagés. Nous nous intéressons également aux répercussions engendrées par la perte de l'emploi sur la sociabilité et le bien-être subjectif des travailleurs concernés. Notre analyse se base sur les données d'une enquête que nous avons menée en 2011. Cette enquête cible le personnel de cinq entreprises industrielles suisses qui avaient fermé leurs portes deux ans auparavant. Pour dépasser les biais typiques liés aux données d'observation, nous utilisons en complément des données administratives issues de l'assurance chômage publique. De plus, nous utilisons un groupe de contrôle basé sur des données appariées provenant du Panel Suisse de Ménage. Nos analyses montrent des résultats fortement contrastés. D'un côté, la majeure partie des travailleurs ont vécu une transition professionnelle plutôt facile : plus des deux tiers des personnes ont retrouvé un travail et parmi elles plus de la moitié en moins de six mois. Par rapport aux relations sociales, tant avec leur partenaire, qu'avec les membres de leur famille et leurs amis, les changements expérimentés étaient plus fréquemment positifs que négatifs. De l'autre côté, cependant, pour une petite partie de travailleurs la fermeture de leur entreprise a eu des conséquences très négatives sur leur carrière et leur bien-être. Au moment de notre enquête, presque vingt pourcents des travailleurs étaient au chômage. Les personnes au chômage et celles qui avaient quitté le marché du travail ont été particulièrement affectées par une diminution de leur bien-être subjectif. Les plus vulnérables parmi les travailleurs licenciés étaient ceux qui étaient âgés de plus de 55 ans. Notre analyse montre que les travailleurs âgés ont beaucoup moins fréquemment retrouvé un travail. Pour les personnes de plus de 55 ans qui ont tout de même retrouvé un emploi, la réinsertion a durée plus longtemps, les pertes de salaire étaient plus conséquentes et la diminution de la qualité de l'emploi plus grande que pour les autres cohortes. Au vu des changements démographiques actuels, ce résultat interpellant peut avoir des implications politiques importantes.

Genomics and drug profiling of fatal TCF3-HLF-positive acute lymphoblastic leukemia identifies recurrent mutation patterns and therapeutic options.

TCF3-HLF-positive acute lymphoblastic leukemia (ALL) is currently incurable. Using an integrated approach, we uncovered distinct mutation, gene expression and drug response profiles in TCF3-HLF-positive and treatment-responsive TCF3-PBX1-positive ALL. We identified recurrent intragenic deletions of PAX5 or VPREB1 in constellation with the fusion of TCF3 and HLF. Moreover somatic mutations in the non-translocated allele of TCF3 and a reduction of PAX5 gene dosage in TCF3-HLF ALL suggest cooperation within a restricted genetic context. The enrichment for stem cell and myeloid features in the TCF3-HLF signature may reflect reprogramming by TCF3-HLF of a lymphoid-committed cell of origin toward a hybrid, drug-resistant hematopoietic state. Drug response profiling of matched patient-derived xenografts revealed a distinct profile for TCF3-HLF ALL with resistance to conventional chemotherapeutics but sensitivity to glucocorticoids, anthracyclines and agents in clinical development. Striking on-target sensitivity was achieved with the BCL2-specific inhibitor venetoclax (ABT-199). This integrated approach thus provides alternative treatment options for this deadly disease.

Therapeutic drug monitoring of targeted anticancer therapy.

New oral targeted anticancer therapies are revolutionizing cancer treatment by transforming previously deadly malignancies into chronically manageable conditions. Nevertheless, drug resistance, persistence of cancer stem cells, and adverse drug effects still limit their ability to stabilize or cure malignant diseases in the long term. Response to targeted anticancer therapy is influenced by tumor genetics and by variability in drug concentrations. However, despite a significant inter-patient pharmacokinetic variability, targeted anticancer drugs are essentially licensed at fixed doses. Their therapeutic use could however be optimized by individualization of their dosage, based on blood concentration measurements via the therapeutic drug monitoring (TDM). TDM can increase the probability of therapeutic responses to targeted anticancer therapies, and would help minimize the risk of major adverse reactions.

Mechanisms of Antifungal Drug Resistance.

Antifungal therapy is a central component of patient management for acute and chronic mycoses. Yet, treatment choices are restricted because of the sparse number of antifungal drug classes. Clinical management of fungal diseases is further compromised by the emergence of antifungal drug resistance, which eliminates available drug classes as treatment options. Once considered a rare occurrence, antifungal drug resistance is on the rise in many high-risk medical centers. Most concerning is the evolution of multidrug- resistant organisms refractory to several different classes of antifungal agents, especially among common Candida species. The mechanisms responsible are mostly shared by both resistant strains displaying inherently reduced susceptibility and those acquiring resistance during therapy. The molecular mechanisms include altered drug affinity and target abundance, reduced intracellular drug levels caused by efflux pumps, and formation of biofilms. New insights into genetic factors regulating these mechanisms, as well as cellular factors important for stress adaptation, provide a foundation to better understand the emergence of antifungal drug resistance.

Railway Wagon Market Analysis and New Multi-Purpose Wagon Solution for Freight Transports - Finnish Manufacturing Perspective

Rautateillä käytettävät tavaravaunut ovat vanhenemassa hyvin nopeasti; tämä koskee niin Venäjää, Suomea, Ruotsia kuin laajemminkin Eurooppaa. Venäjällä ja Euroopassa on käytössä runsaasti vaunuja, jotka ovat jo ylittäneet niille suositeltavan käyttöiän. Silti niitä käytetään kuljetuksissa, kun näitä korvaavia uusia vaunuja ei ole tarpeeksi saatavilla. Uusimmat vaunut ovat yleensä vaunuja vuokraavien yritysten tai uusien rautatieoperaattorien hankkimia - tämä koskee erityisesti Venäjää, jossa vaunuvuokraus on noussut erittäin suosituksi vaihtoehdoksi. Ennusteissa kerrotaan vaunupulan kasvavan ainakin vuoteen 2010 saakka. Jos rautateiden suosio rahtikuljetusmuotona kasvaa, niin voimistuva vaunukysyntä jatkuu huomattavan paljon pidemmän aikaa. Euroopan ja Venäjän vaunukannan tilanne näkyy myös sitä palvelevan konepajateollisuuden ongelmina - yleisesti ottaen alan eurooppalaiset yritykset ovat heikosti kannattavia ja niiden liikevaihto ei juuri kasva, venäläiset ja ukrainalaiset yritykset ovat olleet samassa tilanteessa, joskin aivan viime vuosina tilanne on osassa kääntynyt paremmaksi. Kun näiden maanosien yritysten liikevaihtoa, voittoa ja omistaja-arvoa verrataan yhdysvaltalaisiin kilpailijoihin, huomataan että jälkimmäisten suoriutuminen on huomattavan paljon parempaa, ja näillä yrityksillä on myös kyky maksaa osinkoja omistajilleen. Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää uuden tyyppinen kuljetusvaunu Suomen, Venäjän sekä mahdollisesti myös Kiinan väliseen liikenteeseen. Vaunutyypin tarkoituksena olisi kyetä toimimaan monikäyttöisenä, niin raaka-aineiden kuin konttienkin kuljetuksessa, tasapainottaen kuljetusmuotojen aiheuttamaa kuljetuspaino-ongelmaa. Kehitystyön pohjana käytimme yli 1000 venäläisen vaunutyypin tietokantaa, josta valitsimme Data Envelopment Analysis -menetelmällä soveliaimmat vaunut kontinkuljetukseen (lähemmin tarkastelimme n. 40 vaunutyyppiä), jättäen mahdollisimman vähän tyhjää tilaa junaan, mutta silti kyeten kantamaan valitun konttilastin. Kun kantokykyongelmia venäläisissä vaunuissa ei useinkaan ole, on vertailu tehtävissä tavarajunan pituuden ja kokonaispainon perusteella. Simuloituamme yhdistettyihin kuljetuksiin soveliasta vaunutyyppiä käytännössä löytyvässä kuljetusverkostossa (esim. raakapuuta Suomeen tai Kiinaan ja kontteja takaisin Venäjän suuntaan), huomasimme lyhemmän vaunupituuden sisältävän kustannusetua, erityisesti raakaainekuljetuksissa, mutta myös rajanylityspaikkojen mahdollisesti vähentyessä. Lyhempi vaunutyyppi on myös joustavampi erilaisten konttipituuksien suhteen (40 jalan kontin käyttö on yleistynyt viime vuosina). Työn lopuksi ehdotamme uuden vaunutyypin tuotantotavaksi verkostomaista lähestymistapaa, jossa osa vaunusta tehtäisiin Suomessa ja osa Venäjällä ja/tai Ukrainassa. Vaunutyypin tulisi olla rekisteröity Venäjälle, sillä silloin sitä voi käyttää Suomen ja Venäjän, kuten myös soveltuvin osin Venäjän ja Kiinan välisessä liikenteessä.