Yritysosto ja sen onnistumisen mittaaminen

Yritysostoista on tullut yrityksille yleinen tapa kasvattaa markkinaosuuksia sekä hankkia resursseja ja uutta osaamista markkinoilla. Tämä on moninkertaistanut globaalisti tapahtuvien yritysostojen ja fuusioiden määrää sekä niiden rahallista arvoa. Työn tavoitteena oli tutkia mitä yritysosto on ja miten sen onnistumista mitataan. Tavoitteena oli myös selvittää yritysoston onnistumisen käsite ja yritysoston tavoitteet eli motiivit. Tässä työssä tarkasteltiin kirjallisuuden perusteella, mitä tarkoittaa yritysosto ja miten se voidaan luokitella eri näkökulmien perusteella. Työn rajauksen myötä yritysostoa tarkasteltiin juridisesta ja toiminnallisesta näkökulmasta. Työssä selvitettiin yritysostoihin vaikuttavia motiiveja ja tavoitteita, jotka ovat keskeinen osa kun tutkitaan yritysoston onnistumista ja sen mittaamista. Yritysostolle asetetaan tavoitteet taloudellisten, strategisten ja johdon henkilökohtaisten motiivien perusteella. Näitä tavoitteita mitataan, jonka perusteella arvioidaan onko yritysostossa onnistuttu. Tavoitteita voidaan mitata subjektiivisesti tai objektiivisesti. Yritysostossa onnistumisen mahdollisuus on kovin matala, jos ei keskitytä oikeisiin asioihin yritysoston aikana.

Families in the Shadow of Cancer

The aims of this study were 1) to clarify the factors associated with family functioning in cancer patient’s families with dependant children, 2) to examine children’ mental health when they are exposed to parental cancer, 3) to explore the subjective experience of having cancer during pregnancy, and finally, 4) to describe the implementation of a childcentred family intervention for cancer patients’ families with dependant children in an adult oncology setting. The study groups were collected between May 1st 2002 and April 30th 2004. They consisted of one European group collected from six different countries (N = 381) and two Finnish clinical groups (N = 85 and N = 2). The first Finnish clinical group of 85 cancer patient families with dependant children included a sub-sample of 54 families with children aged 11-17 years. The second Finnish clinical group consisted of two pregnant cancer patients. Additionally, a control group (N = 59) consisting of a sub-sample of 49 families with children aged 11-17 years was used. Quantitative methods (FAD, BDI, YSR, SOC, SF-8) and qualitative methods (observation, interviews, diaries, videotapes) were used exclusively and/or in combination. The results can be summarised as follows: 1) cancer “per se “ did not impair family functioning, children’s mental health, early interaction between ill mothers and their infant, 2) maternal depression or the ill parent’s depression were significantly associated with impairment in family functioning, 3) the individual’s good sense of coherence was associated with improvement in family functioning, and 4) a child-centred family intervention, which aims to give space for elaborating on cancer in the family, validates the sense of coherence and children’s feelings, and promotes open communication was welcomed. It is important to note that in the European study group, the prevalence of depression was 35 % (BDI > 16) among ill mothers, and 28% among healthy mothers, 28% among ill fathers, and 13% among healthy fathers. Early screening and effective treatment of depression in cancer patients and their partners is of paramount importance for the mental health of children and the well-being of the family. Pregnant cancer patients are in need of psychosocial support.

Venäjän automarkkinat

Venäjän automarkkinoiden uskotaan kasvavan muutaman vuoden sisällä Euroopan suurimmiksi. Keskeisin syy automarkkinoiden nopeaan kasvuun on ollut venäläisten elintason ja tätä kautta ostovoiman kasvaminen. Autoluototuksen kehittyminen on myös kiihdyttänyt automarkkinoiden kehitystä. Venäjän automarkkinat jakautuvat neljään osaan: Uusiin venäläisiin merkkeihin, uusiin ulkomaisten merkkien Venäjällä valmistettuihin autoihin, uusiin tuontiautoihin sekä käytettyihin tuontiautoihin. Työssä keskitytään uusien autojen markkinoihin sekä autonvalmistajiin näiden markkinoiden toimijoina. Venäjän Neuvostoliitolta peritty autoteollisuus ei ole pystynyt täyttämään asiakkaiden kovenevia laatuvaatimuksia ja ulkomaiset automerkit ovatkin saaneet Venäjällä erittäin vahvan jalansijan. Venäjä on kaivannut ulkomaisia investointeja ja on suorastaan houkutellut ulkomaisia autonvalmistajia maahan. Ulkomaiset valmistajat ovat kuitenkin menestyksen lisäksi joutuneet kohtaamaan Venäjällä toimiessaan monenlaisia haasteita. Laatukriteerit täyttävien alihankkijoiden löytäminen on ollut vaikeaa ja joissain autoteollisuuden keskittymissä alkaa olla jo työvoimapulaa. Jatkuva inflaatio asettaa teollisuudelle palkankorotuspaineita. Venäjän automarkkinat ovat kuitenkin suuret ja houkuttelevat ja tulevat kasvamaan haasteista huolimatta vielä tulevina vuosinakin.

Autoteollisuus Itä-Euroopassa

Työssä tarkastellaan Itä-Euroopan autoteollisuutta ja pyritään selvittämään, miksi autoteollisuus on siirtänyt valmistustaan Itä-Eurooppaan. Lisäksi arvioidaan, miten autoteollisuus on onnistunut investoinneissaan ja pohditaan, miten autoteollisuuden investoinnit ovat vaikuttaneet sekä kohdemaihin että autoyhtiöihin. Työ on rajattu käsittelemään pääasiallisesti henkilöautojen valmistusta Unkarissa, Puolassa, Romaniassa, Slovakiassa ja Tshekissä. Autoteollisuuden siirtyminen Itä-Eurooppaan tapahtui kahdessa aallossa. Ensimmäiset yritykset perustivat tehtaan epävakaaseen liiketoimintaympäristöön jo heti kommunismin romahdettua. Tällöin houkuttimena oli erityisesti edullinen työvoima. Toisessa aallossa saapuivat aasialaiset autotehtaat 2000-luvulla. Nykyisin autoyhtiöt perustelevat sijoituksiaan alueen kasvavalla kysynnällä. Kuitenkin nyt vaikuttaa siltä, että suuntaus olisi muuttumassa ja uudet tehdasinvestoinnit kohdistuisivat Aasian kasvaville markkinoille.

Astma ja sen hoito : ohjatun omahoidon opas Länsi-Tallinnan keskussairaalan astmapotilaille

Astma on yleinen sairaus kaikkialla maailmassa. Sillä on vaikutuksia niin yhteiskunnallisella kuin yksilötasolla, koska se aiheuttaa muun muassa taloudellista, fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista haittaa. Astman esiintyvyys on ollut nousussa ja myös Virossa diagnosoitujen astmatapausten määrä on 2000-luvulla joka vuosi lisääntynyt. Opinnäytetyömme aihevalintaa määritteli Länsi-Tallinnan keskussairaala oy:n tarve saada käyttöönsä ohjatun omahoidon opas astmaa sairastavalle. Vastaavanlaista opasta heillä ei ole aiemmin ollut käytössä. Toimeksiantajamme Länsi-Tallinnan keskussairaala oy on toiminut yhdessä Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian kanssa StaLT-hankkeessa vuodesta 2004 alkaen. Hanke päättyy vuonna 2008. StaLT-hankkeen tavoitteena on kehittää hoidon laatua Länsi-Tallinnan keskussairaalassa, jotta se vastaisi paremmin EU:n yleistä tasoa. Opinnäytetyömme tarkoituksena on tehdä ohjatun omahoidon opas astmaa sairastavalle. Oppaan taustaksi olemme tehneet näyttöön perustuvan kirjallisuuskatsauksen astman hoidosta ja astmaa sairastavan tiedon tarpeista. Astmaa sairastavan on kyettävä ottamaan vastuuta sairauden päivittäisestä hoitamisesta, mikä edellyttää monien tietojen ja taitojen oppimista. Tutkimusten mukaan astmapotilaat jäävät kuitenkin usein ilman tarvitsemaansa tietoa. Oppaassa pyrimme osaltamme vastaamaan astmaa sairastavien tiedon tarpeisiin. Tavoitteenamme on kehittää astmapotilaiden ohjausta Länsi-Tallinnan keskussairaalassa sekä lisätä astmaa sairastavan omahoitovalmiuksia. Opas tarjoaa tietoa astmasta ja sen hoidosta sekä antaa astmaa sairastavalle välineitä oman vointinsa tarkkailemiseen ja sairauden yksilölliseen hoitamiseen. Parempien omahoitovalmiuksien myötä astmaa sairastavien elämänlaatua voidaan parantaa.

Hoitohenkilöiden valmius puuttua toisen toimintaan

Opinnäytetyömme on osa HUS Naistensairaalan ja Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian yhteistyöprojektia ”Näyttöön perustuva kätilötyö”. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa kollegiaalisuuden toteutumista ja toisen toimintaan puuttumista kolmella yhteistyöosastolla hoitajien näkökulmasta. Tutkimusongelmien avulla selvitimme hoitohenkilöiden puuttumisvalmiuksia, puuttumisväyliä ja ammattinimikkeen vaikutusta puuttumisvalmiuteen. Kartoitimme hoitohenkilöiden välistä luottamusta ja vastavuoroisen palautteen antamista. Selvitimme myös, ilmeneekö toisen hoitohenkilön arvostus tietojen ja taitojen vastavuoroisena jakamisena. Lisäksi pyysimme hoitohenkilöitä kuvaamaan kollegiaalisuutta työssään. Hoitohenkilöllä tutkimuksessa tarkoitettiin perus- ja lähihoitajia, sairaanhoitajia ja kätilöitä. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena. Kvantitatiivinen aineisto kerättiin väittämälomakkeella, jonka väittämät nousivat esiin teoreettisesta viitekehyksestämme. Hyödynsimme lomakkeen laatimisessa myös Rämäsen ja Vehviläisen (1994) sekä Kurtti-Sonnisen (2003) tutkimuksissaan käyttämiä kyselylomakkeita. Väittämälomakkeen täytti 37 hoitohenkilöä Naistenklinikan ja Kätilopiston sairaalan naistentautien vuodeosastoilta. Vastausprosentti oli 67,3 %. Aineisto käsiteltiin SPSS-ohjelman avulla ja analyysissä hyödynnettiin frekvenssi- ja prosenttijakaumia, korrelaatiota, keskiarvoja ja keskihajontoja. Tuloksia tarkasteltiin myös osastokohtaisesti. Tulokset ovat suuntaa antavia suppean otoksen vuoksi. Ne vastaavat kuitenkin hyvin tutkimusongelmiin ja antavat viitteitä siitä, millaisia vastauksia saataisiin suuremmasta otoksesta. Vastausten perusteella hoitohenkilöillä oli keskimäärin hyvät valmiudet puuttua toisen toimintaan eri tilanteissa. Selkeimmin toisen toimintaan puututtaisiin tilanteissa, joissa potilaan turvallisuus on uhattuna ja joissa potilaan asioiden salassapito- ja vaitiolovelvollisuutta rikotaan. Vaikeimmaksi puuttuminen koettiin hoitohenkilön saadessa kollegalta aiheetonta arvostelua. Tutkimustulosten mukaan näyttäisi siltä, ettei ammattinimikkeellä ole merkityksellistä vaikutusta valmiuksiin puuttua toisen toimintaan. Ensisijaisesti toisen hoitohenkilön puutteellista toimintaa käsitellään yhdessä muiden hoitohenkilöiden kanssa. Vähiten vastaajat ottaisivat puheeksi toisen hoitohenkilön puuttellisen toiminnan yhteisissä palavereissa. Tulosten mukaan hoitohenkilöt kokivat antavansa toisille hoitohenkilöille enemmän palautetta ja kiitosta, kuin itse saivat muilta. Yleinen luottamus toisia hoitohenkilöitä kohtaan ja kokemus siitä, että omaan työsuoritukseen luotetaan, oli otoksessa hyvä. Toisen hoitohenkilön arvostus ilmeni tulosten mukaan tietojen ja taitojen vastavuoroisena jakamisena. Hoitohenkilöt kuvasivat kollegiaalisuutta työssään eniten auttamisena, yhteistyönä ja luottamuksena. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää käytännön hoitotyön kehittämisessä. Tutkimusosastot voivat käyttää tuloksia osastokokousten, työnohjauksen tai koulutuksen yhteydessä. Pyrittäessä kollegiaalisuuden edistämiseen tulisi kiinnittää huomiota kaikkien kollegiaalisuuden osa-alueiden tasapuoliseen kehittämiseen.

Loneliness of Older People and Elements of an Intervention for its Alleviation

Ikääntyneiden yksinäisyys ja intervention elementit sen lievittämisessä Ikääntyneiden yksinäisyys on yleistä ja hoitotyöntekijöillä on vähän keinoja sen lievittämiseen. Tutkimus oli kaksiosainen. Ensimmäisen osan tavoitteena oli saada tietoa yksinäisyyden käsitteestä, sen yhteydestä sosiaaliseen eristäytyneisyyteen ja yleiseen turvattomuuden tunteeseen sekä kotona asuvien ikääntyneiden (≥75 v.) yksinäisyyden yleisyydestä ja siihen yhteydessä olevista tekijöistä sekä selvittää ikääntyneiden itsensä kokemia yksinäisyyden syitä. Toisessa osassa tavoitteena oli tunnistaa yksinäisyyden lievittämiseen pyrkivän psykososiaalisen ryhmäkuntoutus (PRK) –intervention elementit sekä kuvata ryhmiin osallistuneiden kokemuksia interventiosta. Ensimmäisessä osassa tutkimusaineosto kerättiin postikyselyllä, joka lähetettiin eri puolilla Suomea kotona tai palvelutalossa asuville satunnaisotannalla valituille ikääntyneille henkilöille (N=6 786). Vastausprosentti oli 72 % (n=4113). Vastaajien keski-ikä oli 81 vuotta. Tutkimuksen toisessa osassa aineisto koostui PRK intervention ryhmänvetäjien (N=14) kirjoittamista päiväkirjoista, tutkijoiden vapaista muistiinpanoista ryhmätoiminnasta (N=32) sekä ryhmäläisten intervention jälkeen täyttämistä palautekyselystä (n=103). Tulosten mukaan yksinäisyys, sosiaalinen eristäytyneisyys ja yleinen turvattomuuden tunne näyttävät olevan eri asioita. Vastanneista 39 % kärsi yksinäisyydestä vähintään joskus. Useat demografiset ja terveyteen liittyvät tekijät, psyykkisen hyvinvoinnin ulottuvuudet kuten myös sosiaalisiin suhteisiin kohdistetut odotukset olivat yhteydessä yksinäisyyden kokemiseen. Vanhempien menettäminen lapsuudessa ei ollut yhteydessä yksinäisyyden kokemiseen. Yksinäisyyden kokemuksiin oli useita syitä. Aineistosta tunnistettiin elementtejä, joiden katsottiin olevan tärkeitä yksinäisyyden lievittämiseen pyrkivän PRK-intervention toteutuksessa. Nämä voitiin jakaa ennalta määriteltyihin elementteihin, ryhmäläisten sisäisiin ja välisiin suosiollisiin prosesseihin sekä välittäviin tekijöihin. Ennalta määritellyt elementit liittyivät ryhmäläisiin, ryhmän vetäjiin ja ryhmätoimintaan. Ryhmäläiset kokivat ryhmät erittäin merkityksellisiksi, ja 95 % koki, että yksinäisyys oli lievittynyt ryhmän aikana. Ikääntyneiden henkilöiden yksinäisyys on haaste hoitotyön tekijöille. Tutkimuksessa kuvattu PRK-interventio auttaa hoitajia tunnistamaan ikääntyneiden yksinäisyyden lievittämiseen liittyviä elementtejä.

Energiayhtiöiden ympäristöraportointi – Erilaiset yritykset raportoijina

Yleinen kiinnostus ympäristöasioita kohtaan on nousemassa, ja yritysten sidosryhmät kaipaavat enemmän tietoa yritysten toimista ympäristövaikutusten vähentämiseksi. Erityisesti tiedon tarve on kasvanut aloilla, joilla yritystoiminnalla on paljon ympäristövaikutuksia. Yhä useammat yritykset raportoivatkin ympäristövastuusta yhteiskuntavastuun osana. Raportointi on kuitenkin laadultaan ja kattavuudeltaan vaihtelevaa ja yleisesti riittämätöntä ja puolueellista. Tämä pro gradu- tutkielman tarkoituksena on kuvata mahdollisimman kattavasti kuuden Suomessa toimivan energiayhtiön ympäristöraportointia. Tutkimuksessa pyritään myös löytämään eroja ja yhtäläisyyksiä raportointiin liittyen, ja tutkimaan niihin vaikuttavia tekijöitä. Tutkimusmenetelminä käytetään sekä laadullista, että määrällistä analyysiä. Tutkimusaineisto koostuu vuosien 2006–2008 ympäristöraportoinnista. Tutkielman johtopäätöksinä esitetään, että raportointi ympäristöasioista on varsin eri tasolla erilaisissa energiayhtiöissä. Tutkimustulokset tukevat aiempaa tutkimusta aiheesta: ympäristöraportoinnin laatua ja kattavuutta selittäviä tekijöitä ovat yrityksen koko ja toimialue, yhtiömuoto sekä sidosryhmäsuhteet. Pienten, paikallisten ja erityisesti osuuskuntamuotoisten yritysten ympäristöraportointia kannattaisi kehittää, sillä niillä olisi paljon hyvää kerrottavaa. Korkeatasoinen yhteiskuntavastuuraportointi antaa yritykselle kilpailuedun lisäksi myös muita sisäisiä ja ulkoisia hyötyjä.

Älykkäiden energiamittareiden mahdollistamat palvelut

Sähkönmittaus suoritetaan enenevissä määrin älykkäiden energiamittareiden avulla niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Älykkäät energiamittarit mahdollistavat huomattavasti monipuolisemman mittaustiedon saannin kuin tavanomaisilla mittareilla saatavan pelkän kulutetun energian määrän. Mittauksesta vastuussa olevalle taholle syntyy kuluja mittareiden asennuksesta uusien tehokkaampien tietojärjestelmien ylläpitoon siirryttäessä uuteen älykkäämpään mittausjärjestelmään. Kulujen kattamiseksi olisi hyödyllistä, jos monipuolisempaa mittaustietoa voitaisiin käyttää laajemmin kuin pelkästään asiakkaiden laskutukseen. Tästä johtuen mittaustiedon tehokasta hyödyntämistä varten tulee kehittää uusia palveluja esimerkiksi raportoinnin, mittaustietojen analysoinnin sekä kysyntäjouston saralla. Tässä työssä esitellään älykkäisiin energiamittareihin liittyvää tekniikkaa ja syitä miksi älykkäämpiin sähkönmittausjärjestelmiin ollaan siirtymässä. Mittaroinnin nykytilannetta käydään läpi niin Suomen kuin eräiden muidenkin Euroopan maiden osalta. Työssä esitetään myös muutamia käytännön palvelumahdollisuuksia ja pohditaan millaiseksi sähkönmittausjärjestelmät tulevaisuudessa muotoutuvat.

Kansatiede

Kansatieteen pääkokoelma sijaitsee kirjaston lainattavassa kokoelmassa Sturenkadulla. Lainattava kokoelma koostuu n. 2000 niteestä monografioita ja n. 50 kotimaisesta jatkuvasta julkaisusta (mm. yliopistojen kansatieteen sarjoja, kotiseutututkimusta yms.). Kokoelmassa on myös useita ulkomaisia sarjoja (joulukuu 2011). Pääkokoelman kirjoista 35% on suomenkielisiä. Merkittävä osuus pääkokoelmasta on venäjänkielistä, mm. Karjalaa ja suomalais-ugrilaisia kansoja koskevaa aineistoa (17 %). Saksankielistä pääosin vanhempaa yleisetnografista kirjallisuutta on 14 % ja ruotsinkielistä kirjallisuutta 13 %. Huomattava osa aineistosta on sijoitettu eri yksiköiden käsikirjastoihin. HELKA-tietokannasta näet onko teos kirjaston pääkokoelmassa vai jossakin Museoviraston käsikirjastoista ja onko se lainattavissa. Kulttuurien museon käsikirjaston erikoisalana on Euroopan ulkopuolisten alueiden ja suomalais-ugrilaisten kansojen aineellinen kulttuuri. Kokoelman suuruus on n. 8100 nidettä (joulukuu 2011) Kulttuurien museo sijaitsee Tennispalatsissa. Kansatieteen käsikirjastossa on n. 4000 niteen (joulukuu 2011) kokoelma kirjallisuutta kansatieteen eri osa-alueilta, pääpaino suomalaisessa ja skandinaavisessa esinehistoriassa, erikoisalana saamelaiskulttuuri. Kansatieteen käsikirjasto sijaitsee Suomen kansallismuseossa. Sturenkadun käsikirjastokokoelmassa painopiste on suomalais-ugrilainen ja yleisetnografinen kansatiede, aineistoa on myös kansatieteellisestä filmauksesta, valokuvien tekniikasta, arkistoinnista ja konservoinnista. Käsikirjaston aineisto on käytettävissä kirjaston lukupaikoilla.