Genes outside The Hla Region affecting Susceptibility to Type 1 Diabetes - The Role of Iddm2 and Iddm9 in the Finnish Population

Tyypin 1 diabeteksen perinnöllinen alttius Suomessa - HLA-alueen ulkopuolisten alttiuslokusten IDDM2 ja IDDM9 rooli taudin periytymisessä HLA-alue, joka sijaitsee kromosomissa 6p21.3, vastaa noin puolesta perinnöllisestä alttiudesta sairastua tyypin 1 diabetekseen. Myös HLA-alueen ulkopuolisten lokusten on todettu liittyvän sairausalttiuteen. Näistä kolmen lokuksen on varmistettu olevan todellisia alttiuslokuksia ja lisäksi useiden muiden, vielä varmistamattomien lokusten, on todettu liittyvän sairausalttiuteen. Tässä tutkimuksessa 12:n HLA-alueen ulkopuolisen alttiuslokuksen kytkentä tyypin 1 diabetekseen tutkittiin käyttäen 107:aa suomalaista multiplex-perhettä. Jatkotutkimuksessa analysoitiin IDDM9-alueen kytkentä ja assosiaatio sairauteen laajennetuissa perhemateriaaleissa sekä IDDM2-alueen mahdollinen interaktio HLA-alueen kanssa sairauden muodostumisessa. Lisäksi suoritettiin IDDM2-alueen suojaavien haplotyyppien alatyypitys tarkoituksena tutkia eri haplotyyppien käyttökelpoisuutta sairastumisriskin tarkempaa ennustamista varten. Ensimmäisessä kytkentätutkimuksessa ei löytynyt koko genomin tasolla merkitsevää tai viitteellistä kytkentää tutkituista HLA-alueen ulkopuolisista lokuksista. Voimakkain havaittu nimellisen merkitsevyyden tavoittava kytkentä nähtiin IDDM9-alueen markkerilla D3S3576 (MLS=1.05). Tutkimuksessa ei kyetty varmistamaan tai sulkemaan pois aiempia kytkentähavaintoja tutkituilla lokuksilla, mutta IDDM9-alueen jatkotutkimuksessa havaittu voimakas kytkentä (MLS=3.4) ja merkitsevä assosiaatio (TDT p=0.0002) viittaa vahvasti siihen, että 3q21-alueella sijaitsee todellinen tyypin 1 diabeteksen alttiusgeeni, jolloin alueen kattava assosiaatiotutkimus olisi perusteltu jatkotoimenpide. Sairauteen altistava IDDM2-alueen MspI-2221 genotyyppi CC oli nimellisesti yleisempi matalan tai kohtalaisen HLA-sairastumisriskin diabeetikoilla, verrattuna korkean HLA-riskin potilaisiin (p=0.05). Myös genotyyppijakauman vertailu osoitti merkitsevää eroa ryhmien välillä (p=0.01). VNTR-haplotyyppitutkimus osoitti, että IIIA/IIIA-homotsygootin sairaudelta suojaava vaikutus on merkitsevästi voimakkaampi kuin muiden luokka III:n genotyypeillä. Nämä tulokset viittaavat IDDM2-HLA -vuorovaikutukseen sekä siihen että IDDM2-alueen haplotyyppien välillä esiintyy etiologista heterogeniaa. Tämän johdosta IDDM2-alueen haplotyyppien tarkempi määrittäminen voisi tehostaa tyypin 1 diabeteksen riskiarviointia.

The star forming region Monoceros R2 as a gamma-ray source

After the release of the gamma-ray source catalog produced by the Fermi satellite during its first two years of operation, a significant fraction of sources still remain unassociated at lower energies. In addition to well-known high-energy emitters (pulsars, blazars, supernova remnants, etc.), theoretical expectations predict new classes of gamma-ray sources. In particular, gamma-ray emission could be associated with some of the early phases of stellar evolution, but this interesting possibility is still poorly understood. Aims: The aim of this paper is to assess the possibility of the Fermi gamma-ray source 2FGL J0607.5-0618c being associated with the massive star forming region Monoceros R2. Methods: A multi-wavelength analysis of the Monoceros R2 region is carried out using archival data at radio, infrared, X-ray, and gamma-ray wavelengths. The resulting observational properties are used to estimate the physical parameters needed to test the different physical scenarios. Results: We confirm the 2FGL J0607.5-0618c detection with improved confidence over the Fermi two-year catalog. We find that a combined effect of the multiple young stellar objects in Monoceros R2 is a viable picture for the nature of the source.

Decreasing fires in a Mediterranean region (1970-2010, NE Spain)

We analyse the recent evolution of fires in Catalonia (north-eastern Iberian Peninsula), a typical Mediterranean region. We examine a homogeneous series of forest fires in the period 1970-2010. During this period, more than 9000 fire events greater than 0.5 ha were recorded, and the total burned area was more than 400 kha. Our analysis shows that both the burned area and number of fire series display a decreasing trend. Superposed onto this general decrease, strong oscillations on shorter time scales are evident. After the large fires of 1986 and 1994, the increased effort in fire prevention and suppression could explain part of the decreasing trend. Although it is often stated that fires have increased in Mediterranean regions, the higher efficiency in fire detection could have led to spurious trends and misleading conclusions.

Distribution and risk factors for Plasmodium and helminth co-infections: a cross-sectional survey among children in Bagamoyo district, coastal region of Tanzania.

BACKGROUND: Plasmodium and soil transmitted helminth infections (STH) are a major public health problem, particularly among children. There are conflicting findings on potential association between these two parasites. This study investigated the Plasmodium and helminth co-infections among children aged 2 months to 9 years living in Bagamoyo district, coastal region of Tanzania. METHODS: A community-based cross-sectional survey was conducted among 1033 children. Stool, urine and blood samples were examined using a broad set of quality controlled diagnostic methods for common STH (Ascaris lumbricoides, hookworm, Strongyloides stercoralis, Enterobius vermicularis, Trichuris trichura), schistosoma species and Wuchereria bancrofti. Blood slides and malaria rapid diagnostic tests (mRDTs) were utilized for Plasmodium diagnosis. RESULTS: Out of 992 children analyzed, the prevalence of Plasmodium infection was 13% (130/992), helminth 28.5% (283/992); 5% (50/992) had co-infection with Plasmodium and helminth. The prevalence rate of Plasmodium, specific STH and co-infections increased significantly with age (p < 0.001), with older children mostly affected except for S. stercoralis monoinfection and co-infections. Spatial variations of co-infection prevalence were observed between and within villages. There was a trend for STH infections to be associated with Plasmodium infection [OR adjusted for age group 1.4, 95% CI (1.0-2.1)], which was more marked for S. stercoralis (OR = 2.2, 95% CI (1.1-4.3). Age and not schooling were risk factors for Plasmodium and STH co-infection. CONCLUSION: The findings suggest that STH and Plasmodium infections tend to occur in the same children, with increasing prevalence of co-infection with age. This calls for an integrated approach such as using mass chemotherapy with dual effect (e.g., ivermectin) coupled with improved housing, sanitation and hygiene for the control of both parasitic infections.