Rauhanturvaajien koulutuksen kehittyminen vuosina 1956–1969

Suomi haki Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenyyttä jo 1947 Suomen rauhansopimuksen tultua voimaan, mutta jäsenyys hyväksyttiin vasta 1955. Suomi osallistui ensimmäistä kertaa yleiskokouksen toimintaan syksyllä 1956, jolloin ennen varsinaista syysistuntoa pidettiin kaksi kiireellistä kokousta,Miten rauhanturvaajien koulutus Suomessa ja operaatioalueella kehittyi vuosina 1956 - 1969? Alatutkimuskysymyksinä ovat: - Mitkä olivat taustat Suomen osallistumiselle rauhanturvaamiseen 1950- ja 1960-luvuilla? - Miten Yhdistyneiden Kansakuntien Suomen komppaniat oli organisoitu ja miten komppani-at perustettiin vuosina 1956 ja 1957? - Miten Yhdistyneiden Kansakuntien Suomen Komppanioiden koulutus toteutettiin ja mitä koulutus sisälsi? - Miten Yhdistyneiden Kansakuntien Suomen Pataljoonat oli organisoitu ja miten pataljoonat perustettiin vuosina 1964 - 1969? - Miten Yhdistyneiden Kansakuntien Suomen Pataljoonien koulutus toteutettiin ja mitä kou-lutus sisälsi? Koulutuksellisesta näkökulmasta Suomen osallistuminen rauhanturvaamistoimintaan tuntuu yllättä-neen koko organisaation. Ensimmäisen joukon koulutukseen ei olut varauduttu, vaan joukko perus-tettiin kiireisellä aikataululla. Puolustusvoimien vähäinen kiinnostus ei tukenut koulutuksen antamista, vaan osittain rauhanturvaamiseen liittyvät asiat koettiin painolastiksi muutenkin vähäisillä resursseilla toimiville puolustusvoimille. Suezin operaation jälkeen Suomen rauhanturvaamisessa joukoilla tulee kohtuullisen pitkä tauko. Osallistumistauon aikana Suomi aloitti oman rauhanturvaamiskonseptinsa luomisen tiiviissä yhteis-työssä muiden pohjoismaiden kanssa. Pysyvässä valmiudessa olevan pataljoonan oli suunniteltu ole-van valmiudessa vuoden 1964 lopusta eteenpäin. Pitkälle edenneet valmistelut keskeytyvät joukko-pyyntöön Kyprokselle. Kyproksen joukon valmistelussa ei kuitenkaan hyödynnetty pysyväksi suun-nitellun joukon perustamista tai koulutusta. Kyproksen joukkoa lähdettiin kokoamaan Suezin mallin mukaan etsimällä vapaaehtoisia. On kuitenkin huomioitavaa, että Kyprokselle lähdettäessä Suomella oli jo kokemusta operaatioista ja ainakin suhteita muihin rauhanturvaamiseen osallistuviin maihin oli luotu. Ensimmäisen Kyprokselle lähetetyn joukon koulutukseen Suomessa oli panostettu huomatta-vasti enemmän kuin Suezille lähtöön. Merkittävänä koulutuksellinen muutos rauhaturvaajien koulutuksessa on YKSP/ täydennysosaton perustaminen Niinisalon varuskuntaan. Ensimmäisen kerran rauhanturvaajien koulutusta keskitetään samaan paikkaan ja täydennysosasto määrätään orgaaniseksi osaksi Satakunnan Tykistörykmenttiä.Lähempänä 1970-lukua koulutukseen alkaa esiintyä selkeä jatkumo Suomessa annetun ja operaa-tioalueella annetun koulutuksen välillä. Suomessa järjestetyissä koulutus- ja valintatilaisuuksissa 75 prosenttia ajasta kuitenkin käytettiin muihin asioihin kuin koulutukseen. Suomessa koulutettiin edelleen vain perusluennot, perusammunnat ja sulkeisjärjestysharjoituksia. Operaatioalueella keski-tyttiin taistelukoulutukseen, sulkeisjärjestysharjoituksiin ja kieliopintoihin. Rauhanturvaamiskokemusta omaavien henkilöiden käyttäminen hyödyksi on ollut omiaan koulutuk-sen kehittymisessä. YKSK 1 ja YKSK 2 komppanioiden päälliköt toimivat myöhemmin YKSP 1 ja YKSP 2 komentajina. YK-koulutuskeskusta ja sen edeltäjää YKSP/ Täydennysosastoa voidaan pitää rauhanturvaajien koulutusta koordinoivana ja resursseja kokoavana osastona. Operaatiosta ja tarkastusmatkoilta saatu palaute pystyttiin kokoamaan yhteen paikaan ja hyödyntämään seuraavien joukkojen koulu-tuksessa. Operaatioista saatua palautetta voitiin täydentää valinta- ja koulutustilaisuuksista saadulla palautteella. joissa käsiteltiin ensin Suezin ja sitten Unkarin kriisiä. Unkarin kriisissä oli voimakas itä – länsi – asetelma, mutta Suezin kriisissä Suomen ei tarvinnut asettua kummallekaan puolelle. Marraskuussa 1956 hyväksyttiin päätöslauselma ja perustettiin YK:n Lähi-idän valvontajoukko eli United Nations Emergency Force (UNEF). Ensimmäistä kertaa YK:n alainen aseistettu osasto perustettiin rauhan turvaamiseksi kriisialueella. Suomen hallitus vastasi kolme tuntia YK:n pääsihteerin virallisen tiedustelun jälkeen osallistuvansa YK:n Lähi-idän valvontajoukkoon. Suomalainen rauhanturvajoukko osallistui operaatioon vuoden 1956 marraskuusta vuoden 1957 joulukuuhun asti. Suomi päätti kahden puolivuotiskauden jälkeen lopettaa osallistumisensa UNEF - operaatioon. Suomi otti seuraavan kerran osaa, Suezin operaatioita huomattavasti mittavammalla joukolla, Yhdistyneiden Kansakuntien rauhanturvaoperaatioon Kyproksella. United Nations Peacekeeping Force in Cyprus-operaatioon Suomi osallistui vuodesta 1964. Operaatioon lähetettiin suomalainen rauhanturvapataljoona. Suomi jatkoi pataljoonan vahvuisen rauhanturvajoukkonsa pitämistä Kyproksen operaatiossa aina vuoteen 1977. Tutkimuksella on haettu vastausta rauhanturvaajien koulutuksen kehittymiseen vuosina 1956 – 1969. Alakysymyksillä selvitetään konkreettisia muutoksia koulutuksen käytännön toteuttamisessa ja syitä mahdollisin muutoksiin rauhanturvaajien koulutuksessa. Tutkimuksen päätutkimuskysymyksenä on:

Comparative anatomical study of the leg's nerves of Cebus (barbed capuchins) with baboons, chimpanzees and modern humans

The anatomical comparative studies among the primates are important for the investigation of ethology, evolution, taxonomy, and comprehension of tools by hominoids. Especially the anatomical knowledge of Cebus contributes to conservation of the species, and to development of surgical procedures and clinical treatments of these animals, as they frequently are victims of automobile accidents. Recent anatomical studies came to a wrong conclusion regarding behavioral traits of Cebus, ascribed to few data available in previous literature. Therefore, to provide anatomical data and to support the other sciences related to anatomy, and to develop surgical and/or clinical procedures, we described the nerves of the legs of Cebus foccusing on their position and trajectory, as wll as innerved muscles, and compared these results with those of humans and other primates. Eight adult capuchin specimens were used for this study. The anatomical comparative study of the leg's nerves of Cebus demonstrated that, in general, structural organization of the nerves is similar among the four primates analyzed here (Cebus, chimpanzees, baboons and humans), which might be attributed to the fact that the all four primates have similar body structures. However, nerve trajectory and muscles innervation in Cebus was more similar to baboons.

The role of B-mode ultrasonography in the musculoskeletal anatomical evaluation of the cervical region of the dog spine

This study characterized the normal musculoskeletal anatomy of the cervical segment of the spine of dogs by means of B-mode ultrasonography. The objective was to establish the role of B-mode ultrasonography for the anatomical evaluation of the cervical spine segment in dogs, by comparing the ultrasonographic findings with images by computed tomography and magnetic resonance imaging. The ultrasound examination, in transverse and median sagittal sections, allowed to identify a part of the epaxial cervical musculature, the bone surface of the cervical vertebrae and parts of the spinal cord through restricted areas with natural acoustic windows, such as between the atlanto-occipital joint, axis and atlas, and axis and the third cervical vertebra. The images, on transverse and sagittal planes, by low-field magnetic resonance imaging, were superior for the anatomical identification of the structures, due to higher contrast between the different tissues in this modality. Computed tomography showed superiority for bone detailing when compared with ultrasonography. As for magnetic resonance imaging, in addition to the muscles and cervical vertebrae, it is possible to identify the cerebrospinal fluid and differentiate between the nucleus pulposus and annulus fibrosus of the intervertebral discs. Although not the scope of this study, with knowledge of the ultrasonographic anatomy of this region, it is believed that some lesions can be identified, yet in a limited manner, when compared with the information obtained mainly with magnetic resonance imaging. The ultrasound examination presented lower morphology diagnostic value compared with the other modalities.

Spontaneous poisoning by Ricinus communis (Euphorbiaceae) in cattle

The aim of this study is to report cases of spontaneous poisoning of cattle by Ricinus communis (castor beans) in Paraíba, a semiarid region of northeastern Brazil. The cases were observed in 2 herds on neighboring properties in 2013. Clinical signs developed within 6-24 h and consisted of weakness, tachycardia, dyspnea, profuse watery diarrhea, dehydration, depression, instability, cramps, permanent lateral recumbency and death within 48-72 h. Of the 60 cattle at risk, 19 were affected and 14 died. Five fully recovered after the course of 12 days. Three animals were necropsied. The main gross lesions were hemopericardium, hemothorax, pulmonary edema, petechial hemorrhages in the epicardium and endocardium, ecchymoses at the papillary muscles and suffusions on the intercostal muscles. Hemorrhages were also observed in the abdominal cavity, spleen and mucosa of the abomasum and small intestine. The rumen content was liquid with a large amount of castor bean seeds. There were circular, whitish and focally diffuse areas in the liver parenchyma. The main microscopic lesions consisted of multifocal coagulative myocardial necrosis with the presence of mononuclear cell infiltration and varying degrees of bleeding between cardiac muscle fibers. The abomasum and small intestine mucosae and submucosa had mild edema and mononuclear and polymorphonuclear inflammatory cell infiltration. The diagnosis of R. communis was based on the history of plant consumption, clinical signs, pathology of the disease and the presence of large amounts of castor bean seeds in the forestomachs.

Staircase in mammalian muscle without light chain phosphorylation

In disuse atrophied skeletal muscle, the staircase response is virtually absent and light chain phosphorylation does not occur. The purpose of the present study was to determine if staircase could be restored in atrophied muscle with continued absence of myosin light chain phosphorylation, by reducing what appears to be an otherwise enhanced calcium release. Control (untreated) and sham-operated female Sprague-Dawley rats were compared with animals after 2 weeks of complete inactivity induced by tetrodotoxin (TTX) application to the left sciatic nerve. In situ isometric contractile responses of rat gastrocnemius muscle were analyzed before and after administration of dantrolene sodium (DS), a drug which is known to inhibit Ca2+ release in skeletal muscle. Twitch active force (AF) was attenuated by DS from 2.2 ± 0.2 N, 2.7 ± 0.1 N and 2.4 ± 0.2 N to 0.77 ± 0.2 N, 1.05 ± 0.1 N and 1.01 ± 0.2 N in TTX (N = 5), sham (N = 11) and control (N = 7) muscles, respectively. Following dantrolene treatment, 10 s of 10-Hz stimulation increased AF to 1.32 ± 0.2 N, 1.52 ± 0.1 N and 1.45 ± 0.2 N for the TTX, sham and control groups, respectively, demonstrating a positive staircase response. Regulatory light chain (R-LC) phosphorylation was lower for TTX-treated (5.5 ± 5.5%) than for control (26.1 ± 5.3%) and sham (20.0 ± 5%) groups. There was no significant change from resting levels for any of the groups after DS treatment (P = 0.88). This study shows that treatment with dantrolene permits staircase in atrophied muscle as well as control muscle, by a mechanism which appears to be independent of R-LC phosphorylation.

Two research paths for probing the roles of oxygen in metabolic regulation

Tissues such as skeletal and cardiac muscles must sustain very large-scale changes in ATP turnover rate during equally large changes in work. In many skeletal muscles these changes can exceed 100-fold. Examination of a number of cell and whole-organism level systems identifies ATP concentration as a key parameter of the interior milieu that is nearly universally 'homeostatic'; it is common to observe no change in ATP concentration even while change in its turnover rate can increase or decrease by two orders of magnitude or more. A large number of other intermediates of cellular metabolism are also regulated within narrow concentration ranges, but none seemingly as precisely as is [ATP]. In fact, the only other metabolite in aerobic energy metabolism that is seemingly as 'homeostatic' is oxygen - at least in working muscles where myoglobin serves to buffer oxygen concentrations at stable and constant values at work rates up to the aerobic maximum. In contrast to intracellular oxygen concentration, a 1:1 relationship between oxygen delivery and metabolic rate is observed over biologically realistic and large-magnitude changes in work. The central regulatory question is how the oxygen delivery signal is transmitted to the intracellular metabolic machinery. Traditional explanations assume diffusion as the dominant mechanism, while proponents of an ultrastructurally dominated view of the cell assume an intracellular perfusion system to account for the data which have been most perplexing to metabolic biochemistry so far: the striking lack of correlation between changes in pathway reaction rates and changes in concentrations of pathway substrates, including oxygen and pathway intermediates.

Reference values for lung function tests: II. Maximal respiratory pressures and voluntary ventilation

The strength of the respiratory muscles can be evaluated from static measurements (maximal inspiratory and expiratory pressures, MIP and MEP) or inferred from dynamic maneuvers (maximal voluntary ventilation, MVV). Although these data could be suitable for a number of clinical and research applications, no previous studies have provided reference values for such tests using a healthy, randomly selected sample of the adult Brazilian population. With this main purpose, we prospectively evaluated 100 non-smoking subjects (50 males and 50 females), 20 to 80 years old, selected from more than 8,000 individuals. Gender-specific linear prediction equations for MIP, MEP and MVV were developed by multiple regression analysis: age and, secondarily, anthropometric measurements explained up to 56% of the variability of the dependent variables. The most cited previous studies using either Caucasian or non-Caucasian samples systematically underestimated the observed values of MIP (P<0.05). Interestingly, the self-reported level of regular physical activity and maximum aerobic power correlates strongly with both respiratory and peripheral muscular strength (knee extensor peak torque) (P<0.01). Our results, therefore, provide a new frame of reference to evaluate the normalcy of some useful indexes of respiratory muscle strength in Brazilian males and females aged 20 to 80.

Oxidative stress in the latissimus dorsi muscle of diabetic rats

The purpose of the present study was to investigate the effects of experimental diabetes on the oxidant and antioxidant status of latissimus dorsi (LD) muscles of male Wistar rats (220 ± 5 g, N = 11). Short-term (5 days) diabetes was induced by a single injection of streptozotocin (STZ, 50 mg/kg, iv; glycemia >300 mg/dl). LD muscle of STZ-diabetic rats presented higher levels of thiobarbituric acid reactive substances (TBARS) and chemiluminescence (0.36 ± 0.02 nmol/mg protein and 14706 ± 1581 cps/mg protein) than LD muscle of normal rats (0.23 ± 0.04 nmol/mg protein and 7389 ± 1355 cps/mg protein). Diabetes induced a 92% increase in catalase and a 27% increase in glutathione S-transferase activities in LD muscle. Glutathione peroxidase activity was reduced (58%) in STZ-diabetic rats and superoxide dismutase activity was similar in LD muscle of both groups. A positive correlation was obtained between catalase activity and the oxidative stress of LD, as evaluated in terms of TBARS (r = 0.78) and by chemiluminescence (r = 0.89). Catalase activity also correlated inversely with glutathione peroxidase activity (r = 0.79). These data suggest that an increased oxidative stress in LD muscle of diabetic rats may be related to skeletal muscle myopathy.