Sotamuistomerkki Suomessa. Voiton ja tappion modaalista sovittelua

Väitöskirjani tarjoaa laajasti tietoa sotamuistomerkeistä koko Suomen alueelta. Työ purkaa suomalaisten sotamuistomerkkien ilmaisutapoja ja modaalisia keinoja, joilla taideteokset sovittelevat voitetun tai hävityn sodan tarinaa ja kokemuksellisia jännitteitä toisiinsa. Suurin osa analyysin kohteena olevista taideteoksista on pystytetty Suomen itsenäisyyden ajalla vapaudenpatsaiksi tai sankarihautojen, taisteluiden ja vakaumuksensa puolesta kuolleiden muistomerkeiksi. Tutkimus painottuu voiton ideologian vaikutukseen sotakuvaston muotoutumisessa. Avainkysymyksiä ovat, miten sotamuistomerkki viestittää poliittis-ideologisia tavoitteita tai miten muistomerkkien figuurien asennot, eleet ja attribuutit välittävät sotatarinan yhteisöllisiä sisältöjä. Tutkimus tarkentuu teosten modaalisiin piirteisiin ja merkityksenmuodostuksen vuorovaikutteisuuteen. Erikoishuomion kohteena ovat aiheiden sisällölliset ristiriidat ja ilmaisun murtumakohdat. Suurten teosmäärien ja aihetyyppien jaottelussa ja analysoimisessa on hyödynnetty ikonografian, kuvaretoriikan ja eleiden tutkimusta. Suomalaisen aineiston vertailukohtina ovat antiikin sotilasaiheinen taide, keskiaikainen Kristuksen kärsimyskuvasto sekä sotamuistomerkkiperinne Saksassa, Ranskassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Amerikan yhdysvalloissa. Sotien muistokultin merkitysten avaamisessa käytetään diskurssianalyysin välineitä. Tutkimus osoittaa, että sotamuistomerkit rakentavat yhteisön turvallisuudentunnetta ja muokkaavat sotilasimagoa maskuliinisten ideaalien ja implisiittisen vihollis- tai vastakuvan varassa. Kansallisen paatoksen ohessa sotamuistomerkit vahvistavat sotilaiden aseveliaatetta ja luovat kuvaa rikkumattomasta yhteishengestä sekä kotirintamasta. Teokset tulkitsevat valmistumisaikansa usein ristiriitaista tunneilmapiiriä ja tulevaisuuden odotuksia sekä neuvottelevat paikallisesta erityisyydestä ja valtakysymyksistä. Veistosten modaaliset keinot suhteessa toimijarooleihin, kuten autonomisuuden korostus, tunteenomainen toiseen tukeutuminen tai sodan velvoitteisiin suuntautuminen perustuvat yleensä figuurien asentoihin. Sen sijaan figuurien eleet ja attribuutit, tärkeimpinä kypärä, ase, univormu ja lumipuku, tarkentavat suuntautumisen tavoitetta ja ideologista sanomaa. Koska sodassa on kyse vaikeasti käsiteltävistä väkivaltakulttuurin ilmiöistä, muistomerkeillä on hämärretty ja muokattu kuvaa historian tapahtumista. Siten teosten välittämät ideat uhrivalmiudesta ja tunteiden hillinnän velvoitteesta auttavat sotatraumojen ja surun kanavoimisessa sekä purkavat tapahtumiin liittyvää häpeää.

The long, small war : kokemukset epäsymmetrisestä sodasta Irakissa vuosina 2003–2008

Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää, miten epäsymmetrinen sodankäynti Irakissa vuosina 2003–2008 vaikutti Yhdysvaltain armeijaan ja merijalkaväkeen. Päätutkimuskysymykseen vas-tataan selvittämällä historian kokemuksien vaikutus siihen miten Irakin sotaan valmistauduttiin. Tarkoituksena on myös selvittää miten epäsymmetrinen sota ilmeni vuosien kuluessa ja miten amerikkalaiset kehittivät varusteita, koulutusta, organisaatioita ja doktriiniaan sodan kuluessa. Lähdeaineistona on käytetty englanninkielistä kirjallisuutta. Suurin osa aineistosta on operaati-oon osallistuneiden sotilaiden ja siviilien kirjoittamia. He ovat kirjoittaneet joko omien koke-muksien pohjalta tai sitten teoksissa on haastateltu tapahtumia todistaneita avainhenkilöitä. Li-säksi on käytetty sotilasammatillisissa lehdissä julkaistuja artikkeleita, asevoimien ohjesääntöjä ja eri puolustushallinnon sekä riippumattomien tutkimuslaitoksien tekemiä raportteja. Opinnäyt-teiden osuus on vähäinen ja haastatteluja ei ole käytetty. Tutkimusmenetelmä on aineistoanalyy-siin perustuva kirjallisuustutkimus. Työssä korostuu lähdekritiikki ja lähteiden vertailu, koska ajoittain lähteissä esitetyt tiedot ovat kirjoittajien omia näkemyksiä historiallisista tapahtumista. Vuonna 2003 alkanut Irakin sota kehittyi vuosia kestäneeksi taisteluksi epäsymmetrisesti toimi-vaa vihollista vastaan. Irakin sodan kynnyksellä operaation suunnittelussa ei huomioitu hyökkä-yksen jälkeistä vakauttamisvaihetta riittävällä tarkkuudella. Seurauksena oli se että Irakin ajau-tumista sekasortoon Baghdadin valtauksen jälkeen ei voitu estää. Liittouman päätös lakkauttaa Irakin omat turvallisuuskoneistot vaikeutti tilannetta entisestään. Vuoden 2003 lopulla Irak oli ajautumassa etnisten ja uskonnollisten ristiriitojen vaikuttamaan kumoukselliseen sotaan. Seu-raavat vuodet Yhdysvallat pyrki viholliskeskeisellä strategialla kukistamaan epäsymmetrisesti toimivat kumoukselliset taistelijat. Keskeisinä tutkielman havaintoina on, että Yhdysvalloilla on paljon kokemusta epäsymmetri-sestä sodankäynnistä. Historian kokemuksista johtuvien asenteiden ja vuonna 2003 vaikuttaneen poliittisen ilmapiirin vuoksi Irakin sodan miehitysvaihetta ei suunniteltu kunnolla. Yhtenäisen strategian puute aiheutti ongelmia sodan alkuvuosina. Tänäkin aikana osa joukoista toteutti on-nistuneesti vastakumouksellisen sodan operaatioita, jotka vaikuttivat uuden doktriinin syntyyn. Doktriinin avaintekijä oli uusi ohjesääntö FM 3-24, jonka opit olivat keskeisessä asemassa vuonna 2007 alkaneissa operaatioissa. Näiden operaatioiden menestyksen taustalla oli monia tekijöitä, mutta myös amerikkalaisten uudenlainen ymmärrys siitä miten taistella epäsymmetri-sesti toimivaa vihollista vastaan. Sotakokemukset synnyttivät uusia varusteita, koulutusta ja organisaatiomuutoksia. Suurin vaikutus on kuitenkin siinä, miten vuoteen 2008 mennessä epä-tavanomaisen sodankäynnin merkitys asevoimien tehtävissä oli noussut aiempaa tärkeämmäksi.

Esikasvin vaikutus viljojen, öljykasvien ja perunan viljelyyn

Tässä oppaassa käsitellään viljelykierrolla saatavia hyötyjä. Viljelykierrolla on suotuisa vaikutus maan rakenteeseen ja se vähentää kasvitautien, rikkakasvien ja tuhoeläinten määrää kasvustoissa. Tarkastelussa kevätöljykasvit, syysviljat, kevätvehnä ja peruna ovat parhaita esikasveja muille viljelyskasveille. Näiden jälkeen viljeltävien kasvien hehtaarisadot nousivat parhaimmillaan yli 500 kg. Öljykasvi esikasvina saattaa parantaa kevätvehnän ja ohran laatua. Säästä johtuvien epävarmuustekijöiden takia on vaikeaa antaa yksiselitteistä ohjeistusta typpilannoituksen vähentämiseksi muiden kuin palkokasvien jälkeen. Tämä opas on osa TEHO Plus -hankkeen tuottamaa materiaalia viljelijöiden ja neuvojien käyttöön, mikä täydentää hankkeen laatimaa Maatilan ympäristökäsikirjaa.

Suomalainen museossa. Museovierailu kokemuksena 1800- ja 1900-lukujen vaihteen suomalaisessa lehdistössä

Tutkin pro gradu -tutkielmassani museossa käymisen kokemusta 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Selvitän, miten vuosien 1890 ja 1910 välillä erilaisissa sanoma- ja aikakauslehdissä julkaistuissa museovierailuja kuvailevissa artikkeleissa museokokemuksista kerrottiin ja minkälaisia asioita kertomuksissa nostettiin esiin. Ammattilaisten näkökulmaa käyttämissäni alkuperäislähteissä edustavat antikvaaristen alojen asiantuntijoiden kirjoitukset Suomen Museo ja Finskt Museum -lehdissä. Maallikoiden tai ”suuren yleisön” näkemyksiä olen tavoitellut laajalevikkisemmistä sanoma- ja aikakauslehdistä. Keskityn museoinstituution historian sijaan museokävijän kokemuksen tarkasteluun. Lähestyn aihetta tilallisuuden käsitteen kautta, mutta sen fyysisten ulottuvuuksien lisäksi pyrin tavoittamaan myös museotilan mentaalisia, sosiaalisia ja yhteiskunnallisia aspekteja. Keskeisen historiallisen taustan tutkimukselleni muodostavat suomalaisen museoalan vakiintumisvaihe 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa sekä laajempi, yleisellä eurooppalaisella tasolla käynnissä ollut modernisaatioprosessi. Suomalainen museokenttä oli 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa vielä vakiintumaton ja museoiden ylläpidon tasoissa oli suuria vaihteluita. Alan ammattilaisten museovierailua ohjasi erityisesti hyvän museon kriteereiden määritteleminen, kun taas maallikoiden kirjoituksissa elämyksellisyys korostui voimakkaammin. Museokokemuksen tilallinen luonne välittyi analysoiduista lehtikirjoituksista selkeästi: museossa toimiminen oli näyttelytilojen ja niiden välittämien menneisyyttä koskevien kertomusten haltuun ottamista. Tässä museokävijä saattoi hyödyntää erilaisia keinoja. Vierailu herätti myös monenlaisia tunteita ja ajatuksia aina hyvin henkilökohtaisista menneisyyden kokemisen tuntemuksista näyttelyn sisällön analyyttiseen pohdintaan. Museotoiminta liittyy kiinteästi 1800- ja 1900-lukujen laajempaan kulttuuriseen liikehdintään. Museokävijä osallistui museoiden asettamiin aatteellisiin tavoitteisiin henkilökohtaisella tasolla, jolloin sellaiset ilmiöt kuten kansallisaate tai edistysusko toteutuivat myös yksittäisen museokäynnin kontekstissa.

Olennaista nuorisotyön taidoista

Kirjallisuusarvostelu

Nuorisotyö muutoksessa? : Katariina Soanjärvi nuorisotyön villin kentän kesyttäjänä

Kirjallisuusarvostelu

Kasvatuksellinen ohjaus itsekasvatukseen

Kirjallisuusarvostelu