Svenska fåglar efter naturen och på sten ritade af M. och W. von Wright.

Nimekkeen alkuperäinen kirjoitusasu: Svenska foglar

Otawa eli suomalaisia huvituksia. 3. osa

Carl Axel Gottlund (1796-1875) oli tutkija, lehtimies ja kirjailija, suomalaisuuden edistäjä. Hänen merkittävimpiä saavutuksiaan olivat Otawan julkaiseminen sekä tutkimukset Ruotsin ja Norjan nk. metsäsuomalaisista. Otawa oli Gottlundin itsensä kustantama ja lähes kokonaan kirjoittamakin ensimmäinen suomenkielinen kirjallis-taiteellinen albumi. Gottlund halusi näin osoittaa, että suomen kieltä voitiin käyttää erilaisten asioiden ilmaisemiseen kuten muitakin sivistyskieliä. Kirjakielenään Gottlund käytti savon murteen mukaelmaa. Otawa sisältää tutkielmia Suomen historiasta, kieli- ja musiikkitieteellisiä artikkeleita, näytteitä kansanrunoudesta, Gottlundin omia runoja sekä runojen käännöksiä Sapfosta Bellmaniin. Otawan kuvittivat Magnus ja Wilhelm von Wright sekä Robert Ekman. Kustannuksia alentaakseen Gottlund maalasi itse albuminsa kivipiirrokset värillisiksi. Osa III julkaistiin vasta Gottlundin kuoleman jälkeen. Teoksen täydellisinä säilyneet kappaleet ovat erittäin harvinaisia.

Språkvetenskap

Samlingen med signum HB III finns vid huvudbiblioteket och innehåller litteratur till och med år 1999 om språkvetenskap, filologi, fonetik samt ordböcker. Språkvetenskaplig litteratur finns också vid Humanistiska biblioteket. Språkvetenskaplig litteratur har ingått i talrika bokdonationer till akademibiblioteket, som exempel kan nämnas bokdonationer av professor Julio Reuter, fru Aino Åberg, kamrer Magnus Åberg, docent Väinö Nordström, professor Hugo Pipping, lektor Ludvig Granit, lektor John Schlüter och FM Karl Kekoni samt J.V. Brummer. Friexemplaren som erhållits från 1919 samt inköp har kompletterat samlingen. Den språkvetenskapliga litteraturen vid huvudbiblioteket söks i Alma med sökfunktionen Signum och söktermen HB III. En del litteratur tryckt före 1980 skall sökas manuellt i den systematiska kortkatalogen, men retroaktiv inmatning i Alma av litteratur tryckt mellan 1830 och 1979 pågår. Från och med år 2000 ingår den språkvetenskapliga litteraturen vid huvudbiblioteket i en numerus currens-samling.

Balancing effluent quality, economic cost and greenhouse gas emissions during the evaluation of (plant-wide) control/operational strategies in WWTPs

The objective of this paper was to show the potential additional insight that result from adding greenhouse gas (GHG) emissions to plant performance evaluation criteria, such as effluent quality (EQI) and operational cost (OCI) indices, when evaluating (plant-wide) control/operational strategies in wastewater treatment plants (WWTPs). The proposed GHG evaluation is based on a set of comprehensive dynamic models that estimate the most significant potential on-site and off-site sources of CO2, CH4 and N2O. The study calculates and discusses the changes in EQI, OCI and the emission of GHGs as a consequence of varying the following four process variables: (i) the set point of aeration control in the activated sludge section; (ii) the removal efficiency of total suspended solids (TSS) in the primary clarifier; (iii) the temperature in the anaerobic digester; and (iv) the control of the flow of anaerobic digester supernatants coming from sludge treatment. Based upon the assumptions built into the model structures, simulation results highlight the potential undesirable effects of increased GHG production when carrying out local energy optimization of the aeration system in the activated sludge section and energy recovery from the AD. Although off-site CO2 emissions may decrease, the effect is counterbalanced by increased N2O emissions, especially since N2O has a 300-fold stronger greenhouse effect than CO2. The reported results emphasize the importance and usefulness of using multiple evaluation criteria to compare and evaluate (plant-wide) control strategies in a WWTP for more informed operational decision making

Mir iskusstva 1-2 (1899)

Venäjällä syntyi 1800-luvun lopulla taiteilijaryhmiä, joista ehkä tunnetuin on Mir iskusstva eli Taiteen maailma. Ryhmä järjesti omia näyttelyitä, koska sen nuoret jäsenet olivat vielä sen verran tuntemattomia, että heitä ei kelpuutettu isoihin näyttelyihin. Vuosisadan taitteessa erilaisille ryhmille oli luonnollista julkaista omaa lehteä. Mir iskusstva –ryhmän keulahahmoihin kuulunut A. Benua kirjoitti: 'kirjoitan, siis olen'. Ryhmän idea oli 'taide ei ole ylellisyyttä, se on kansan aikaansaannosta ja sille luotua'. Päätoimittaja Sergej Djagilevin ajatuksena oli tehdä venäläistä maalaustaidetta tunnetuksi Pariisissa. Ryhmällä olikin suuri välittävä merkitys: se vei tietoa venäläisestä taiteesta Eurooppaan ja toi eurooppalaisen taiteen osaksi venäläistä taide-elämää. Myös suomalaisen taiteen kannalta tällä ryhmällä oli merkitystä. Heidän lehdessään esiteltiin Suomen taiteen suuret nimet: Akseli Gallen-Kallela, Albert Edelfelt, Pekka Halonen, Väinö Blomstedt, Eero Järnefelt, Magnus Enckell, Ville Wallgren. Vuonna 1898 Djagilev esitteli laajasti suomalaista taidetta perustamansa lehden ensimmäisessä numerossa. Nuoret pietarilaistaiteilijat olivat ihastuksissaan erityisesti Gallen-Kallelan edustamasta romantiikasta. Suomen taide ja arkkitehtuuri olivat myöhemminkin hyvin esillä lehdessä. Vuonna 1904, joka oli lehden viimeinen ilmestymisvuosi, esiteltiin suomalaisten taiteilijoiden vuoden 1903 näyttelyä.

Mir iskusstva 3-4 (1899)

Venäjällä syntyi 1800-luvun lopulla taiteilijaryhmiä, joista ehkä tunnetuin on Mir iskusstva eli Taiteen maailma. Ryhmä järjesti omia näyttelyitä, koska sen nuoret jäsenet olivat vielä sen verran tuntemattomia, että heitä ei kelpuutettu isoihin näyttelyihin. Vuosisadan taitteessa erilaisille ryhmille oli luonnollista julkaista omaa lehteä. Mir iskusstva –ryhmän keulahahmoihin kuulunut A. Benua kirjoitti: 'kirjoitan, siis olen'. Ryhmän idea oli 'taide ei ole ylellisyyttä, se on kansan aikaansaannosta ja sille luotua'. Päätoimittaja Sergej Djagilevin ajatuksena oli tehdä venäläistä maalaustaidetta tunnetuksi Pariisissa. Ryhmällä olikin suuri välittävä merkitys: se vei tietoa venäläisestä taiteesta Eurooppaan ja toi eurooppalaisen taiteen osaksi venäläistä taide-elämää. Myös suomalaisen taiteen kannalta tällä ryhmällä oli merkitystä. Heidän lehdessään esiteltiin Suomen taiteen suuret nimet: Akseli Gallen-Kallela, Albert Edelfelt, Pekka Halonen, Väinö Blomstedt, Eero Järnefelt, Magnus Enckell, Ville Wallgren. Vuonna 1898 Djagilev esitteli laajasti suomalaista taidetta perustamansa lehden ensimmäisessä numerossa. Nuoret pietarilaistaiteilijat olivat ihastuksissaan erityisesti Gallen-Kallelan edustamasta romantiikasta. Suomen taide ja arkkitehtuuri olivat myöhemminkin hyvin esillä lehdessä. Vuonna 1904, joka oli lehden viimeinen ilmestymisvuosi, esiteltiin suomalaisten taiteilijoiden vuoden 1903 näyttelyä.

Mir iskusstva 5 (1899)

Venäjällä syntyi 1800-luvun lopulla taiteilijaryhmiä, joista ehkä tunnetuin on Mir iskusstva eli Taiteen maailma. Ryhmä järjesti omia näyttelyitä, koska sen nuoret jäsenet olivat vielä sen verran tuntemattomia, että heitä ei kelpuutettu isoihin näyttelyihin. Vuosisadan taitteessa erilaisille ryhmille oli luonnollista julkaista omaa lehteä. Mir iskusstva –ryhmän keulahahmoihin kuulunut A. Benua kirjoitti: 'kirjoitan, siis olen'. Ryhmän idea oli 'taide ei ole ylellisyyttä, se on kansan aikaansaannosta ja sille luotua'. Päätoimittaja Sergej Djagilevin ajatuksena oli tehdä venäläistä maalaustaidetta tunnetuksi Pariisissa. Ryhmällä olikin suuri välittävä merkitys: se vei tietoa venäläisestä taiteesta Eurooppaan ja toi eurooppalaisen taiteen osaksi venäläistä taide-elämää. Myös suomalaisen taiteen kannalta tällä ryhmällä oli merkitystä. Heidän lehdessään esiteltiin Suomen taiteen suuret nimet: Akseli Gallen-Kallela, Albert Edelfelt, Pekka Halonen, Väinö Blomstedt, Eero Järnefelt, Magnus Enckell, Ville Wallgren. Vuonna 1898 Djagilev esitteli laajasti suomalaista taidetta perustamansa lehden ensimmäisessä numerossa. Nuoret pietarilaistaiteilijat olivat ihastuksissaan erityisesti Gallen-Kallelan edustamasta romantiikasta. Suomen taide ja arkkitehtuuri olivat myöhemminkin hyvin esillä lehdessä. Vuonna 1904, joka oli lehden viimeinen ilmestymisvuosi, esiteltiin suomalaisten taiteilijoiden vuoden 1903 näyttelyä.

Cantata profana

Digitoitu 28. 9. 2007.

Prehospital ticagrelor in ST-segment elevation myocardial infarction

Background:The direct-acting platelet P2Y receptor antagonist ticagrelor can reduce the incidence of major adverse cardiovascular events when administered at hospital admission to patients with ST-segment elevation myocardial infarction (STEMI). Whether prehospital administration of ticagrelor can improve coronary reperfusion and the clinical outcome is unknown. Methods: We conducted an international, multicenter, randomized, double-blind study involving 1862 patients with ongoing STEMI of less than 6 hours' duration, comparing prehospital (in the ambulance) versus in-hospital (in the catheterization laboratory) treatment with ticagrelor. The coprimary end points were the proportion of patients who did not have a 70% or greater resolution of ST-segment elevation before percutaneous coronary intervention (PCI) and the proportion of patients who did not have Thrombolysis in Myocardial Infarction flow grade 3 in the infarct-related artery at initial angiography. Secondary end points included the rates of major adverse cardiovascular events and definite stent thrombosis at 30 days. Results: The median time from randomization to angiography was 48 minutes, and the median time difference between the two treatment strategies was 31 minutes. The two coprimary end points did not differ significantly between the prehospital and in-hospital groups. The absence of ST-segment elevation resolution of 70% or greater after PCI (a secondary end point) was reported for 42.5% and 47.5% of the patients, respectively. The rates of major adverse cardiovascular events did not differ significantly between the two study groups. The rates of definite stent thrombosis were lower in the prehospital group than in the in-hospital group (0% vs. 0.8% in the first 24 hours; 0.2% vs. 1.2% at 30 days). Rates of major bleeding events were low and virtually identical in the two groups, regardless of the bleeding definition used