Tunkeuman hallinta MIG/MAG-hitsauksessa

MIG/MAG-hitsaukselle tyypillinen ominaispiirre, valokaaren itsesäätyvyys, saavutetaan vakiojännitelähdettä käyttämällä. Valokaaren sisäisen säätömekanismin ansiosta kaarenpituus pysyy vakiona, vaikka hitsauspolttimen ja työkappaleen välinen etäisyys vaihtelisi hitsauksen aikana. Vakiojännitelähteen käyttäminen aiheuttaa kuitenkin kaaritehon vaihtelua vapaalankapituuden muuttuessa. Vapaalangan kasvaessa liian pitkäksi kaariteho laskee niin alas, ettei se enää riitä sulattamaan tarpeeksi perusainetta railon kyljissä. Tämän seurauksena hitsausliitokseen syntyy erilaisia liittymävirheitä. Käsinhitsauksessa vapaalangan pituus saattaa polttimen epävakaasta kuljetuksesta johtuen vaihdella erityisesti kokemattomilla hitsaajilla. Mekanisoidussa ja automatisoidussa hitsauksessa railojen mitta- ja muotopoikkeamat aiheuttavat vapaalankapituuden vaihtelua. Poikkeamia syntyy kaikissa hitsausrailojen esivalmistusvaiheissa. Lisäksi lämmöntuonnin aiheuttamat muodonmuutokset kappaleissa lisäävät poikkeamia railonsovituksessa hitsauksen aikana. Ongelma on useimmiten ratkaistavissa railonseurantaa käyttämällä. Railonseurantajärjestelmät ovat kuitenkin kalliita, eivätkä ne toimi luotettavasti kaikissa olosuhteissa. Diplomityössä tutkittiin uutta MIG/MAG-hitsauksen reaaliaikaiseen tunkeuman hallintaan kehitettyä säätöjärjestelmää. Työn tavoitteina olivat säätöjärjestelmän luotettavan toiminnan takaavien reunaehtojen ja kosketussuutinetäisyyden suositusrajojen määrittäminen. Tavoitteiden täyttämiseksi työn kokeellisessa osiossa suoritettiin laaja hitsauskokeiden sarja, jossa hitsattavina materiaaleina käytettiin seostamatonta ja runsasseosteista terästä.

PK-yrityksen investointimalli:robotin hankinnan kannattavuus

Työn tavoitteena oli tutkia robotti-investointia ja muodostaa siitä investointimalli, jossa selvitetään sen aiheuttamat kustannukset ja tuotot investointilaskelmien avulla. Investointimalli tehtiin siten, että sillä pystytään tutkimaan myös tulevia investointihankkeita. Robotti-investointi on luonteeltaan korvausinvestointi, joten sen toteuttamisessa on huomioitu tarkoin sille asetetut vaatimukset. Näiden perusteilla lähdettiin etsimään sopivaa laitetoimittajaa, joka pystyisi täyttämään annetut vaatimukset. Robottiaseman suunnittelu ja kehittäminen tehtiin vahvassa yhteistyössä laitetoimittajien kanssa, joilta saatiin myös tarvittavaa aineistoa teknisistä ominaisuuksista ja käytöstä aiheutuvista kustannuksista. Investoinnin kannattavuutta arvioitiin laskentamallin avulla, jonka tärkeimpinä kannattavuuden mittareina pidettiin takaisinmaksuaikaa ja nykyarvoa. Laskelmien tuloksiin liittyvää epävarmuutta arvioitiin herkkyysanalyysillä, jossa tutkittiin nykyarvon kehitystä eri tapauksissa. Investointia tutkittiin myös muista, kuin taloudellisista näkökulmista, joka vaikutti lopulliseen päätöksentekoon. Investointi muodostui erittäin kannattavaksi.

Jean Aurenche, Pierre Bost et Claude Autant-Lara, auteurs de Douce: genèse d'une pratique scénaristique

A la lumière des archives du fonds Claude Autant-Lara déposé à la Cinémathèque suisse, cet article aborde la naissance d'une collaboration entre le réalisateur et le tandem de scénaristes Jean Aurenche et Pierre Bost, à travers la genèse scénaristique du film Douce (1942-1943). Les discours de réception désignent habituellement "Aurenchébost" comme s'il s'agissait d'un auteur unique avec une méthode de création. Il convient de reconsidérer leur travail dans l'historicité et la contingence des pratiques d'écriture. A ce titre, les documents scénaristiques procèdent à la fois d'une dimension processuelle - un texte en devenir - et une dimension interlocutive - le fruit d'une activité concertée. Cette dernière implique, entre autres, un jeu de formatage et de pagination dans la rédaction de la continuité dialogue et du découpage technique. Enfin, la scénarisation ne se limite pas à des tours d'écriture mais doit être également considérée en termes de rédactions conversationnelles.

Muovien laserhitsaus modernissa optisen kuitukaapelin tuotannossa

Tämän diplomityön päämääränä oli tutkia nykyisen optisen markkinasektorin nykytilaa ja ennakoida mahdollista tulevaa kapasiteetin tarpeen kasvua merkittävän taantumakauden jälkeen. Erityistä huomiota käytettiin kaapelin valmistuksen vaiheisiin ja näitä vastaaviin laitteisiin. Tätä kautta selvitettiin nykyisten markkinoilla toimivien laiteratkaisujen ominaisuudet. Työssä havaittiin kuitukaapeleiden rakenneratkaisujen muuttuvan asennettavuuden parantamisen ja kaapeleiden paremman kestävyyden suuntaan. Näiden muuttuessa tulevat valmistustekniikat ja menetelmät kehittymään vastaamaan uusia ratkaisuja. Laserhitsausmenetelmällä voidaan laajentaa kaapeleiden rakenneratkaisujen ja materiaalivaihtoehtojen valikoimaa perinteisen extruusiotekniikan rinnalle. Työ avaa uusia toteutusmandollisuuksia kaapelinvalmistusprosessiin, sekä antaa pohjaa uusien kaapelirakenteiden tuomiseen globaaleille optisen kuitukaapelin markkinoille.

Runkoverstaan tuotannon läpimenoajan sekä valmistusystävällisyyden kehittäminen

Diplomityö tehtiin kansainväliseen maanalaisia kaivoskoneita toimittavaan yritykseen. Diplomityön tavoitteena oli kartoittaa runkojen läpimenoaikaa robottihitsauksen ja koneistuksen osalta Normet Oy:n hitsaamon tuotannossa. Diplomityön teoriaosassa on esitelty tuotantojärjestelmiä, tuotantotekniikan kehittämisen osa-alueita, valmistusystävällisyyttä, tuotannonohjausta sekä tuotannon mittareita tuottavuuden kehittämisen näkökulmasta. Diplomityön kokeellisessa osassa tehtiin nykyisten tuotantoprosessien tarkat aikaseurannat. Ensisijaisesti koneistuksen kehittämisellä tavoiteltiin asetus- ja sivuaikojen minimointia sekä tuottavampaa lastuamista. Näin ollen uusien työkalujen sekä koneistusinnovaatioiden löytäminen oli avainasemassa kehitystyössä. Robotisoinnin kehittämisessä tärkeintä on tehokkaampien hitsausprosessien hyödyntäminen, laatutekijöiden analysointi sekä robottiystävällisten konstruktioiden käyttöönotto. Case-esimerkissä näitä menetelmiä pyritään esittämään Normetin volyymituote NT100-rungossa.

Titaanisen valkaisutornin korjaussuunnitelma

Tämän työn tarkoituksena on poistaa toistuvasti esiintyneet vauriot titaanisessa valkaisutornissa Kuusankosken paperitehtailla. Vauriot esiintyivät melko pian käyttöönoton jälkeen ja niitä esiintyi toistuvasti jokaisen korjauksen jälkeen. Jatkuvatoimisen prosessin vuoksi käyttökatkokset eivät olleet suotavia. Aikataulu suunnittelulle ja korjaukselle oli erittäin tiukka, jolloin kenttämittauksia ei ollut mahdollista tehdä laskelmien tueksi. Tämän vuoksi tähän työtön parhaiten soveltuvaksi menetelmäksi valittiin FEA. Alkuperäisessä rakenteessa pääsäiliöön oli hitsattu pintatasku, jota käytettiin välisäiliönä varastoimaan suuri määrä vaarallista nestettä. Tämä aiheutti valkaisutornin vaipalle murtumia ja vuotoja sekä suuronnettomuuden riskin koko valkaisutornille. Kuormitustietojen puutteesta johtuen kuormitukset mallinnettiin virtuaalisesti FE-menetelmällä ja analyyttisin keinoin. Kuormitusten suuruudet arvioitiin konservatiivisesti. Tämän työn tärkein oivallus oli määritellä uudelleen pintataskun toiminto siten, että sitä ei enää käytetty nesteen välivarastona, vaan ohjaimena nesteelle. Tämä innovatiivinen ongelmankorjauskonsepti on havaittu onnistuneeksi, koska vaurioita ei ole enää esiintynyt viimeisimmän korjauksen jälkeen.

Lujien terästen hitsauksen kehittäminen

Työn teoriaosuudessa käsitellään lujia hitsattavia teräksiä sekä niiden hitsauksessa huomioitavia erityispiirteitä. Työssä esitellään hitsattavuuden arviointiin kehitettyjä teoreettisia menetelmiä sekä otetaan kantaa hitsauksen suoritustekniikkaan ja lisäainevalintaan. Myös lujien terästen hitsauksessa tyypilliset hitsausvirheet on käsitelty tässä työssä. Työn kokeellisessa osassa selvitettiin metsäteknologian tuotteita valmistavan metalliyrityksen käyttämien lujien terästen hitsattavuus ja hitsauksen esivalmistelujen tarpeellisuus. Kokeelliseen osioon kuului myös sopivan lisäainelangan valinta sekä tarkempaan tarkasteluun valitun esimerkkituotteen hitsien laadun selvittäminen. Tutkimuksissa käytettyjä menetelmiä olivat makro- ja mikrohietutkimus, hitsausliitoksen poikittainen vetokoe, Vickersin kovuuskoe ja murtokoe. Tarkasteluissa peilautuu myös hitsauksen automatisoinnin vaikutukset lujien terästen hitsaukseen. Kokeellisessa osiossa huomattiin nuorrutettujen terästen pehmeneminen liian suurella lämmöntuonnilla. Termomekaanisesti valssatut teräkset ovat paremmin hitsattavissa kuin nuorrutetut ja karkaistut teräkset. Kyseessä olevassa yrityksessä hitsattavien materiaalien paksuudet ovat pääsääntöisesti niin ohuita, ettei korotettua työlämpötilaa tarvita. Alilujat lisäaineet soveltuvat hitsauslisäaineeksi tuotantokäyttöön muutamia tuotekohtaisia poikkeuksia lukuun ottamatta.

ADHD candidate gene (DRD4 exon III) affects inhibitory control in a healthy sample.

Background Dopamine is believed to be a key neurotransmitter in the development of attention-deficit/ hyperactivity disorder (ADHD). Several recent studies point to an association of the dopamine D4 receptor (DRD4) gene and this condition. More specifically, the 7 repeat variant of a variable number of tandem repeats (VNTR) polymorphism in exon III of this gene is suggested to bear a higher risk for ADHD. In the present study, we investigated the role of this polymorphism in the modulation of neurophysiological correlates of response inhibition (Go/Nogo task) in a healthy, high-functioning sample. Results Homozygous 7 repeat carriers showed a tendency for more accurate behavior in the Go/Nogo task compared to homozygous 4 repeat carriers. Moreover, 7 repeat carriers presented an increased nogo-related theta band response together with a reduced go-related beta decrease. Conclusions These data point to improved cognitive functions and prefrontal control in the 7 repeat carriers, probably due to the D4 receptor's modulatory role in prefrontal areas. The results are discussed with respect to previous behavioral data on this polymorphism and animal studies on the impact of the D4 receptor on cognitive functions.

Valmistettavuuden huomioiminen harvesteripään tuotekehitysprosessissa

Työn tavoitteena on tutkia metsäkoneen uuden harvesteripäämallin tuotekehitysprosessia valmistettavuuden näkökulmasta, selvittää tuotekehitysprosessin eri vaiheet sekä pyrkiä löytämään mahdolliset ongelmakohdat ja niihin ratkaisumallit. Työn tilanneella yrityksellä on pitkä historia ja kokemus harvesteripäiden tuotekehityksestä niin tuotteiden kuin tuotannon osalta. Dokumentoitu prosessi kuitenkin on puuttunut ja tämän työn tarkoituksena on tuottaa ko. prosessi valmistettavuuden huomioimisesta harvesteripään tuotekehitysprosessissa. Tutkimuksessa hyödynnetään alan kirjallisuutta ja yrityksen kokemuksia ja laaditaan niiden pohjalta dokumentointi tuotekehitysprosessin tueksi. Tutkimuksen perusteella havaittiin muutoksen hallinnan ja menetelmäsuunnittelun sekä hitsausten aiheuttamien muodonmuutosten olevan prosessin kriittisimpiä tekijöitä.

In Vivo Profiling and Distribution of Known and Novel Phase I and Phase II Metabolites of Efavirenz in Plasma, Urine, and Cerebrospinal Fluid.

Efavirenz (EFV) is principally metabolized by CYP2B6 to 8-hydroxy-efavirenz (8OH-EFV) and to a lesser extent by CYP2A6 to 7-hydroxy-efavirenz (7OH-EFV). So far, most metabolite profile analyses have been restricted to 8OH-EFV, 7OH-EFV, and EFV-N-glucuronide, even though these metabolites represent a minor percentage of EFV metabolites present in vivo. We have performed a quantitative phase I and II metabolite profile analysis by tandem mass spectrometry of plasma, cerebrospinal fluid (CSF), and urine samples in 71 human immunodeficiency virus patients taking efavirenz, prior to and after enzymatic (glucuronidase and sulfatase) hydrolysis. We have shown that phase II metabolites constitute the major part of the known circulating efavirenz species in humans. The 8OH-EFV-glucuronide (gln) and 8OH-EFV-sulfate (identified for the first time) in humans were found to be 64- and 7-fold higher than the parent 8OH-EFV, respectively. In individuals (n = 67) genotyped for CYP2B6, 2A6, and CYP3A metabolic pathways, 8OH-EFV/EFV ratios in plasma were an index of CYP2B6 phenotypic activity (P < 0.0001), which was also reflected by phase II metabolites 8OH-EFV-glucuronide/EFV and 8OH-EFV-sulfate/EFV ratios. Neither EFV nor 8OH-EFV, nor any other considered metabolites in plasma were associated with an increased risk of central nervous system (CNS) toxicity. In CSF, 8OH-EFV levels were not influenced by CYP2B6 genotypes and did not predict CNS toxicity. The phase II metabolites 8OH-EFV-gln, 8OH-EFV-sulfate, and 7OH-EFV-gln were present in CSF at 2- to 9-fold higher concentrations than 8OH-EFV. The potential contribution of known and previously unreported EFV metabolites in CSF to the neuropsychological effects of efavirenz needs to be further examined in larger cohort studies.

Blood pressure reductions following catheter-based renal denervation are not related to improvements in adherence to antihypertensive drugs measured by urine/plasma toxicological analysis.

Renal denervation can reduce blood pressure in patients with uncontrolled hypertension. The adherence to prescribed antihypertensive medication following renal denervation is unknown. This study investigated adherence to prescribed antihypertensive treatment by liquid chromatography-high resolution tandem mass spectrometry in plasma and urine at baseline and 6 months after renal denervation in 100 patients with resistant hypertension, defined as baseline office systolic blood pressure ≥140 mmHg despite treatment with ≥3 antihypertensive agents. At baseline, complete adherence to all prescribed antihypertensive agents was observed in 52 patients, 46 patients were partially adherent, and two patients were completely non-adherent. Baseline office blood pressure was 167/88 ± 19/16 mmHg with a corresponding 24-h blood pressure of 154/86 ± 15/13 mmHg. Renal denervation significantly reduced office and ambulatory blood pressure at 6-month follow-up by 15/5 mmHg (p < 0.001/p < 0.001) and 8/4 mmHg (p < 0.001/p = 0.001), respectively. Mean adherence to prescribed treatment was significantly reduced from 85.0 % at baseline to 80.7 %, 6 months after renal denervation (p = 0.005). The blood pressure decrease was not explained by improvements in adherence following the procedure. Patients not responding to treatment significantly reduced their drug intake following the procedure. Adherence was highest for angiotensin-converting enzyme inhibitors/angiotensin receptor blockers and beta blockers (>90 %) and lowest for vasodilators (21 %). In conclusion, renal denervation can reduce office and ambulatory blood pressure in patients with resistant hypertension despite a significant reduction in adherence to antihypertensive treatment after 6 months.

Integrating quantitative proteomics and metabolomics in a cellular model of diabetic retinopathy

Diabetic retinopathy is the leading cause of visual loss in individuals under the age of 55. Most investigations into the pathogenesis of diabetic retinopathy have been concentrated on the neural retina since this is where clinical lesions are manifested. Recently, however, various abnormalities in the structural and secretory functions of retinal pigment epithelium that are essential for neuroretina survival, have been found in diabetic retinopathy. In this context, here we study the effect of hyperglycemic and hypoxic conditions on the metabolism of a human retinal pigment epithelial cell line (ARPE-19) by integrating quantitative proteomics using tandem mass tagging (TMT), untargeted metabolomics using MS and NMR, and 13C-glucose isotopic labeling for metabolic tracking. We observed a remarkable metabolic diversification under our simulated in vitro hyperglycemic conditions of diabetes, characterized increased flux through polyol pathways and inhibition of the Krebs cycle and oxidative phosphorylation. Importantly, under low oxygen supply RPE cells seem to consume rapidly glycogen storages and stimulate anaerobic glycolysis. Our results therefore pave the way to future scenarios involving new therapeutic strategies addressed to modulating RPE metabolic impairment, with the aim of regulating structural and secretory alterations of RPE. Finally, this study shows the importance of tackling biomedical problems by integrating metabolomic and proteomics results.

High connectivity in a long-lived High-Arctic seabird, the ivory gull Pagophila eburnea

Species may cope with rapid habitat changes by distribution shifts or adaptation to new conditions. A common feature of these responses is that they depend on how the process of dispersal connects populations, both demographically and genetically. We analyzed the genetic structure of a near-threatened high-Arctic seabird, the ivory gull (Pagophila eburnea) in order to infer the connectivity among gull colonies. We analyzed 343 individuals sampled from 16 localities across the circumpolar breeding range of ivory gulls, from northern Russia to the Canadian Arctic. To explore the roles of natal and breeding dispersal, we developed a population genetic model to relate dispersal behavior to the observed genetic structure of worldwide ivory gull populations. Our key finding is the striking genetic homogeneity of ivory gulls across their entire distribution range. The lack of population genetic structure found among colonies, in tandem with independent evidence of movement among colonies, suggests that ongoing effective dispersal is occurring across the Arctic Region. Our results contradict the dispersal patterns generally observed in seabirds where species movement capabilities are often not indicative of dispersal patterns. Model predictions show how natal and breeding dispersal may combine to shape the genetic homogeneity among ivory gull colonies separated by up to 2800 km. Although field data will be key to determine the role of dispersal for the demography of local colonies and refine the respective impacts of natal versus breeding dispersal, conservation planning needs to consider ivory gulls as a genetically homogeneous, Arctic-wide metapopulation effectively connected through dispersal.

Galactofuranose in Mycoplasma mycoides is important for membrane integrity and conceals adhesins but does not contribute to serum resistance.

Mycoplasma mycoides subsp. capri (Mmc) and subsp. mycoides (Mmm) are important ruminant pathogens worldwide causing diseases such as pleuropneumonia, mastitis and septicaemia. They express galactofuranose residues on their surface, but their role in pathogenesis has not yet been determined. The M. mycoides genomes contain up to several copies of the glf gene, which encodes an enzyme catalysing the last step in the synthesis of galactofuranose. We generated a deletion of the glf gene in a strain of Mmc using genome transplantation and tandem repeat endonuclease coupled cleavage (TREC) with yeast as an intermediary host for the genome editing. As expected, the resulting YCp1.1-Δglf strain did not produce the galactofuranose-containing glycans as shown by immunoblots and immuno-electronmicroscopy employing a galactofuranose specific monoclonal antibody. The mutant lacking galactofuranose exhibited a decreased growth rate and a significantly enhanced adhesion to small ruminant cells. The mutant was also 'leaking' as revealed by a β-galactosidase-based assay employing a membrane impermeable substrate. These findings indicate that galactofuranose-containing polysaccharides conceal adhesins and are important for membrane integrity. Unexpectedly, the mutant strain showed increased serum resistance.

Urinary di-(2-ethylhexyl) phthalate metabolites for detecting transfusion of autologous blood stored in plasticizer-free bags.

BACKGROUND: Autologous blood transfusion (ABT) efficiently increases sport performance and is the most challenging doping method to detect. Current methods for detecting this practice center on the plasticizer di(2-ethlyhexyl) phthalate (DEHP), which enters the stored blood from blood bags. Quantification of this plasticizer and its metabolites in urine can detect the transfusion of autologous blood stored in these bags. However, DEHP-free blood bags are available on the market, including n-butyryl-tri-(n-hexyl)-citrate (BTHC) blood bags. Athletes may shift to using such bags to avoid the detection of urinary DEHP metabolites. STUDY DESIGN AND METHODS: A clinical randomized double-blinded two-phase study was conducted of healthy male volunteers who underwent ABT using DEHP-containing or BTHC blood bags. All subjects received a saline injection for the control phase and a blood donation followed by ABT 36 days later. Kinetic excretion of five urinary DEHP metabolites was quantified with liquid chromatography coupled with tandem mass spectrometry. RESULTS: Surprisingly, considerable levels of urinary DEHP metabolites were observed up to 1 day after blood transfusion with BTHC blood bags. The long-term metabolites mono-(2-ethyl-5-carboxypentyl) phthalate and mono-(2-carboxymethylhexyl) phthalate were the most sensitive biomarkers to detect ABT with BTHC blood bags. Levels of DEHP were high in BTHC bags (6.6%), the tubing in the transfusion kit (25.2%), and the white blood cell filter (22.3%). CONCLUSIONS: The BTHC bag contained DEHP, despite being labeled DEHP-free. Urinary DEHP metabolite measurement is a cost-effective way to detect ABT in the antidoping field even when BTHC bags are used for blood storage.