Fabrication and Pseudo-Analog Characteristics of Ta2O5 -Based ReRAM Cell

Memristori on yksi elektroniikan peruskomponenteista vastuksen, kondensaattorin ja kelan lisäksi. Se on passiivinen komponentti, jonka teorian kehitti Leon Chua vuonna 1971. Kesti kuitenkin yli kolmekymmentä vuotta ennen kuin teoria pystyttiin yhdistämään kokeellisiin tuloksiin. Vuonna 2008 Hewlett Packard julkaisi artikkelin, jossa he väittivät valmistaneensa ensimmäisen toimivan memristorin. Memristori eli muistivastus on resistiivinen komponentti, jonka vastusarvoa pystytään muuttamaan. Nimens mukaisesti memristori kykenee myös säilyttämään vastusarvonsa ilman jatkuvaa virtaa ja jännitettä. Tyypillisesti memristorilla on vähintään kaksi vastusarvoa, joista kumpikin pystytään valitsemaan syöttämällä komponentille jännitettä tai virtaa. Tämän vuoksi memristoreita kutsutaankin usein resistiivisiksi kytkimiksi. Resistiivisiä kytkimiä tutkitaan nykyään paljon erityisesti niiden mahdollistaman muistiteknologian takia. Resistiivisistä kytkimistä rakennettua muistia kutsutaan ReRAM-muistiksi (lyhenne sanoista resistive random access memory). ReRAM-muisti on Flash-muistin tapaan haihtumaton muisti, jota voidaan sähköisesti ohjelmoida tai tyhjentää. Flash-muistia käytetään tällä hetkellä esimerkiksi muistitikuissa. ReRAM-muisti mahdollistaa kuitenkin nopeamman ja vähävirtaiseman toiminnan Flashiin verrattuna, joten se on tulevaisuudessa varteenotettava kilpailija markkinoilla. ReRAM-muisti mahdollistaa myös useammin bitin tallentamisen yhteen muistisoluun binäärisen (”0” tai ”1”) toiminnan sijaan. Tyypillisesti ReRAM-muistisolulla on kaksi rajoittavaa vastusarvoa, mutta näiden kahden tilan välille pystytään mahdollisesti ohjelmoimaan useampia tiloja. Muistisoluja voidaan kutsua analogisiksi, jos tilojen määrää ei ole rajoitettu. Analogisilla muistisoluilla olisi mahdollista rakentaa tehokkaasti esimerkiksi neuroverkkoja. Neuroverkoilla pyritään mallintamaan aivojen toimintaa ja suorittamaan tehtäviä, jotka ovat tyypillisesti vaikeita perinteisille tietokoneohjelmille. Neuroverkkoja käytetään esimerkiksi puheentunnistuksessa tai tekoälytoteutuksissa. Tässä diplomityössä tarkastellaan Ta2O5 -perustuvan ReRAM-muistisolun analogista toimintaa pitäen mielessä soveltuvuus neuroverkkoihin. ReRAM-muistisolun valmistus ja mittaustulokset käydään läpi. Muistisolun toiminta on harvoin täysin analogista, koska kahden rajoittavan vastusarvon välillä on usein rajattu määrä tiloja. Tämän vuoksi toimintaa kutsutaan pseudoanalogiseksi. Mittaustulokset osoittavat, että yksittäinen ReRAM-muistisolu kykenee binääriseen toimintaan hyvin. Joiltain osin yksittäinen solu kykenee tallentamaan useampia tiloja, mutta vastusarvoissa on peräkkäisten ohjelmointisyklien välillä suurta vaihtelevuutta, joka hankaloittaa tulkintaa. Valmistettu ReRAM-muistisolu ei sellaisenaan kykene toimimaan pseudoanalogisena muistina, vaan se vaati rinnalleen virtaa rajoittavan komponentin. Myös valmistusprosessin kehittäminen vähentäisi yksittäisen solun toiminnassa esiintyvää varianssia, jolloin sen toiminta muistuttaisi enemmän pseudoanalogista muistia.

Rekisteröimättömät nimimerkit Suomi24-keskustelupalstalla

Tutkielmassani luon kokonaiskuvan Suomi24-keskustelupalstan rekisteröimättömistä nimimerkeistä. Tutkimus avaa ennestään verkonkäyttäjille tuttua mutta tieteelle vielä hyvin tuntematonta kategoriaa. Selvitän, minkälaisia rekisteröimättömät nimimerkit ovat rakenteeltaan ja ortografialtaan, mistä aineksista ne koostuvat ja mitä tehtäviä ne toteuttavat osana verkkokeskustelua. Hypoteesini on, että rekisteröimättömät nimimerkit pohjautuvat usein keskusteluun. Teoriapohjani on nimistöntutkimuksessa. Yhdistän henkilönnimitutkimusta ja nimien funktionaalista analyysia sosiaalisen median tekstilajin, verkkokeskustelun, tutkimukseen. Tuloksia vertaillaan soveltuvilta osin rekisteröidyistä käyttäjänimistä tehtyyn tutkimukseen. Nimistöntutkimuksellisesta lähtökohdastani huolimatta nimimerkkejä ei voi kiistattomasti pitää niminä, sillä monet nimimerkkien ominaisuuksista ovat vieraita nimikategorioille. Tutkielmani yksi tehtävä onkin vastata siihen, ovatko rekisteröimättömät nimimerkit nimiä. Tulosten perusteella Suomi24:n rekisteröimätön nimimerkki on perustapauksessaan suomenkielinen lausemainen kokonaisuus, jonka alkukirjain on pieni. Tutkimus osoittaa Suomi24:n rekisteröimättömien nimimerkkien erittäin kiinteän suhteen keskusteluun, sillä yli puolet nimimerkeistä voi osoittaa jollain tavalla keskusteluun liittyviksi. Nimimerkkien nimisyydestä tulokset antavat kahtalaisen kuvan: osa nimimerkeistä on nimiä ja osa ei. Tämän voi todeta nimien appellatiivista sisältöä ja funktioita tarkastelemalla. Joissain nimimerkeistä nimisyys on häivytetty täysin tekemällä niistä epäitsenäisiä kommentin osia. Niiden ei voi katsoa edustavan nimimerkin lähtökohtaista tarkoitetta eli kommentoivaa henkilöä. Osa nimimerkeistä taas muistuttaa perinteisiä rekisteröityjä käyttäjänimiä, ja niitä saatetaan käyttää samassa asussa kommentista toiseen. Tällöin nimimerkki on luonteeltaan jo hyvin nimimäinen. Aineistonkeruuni aikaan Suomi24:ssä rekisteröimättömien nimimerkkien valinnassa oli huomattavasti vapauksia rekisteröityihin käyttäjänimiin verrattuna. Nykyään molemmissa nimisysteemeissä vallitsevat samat säännöt. Tämä on tarkoittanut itsestään selvästi rekisteröimättömien nimimerkkien muutosta, sillä monet aineistonkeruuni aikaan suositut elementit, kuten välilyönnit ja lukuisat erikoismerkit, on nykyään rajoitettu pois käytöstä. Olisikin kiinnostava tutkia, minkälaisiksi nimimerkit ovat tämän uudistuksen jälkeen muodostuneet. Toisaalta Suomi24:n keskusteluarkistot ulottuvat jopa kymmenen vuoden taa. Alkuaikojen nimimerkkeihin tutustuminen toisi kiinnostavaa tietoa rekisteröimättömien nimimerkkien kehityksestä ja kertoisi mahdollisesti Suomi24:n nimimerkkityyppien iästä ja syntytavoista.

Rekisteröimättömät nimimerkit Suomi24-keskustelupalstalla

Tutkielmassani luon kokonaiskuvan Suomi24-keskustelupalstan rekisteröimättömistä nimimerkeistä. Tutkimus avaa ennestään verkonkäyttäjille tuttua mutta tieteelle vielä hyvin tuntematonta kategoriaa. Selvitän, minkälaisia rekisteröimättömät nimimerkit ovat rakenteeltaan ja ortografialtaan, mistä aineksista ne koostuvat ja mitä tehtäviä ne toteuttavat osana verkkokeskustelua. Hypoteesini on, että rekisteröimättömät nimimerkit pohjautuvat usein keskusteluun. Teoriapohjani on nimistöntutkimuksessa. Yhdistän henkilönnimitutkimusta ja nimien funktionaalista analyysia sosiaalisen median tekstilajin, verkkokeskustelun, tutkimukseen. Tuloksia vertaillaan soveltuvilta osin rekisteröidyistä käyttäjänimistä tehtyyn tutkimukseen. Nimistöntutkimuksellisesta lähtökohdastani huolimatta nimimerkkejä ei voi kiistattomasti pitää niminä, sillä monet nimimerkkien ominaisuuksista ovat vieraita nimikategorioille. Tutkielmani yksi tehtävä onkin vastata siihen, ovatko rekisteröimättömät nimimerkit nimiä. Tulosten perusteella Suomi24:n rekisteröimätön nimimerkki on perustapauksessaan suomenkielinen lausemainen kokonaisuus, jonka alkukirjain on pieni. Tutkimus osoittaa Suomi24:n rekisteröimättömien nimimerkkien erittäin kiinteän suhteen keskusteluun, sillä yli puolet nimimerkeistä voi osoittaa jollain tavalla keskusteluun liittyviksi. Nimimerkkien nimisyydestä tulokset antavat kahtalaisen kuvan: osa nimimerkeistä on nimiä ja osa ei. Tämän voi todeta nimien appellatiivista sisältöä ja funktioita tarkastelemalla. Joissain nimimerkeistä nimisyys on häivytetty täysin tekemällä niistä epäitsenäisiä kommentin osia. Niiden ei voi katsoa edustavan nimimerkin lähtökohtaista tarkoitetta eli kommentoivaa henkilöä. Osa nimimerkeistä taas muistuttaa perinteisiä rekisteröityjä käyttäjänimiä, ja niitä saatetaan käyttää samassa asussa kommentista toiseen. Tällöin nimimerkki on luonteeltaan jo hyvin nimimäinen. Aineistonkeruuni aikaan Suomi24:ssä rekisteröimättömien nimimerkkien valinnassa oli huomattavasti vapauksia rekisteröityihin käyttäjänimiin verrattuna. Nykyään molemmissa nimisysteemeissä vallitsevat samat säännöt. Tämä on tarkoittanut itsestään selvästi rekisteröimättömien nimimerkkien muutosta, sillä monet aineistonkeruuni aikaan suositut elementit, kuten välilyönnit ja lukuisat erikoismerkit, on nykyään rajoitettu pois käytöstä. Olisikin kiinnostava tutkia, minkälaisiksi nimimerkit ovat tämän uudistuksen jälkeen muodostuneet. Toisaalta Suomi24:n keskusteluarkistot ulottuvat jopa kymmenen vuoden taa. Alkuaikojen nimimerkkeihin tutustuminen toisi kiinnostavaa tietoa rekisteröimättömien nimimerkkien kehityksestä ja kertoisi mahdollisesti Suomi24:n nimimerkkityyppien iästä ja syntytavoista.

Valkoinen kattaus – fajanssi-, posliini- ja piiposliinisirpaleita vanhasta Turusta

Tässä tutkielmassa esitellään Turun keskustasta, Aboa Vetus & Ars Nova –museon alueelta arkeologisissa kaivauksissa talteen otetut fajanssi-, posliini- ja piiposliinilöydöt. Tutkimuksen tavoitteena on pyrkiä aineiston pohjalta selvittämään, millaisista esineistä kyseinen aineisto muodostuu, mistä niitä on Turkuun eri aikoina hankittu ja mitä löydöt kertovat asukkaiden sosio-ekonomisesta asemasta ja kulutuskäyttäytymisestä 1600–1800-luvuilla. Tutkimusaineisto koostuu yhteensä 716 löytönumerosta, jotka on otettu talteen alueen kaivauksissa vuosina 1994–2008. Näistä 32 % on fajanssilöytöjä, 15 % posliinia ja loput 53 % piiposliinilöytöjä. Löytöjen analyysi perustui visuaaliseen tarkasteluun, jossa otettiin huomioon astian savimassan väri ja koostumus, lasite ja mahdollinen koristelu. Astiatyyppi pyrittiin selvittämään palan profiilin, kaarevuuden ja muiden määrittävien piirteiden avulla. Löydön ajoitus perustettiin esineen piirteiden vuoksi löydön kontekstitietoihin sekä mahdollisiin tehdasleimoihin ja muihin merkintöihin itse esineessä. Varhaisimmat tunnistetut löydöt ajoittuivat mitä luultavimmin 1600-luvulle ja olivat kiinalaista posliinia sekä hollantilaista fajanssia. Ne kertovat Ruotsin suurvalta-ajan kaukokaupan lisäksi aikansa muoti-ilmiöistä ruokapöydässä. Tutkimuksen keskiöön nousivat kuitenkin pääasiassa 1800-luvulle ajoittuvat piiposliinilöydöt, joita oli yli puolet tutkimusaineistosta. Niiden joukossa on koristeltua ja koristelematonta käyttökeramiikkaa kuten lautasia ja kahviastiaston osia. Esineiden joukosta pystyi tunnistamaan englantilaisia tehtaita sekä monia omana aikanaan laajalle levinneitä koristeaiheita ja –kuvia. Löytöaineisto osoittaa, että Aboa Vetus & Ars Nova -museon alueen asukkaiden kulutusmallit ovat ainakin keramiikan osalta noudattaneet yleiseurooppalaista trendiä 1600–1800–luvuilla. Samalla aineiston kautta pääsee käsiksi tuon ajan varhaiseen keramiikkateollisuuteen. Tutkielma pyrkii osoittamaan, millaisen monipuolisen lähteen myös 1800-luvun piiposliinilöydöt muodostavat arkeologiselle tutkimukselle.

Venäjä takaraivossa – Nato-kysymys eduskunnan ulko- ja turvallisuuspoliittisissa keskusteluissa vaalikaudella 2011–2015

Kylmän sodan päätyttyä Suomelle avautui uusia läntisiä yhteistyönäkymiä. Suomi liittyi sotilaallisesti liittoutumattomana, muttei puolueettomana maana Euroopan unioniin 1.1.1995 ja ryhtyi myös yhteistyöhön Pohjois-Atlantin puolustusliitto Naton kanssa. Yli kaksikymmentävuotisen aktiivisen rauhankumppanuuden aikana Suomi on aina mennyt jonkinlaisella kontribuutiolla mukaan uusiin Naton yhteistyömuotoihin. Turvatakuut tuovaa jäsenyyttä ei ole katsottu aiheelliseksi hakea, vaan Suomi on linjannut varaavansa mahdollisuuden hakea jäsenyyttä tarpeen niin vaatiessa. Tutkielman tarkoituksena on selvittää miten Suomen poliittiset päätöksentekijät, kansanedustajat ja heidän edustamansa puolueet, ovat eduskunnassa vaalikaudella 2011–2015 arvioineet Suomen turvallisuuspoliittista perusratkaisua – liittoutua vai ei. Mitkä ovat olleet koko liittoutumiskeskustelun keskeiset diskurssit eli mistä on keskusteltu, kun on keskusteltu? Millä argumenteilla sotilasliittoon liittymistä, sen ulkopuolella pysyttäytymistä sekä virallisen ns. Nato-option jatkoa kannattaneet ovat perustelleet kantojaan? Tutkimus tarkastelee myös miten Venäjän ja lännen, Naton ja EU:n, suhteiden kiristyminen on vaikuttanut liittoutumisnäkemyksiin. Muuttuivatko päättäjien perustelut aiemmille kannoilleen Ukrainan myötä vai muuttuivatko kannat? Primaariaineistona ovat vaalikaudella käydyt seitsemän ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan keskittynyttä täysistuntokeskustelua. Yli 600 puheenvuoron analysoinnissa on sovellettu aineistolähtöistä lähestymistapaa ja sisällönanalyysiä. Keskusteluaineiston perusteella ulkoisen toimintaympäristön muuttujista keskeisesti näkemyksiin liittoutumisesta ovat vaikuttaneet erilaiset käsitykset siitä, 1) millaiseksi Euroopan ja Itämeren alueen yleinen turvallisuuskehitys sekä erityisesti Venäjän roolin ja länsisuhteen kehitys arvioidaan (Venäjä-diskurssi), ja 2) minkälainen merkitys on pohjoismaisen ja erityisesti Ruotsin kanssa tehtävän puolustusyhteistyön tiivistämisellä (Ruotsi-diskurssi). Myös arviot siitä, 3) millaisia kehitysnäkymiä on EU:n yhteisessä puolustusulottuvuudessa (EU-diskurssi), ja 4) miten Naton rooli sekä kumppanuus kehittyvät (Nato-kumppanuus -diskurssi) ovat vaikuttaneet merkittävästi näkemyksiin. Keskeisin tutkimuspäätelmä on, että lähes kaikki Nato-keskustelun argumentit ja keskusteluteemat kiertyvät lopulta Venäjään. Liittoutumiskeskustelu on siis keskustelua, jossa Suomen valintoja arvioidaan joko ääneen tai verhottuna suhteessa oletettuihin Venäjän pyrkimyksiin, motiiveihin ja mahdollisiin reaktioihin. Ukrainan kriisin myötä vakautta ja jatkuvuutta korostava pragmaattinen "geopoliittinen realismi" nousi keskustelussa yhä hallitsevammaksi näkökulmaksi, ohittaen kansainvälisen yhteisön normistoa ja moraalia korostavan "arvoperustaisen yhteisöllisyyden".