ANALYSE DISCURSIVE DE L’IDENTITE ET DU VOILE ISLAMIQUE. Étude de cas des étudiantes musulmanes de Montréal

Tässä pro gradu -tutkielmassa keskitytään Montrealissa asuvien muslimiopiskelijoiden identiteetin tutkimiseen islamilaisen hunnun kautta. Montrealin suurkaupunkia on vuosien varrella rikastuttanut ja muokannut suuret maahanmuuttajien virrat. Kulttuurien kohdatessa länsimaalaisten nuorten keskuudessa ilmenee usein uusia uskonnollisuuden muotoja. Siksi on olennaista perehtyä nuorten asenteisiin itseä sekä toiseutta kohtaan monikulttuurisessa ympäristössä. Työssä tutkitaankin muslimiopiskelijoiden omakuvan sekä identiteetin rakentumista kielen kautta suhteessa toiseuteen ja jumalaan. Työn teoreettisena lähtökohtana toimii näkökulma identiteetin syntymisestä kielessä sekä vastavuoroisuuden kontekstissa. Tämän diskursiivisen näkökulman mukaan identiteetti ei ole olemassa ihmisessä itsessään, vaan se on kontekstisidonnainen ilmiö, joka muodostuu diskurssissa sekä suhteessa toiseuteen. Lisäksi tutkimuksessa käytetään psykokognitiivista teoriaa representaatioista, sillä se korostaa uskonnollisten representaatioiden erityispiirteitä muihin representaaitoihin nähden. Tutkimus on laadullinen ja sen aineisto koostuu viidestä hunnuttautuvan naispuolisen muslimiopiskelijan haastattelusta. Analyysimetodina työssä käytetään diskurssianalyysia, jonka puitteessa identiteetin muodostumista analysoidaan kielen subjektiivisten elementtien sekä muslimiopiskelijoiden diskurssiin tuomien toiseuden ja jumalan äänen kautta. Tutkielman tulokset osoittavat kuinka länsimaalaiset individualistiset arvot, islamin usko sekä jumalan auktoriteettinen asema esiintyvät toisiaan täydentävinä, ei ristiriitaisina ilmiöinä muslimiopiskelijoiden diskurssissa. Auktoriteettinen jumala antaa jokaiselle yksilölle vapaan tahdon päättää ja toimia haluamallaan tavalla. Siksi huivin käytön taustalta löytyy usein henkilökohtaisia motiiveja, joita vahvistamaan haastateltavat lainaavat niin muiden ihmisten kuin jumalan puhetta. Huivin käyttöönottoa on edeltänyt pitkä itsetutkiskeluprosessi – uskon intellektualisointi. Täten korkeakoulussa opiskelevien musliminaisten usko eroaa pitkälti ”automaattisesta” uskosta, sillä se sisältää kyseenalaistamista, harkintaa sekä voimakkaita tunteellisia kokemuksia. Työn tulokset edesauttavat ymmärtämään kulttuurien välistä kommunikaatiota ja toiseutta. Mielekästä olisikin tutkia tarkemmin huivin käytön taustalta löytyviä motivaatioita sekä eihunnuttautuvien musliminaisten asenteita islamilaista huivia kohtaan tietyssä ympäristössä, kuten työpaikoilla tai yliopistolla.

Analyse rétrospective et création d'un modèle prédictif des réadmissions précoces dans le Service de Médecine Interne du CHUV

Le taux de réadmission à 30 jours de la sortie de l'hôpital est un indicateur de la qualité de prise en charge hospitalière pouvant refléter des soins suboptimaux ou une coordination insuffisante avec les intervenants ambulatoires. Il existe un algorithme informatisé validé dénommé SQLape® qui, basé sur des données administratives suisses, les codes diagnostiques et les codes d'interventions, permet d'identifier rétrospectivement les réadmissions potentiellement évitables (REAPE), avec une haute sensibilité (96%) et spécificité (96%). Sont considérées REAPE, les réadmissions précoces (< 30 jours), non planifiées à la sortie du séjour index et dues à un diagnostic déjà actif lors du précédent séjour ou dues à une complication d'un traitement. Le but de notre étude a été d'analyser rétrospectivement tous les séjours des patients admis dans le service de Médecine Interne du CHUV entre le 1 janvier 2009 et le 31 décembre 2011, afin de quantifier la proportion de REAPE, puis d'identifier des facteurs de risques afin d'en dériver un modèle prédictif. Nous avons analysé 11'074 séjours. L'âge moyen était de 72 +/- 16,8 ans et 50,3 % étaient des femmes. Nous avons comptabilisé 8,4 % décès durant les séjours et 14,2 % réadmissions à 30 jours de la sortie, dont la moitié (7,0 %) considérées potentiellement évitables selon SQLape®. Les facteurs de risques de REAPE que nous avons mis en évidence étaient les suivants : au moins une hospitalisation antérieure à l'admission index, un score de comorbidité de Charlson > 1, la présence d'un cancer actif, une hyponatrémie, une durée de séjour > 11 jours ou encore la prescription d'au moins 15 médicaments différents durant le séjour. Ces variables ont été utilisées pour en dériver un modèle prédictif de REAPE de bonne qualité (aire sous la courbe ROC de 0,70), plus performant pour notre population qu'un autre modèle prédictif développé et validé au Canada, dénommé score de LACE. Dans une perspective d'amélioration de la qualité des soins et d'une réduction des coûts, la capacité à identifier précocement les patients à risque élevé de REAPE permettrait d'implémenter rapidement des mesures préventives ciblées (par exemple un plan de sortie détaillé impliquant le patient, son entourage et son médecin traitant) en plus des mesures préventives générales (par exemple la réconciliation médicamenteuse)

Prenatal Risk Factors and Outcomes in Gastroschisis: A Meta-Analysis.

BACKGROUND AND OBJECTIVE: Gastroschisis is a congenital anomaly with increasing incidence, easy prenatal diagnosis and extremely variable postnatal outcomes. Our objective was to systematically review the evidence regarding the association between prenatal ultrasound signs (intraabdominal bowel dilatation [IABD], extraabdominal bowel dilatation, gastric dilatation [GD], bowel wall thickness, polyhydramnios, and small for gestational age) and perinatal outcomes in gastroschisis (bowel atresia, intra uterine death, neonatal death, time to full enteral feeding, length of total parenteral nutrition and length of in hospital stay). METHODS: Medline, Embase, and Cochrane databases were searched electronically. Studies exploring the association between antenatal ultrasound signs and outcomes in gastroschisis were considered suitable for inclusion. Two reviewers independently extracted relevant data regarding study characteristics and pregnancy outcome. All meta-analyses were computed using individual data random-effect logistic regression, with single study as the cluster unit. RESULTS: Twenty-six studies, including 2023 fetuses, were included. We found significant positive associations between IABD and bowel atresia (odds ratio [OR]: 5.48, 95% confidence interval [CI] 3.1-9.8), polyhydramnios and bowel atresia (OR: 3.76, 95% CI 1.7-8.3), and GD and neonatal death (OR: 5.58, 95% CI 1.3-24.1). No other ultrasound sign was significantly related to any other outcome. CONCLUSIONS: IABD, polyhydramnios, and GD can be used to an extent to identify a subgroup of neonates with a prenatal diagnosis of gastroschisis at higher risk to develop postnatal complications. Data are still inconclusive on the predictive ability of several signs combined, and large prospective studies are needed to improve the quality of prenatal counseling and the neonatal care for this condition.

Predictive ability of heel quantitative ultrasound for incident fractures: an individual-level meta-analysis.

UNLABELLED: The relationship between bone quantitative ultrasound (QUS) and fracture risk was estimated in an individual level data meta-analysis of 9 prospective studies of 46,124 individuals and 3018 incident fractures. Low QUS is associated with an increase in fracture risk, including hip fracture. The association with osteoporotic fracture decreases with time. INTRODUCTION: The aim of this meta-analysis was to investigate the association between parameters of QUS and risk of fracture. METHODS: In an individual-level analysis, we studied participants in nine prospective cohorts from Asia, Europe and North America. Heel broadband ultrasonic attenuation (BUA dB/MHz) and speed of sound (SOS m/s) were measured at baseline. Fractures during follow-up were collected by self-report and in some cohorts confirmed by radiography. An extension of Poisson regression was used to examine the gradient of risk (GR, hazard ratio per 1 SD decrease) between QUS and fracture risk adjusted for age and time since baseline in each cohort. Interactions between QUS and age and time since baseline were explored. RESULTS: Baseline measurements were available in 46,124 men and women, mean age 70 years (range 20-100). Three thousand and eighteen osteoporotic fractures (787 hip fractures) occurred during follow-up of 214,000 person-years. The summary GR for osteoporotic fracture was similar for both BUA (1.45, 95 % confidence intervals (CI) 1.40-1.51) and SOS (1.42, 95 % CI 1.36-1.47). For hip fracture, the respective GRs were 1.69 (95 % CI, 1.56-1.82) and 1.60 (95 % CI, 1.48-1.72). However, the GR was significantly higher for both fracture outcomes at lower baseline BUA and SOS (p < 0.001). The predictive value of QUS was the same for men and women and for all ages (p > 0.20), but the predictive value of both BUA and SOS for osteoporotic fracture decreased with time (p = 0.018 and p = 0.010, respectively). For example, the GR of BUA for osteoporotic fracture, adjusted for age, was 1.51 (95 % CI 1.42-1.61) at 1 year after baseline, but at 5 years, it was 1.36 (95 % CI 1.27-1.46). CONCLUSIONS: Our results confirm that quantitative ultrasound is an independent predictor of fracture for men and women particularly at low QUS values.

The Effect of Cigarette Smoking on Diabetic Peripheral Neuropathy: A Systematic Review and Meta-Analysis.

OBJECTIVE: Studies suggest that smoking may be a risk factor for the development of microvascular complications such as diabetic peripheral neuropathy (DPN). The objective of this study was to assess the relationship between smoking and DPN in persons with type 1 or type 2 diabetes. RESEARCH DESIGN AND METHODS: A systematic review of the PubMed, Embase, and Cochrane clinical trials databases was conducted for the period from January 1966 to November 2014 for cohort, cross-sectional and case-control studies that assessed the relationship between smoking and DPN. Separate meta-analyses for prospective cohort studies and case-control or cross-sectional studies were performed using random effects models. RESULTS: Thirty-eight studies (10 prospective cohort and 28 cross-sectional) were included. The prospective cohort studies included 5558 participants without DPN at baseline. During follow-up ranging from 2 to 10 years, 1550 cases of DPN occurred. The pooled unadjusted odds ratio (OR) of developing DPN associated with smoking was 1.26 (95% CI 0.86-1.85; I(2) = 74%; evidence grade: low strength). Stratified analyses of the prospective studies revealed that studies of higher quality and with better levels of adjustment and longer follow-up showed a significant positive association between smoking and DPN, with less heterogeneity. The cross-sectional studies included 27,594 participants. The pooled OR of DPN associated with smoking was 1.42 (95% CI 1.21-1.65; I(2) = 65%; evidence grade: low strength). There was no evidence of publication bias. CONCLUSIONS: Smoking may be associated with an increased risk of DPN in persons with diabetes. Further studies are needed to test whether this association is causal and whether smoking cessation reduces the risk of DPN in adults with diabetes.