Teste de Papanicolaou: cobertura em dois inquéritos domiciliários realizados no município de São Paulo em 1987 e em 2001-2002

OBJETIVO: comparar a cobertura da citologia convencional de Papanicolaou em mulheres de 15 a 59 anos entre dois inquéritos domiciliários, relacionando a alguns atributos pessoais e à tendência da mortalidade por câncer de colo do útero. MÉTODOS: analisou-se os dados coletados por meio de dois inquéritos domiciliários, com amostragem complexa, realizados no município de São Paulo nos anos de 1987 e 2001 a 2002. Foram comparadas as respostas autorreferidas de 968 mulheres no primeiro inquérito e 1.125 mulheres no segundo inquérito, na resposta à pergunta sobre a realização "alguma vez na vida" do teste de Papanicolaou, relacionando com faixa etária, cor da pele, situação conjugal, escolaridade e tendência da mortalidade por câncer de colo no período de 1980 a 2007. Foi aplicado o teste exato de Fisher em cada uma das comparações entre as amostras, consideradas como devidas ao acaso as diferenças que ocorreram com probabilidade p>5%. RESULTADOS: do primeiro inquérito para o segundo houve aumento de 24% na realização da citologia convencional de Papanicolaou (de 68,8% para 85%). As maiores variações do aumento de cobertura relacionadas com atributos pessoais das mulheres foram encontradas nas de cor da pele preta, solteiras e de nível de escolaridade mais baixo. Quanto à tendência nas taxas de mortalidade por câncer de colo, não se observou nítida disposição de ascensão e nem de declínio ao longo dos 28 anos estudados (1980 a 2007). CONCLUSÃO: houve aumento no acesso ao exame citológico de Papanicolaou nas mulheres mais vulneráveis. Desde 2001 e 2002, a cobertura de 85% já atingia a recomendação da Organização Mundial da Saúde (OMS), porém sem nítida tendência de declínio nas taxas de mortalidade por câncer de colo nos anos seguintes, indicando que o rastreamento é apenas parte de um programa efetivo e organizado para o controle do câncer do colo, cujo modelo deve garantir a integralidade da atenção à saúde da mulher.

Tehokalastuksen vaikutukset Lappajärvessä : Kalastus elinkeinoksi Lappajärvellä -hankkeen vuosien 2001-2006 seurannan loppuraportti

Lappajärven, Etelä-Pohjanmaan suurimman järven, ekologinen tila on heikentynyt ja se luokitellaan nykyisin tyydyttäväksi. Rehevöityminen, 1990-luvun muikkukato ja yhteiskunnan rakennemuutos ovat vähentäneet kalastajien ja kalansaaliin määrää. Ammattikalastuksen edellytysten parantamiseksi toteutettiin vuosina 2001–2004 ”Kalastus elinkeinoksi Lappajärvellä” – hanke. Hankkeen vaikutuksia kalastoon ja järven ekosysteemiin seurattiin vuosina 2001–2006. Kokonaissaalis vuosina 2001–2004 oli 1655 tonnia (n. 29 kg/ha/vuosi). Vaikka saalistavoitetta (2100 tn) ei täysin saavutettu, oli hankkeella runsaasti myönteisiä, joskin osin vähäisiä tai epävarmoja vaikutuksia järven tilaan ja kalastoon. Kalastajien yksikkösaaliit etenkin kuhan ja isokokoisen ahvenen osalta nousivat hankkeen alussa. Loppuvuosina yksikkösaaliiden kehitys oli osittain ristiriitaista. Ulapan taloudellisesti vähempiarvoinen kalasto, varsinkin kuorekanta harveni selvästi. Muikku puolestaan lisääntyi ja pysyi runsaana. Kuhan ja isokokoisen ahvenen lisääntymistä selittivät pääosin lämpimät kesät ja kuhan onnistuneet istutukset. Petokalat, etenkin kuha, voivat osaltaan säädellä Lappajärven ulapan planktonsyöjäkalojen kantoja ja toisaalta estää särjen siirtymistä ulapalle. Tehokalastuksen loputtua alkoi näkyä merkkejä kalakantojen palautumisesta takaisin kohti lähtötilannetta. Rantavyöhykkeellä hankkeen vaikutukset jäivät selvästi vähäisemmiksi kuin ulapalla. Eläinplankton lisääntyi hieman ylemmissä vesikerroksissa, mutta tilanne alkoi palautua ennalleen hankkeen jälkeen. Sinileväkukinnot vaikuttivat vähentyneen hankkeen aikana, tosin kukintojen voimakas vaihtelu vaikeutti arviointia. Tehokalastus ja vesiensuojelun tehostuminen vähensivät fosforipitoisuuksia, tosin myös vähäsateiset vuodet vaikuttivat vähenemiseen. Pitoisuuksien lasku jatkui hankkeen jälkeen. Hanketta edeltänyt klorofyllipitoisuuksien kasvusuuntaus pysähtyi ja pitoisuustaso vakiintui. Tehokalastus pienensi klorofylli/fosfori-suhdetta ja vähensi sisäistä kuormitusta, mutta vaikutus alkoi heiketä hankkeen loputtua. Typpipitoisuuksiin, veden väriin tai näkösyvyyteen kalastus ei vaikuttanut. Tehokalastuksella voidaan parantaa Lappajärven tilaa, mutta kalastuksen on oltava jatkuvaa. Saalistavoitteeksi voisi riittää n. 20-30 kg/ha vuodessa, mutta samalla on jatkettava ulkoisen kuormituksen vähentämistä. Kalastuksen tulisi kohdistua arvokalojen lisäksi myös vähempiarvoisiin kalalajeihin ja samalla on tuettava petokalakantojen vahvistumista.

Canine papillomatosis: a retrospective study of 24 cases (2001-2011) and immunohistochemical characterization

A retrospective study of 24 cases of papillomas in dogs was performed from January 2001 to March 2011. Additionally, immunohistochemistry (IHC) was used to characterize and evaluate the samples. We found that disease was observed more in mixed breed dogs, ages ranging from 6 months to 10 years (mean 3.1 years), and there was no gender predilection. The main lesion sites were the skin (75%), lips (16.7%), and eyelids (8.3%). Upon histological evaluation, we observed papillary exophytic proliferation of squamous epithelium and papillary endophytic proliferation (inverted) in 87.5% and 12.5% of cases, respectively. The tumors were characterized by spinous layer hyperplasia (87.5%) with koilocytes (70.8%) and intranuclear pale basophilic inclusions bodies (8.3%), prominent granular layer with large amounts of keratohyalin granules (95.8%), and hyperkeratosis in the stratum corneum (100%). Positive immunostaining for Papillomavirus was found in 83.3% of cases, which were distributed between the granular layer and the stratum corneum. These findings indicate the following: that papillomas in dogs are caused by Papillomavirus, the viral cytopathic effect induces epithelial lesions, viral particles are found inside the cell nuclei, and inclusions bodies are rare.

Amerikkalaisten erikoisjoukkojen käyttö Afganistanin sodassa 2001-2003

Tutkimuksessa käsitellään varsin tuoretta konfliktia, jossa on noussut erityisasemaan epäsymmetrinen ja epätavanomainen sodankäynti. Nämä sotimisen muodot ovat relevantteja sodan kuvan kehitykselle ja ovat näin ollen hyviä tutkimuskohteita. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin erikoisjoukkojen käyttöä ja verrattiin sitä ohjesäännöissä määriteltyihin käyttöperiaatteisiin. Tutkimus tehtiin historian näkökulmasta. Tutkimuksen päätutkimuskysymyksenä on: ”Miten amerikkalaisia erikoisjoukkoja käytettiin Afganistanin sodassa vuosina 2001–2003?”. Alatutkimuskysymyksiä ovat: - Miten erikoisjoukkoja käytettiin suhteessa ohjesääntöihin? - Mitä erikoisjoukkoja Afganistanin sodassa käytettiin? - Missä operaatioissa erikoisjoukkoja käytettiin ja millaisissa tehtävissä? - Miten erikoisjoukot toimivat yhteistyössä koalition muiden joukkojen kanssa? - Mitä erikoisjoukkojen käytöllä saavutettiin? Tutkimusmenetelmänä tutkimuksessa käytettiin laadullisia tutkimusmenetelmiä ja kirjallisuusanalyysiä. Lähteinä tutkimuksessa on käytetty aihepiiriä käsittelevää kirjallisuutta, erikoijoukkoja käsitteleviä ohjesääntöjä sekä aihepiiriä koskevia internet-artikkeleita. Tutkimuksessa tarkasteltiin Afganistanissa toimineita erikoisjoukoista muodostettujen erillisosaston toimintaa sodan ensimmäisten vuosien aikana. Operaatioita tarkasteltaessa pääpaino oli erikoisjoukkojen toiminnan kuvaamisessa. Tutkimuksen perusteella nähtiin, että erikoisjoukkojen käyttö noudatti pääsääntöisesti erikoisjoukkojen käyttöperiaatteita, niin kuin ne on määritelty erikoisjoukkojen ja -operaatioiden ohjesäännöissä. Erikoisjoukkoja käytettiin suorissa taistelutehtävissä, maalittamistehtävissä, koulutustehtävissä, tiedustelussa, kontaktien luomisessa sekä taisteluiden taktisessa johtamisessa.

Genetic characterization of dengue virus type 3 isolates in the State of Rio de Janeiro, 2001

The genetic characterization of dengue virus type 3 (DEN-3) strains isolated from autochthonous cases in the State of Rio de Janeiro, Brazil, in 2001 is presented. Restriction site-specific (RSS)-PCR performed on 22 strains classified the Brazilian DEN-3 viruses as subtype C, a subtype that contains viruses from Sri Lanka, India, Africa and recent isolates from Central America. Nucleic acid sequencing (positions 278 to 2550) of one DEN-3 strain confirmed the origin of these strains, since genotype III - classified by sequencing - and RSS-PCR subtype C are correlated. This genetic subtype has been associated with hemorrhagic dengue epidemics and the information provided here could be useful to implement appropriate prevention and control measures.

Use of molecular epidemiology to monitor the nosocomial dissemination of methicillin-resistant Staphylococcus aureus in a University Hospital from 1991 to 2001

Methicillin-resistant Staphylococcus aureus (MRSA) has been the cause of major outbreaks and epidemics among hospitalized patients, with high mortality and morbidity rates. We studied the genomic diversity of MRSA strains isolated from patients with nosocomial infection in a University Hospital from 1991 to 2001. The study consisted of two periods: period I, from 1991 to 1993 and period II from 1995 to 2001. DNA was typed by pulsed-field gel electrophoresis and the similarity among the MRSA strains was determined by cluster analysis. During period I, 73 strains presented five distinctive DNA profiles: A, B, C, D, and E. Profile A was the most frequent DNA pattern and was identified in 55 (75.3%) strains; three closely related and four possibly related profiles were also identified. During period II, 80 (68.8%) of 117 strains showed the same endemic profile A identified during period I, 18 (13.7%) closely related profiles and 18 (13.7%) possibly related profiles and, only one strain presented an unrelated profile. Cluster analysis showed a 96% coefficient of similarity between profile A from period I and profile A from period II, which were considered to be from the same clone. The molecular monitoring of MRSA strains permitted the determination of the clonal dissemination and the maintenance of a dominant endemic strain during a 10-year period and the presence of closely and possibly related patterns for endemic profile A. However, further studies are necessary to improve the understanding of the dissemination of the endemic profile in this hospital.

Molecular epidemiology of type 1 and 2 dengue viruses in Brazil from 1988 to 2001

Dengue is a mosquito-borne viral infection that in recent decades has become a major international public health concern. Epidemic dengue fever reemerged in Brazil in 1981. Since 1990 more than one dengue virus serotype has been circulating in this tropical country and increasing rates of dengue hemorrhagic fever and dengue shock syndrome have been detected every year. Some evidence supports the association between the introduction of a new serotype and/or genotype in a region and the appearance of dengue hemorrhagic fever. In order to study the evolutionary relationships and possible detection of the introduction of new dengue virus genotypes in Brazil in the last years, we analyzed partial nucleotide sequences of 52 Brazilian samples of both dengue type 1 and dengue type 2 isolated from 1988 to 2001 from highly endemic regions. A 240-nucleotide-long sequence from the envelope/nonstructural protein 1 gene junction was used for phylogenetic analysis. After comparing the nucleotide sequences originally obtained in this study to those previously studied by others, and analyzing the phylogenetic trees, we conclude that, after the initial introduction of the currently circulating dengue-1 and dengue-2 genotypes in Brazil, there has been no evidence of introduction of new genotypes since 1988. The increasing number of dengue hemorrhagic fever cases seen in Brazil in the last years is probably associated with secondary infections or with the introduction of new serotypes but not with the introduction of new genotypes.

Sydämen eteisväliseinäaukkojen katetritekniikalla suoritetut sulkemiset TYKS:ssa vuosina 2001-2013

Hemodynaamisesti merkittävien eteisväliseinäaukkojen hoitomuotona on perinteisesti ollut avosydänleikkaus. 1990-luvulla aloitettiin maailmalla katetriteitse tapahtuvat sulut ja TYKS:ssa toiminta aloitettiin helmikuussa 2001. Tämän syventävien opintojen kirjallisen työn tarkoituksena on tarkastella katetriteitse suoritettuja eteisväliseinän aukkojen sulkuja TYKS:ssä aikavälillä 2001-2013. Kyseessä on retrospektiivinen potilasrekisteritutkimus ja tarkastelun kohteena on yhteensä 288 potilasta. Alkuvaiheessa suljettiin pääosin ASD-aukkoja, mutta myöhemmässä vaiheessa enenevässä määrin myös avoimia soikeita ikkunoita. Potilaista naisia oli 60,4 % ja iän mediaani oli 50 vuotta. Sulku onnistui 91,7 %:lla potilaista ja kotiutusvaiheessa ohivirtausta oli todettavissa 6,3 %:lla. Asennettujen sulkulaitteiden halkaisijan mediaani oli 24 mm. Laite irtosi asennuksen jälkeen kolmella potilaalla. Sydämen perforaatioita, eroosio-ongelmia tai iskeemisiä aivotapahtumia ei esiintynyt sulkujen yhteydessä. Punktiokohdan ongelmia ilmeni yhteensä seitsemällä. Toimenpiteen jälkeen esiintyi ohittuvia eteisvärinäkohtauksia vajaalla kymmenellä prosentilla potilaista. TYKS:ssa tapahtuneiden katetrisulkujen onnistumisprosentti ja komplikaatioriski on vastaavalla tasolla muihin keskuksiin verrattaessa. Eteisväliseinäaukkojen katetriteitse tapahtuvat sulkemiset ovat pitkäaikaisten seurantatuloksien valossa osoittautuneet varsin turvallisiksi toimenpiteiksi tarkoin valikoiduille potilasryhmille.

Use of alcohol among the inhabitants of the 107 largest cities in Brazil - 2001

Alcohol is part of the history of humanity, seemingly as a result of countless factors including the easy production of alcoholic beverages in practically all regions of the world. The authors studied aspects of the use of and the dependence on alcohol in Brazil, through a household survey conducted by Centro Brasileiro de Informações sobre Drogas Psicotrópicas (CEBRID). A total of 8,589 interviews were held in 107 of the largest cities in Brazil, all of them with more than 200 thousand inhabitants. The study was planned to gather information within the household environment about a stratified probabilistic sample obtained in three selection phases: 1) the censitaire sectors for each municipality, 2) a systematic randomized sampling, and 3) drafting a respondent by lot in each household to provide information. Approximately 11.2% of the subjects were concerned with their own consumption of alcohol. The signs/symptoms of the syndrome of dependence evident in a greater percentage were the desire to stop or reduce the use of alcohol and to stop or reduce resorting to alcoholic beverages more often than desired, as reported by 14.5 and 9.4% of the respondents, respectively. The regions in Brazil with the highest percentage of dependents were the North (16.3%) and the Northeast (19.9%). According to the estimates obtained in the survey, 5.2% of the teenagers were concerned about the use of alcohol. The estimates obtained in this survey reveal a need to implant specific preventive programs for the problem of alcohol, especially for the very young.