Meripelastussovelluksen taktinen käyttö

Meripelastussovellus on operatiivinen tietojärjestelmä, joka on osa RVT:n tietojärjestelmien kokonaisuutta. Tämä tutkielma keskittyi tarkastelemaan Meripelastussovellusta, ja sen käytettävyyttä käyttäjän näkökulmasta. Tutkielma kuuluu meripelastuksen aihepiiriin, ja on muotoutunut Raja- ja merivartiokoulun esittämästä aiheesta ’’Meripelastussovelluksen kehittäminen käyttäjän näkökulmasta ’’ Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka Meripelastussovelluksen taktinen käyttö ottaa huomioon universaalit hyvän operatiivisen tietojärjestelmän periaatteet. Tarkastelun kohteena tutkimuksessa olivat sovelluksen käytännön merivartiotaktiikkaan liittyvät ominaisuudet. Tutkimus ei ota kantaa sovelluksen yksityiskohtaisiin teknisiin ominaisuuksiin. Tutki-mustehtävän pääkysymykseen, miten Meripelastussovellus ottaa huomioon hyvän operatiivisen tietojärjestelmän perusteet, pyrittiin vastaamaan alakysymyksillä miten Meripelastussovelluksen operaattorit kokevat sovelluksen käytettävyyden? ja millainen on hyvä operatiivinen tietojärjestelmä? Tutkielma on luonteeltaan kvalitatiivinen tutkimus. Selvittääkseni Meripelastussovelluksen tämän hetkisen operatiivisen kyvyn, ja sen ominaisuudet operatiivisena tietojärjestelmänä, suoritin neljälletoista Meripelastussovelluksen käyttäjälle puolistrukturoidun teemahaastattelun. Kvalitatiivisuuden ohella tutkimuksessani löytyy kvantitatiivisia elementtejä, liittyen haastattelujen tulosten tulkintaan. Tutkimus on hypoteesiton ja objektiivinen. Haastattelujen tuloksia verrattiin hyvän operatiivisen tietojärjestelmän periaatteisiin. Nämä periaatteet löydettiin tutkimalla hyvän operatiivisen tietojärjestelmän teoriapohjaa. Tämän vertailun lopputulos voidaan kiteyttää seuraavasti: Meripelastussovellus on operatiivisessa käytössä toimintavarma, luotettavaa juridista informaatiota sisältävä, suojausmenetelmiltään tarkoituksenmukainen ja riittävän opiskelun jälkeen helpohko käyttää. Vertailusta käy kuitenkin myös ilmi, että Meripelastussovellus on käyttöjärjestelmältään kankeahko, resurssitiedon ylläpidon näkökulmasta hankala ja integrointiominaisuuksiltaan vähäinen. Sovelluksen reaaliaikainen päivittäminen on sen käyttäjien mielestä liian haasteellista. Osa haastatelluista operaattoreista pitää käytössä olevan Meripelastussovelluksen kehittämistä lähes turhana. Heidän mukaansa kehitystyön tulee tähdätä täyden uuden meripelastukseen käytettävän sovelluksen kehittämiseen. Monet sovelluksen ongelmista (esimerkiksi sen kankeus ja käyttöliittymän epäselvyys) ovat ainoastaan täysin uudella sovelluksella ratkaistavissa. Uuden sovelluksen kehitystyö on käynnissä.

Mielikuvia markkinoimassa? Turkulaisten yläkoulujen tiedotus kuudesluokkalaisten oppilaiden perheille tarkoitetuissa informaatiotilaisuuksissa, koulujen Internet-sivuilla ja esitteissä

Tutkimuksessa tarkastellaan turkulaisten yläkoulujen toimia koulumarkkinoilla sekä selvitetään ja kuvaillaan sitä, mitä tietoa turkulaiset yläkoulut välittävät kuudesluokkalaisten oppilaiden perheille yläkouluvalinnan päätöksenteon tueksi. Tutkimuksen tarkoituksena on saada vastaus siihen, miten ja mitä tietoa yläkouluista kerrotaan, eroavatko kerrotut tiedot eri yläkoulujen välillä ja onko yläkoulujen informoinnissa nähtävissä erilaisia strategioita. Tutkimuksessa tarkastellaan yläkouluista saatavaa tietoa kokonaisvaltaisesti. Päätutkimusaineisto koostuu turkulaisten yläkoulujen informaatiotilaisuuksista havainnoimalla kerätystä materiaalista. Lisäksi tutkimusaineistona on käytetty koulujen Internet-sivuja ja esitteitä. Tutkimuksessa selvisi, että yhteistä yläkoulujen tiedottamiselle oli koulujen yleinen kuvailu muun muassa sijainnin, oppilasmäärien, valinnaisaineiden ja mahdollisten opetuspainotusten osalta. Lisäksi tiedotettiin kouluihin hakeutumisesta. Turun yläkoulujen tiedottamisessa olleita yhteisiä piirteitä oli kuitenkin melko vähän eli toisin sanoen kouluista kerrotut tiedot vaihtelivat melko paljon eri yläkoulujen välillä. Tutkimuksessa muodostin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla neljä erilaista tiedottamisstrategiaa. Tulevaisuus- ja jatko-opintostrategiaan kuuluvien koulujen tiedottamisessa keskeisiä asioita olivat hyvien jatko-opintonäkymien ja kouluvalinnan tärkeyden korostaminen lapsen tulevaisuuden kannalta. Lisäksi strategiassa tuotiin vahvasti esiin koulujen laaja painotetun opetuksen tarjonta. Tieto- ja viestintäteknologiastrategiassa korostettiin koulussa käytössä olevaa nykyaikaista tieto- ja viestintäteknologiaa sekä painotettiin oppimisympäristöjen, mobiilioppimisen ja opetuksen kehittämistä. Taito- ja osaamisstrategiassa puolestaan korostettiin painotetun opetuksen luokkia sekä koulun painotuksiin liittyvää oppilaiden osaamista. Tasa-arvoisen koulun strategiassa kouluista tuotiin esille laaja oppilaskirjo aina erityisoppilaista lähtien. Strategiassa korostettiin oppilaiden tasa-arvoisuutta ja oppilaiden osallistamista sekä sitä, että jokainen oppilas on kouluun tervetullut omana itsenään.

Miehittämättömien lentolaitteiden käyttö Irakin sodassa vuosina 2003–2011

Yhdysvaltojen asevoimat ovat käyttäneet miehittämättömiä lentolaitteita Irakin sodan alusta lähtien. Tutkimuksessa selvitetään, miten ScanEagle, RQ-11 Raven ja MQ-9 Reaper -mallisten miehittämättömien lentolaitteiden teknisiä ominaisuuksia hyödynnettiin Irakin sodassa. Kyseisiä lentolaitemalleja ei ole tutkittu tarkasti aiemmissa tutkimuksissa, minkä takia lentolaitemallit on rajattu tutkielmassa kyseisiin kolmeen malliin. Tutkimuksessa Irakin sotaa tarkastellaan ajanjaksolla 2003–2011. Irakin sota ei ole tutkielman keskiössä, vaan Irakin sotaa sovelletaan tutkimuskenttänä lentolaitteiden tiedustelu- ja tulenkäyttötehtäviä tarkasteltaessa. Tutkimusaihe perustuu sotatekniikan laitoksen ehdottamaan aiheeseen, josta on tehty runsaasti aihetta sivuavia tutkimuksia. Aiemmat tutkimukset ovat vaikuttaneet merkittävästi aiheen rajaukseen erityisesti lentolaitemallien osalta. Tutkimusmenetelmänä käytetään kirjallisuustutkimusta. Tutkielman lähdemateriaali on pääosin englanninkielistä. Tutkimuksessa selvitetään ScanEaglen, RQ-11 Ravenin ja MQ-9 Reaperin tekniset ominaisuudet. Kyseiset miehittämättömät lentolaitteet on suunniteltu erilaisiin taistelutehtäviin, joten niiden teknisiä ominaisuuksia ei verrata keskenään. ScanEagle ja RQ-11 Raven on suunniteltu tiedustelutehtäviin, MQ-9 Reaper puolestaan sekä tiedustelu- että tulenkäyttötehtäviin. Ominaisuuksia havainnollistetaan erilaisilla kuvilla ja taulukoilla. Kunkin kolmen UAV-mallin teknisten ominaisuuksien hyödyntämisen selvittämiseksi tutkimuksessa tarkastellaan lentolaitteiden käyttöä tiedustelu- ja tulenkäyttötehtävissä. Tiedustelutehtäviä tarkasteltaessa teknisten ominaisuuksien keskiössä on sensoritekniikka. Tulenkäyttötehtävissä tarkastelu kohdistuu puolestaan Reaperin asejärjestelmätekniikkaan, Hellfire-ohjuksiin ja GBU-sarjan pommeihin. Lisäksi tutkielmassa selvitetään haasteet ja epäonnistumiset, joita lentolaitteiden käytössä on Irakin sodassa ilmennyt. Teknisten ominaisuuksien hyödyntämistä edellä mainituissa taistelutehtävissä tarkastellaan pääasiassa lentolaitteiden käyttäjien kokemuksiin perustuen. Kaikissa tutkielman UAV-malleissa on erilaiset tekniset ominaisuudet, sillä ne on suunniteltu hieman eri käyttötarkoituksiin. ScanEaglen, Ravenin ja Reaperin teknisiä ominaisuuksia on onnistuttu hyödyntämään tiedustelu- ja tulenkäyttötehtävissä. ScanEagle ja Raven ovat olleet tehokkaita tiedustelutehtävissä sensoritekniikkansa ansiosta. Laitteilla on onnistuttu havaitsemaan vihollisen tärkeitä kohteita ja välittämään näin ollen tilannekuvaa esimerkiksi maassa toimiville joukoille. MQ-9 Reaperillä on puolestaan onnistuttu paikantamaan ja tunnistamaan haluttu kohde sekä tuhoamaan se käyttäen Reaperin asejärjestelmiä. Miehittämättömien lentolaitteiden teknisiä haasteita ovat olleet esimerkiksi häiriöt erilaisten hyötykuormien käytössä, liian heikko rakenne haastavissa olosuhteissa ja sensoreilla tunnistamisen haasteet.

Aktiivisten sonar-järjestelmien käytettävyys Suomen merialueilla

Aktiivisia sonar-järjestelmiä käytetään monipuolisesti vedenalaisen valvonnan, sukellusveneentorjunnan ja miinantorjunnan osana. Itämeren olosuhteet ovat tunnetusti vaikeat aktiivisten sonar-järjestelmien käyttöä ajatellen. Tutkielman tarkoituksena on selvittää millaisia ominaisuuksia niiltä vaaditaan Suomen merialuilla toimittaessa. Tutkielmassa on esitetty vedenalaisen akustiikan perusteet, sonar-tekniikkaa ja Suomen merialueiden olosuhteet. Suomen merialueilta tutkielmassa on selvitetty vesiääniolosuhteet ja pohjan topografia sekä geologia. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kirjallisuustutkimusta. Aineistoa on koostettu Puolustusvoimien oppaista, alan perusteoksista, kirjallisuudesta, Internet tietokannoista ja Ilmatieteenlaitoksen tilastoista. Tutkielman tuloksena luodaan käsitys niistä ominaisuuksista, joita aktiivisilta sonar-järjestelmiltä vaaditaan Suomen merialueilla. Tutkielmassa on tuotettu myös tietoa siitä, mitkä ovat eri merialueiden haasteet sonar-järjestelmien käytön osalta. Tutkielmassa havaitaan tarve runsaille määrälle ominaisuuksia sonar-järjestelmien käytettävyyden nostamiseksi.

Offline-tila web-sovelluksissa

Selainpohjaiset sovellukset ovat yleistyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Samanaikaisesti ympäristö, jossa ihmiset käyttävät sovelluksia, on muuttunut. Nykyään sovelluksia käytetään yhä enenevissä määrin myös mobiililaitteilla, joissa verkkoyhteyden luotettavuus on huomattavasti heikompi kuin työpöytäympäristössä. Verkkoyhteyden toiminta on ehdoton edellytys web- sovelluksen toiminnalle. Kun verkkoyhteyttä ei ole, sovellusta ei useimmiten voi käyttää. Tilanne on käyttäjän kannalta sama myös, jos verkkoyhteyden laatu on hyvin heikko. Tämä uusi käyttöympäristö asettaa web-sovelluksen saavutettavuudelle haasteen, johon sovelluskehittäjien tulisi pystyä vastaamaan uusien teknologioiden avulla ja mahdollisesti sovelluksen arkkitehtuuria muuttamalla. Johdantona aiheeseen kerrotaan mitä hyötyjä offline-tilan tukemisesta on. Selainpohjaiset sovellukset kilpailevat jossain määrin mobiilialustojen natiivisovellusten kanssa. Web-sovelluksia on verrattu natiivisovelluksiin niiltä osin miten ne toimivat offline-tilassa. Pohjustuksena offline-tilan mahdollistavien teknologioiden arvioinnille esitellään Web-sovelluksen arkkitehtuuri yleisellä tasolla. Tässä tutkielmassa on esitelty muutamia offline-tilan asettamia vaatimuksia sovellukselle. Sovelluksen on kyettävä tunnistamaan, onko laitteella internet-yhteyttä. Yhteyden tilan tarkastukseen esitellään muutama vaihtoehto. Käyttäjän luoma tieto on myös tallennettava paikallisesti. Kun käyttäjä luo uutta sisältöä, se pitää tallentaa väliaikaisesti tai pysyvästi selaimeen. Ainakin osa sovelluksessa käsiteltävästä tiedosta pitäisi olla koko ajan saatavilla, käyttäjän internet-yhteyden tilasta riippumatta. Tähän tarkoitukseen selaimissa on nykyään käytettävissä muutamia erityyppisiä tietovarastoja. Kun selain on online-tilassa, sovelluksen tarvitsemat resurssit on tallennettava offline-tilaa varten. Tähän tarkoitukseen on luotu kaksi eri teknologiaa, HTML5 Application cache ja Service worker. Niiden avulla voi toteuttaa selaimen sisäisen välipalvelimen, joka vastaa sovelluksen tekemiin verkkopyyntöihin. Tutkielmassa esitellään näiden teknologioiden toimintaa teknisten määrittelydokumenttien ja verkkoartikkelien pohjalta. Mainittuja teknologoita vertaillaan keskenään toiminnallisten vaatimusten pohjalta. Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että esitellyillä teknologioilla voidaan toteuttaa offline-tuki web-sovellukseen. Service worker osoittautuu paremmaksi vaihtoehdoksi kuin Application cache toiminnallisuudeltaan.

Rannikko-ohjus 2006 -simulaattorijärjestelmän käyttö rannikko-ohjusampujien koulutuksessa

Asejärjestelmien kehittyminen, teknistymisen ja kustannusten nousun vuoksi ovat sotilaskoulutuksessa käytettävät simulaattorit yleistyneet. Simulaattoreilla ja autenttisilla muilla välineillä on mahdollista saavuttaa turvallinen ja kustannustehokas oppimisympäristö. Simulaattorit mahdollistavat harjoittelun sellaisissa sovellutuksissa, jossa harjoittelu ilman simulaattoreita olisi kallista, vaarallista tai jopa mahdotonta. Rannikko-ohjus on puolustusvoimien käytössä oleva ohjusasejärjestelmä, jota käytetään alusten torjuntaan rannikolla ja saaristossa. Rannikko-ohjusjärjestelmä kuuluu samaan tuoteper-heeseen kun Panssaritorjuntaohjus 2000 -järjestelmä. Rannikko-ohjussimulaattori on rannikko-ohjuskoulutuksessa käytettävä simulaattori, jolla simuloidaan rannikko-ohjusasejärjestelmällä ampuminen. Simulaattorissa ampuja voi harjoitella eri tähtäimien, hakupäiden ja erilaisten lentoratojen käyttöä sekä ohjuksen lentovaiheen aikana tapahtuvaa ohjuksen ohjaamiseen liittyviä toimenpiteitä. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa rannikko-ohjussimulaattorin käytöstä rannikko-ohjuskoulutuksessa. Tutkimuksessa keskityttiin tarkastelemaan simulaattorin käyttöä osana rannikko-ohjusampujille annettavaa ampujien koulutusta. Rannikko-ohjusjärjestelmän simulaattoria ei ole tutkittu aikaisemmin. Tutkimuksen päätutkimuskysymyksenä oli miten rannikko-ohjussimulaattoria käytetään rannikko-ohjusasejärjestelmän ampujien koulutuksessa. Tutkimusmenetelminä käytettiin kirjallisuusselvitystä, havainnointia ja teemahaastattelua. Kirjallisuusselvityksellä hankittiin taustatietoa oppimisesta, simulaattoreista ja simulaattori-kouluttamisesta. Havainnoinnilla perehdyttiin rannikko-ohjuskoulutukseen ja teemahaastattelulla haastateltiin järjestelmän kokeneita käyttäjiä simulaattorin koulutuskäyttöä koskevan tiedon keräämiseksi. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että rannikko-ohjussimulaattori on merkittävin koulutusväline rannikko-ohjusampujien koulutuksessa. Simulaattori on ainoa väline, joka mahdollistaa ammuntaan liittyvien toimintojen ja motoristen taitojen harjoittelemista käytännössä. Rannikko-ohjussimulaattoria käytetään siihen tarkoitukseen mihin se on suunniteltu ja se tarjoaa rajoitteistaan huolimatta tehokkaan oppimisympäristön. Ampujien koulutuksen osalta tärkeimmäksi kehityskohdaksi paljastui koulutuksen yhtenäistäminen. Nykyistä koulutusta ohjaavaa virallista koulutusohjelmaa ei ole olemassa. Simulaattorin osalta kehitysmahdollisuudet liittyvät simulaattorin kykyyn mallintaa todellisuutta sekä itse laitteiston kehittämistä käyttäjäystävällisempään muotoon.

Termobaaristen aseiden käyttö

Tutkimus käsittelee termobaaristen aseiden toimintaperiaatteita sekä niiden käyttötarkoituksia. Tutkimusmenetelmänä on kirjallisuustutkimus ja näkökulma on sotatekninen. Tavoitteena on ollut muodostaa selkeä kuva lukijalle miten termobaarinen ase tuottaa vahinkoa sekä miten nykyisiä aseversioita mahdollisesti kannattaa käyttää eri tilanteissa taikka miten minimoida niiden tuhovaikutus. Tutkimus käsittelee ainoastaan Yhdysvaltojen ja Venäjän jalkaväen käyttämiä termobaarisia aseita. Aihetta on aiemmin tarkasteltu Puolustusvoimissa yksittäisissä tutkimusraporteissa, joissa on keskitytty käsittelemään aseteknologiaa enimmäkseen fysikaaliselta kannalta jättäen aseteknologian kehittymisen vaiheet sekä sovellukset vähemmälle huomiolle. Termobaariset aseiden käyttö on lisääntynyt 1980-luvulta lähtien ja Venäjä on edelläkävijä aseteknologian suhteen tällä hetkellä. Yhdysvallat on kuitenkin kehittänyt viime vuosikymmenen aikana aktiivisesti termobaarisia aseitaan saadakseen lisää tuhovoimaa jalkaväen sotilaille. Termobaarinen ase on henkilöstöä vastaan käytettävä lämpö- ja painevaikutteinen räjähdease, joka varsinkin on kaupunkiympäristössä huomattavasti tehokkaampi tuhoalueellaan kuin sirpalevaikutukseen perustuvat aseet, sillä asevaikutukselta on vaikeampi suojautua. Kohteelle tuotetut vahingot ovat vaikeasti hoidettavia, joten asetta käytettäessä tulee olla varma, ettei välittömässä läheisyydessä ole siviilejä. Tutkimuksessa on laskettu turvalliset etäisyydet termobaarisille aseille käyttäen hyödyksi varomääräyksen D 6.1 asettamia vaara-alueita erikokoisille panoksille räjäytettäessä aukealla ja suljetussa tilassa. Lisäksi tutkielmassa on pyritty selvittämään miten paineaallot käyttäytyvät suljetussa tilassa, minkä avulla pyritään ymmärtämään mikä on tehnyt termobaarisista aseista tehokkaan kaupunkiympäristössä. Lopputuloksena oli, että termobaariset aseet ovat tehokkaampia suljetussa tilassa, mikä tarkoittaa aseen olevan tehokkaimmillaan asutuskeskustaisteluissa. Kuitenkin myös metsämaastossa turvallinen etäisyys on suuri, ellei henkilö ole suojautunut millään lailla. Käytetty laskumenetelmä tuottaa omat haasteensa luotettavien tuloksien aikaansaamiseksi, mutta metodi toimii suuntaa antavana tapana havainnollistaa jonkin tietyn aseen tehokkuutta.

Teollisuusjätteen käyttö kiinteytys-stabiloinnin sideaineena ja haitta-aineiden stabiloinnin tehostamisessa

Tässä kanditaatintyössä selvitettiin kuinka erilaiset sideaineseokset soveltuvat raskas-metallien sitomiseen 28 vuorokautta stabiloiduissa näytteistä. Työssä oletettiin teollisten jätefraktioiden käytön tehostavan eräiden metallien, kuten kupari ja sinkki, immobilisointia lievästi pilaantuneista maa-aineksista. Kokeellisessa osassa stabiloitiin Kokkolan satamasta ruopattua sedimenttiä, jonka sinkkipitoisuudet olivat ylittäneet saastuneen sedimentin ohjearvon (≥400 mg/kg). Sedimenttiin lisättiin eri sideaineseoksia ja näytteiden annettiin stabiloitua 28 vuorokautta, minkä jälkeen niistä testattiin liukenevat raskasmetallit muokatulla ravistelutestillä. Eri sideaineseoksilla saatuja tuloksia verrattiin pelkän yleissementin käyttöön. Lisäksi erillisistä näytteistä otettiin pyyhkäisyelektronimikros-koopilla (SEM) kuvia havainnollistamaan stabiloitumista. Näissä näytteissä käytettiin samoja sideaineita kuin tehdyissä kokeissa. Liukoisuustestien tuloksista voidaan huomata näytteissä ongelmalliseksi raskasmetalliksi identifioidun sinkin sitoutuvan parhaiten sementin ja kipsin sekoituksella. Myös tuhkaa sisältävät sideainesekoitukset pienensivät sinkin liukoisuutta verrattuna pelkkään yleis-sementtiin. Jatkotutkimuksissa voitaisiin testata erilaisia sideainesekoituksia betonira-kentamisessa, joilla saadaan ainakin 25 MPa lujuusarvo, pilaantunutta sedimenttiä tai maa-ainesta käyttäen.

Koska internet. Finiittiverbittömän koska X konstruktion syntaksi ja variaatio

Tutkielmassani käsittelen finiittiverbittömän koska X konstruktion variaatiota ja variaation hyväksyttävyyttä. Konstruktiokieliopin näkemysten mukaisesti käsittelen rakennetta itsenäisenä kielen yksikkönä ja tutkin sen rajoja ja suhdetta muihin konstruktioihin. Perustan päätelmäni kahteen toisiaan tukevaan aineistoon: verkosta kerättyyn 400 virkkeen tekstikorpusaineistoon ja kyselytestiaineistoon. Konstruktion prototyyppi on nominatiivimuotoinen lyhyt koska NP, jonka paikka on virkkeen lopussa. Konstruktio on kuitenkin produktiivinen, ja siinä esiintyy paljon variaatiota. Koska-rakenteet muodostavat jatkumon, jonka toisessa päässä ovat prototyyppiset koska NP:t ja toisessa päässä yleiskieliset koska-sivulauseet. Näiden väliin jäävät epäprototyyppiset koska X konstruktiot ja koska X fragmentit. Koska X fragmentit ovat finiittiverbittömiä lausemaisia konstruktioita, joiden verbittömyys on kontekstissaan tunnusmerkitöntä. Kielenkäyttäjät pitävät hyväksyttävimpinä kiteytyneitä konstrukteja. Mitä tutumpi koska X konstruktio on, sitä hyväksyttävämmäksi sen toteumat arvioidaan. Suurin ero on prototyyppisissä koska NP konstrukteissa, joita koska X konstruktiota käyttävät pitävät erittäin luontevina mutta muut kielenkäyttäjät epäkieliopillisina. Koska X konstruktio sopii kielenkäyttäjien mielestä epämuodolliseen tyyliin ja leikillisiin asiayhteyksiin. Konstruktiossa ei ole kyse ellipsistä tai lyhentämisestä, vaan sillä on oma tehtävänsä kielessä. Koska X kantaa omaa merkitystä, joka ei ole välitettävissä muilla rakenteilla. Se ilmaisee ironiaa, jonka ymmärtäminen perustuu kirjoittajan ja vastaanottajan yhteiseen tietoon. Koska X voi myös toimia referoinnin keinona, joka osoittaa väheksyvää suhtautumista referoidun ryhmän tai henkilön perusteluihin.

Myyntiennusteen käyttö, menetelmät ja haasteet osana budjetointia – Kontingenssiteoreettinen tutkimus kahdessa case-yrityksessä.

Turbulentti ja epävakaa ympäristö aiheuttavat nykyään jatkuvasti haasteita yrityksille ennustettaessa seuraavan vuoden myyntiä, joka näkyy vuosittaisen budjetin laatimisessa. Myyntiennustamisen tärkeys ja sen haasteet huomioiden sen tutkimus budjetointikentässä varsinkin kontingenssiteoriaa hyödyntäen on kuitenkin jäänyt vähemmälle huomiolle. Tästä johtuen tavoitteena tutkielmassa on analysoida niitä organisatorisia tekijöitä, jotka vaikuttavat ennustamisen menetelmän valintaan ja asettavat haasteita ennusteiden laadinnalle yritysten budjetoinnissa. Ennustamisen menetelmiä ja haasteita analysoidaan kontingenssiteorian avulla. Tutkielmaan valitut kontingenssit ovat ulkoinen ympäristö, yrityksen koko, organisaatiorakenne, teknologia, strategia ja budjetointimenetelmä. Tutkielmassa on käytetty toiminta-analyyttista tutkimusotetta. Tämän tarkoituksena on muodostaa aiheesta syvällinen käsitys kahden case-yrityksen avulla. Täten tutkimuskysymyksiin etsitään vastauksia aikaisemman teorian ja case-yritysten taloushallintoon kohdistuneiden haastatteluiden avulla. Case-yritykset on valittu yrityksen koon, toimintaympäristön ja budjetointimenetelmän perusteella. Yritykset valittiin keskisuurten ja suurten yritysten ryhmästä, koska on todennäköisempää, että tämän kokoisilla yrityksillä on allokoitu enemmän resursseja ennusteita varten. Lisäksi yritysten tuotannon piti olla herkkä ympäristön aiheuttamille haasteille. Tutkielmaan valitut case-yritykset, Alfa ja Beta, toimivat elintarviketeollisuuden alalla, mutta ne eivät ole kilpailijoita keskenään. Case-yritykset ovat kooltaan keskisuuren ja suuren yrityksen välissä ja toimiala, jossa ne toimivat, on erittäin kilpailtu. Kummassakin yrityksessä on käytössä perinteinen budjetti. Aikaisemman tutkimuksen ja tämän tutkielman tulosten perusteella yrityksen koko, ulkoinen ympäristö ja budjetointimenetelmä vaikuttavat ennustamisen menetelmän valintaan. Strategian vaikutusta menetelmien valintaan on havaittu aikaisemmassa tutkimuksessa, mutta tämän tutkielman case-yrityksissä ei tätä yhteyttä havaittu. Myöskään organisaatiorakenteen ja teknologian yhteyttä ennustamisen menetelmän valintaan ei tutkielmassa todettu. Case-yrityksissä yrityksen koko aiheutti haasteita ennusteille ja ulkoisen ympäristön todettiin vaikuttavan ennusteiden tarkkuuteen negatiivisesti. Lisäksi organisaatiorakenne aiheutti haasteita muun muassa tiedonkulussa ja kommunikoinnissa. Budjetointimenetelmän ja teknologian ei todettu asettavan haasteita.

Kuivikemarkkinoiden analyysi

Hintakilpailu ja muuttuneet maataloussäädökset aiheuttavat kuivikemarkkinoil-le painetta kehittyä. Yleisimpien kuivikkeiden, kuten turpeen ja puukuivikkei-den, saatavuusongelmat ja hinnannousu antavat mahdollisuuden myös muiden kuivikkeiden menestymiselle. Vuosina 2009-2014 Ekovilla Oy oli mukana karjatalouden kuivikekilpailussa paperisilpusta valmistetulla kuivikkeellaan. Yhteistyö markkinointiyrityksen kanssa pakotti hinnan liian korkeaksi, joka vaikutti negatiivisesti tuotteen ky-syntään. Myös pölyävyysongelma oli olemassa. Markkinoilla uskotaan yhä olevan kysyntää kierrätysmateriaalista valmistetulle kuivikkeelle, mikäli hinta saadaan sopivaksi. Ekovillalla kuivikkeen tuotanto-kalusto, markkinointikanavat sekä logistinen verkosto ovat valmiina. Tämän diplomityön avulla selvitetään, miten markkinoille kannattaisi palata ja mitä tulee huomioida. Tutkimuksessa hyödynnetään niin internetiä kuin aiempien asiakkaiden kokemuksia. Asiakashaastatteluissa mielenkiintoa eko-parsikuivikkeeseen on havaittavissa. Erityisesti, jos tuotteen hintaa saadaan laskettua. Aiemmin asiakkaat olivat pää-tyneet tilamaan Ekovillan kuiviketta pääasiassa tilanteessa, jossa muita kuivikkeita ei saanut. Osalle vastanneista pölyävyys oli niin suuri ongelma, että tuotetta ei voitu käyttää. Mutta myös positiivisia kommentteja käytettävyydestä ja erityisesti imukyvystä mainittiin. Mahdollisuudet markkinoille palaamiseen ovat olemassa, mutta markkinointi tulee olemaan haastavaa. Eräs kehityskohde Ekovillalla on kuivikkeen tarjoaminen lemmikkieläin-markkinoille. Tämä vaatisi panostusta tuotteen lisäkehitykseen sekä laite-investointeja. Markkinat eroavat maatiloista huomattavasti muun muassa pakkauskokojen, jakelukanavien ja hinnoittelun osalta.