Hormone replacement therapy increases levels of antibodies against heat shock protein 65 and certain species of oxidized low density lipoprotein

Hormone replacement therapy (HRT) reduces cardiovascular risks, although the initiation of therapy may be associated with transient adverse ischemic and thrombotic events. Antibodies against heat shock protein (Hsp) and oxidized low density lipoprotein (LDL) have been found in atherosclerotic lesions and plasma of patients with coronary artery disease and may play an important role in the pathogenesis of atherosclerosis. The aim of the present study was to assess the effects of HRT on the immune response by measuring plasma levels of antibodies against Hsp 65 and LDL with a low and high degree of copper-mediated oxidative modification of 20 postmenopausal women before and 90 days after receiving orally 0.625 mg equine conjugate estrogen plus 2.5 mg medroxyprogesterone acetate per day. HRT significantly increased antibodies against Hsp 65 (0.316 ± 0.03 vs 0.558 ± 0.11) and against LDL with a low degree of oxidative modification (0.100 ± 0.01 vs 0.217 ± 0.02) (P<0.05 and P<0.001, respectively, ANOVA). The hormone-mediated immune response may trigger an inflammatory response within the vessel wall and potentially increase plaque burden. Whether or not this immune response is temporary or sustained and deleterious requires further investigation.

The modulatory effect of estradiol benzoate on superoxide dismutase activity in the developing rat brain

The sensitivity of copper,zinc (CuZn)- and manganese (Mn)-superoxide dismutase (SOD) to exogenous estradiol benzoate (EB) was investigated in Wistar rats during postnatal brain development. Enzyme activities were measured in samples prepared from brains of rats of both sexes and various ages between 0 and 75 days, treated sc with 0.5 µg EB/100 g body weight in 0.1 ml olive oil/100 g body weight, 48 and 24 h before sacrifice. In females, EB treatment stimulated MnSOD activity on days 0 (66.1%), 8 (72.7%) and 15 (81.7%). In males, the stimulatory effect of EB on MnSOD activity on day 0 (113.6%) disappeared on day 8 and on days 15 and 45 it became inhibitory (40.3 and 30.5%, respectively). EB had no effect on the other age groups. The stimulatory effect of EB on CuZnSOD activity in newborn females (51.8%) changed to an inhibitory effect on day 8 (38.4%) and disappeared by day 45 when inhibition was detected again (48.7%). In males, the inhibitory effect on this enzyme was observed on days 0 (45.0%) and 15 (28.9%), and then disappeared until day 60 when a stimulatory effect was observed (38.4%). EB treatment had no effect on the other age groups. The sensitivity of MnSOD to estradiol differed significantly between sexes during the neonatal and prepubertal period, whereas it followed a similar pattern thereafter. The sensitivity of CuZnSOD to estradiol differed significantly between sexes during most of the study period. Regression analysis showed that the sensitivity of MnSOD to this estrogen tended to decrease similarly in both sexes, whereas the sensitivity of CuZnSOD showed a significantly different opposite tendency in female and male rats. These are the first reports indicating hormonal modulation of antioxidant enzyme activities related to the developmental process.

Syvään taisteluun : johdatus Neuvostoliiton maavoimien sotataitoon 1917-1991

Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian opetuksessa on pitkään koettu ongelmana se, että neuvostoliittolaisesta sotataidosta ei ole ollut käytettävissä sellaista suomenkielistä yleisesitystä, jonka avulla lukija voisi nopeasti saada yleiskuvan aiheesta ja joka sisältäisi myös tuoreimman tutkimustiedon. Tämä julkaisu on tarkoitettu täyttämään todettua aukkoa Neuvostoliiton maavoimien osalta. Tarkastelussa keskitytään uhkakuvan, doktriinin, keskeisten yhtymäorganisaatioiden ja sotataidon eri osa-alueiden — strategian, operaatiotaidon ja taktiikan — kehitykseen. Esityksen sivumäärä on pidetty tarkoituksellisesti suppeana, ja tapahtumahistoriaa on otettu mukaan vain sikäli kun se on ollut tarpeellista näiden painopistealueiden ymmärtämiseksi. Aiheesta enemmän kiinnostuneelle kirja antaa perusteita, jotka toivottavasti herättävät kysymyksiä ja kannustavat tietämyksen syventämiseen. Esitys perustuu pääasiassa länsimaisiin teoksiin ja artikkeleihin, joita on täydennetty venäjänkielisillä yleisesityksillä, Maanpuolustuskorkeakoulussa laadituilla tutkielmilla ja muulla aineistolla. Aihepiirin lukuisten tutkijoiden joukosta on erityisesti korostettava yhdysvaltalaisen David Glantzin panosta. Kirjoittaja on voinut tukeutua paljon hänen laajaan tuotantoonsa, jossa on monipuolisesti hyödynnetty myös Neuvostoliitossa ja Venäjällä julkaistua alan kirjallisuutta. Mittavien kokonaisuuksien pelkistämisessä ja sotataidollisten kehityslinjojen havainnollistamisessa on käytetty paljon numerotietoja. Lukuihin on suhtauduttava kriittisesti, sillä niiden luotettavuutta ei ole kaikilta osin ollut mahdollista varmistaa tieteellisen tutkimuksen edellyttämällä tavalla. Tätä ongelmaa ei tekstissä erikseen korosteta, mutta lukijan tulee ottaa se huomioon lukuja käyttäessään.

The L-arginine/nitric oxide/cyclic-GMP pathway apparently mediates the peripheral antihyperalgesic action of fentanyl in rats

There are only a few studies on the molecular mechanisms underlying the peripheral antihyperalgesic effect of opioids. The aim of this study was to investigate the molecular bases of the peripheral antihyperalgesic effect of fentanyl in a model of prostaglandin-induced chemical hyperalgesia. Prostaglandin E2 (1.4 nmol) injected into one hind paw of male Wistar rats (200-250 g, N = 6 in each experimental or control group) pretreated with indomethacin (2.5 mg/kg) potentiated the nocifensive response to formalin (1%) injection made 60 min later. Drugs applied locally 30 min after prostaglandin E2 induced the following effects: fentanyl (0.1-1.0 nmol) caused a dose-dependent reversal of the hyperalgesic state, naloxone (2 nmol) co-injected with fentanyl (1 nmol) completely reversed the antihyperalgesic effect, Nomega-nitro-L-arginine (NOARG, 0.05-0.2 µmol) in combination with fentanyl (1.0 nmol) caused a dose-dependent inhibition of the antihyperalgesic effect of fentanyl, co-administration of L-arginine (0.5 µmol) with NOARG (0.2 µmol) plus fentanyl (1.0 nmol) fully restored the antihyperalgesic effect, and the cyclic-GMP phosphodiesterase inhibitor UK-114,542-27 (5-[2-ethoxy-5-(morpholinylacetyl) phenyl]-1,6-dihydro-1-methyl-3-propyl-7H-pyrazolo [4,3-d]-pyrimidin-7-one methanesulfonate monohydrate; 0.5-2.0 µmol) potentiated a subeffective dose of fentanyl (0.1 nmol) in a dose-dependent manner. However, UK-114,542-27 (2.0 µmol) injected alone did not produce this antihyperalgesic effect. Systemically administered fentanyl (1.0 nmol, sc) did not cause antinociception. Taken together, these results support the view that fentanyl reverses prostaglandin E2-induced hyperalgesia, probably by activating an opioid receptor at the periphery, and furthermore the L-arginine/nitric oxide/cyclic-GMP pathway may mediate this peripheral effect of fentanyl.

Sukellusveneet Suomessa

Sotamuseon perusnäyttely sijaitsee Kruununhaassa Helsingissä ja kesäkaudella auki olevat Sotamuseon Maneesi ja sukellusvene Vesikko Suomenlinnassa. Kesäksi 2013 Sotamuseo avasi Vesikon 70-vuotisjuhlan kunniaksi erikoisnäyttelyn sukellusveneistä keskelle Suomenlinnaa ja tämä julkaisu esittelee näyttelyn sisällön täydennettynä Vesikon kunnostusprojektista vuosina 2010–2013 kertovalla osuudella. Sotamuseo on tehnyt vuosien saatossa lukuisia erikoisnäyttelyitä ja sukellusveneitä, erityisesti sukellusvene Vesikkoa, on näissä näyttelyissä käsitelty useamman kerran. Sukellusveneet Suomessa -näyttelyssä oli kuitenkin ensimmäistä kertaa mahdollisuus tutustua näin laajasti sukellusveneitten toimintaan Suomen lähivesillä muulloinkin kuin toisessa maailmansodassa. Ainutlaatuinen esineistö, josta osa oli ensimmäistä kertaa esillä, toi sotilaan arjen lähemmäksi kuin koskaan. Lisäksi meren pohjasta nostetut esineet toivat koskettavalla tavalla esille sen, mihin tarkoitukseen sukellusveneet on tehty, eli sotaan. Näyttelyssä yhdistyivät sukellusveneveteraanien tarinat, valokuvat eri aikakausilta sekä filmimateriaali siitä miltä meren pohjassa olevat sukellusveneiden hylyt tänä päivänä näyttävät. Sukellusveneet Suomessa -näyttely tarjosi läpileikkauksen sukellusveneiden toiminnasta ja erityisesti Vesikon, ainoan tähän päivään säilyneen suomalaisen sukellusveneen menneisyydestä ja nykytilasta. 8.5.2013–2.3.2014 avoinna olleen näyttelyn sijainti Suomenlinnakeskuksessa ei olisi voinut olla parempi. Keskeinen sijainti Suomenlinnassa on tietenkin tärkeää, mutta ennen kaikkea näyttely oli lähellä paikkoja, joista käsin Suomen sukellusveneet toimivat toisessa maailmansodassa. Kävijä pystyi myös näyttelyyn tutustumisen yhteydessä vierailemaan sukellusvene Vesikolla, joka oli auki touko–elokuun 2013. Harvoin voi sanoa näyttelyn tukeneen näin hyvin yhtä Suomen sotahistorian tunnetuimmista esineistä. Näyttelyssä vieraili sen aukioloaikana yli 20 000 kävijää, joten runsas määrä vierailijoita sai käsityksen sukellusveneitten historiasta. Näyttely on tarkoitus avata uudestaan syksyllä 2016 Forum Marinumissa Turussa, joten se on pian uudestaan yleisön nähtävillä. Näyttelytiimissä olivat mukana suunnittelija Lauri Haavisto, tutkija Riitta Blomgren ja suunnittelija Juha Joutsi. Lisäksi Sotamuseon kokoelmayksikön työntekijät osallistuivat projektiin esineistön valikoimisen kautta. Näyttelyn pystytyksestä vastasivat Haipuu Oy:n Yrjö Haikonen ja Erkki Tikkanen. Puolustusvoimien kuvakeskus tuotti näyttelytaulut ja Maanpuolustuskorkeakoulun kääntäjät vastasivat käännösasusta. Näyttelyn visuaalisen ilmeen suunnittelusta vastasi Lauri Haavisto, tekstit olivat suurelta osin Juha Joutsin ja Riitta Blomgrenin käsialaa. Näyttelyssä nähtyä filmimateriaalia oli saatu käyttöön Badewanne-sukellusryhmältä, joka sukeltaa hylyille Itämeressä. Suomenlinnan Hoitokunta, Museovirasto ja Ehrensvärd-seura olivat myös erinomaisia yhteistyökumppaneita Suomenlinnakeskuksessa. Jo näyttelyn suunnitteluvaiheessa heräsi keskustelu näyttelyjulkaisusta, ja kun näyttelytekstit olivat valmiina neljällä kielellä ja kuvavalinnat tehty, niin nähtiin, että näyttelystä olisi vaivattomasti tehtävissä julkaisu. Suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja venäjäksi tehtävä julkaisu palvelisi myös yleisöä, koska nyt tietoutta sukellusveneistä olisi saatavilla myös muille kuin suomenkielisille kävijöille. Toivon tämän teoksen lukijan saavan julkaisun myötä uutta tietoa sukellusveneitten kiehtovasta historiasta.

Does the correlation between EBNA-1 and p63 expression in breast carcinomas provide a clue to tumorigenesis in Epstein-Barr virus-related breast malignancies?

Several investigators have identified Epstein-Barr virus (EBV) particles in breast carcinomas, a fact that supports a role for EBV in mammary tumorigenesis. The possible mechanism involved in this process is not clear. The present study was carried out in an attempt to determine whether there is a relationship between latent infection with EBV and p53 and p63 expression in breast carcinomas. Immunohistochemistry developed with 3.3-diaminobenzidine tetrahydrochloride was performed in 85 formalin-fixed paraffin-embedded breast carcinomas using anti-EBV EBNA-1, anti-p63, anti-p53, anti-estrogen receptor (ER) and anti-progesterone receptor (PR) antibodies. The cases were selected to represent each of the various histologic types: intraductal carcinoma (N = 12), grade I invasive ductal carcinoma (N = 15), grade II invasive ductal carcinoma (N = 15), grade III invasive ductal carcinoma (N = 15), tubular carcinoma (N = 8), lobular carcinoma (N = 10), and medullary carcinoma (N = 10). The ductal breast carcinomas were graded I, II and III based on the Scarff-Bloom and Richardson grading system modified by Elston and Ellis. One slide containing at least 1000 neoplastic cells was examined in each case. ER, PR, p63, p53 and EBNA-1 were positive in 60, 40, 11.8, 21.2 and 37.6% of carcinomas, respectively. There was a correlation between EBNA-1 and p63 expression (P < 0.001), but not between EBNA-1 and p53 (P = 0.10). These data suggest a possible role for p63 in the mammary tumorigenesis associated with Epstein-Barr virus infection.

An electronic pressure-meter nociception paw test for rats

The objective of the present investigation was to compare the sensitivity of an electronic nociceptive mechanical paw test with classical mechanical tests to quantify the intensity variation of inflammatory nociception. The electronic pressure-meter test consists of inducing the hindpaw flexion reflex by poking the plantar region with a polypropylene pipette tip adapted to a hand-held force transducer. This method was compared with the classical von Frey filaments test and with the rat paw constant pressure test, a modification of the Randall and Selitto test developed by our group. When comparing the three methods, the electronic pressure-meter and the rat paw constant pressure test, but not the von Frey filaments test, detected time vs treatment interactions in prostaglandin E2 (PGE2)-induced hypernociception. Both methods also detected the PGE2-induced hypernociception in dose- (50-400 ng/paw) and time- (1-4 h) dependent manners, and time vs treatment interactions induced by carrageenin (25-400 µg/paw). Furthermore, the electronic pressure-meter test was more sensitive at early times, whereas the constant pressure test was more sensitive at later times. Moreover, the electronic pressure-meter test detected the dose-dependent antinociceptive effect of local indomethacin (30-300 µg/paw) and dipyrone (80-320 µg/paw) on carrageenin- (200 µg/paw) and PGE2- (100 ng/paw) induced hypernociception, respectively, and also detected the ineffectiveness of indomethacin (300 µg) on the effect of PGE2. Our results show that the electronic pressure-meter provides a sensitive, objective and quantitative mechanical nociceptive test that could be useful to characterize new nociceptive inflammatory mediators and also to evaluate new peripheral analgesic substances.