Plant-plant associations and population structure of four woody plant species in a patchy coastal vegetation of Southeastern Brazil

We examined plant population structure and interspecific associations for juveniles and adults of four woody species (Andira legalis (Vell.) Toledo, Clusia hilariana Schltdl., Protium icicariba (DC.) Marchand and Vernonia crotonoides Sch. Bip. ex Baker) in a patchy vegetation on a sandy coastal plain (restinga) in SE - Brazil. We found 101 vegetation patches in a 0.5 ha grid and these were divided into two distinct size classes, with large patches (> 20 m²) containing the majority of adult individuals of the species studied. The most abundant species, P. icicariba (465 individuals) and C. hilariana (312), had actively regenerating populations, whereas A. legalis (20) and V. crotonoides (338) showed evidence of intermittent regeneration. The regeneration niches of the four species differed as did their investment in vegetative reproduction: for instance, 81% of C. hilariana seedlings were found growing inside tank-bromeliads contrasting with only 3% of P. icicariba in this habitat. Additionally, 28% of regenerants of C. hilariana originated vegetatively, contrasting with only 6% for P. icicariba. All significant associations between species found in the study were positive. There was a positive association between adults of C. hilariana and P. icicariba, as well as between adults of C. hilariana and juveniles of both. This suggests that P. icicariba is successfully establishing under the canopy of C. hilariana and highlights the role of C. hilariana in generating vegetation cover that will be later dominated by other woody plant species, as an important process for maintenance of plant diversity in this restinga vegetation.

Vammaisuus hyvinvointivaltiossa. Invalideiksi, vajaamielisiksi tai kehitysvammaisiksi määriteltyjen kansalaisasema suomalaisessa vammaispolitiikassa 1940-luvun taitteesta vuoteen 1987

Tutkimuksessa tarkastellaan vammaisiksi määriteltyjen ihmisten kansalaisasemaa suomalaisessa toisen maailmansodan jälkeisessä vammaispoliittisessa keskustelussa. Analyysissa huomioidaan suomalaisen vammaishuollon molemmista päälinjoista, eli invalidihuollosta sekä vajaamielis- ja kehitysvammahuollosta, käydyt keskustelut. Tutkimuksen aikarajauksena toimii niin kutsuttu invalihuollon kausi, joka ulottui lakisääteisen vammaishuollon tarpeesta 1940-luvun taitteessa virinneestä keskustelusta vuoteen 1987, jolloin säädettiin periaatteiltaan edeltävään lainsäädäntöön verrattuna uudenlainen laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista. Vammaisuuden käsitettä lähestytään tutkimuksessa yhtenä modernin sosiaalipoliittisen lainsäädännön kategorioista, jotka ovat vapauttaneet kansalaisen velvollisuudesta itsensä ja perheensä elättämiseen ja oikeuttaneet hänet toimeentulossaan sosiaaliturvaan. Tutkimuksessa pyritään hahmottamaan millaiseksi tutkimuksen kohteena olevien vammaisten ryhmien kansalaisasema tutkimusajankohtana ymmärrettiin. Tarkastelussa keskitytään kansalaisuuden käsitteen niin kutsuttuun aineellisoikeudelliseen sisältöön analysoimalla tutkimuksen kohteena olevissa keskusteluissa esiintyneitä kansalaisuuden ideaaleja ja käsityksiä kansalaisen ja valtion suhteesta. Tutkimusaihetta lähestytään etsimällä vastausta kysymyksiin 1) Mihin yhteiskunnallisiin ongelmiin invalidihuollosta ja vajaamielis- tai 312 kehitysvammahuollosta käydyissä asiantuntijakeskusteluissa haettiin ratkaisuja? 2) Millaisia tavoitteita huollolle asetettiin? 3) Millaiseksi hahmotettiin huollon kohderyhmien asema ja tehtävät yhteiskunnassa? Analyysissa keskitytään huollosta käydyn asiantuntijakeskustelun tarkasteluun. Tutkimuksen keskeisin lähdeaineisto muodostuu tutkimusajankohdan vammaishuoltoa käsittelevästä lainsäädännöstä, sen valmistelun materiaaleista sekä vammaisjärjestöjen ja muiden alan asiantuntijoiden vammaishuollosta julkisuudessa käymästä keskustelusta. Tutkimuksessa esitetään, että suomalaisen vammaispolitiikan ja vammaisten kansalaisaseman kehityksessä on tutkimusajankohtana erotettavissa kolme vaihetta: 1) 1940–1950-lukujen yhteiskunnan rationalisointia ja sosiaalisten ongelmien vähentämistä painottaneella ennaltaehkäisevän huoltopolitiikan kaudella vammaiset ihmiset hahmotettiin yhteiskunnan reunamilla tai ulkopuolella olevaksi erityisryhmäksi, joka tuli pyrkiä huollon toimenpiteillä integroimaan omalle paikalleen yhteiskunnan kokonaisuuteen. 2) 1960-luvun kuntoutusideaalin laajenemisen kaudella vammaishuollon julkilausutuksi tavoitteeksi omaksuttiin yksilön edun ajaminen. 3) 1970–1980-lukujen normalisaation periaatetta painottaneessa vammaispolitiikassa tavoitteeksi otettiin vammaisille tarkoitettujen erityisjärjestelmien purkaminen sekä vammaisten tasa-arvoisen kansalaisaseman turvaaminen heidän osallistumismahdollisuuksiaan parantavilla tukitoimenpiteillä.

Estradiol decreases iodide uptake by rat thyroid follicular FRTL-5 cells

Estradiol has well-known indirect effects on the thyroid. A direct effect of estradiol on thyroid follicular cells, increasing cell growth and reducing the expression of the sodium-iodide symporter gene, has been recently reported. The aim of the present investigation was to study the effect of estradiol on iodide uptake by thyroid follicular cells, using FRTL-5 cells as a model. Estradiol decreased basal iodide uptake by FRTL-5 cells from control levels of 2.490 ± 0.370 to 2.085 ± 0.364 pmol I-/µg DNA at 1 ng/ml (P<0.02), to 1.970 ± 0.302 pmol I-/µg DNA at 10 ng/ml (P<0.003), and to 2.038 ± 0.389 pmol I-/µg DNA at 100 ng/ml (P<0.02). In addition, 4 ng/ml estradiol decreased iodide uptake induced by 0.02 mIU/ml thyrotropin from 8.678 ± 0.408 to 7.312 ± 0.506 pmol I-/µg DNA (P<0.02). A decrease in iodide uptake by thyroid cells caused by estradiol has not been described previously and may have a role in goiter pathogenesis.

[Kurzrezensionen]

Kirjallisuusarvostelu

[Kurzrezensionen]

Kirjallisuusarvostelu

Effect of the establishment of dominance relationships on cortisol and other metabolic parameters in Nile tilapia (Oreochromis niloticus)

The objective of the present study was to investigate the influence of the establishment of dominance relationships and social stress on plasma cortisol and metabolite levels in Nile tilapia (Oreochromis niloticus). During the 30-day experiment, the fish weighing 236 ± 29 g were kept in individual aquaria, except for two pairings lasting 6 h each. Blood samples were taken from the animals before and after pairing. Display, approach, attack, rebuff, chase flight, and coloration were carried out on days 16 and 30. Activities and behaviors characteristic of the establishment of dominance relationships were described. It was possible to classify all experimental fish (N = 30) as dominant or subordinate. No differences were detected between dominant (N = 15) and subordinate (N = 15) fish during isolation or after pairing in cortisol (isolated: 5.76 ± 0.98 vs 5.42 ± 0.63; paired: 10.94 ± 1.62 vs 11.21 ± 2.45 µg/dl), glucose (isolated: 60.02 ± 4.9 vs 67.85 ± 16.16; paired: 110.44 ± 15.72 vs 136.26 ± 22.46 mg/dl), triglyceride (isolated: 167.87 ± 5.06 vs 185.68 ± 7.24; paired: 210.85 ± 13.40 vs 221.82 ± 12.70 mg/dl) or total protein levels (isolated: 7.01 ± 0.42 vs 6.69 ± 0.59; paired: 9.21 ± 0.62 vs 9.51 ± 0.66 g/dl). However, when isolated (N = 30) and paired (N = 30) tilapia were compared, there were significant differences in cortisol and metabolite levels. The similar response presented by dominant and subordinate tilapia indicates that establishment of dominance relationships was a stressor for both groups.

Hyperhomocystinemia in patients with coronary artery disease

Hyperhomocystinemia has been related to an increased risk of cardiovascular disease in several studies. The C677T polymorphism for the gene that encodes the methylenetetrahydrofolate reductase enzyme (MTHFR) and low plasma folate levels are common causes of hyperhomocystinemia. Due to differences in nutritional patterns and genetic background among different countries, we evaluated the role of hyperhomocystinemia as a coronary artery disease (CAD) risk factor in a Brazilian population. The relation between homocysteine (Hcy) and the extent of CAD, measured by an angiographic score, was determined. A total of 236 patients referred for coronary angiography for clinical reasons were included. CAD was found in 148 (62.7%) patients and 88 subjects had normal or near normal arteries. Patients with CAD had higher Hcy levels [mean (SD)] than those without disease (14 (6.8) vs 12.5 (4.0) µM; P = 0.04). Hyperhomocystinemia (Hcy >17.8 µM) prevalence was higher in the CAD group: 31.1 vs 12.2% (P = 0.01). After adjustment for major risk factors, we found an independent association between hyperhomocystinemia and CAD (OR = 2.48; 95% CI = 1.02-6.14). Patients with a more advanced coronary score had a higher frequency of hyperhomocystinemia and tended to have higher mean Hcy levels. An inverse relation between plasma folate and Hcy levels was found (r = -0.14; P = 0.04). Individuals with the MTHFR C677T polymorphism had a higher prevalence of hyperhomocystinemia than those without the mutated allele. We conclude that hyperhomocystinemia is independently associated with CAD, with a positive association between Hcy level and disease severity.

Luonnonsuojelun uudet mahdollisuudet Pirkanmaalla : Pirkanmaan LUMO-ohjelman 1. vaiheen loppuraportti

Pirkanmaan LUMO-ohjelman tavoitteena on tehdä näkyväksi uudenlaisia luonnonsuojelun toimintatapoja, jotka laajentavat luonnonsuojelun mahdollisuuksia Pirkanmaalla. Ohjelman painopiste on luonnonsuojelun tavoissa, joissa luonnon monimuotoisuutta kehitetään aktiivisin toimenpitein. Niitä ovat esimerkiksi uusympäristöjen hoito ja vihreä infrastruktuuri. Pirkanmaan LUMO-ohjelma toteutettiin laadullisen tapaustutkimuksen menetelmien avulla. Pirkanmaan LUMO-ohjelmassa tarkastellaan yksityiskohtaisesti kuutta tapausta, jotka liittyvät täyttömaa-alueiden ja kiviainesten ottopaikkojen maisemointiin, hulevesirakentamiseen, lehtojen palauttamiseen ja metsien omatoimiseen suojeluun. Tapauksien tarkastelun avulla ohjelmassa muodostetaan käsitys niistä tavoista ja lähestymistavoista, joiden avulla luonnonsuojelun uudenlaisia toiminnan tapoja voidaan edistää. Lisäksi raportissa listataan lyhyesti muita esimerkkejä, joiden avulla luonnon monimuotoisuutta voidaan kehittää aktiivisesti. Pirkanmaan LUMO-ohjelma rahoitettiin Pirkanmaan liiton myöntämänä Euroopan aluekehitysrahaston osarahoittamana projektina (projektikoodi A32866). EAKR- ja valtionrahoituksen lisäksi projektia rahoittivat Pirkanmaan ELY-keskus, Tampereen kaupunki ja Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri. Pirkanmaan LUMO-ohjelman tuottaja oli Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri. Ohjelmatyön toteutti projektipäällikkö, ympäristöpolitiikan tutkija Jere Nieminen. Ohjelmatyö toteutettiin ajalla 1.8.2014 - 31.1.2015.

[Topografičeskaâ karta 1:42000]. XV-39, XV-40, XIV-39, XIV-40, Vyborg. gub.

1:42000.

[Topografičeskaâ karta 1:42000]. XI-39, XI-40, X-39, X-40, Vyborg. i Nûland. gub.

[1:42000].