Kliininen neuropsykiatria

Kirjallisuusarvostelu

Työhyvinvointi strategisena osana yrityksen liiketoimintaa

Tutkimus käsittelee yrityksen työhyvinvointitoiminnan kokonaisuutta strategisesta näkökulmasta. Työhyvinvointi on käsitteenä ajankohtainen ja puhuttava aihe niin yhteiskunnan kuin yrityksenkin näkökulmasta. Tästä huolimatta työhyvinvointi ei ole vielä erityisen tunnettu aihe strategisena toimintona. Tutkimuksella pyritään lisäämään tietämystä strategisen työhyvinvoinnin kokonaisuudesta sekä kartoittamaan yrityksen suorituskykyä tukevia työhyvinvoinnin ominaisuuksia. Näiden selvittämiseksi tutkimuksessa kartoitettiin kahden case yrityksen työhyvinvointitoiminnan tilaa sekä tarkasteltiin työhyvinvointitoiminnan systematisoinnin mahdollisia yhteyksiä yrityksen suorituskykyyn. Lisäksi tarkasteltiin yhteyksiä työhyvinvoinnin ja strategisen henkilöstöjohtamisen välillä. Tutkimuksen tavoitteena on havainnollistaa strategisen työhyvinvointitoiminnan sisältöä. Tutkimus on ekstensiivinen kahden tapauksen case -tutkimus, jossa on käytetty sekä laadullista että tilastollista aineistoa. Laadullinen aineisto kerättiin teemahaastatteluilla sekä kartoittamalla case yritysten työhyvinvointidokumentteja. Tilastollinen aineisto koostuu case yritysten luovuttamista työhyvinvointimittareista. Tilastollinen aineisto on yrityksien itsensä koostamaa. Case yritysten kartoituksessa ilmeni niiden työhyvinvointirakenteiden erilaisuus samasta toimialasta huolimatta. Koska työhyvinvointi ei ole toimialasta riippuvaista, havaittiin työorganisaatiolla itsellään ja työhyvinvointitoiminnan systematisoinnilla olevan suuri merkitys työyhteisön hyvinvointiin. Työhyvinvoinnin selkeällä vastuunjaolla havaittiin myös olevan vaikutusta toiminnan kehitykseen. Esimiesten rooli ja työhyvinvointijohtamisen jalkauttaminen nähtiin tärkeänä hyvinvoinnin edistäjänä ja mahdollistajana. Huolestuttavana asiana ilmeni henkisen ja psyykkisen hyvinvoinnin alueiden puutteellinen panostus. Case yritysten työhyvinvointitoiminnan systematisoinnilla oli havaittavissa mahdollisia yhteyksiä yritysten suorituskykyyn. Case yritysten kaltaisissa isoissa yrityksissä kustannusvaikutukset ovat merkittäviä. Nämä jäivät kuitenkin pääasiassa spekuloinnin tasolle, sillä työhyvinvoinnin toimenpiteiden vaikutukset ovat nähtävissä pidemmällä aikavälillä kuin saadusta aineistosta oli mahdollista johtaa. Ollakseen strategista ja liiketoiminnallista suorituskykyä tukevaa toimintaa, työhyvinvoinnin tulisi rakentua osallistaen jokaisen työyhteisön jäsenen kaikilla organisaatiotasoilla sekä tullen kiinteäksi osaksi työarkea. Tutkimustuloksia voi hyödyntää hahmottamaan ja kehittämään yrityksen liiketoiminnallista suorituskykyä tukevaa työhyvinvointitoimintaa.

Mikä motivoi jatkamaan työelämässä eläkeiän jälkeen? : Työuran jatkamiseen ohjaava sisäinen ja ulkoinen motivaatio itsesäätelyn kautta tarkasteltuna

Suomessa käsillä oleva suurten ikäluokkien eläköityminen ja tämän mukanaan tuomat vaikutukset ovat saaneet kiinnostuksen kohdistumaan työurien pidentämiseen. Tämän tutkimuksen tarkoitus on ottaa kantaa tähän ajankohtaiseen keskusteluun tuomalla esiin motivaatiotekijöitä ja syitä työuran jatkamiselle yli varsinaisen eläkeiän. Varsinainen tutkimuskysymys on, mikä motivoi työntekijöitä jatkamaan työelämässä varsinaisen eläkeiän jälkeen? Näitä tekijöitä lähdetään selvittämään teoreettisen viitekehyksen avulla, jossa on yhdistetty sisäisen ja ulkoisen motivaation teoriat sekä itsesäätelyteoria. Itsesäätelyteorian mukaan henkilön tullessa eläkeikään, hän kohtaa muutostilanteen, josta selvitäkseen hänen täytyy sopeutua tilanteeseen muodostamalla itselleen asenne, tavoite, motivaatio ja lähteä toimimaan näitä kohti. Tähän prosessiin vaikuttavat yksilölliset ja tilannesidonnaiset tekijät. Sisäinen ja ulkoinen motivaatio ovat taas motivaation erilaisia ilmenemismuotoja. Ensimmäinen on tyypillisesti sellaista, jossa henkilö motivoituu vain työn tai tehtävän itsensä vuoksi ilman erotettavissa olevien palkkioiden kannustin vaikutusta. Jälkimmäinen nähdään motivaationa, jossa ulkoiset palkkiot, kuten raha, ovat hyvin merkittävässä roolissa motivaation synnyssä. Tulokset on jaoteltu teoreettiseen viitekehykseen peilaten toisaalta yksilöllisiin ja sisäisiin tekijöihin ja toisaalta ulkoisiin ja tilannesidonnaisiin tekijöihin. Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä. Käyttäen narratiivisuutta ja teemoittelua apuna aineiston tulkinnassa ja analysoinnissa. Tutkimusaineisto koostuu 12-osaisen televisiosarjan jaksoista ja neljästä haastattelusta. Aineistosta on teema-analyysin avulla poimittu esiin kahdeksan pääteemaa. Nämä kahdeksan pääteemaa nähdään tuloksina ja syinä, jotka jakautuvat tasan sisäisiin ja yksilöllisiin sekä ulkoisiin ja tilannesidonnaisiin tekijöihin. Nämä teemat ovat työ itsessään, oma asenne ja muut henkilökohtaiset mieltymykset, kelpoisuuden ja tarpeellisuuden tunne, sosiaalisten suhteiden merkitys, terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät tekijät, elämäntilanne ja perhe, työnantajan suhtautuminen ja yleinen yhteiskunnallinen mielipide sekä taloudelliset tekijät. Näiden tekijöiden alta löytyi vielä useampia yksittäisiä motiiveja ja syitä työuran jatkamiselle, joista nämä teemat muodostuivat. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että eläkeiän ylittäneiden henkilöiden motivaatioon ja haluun jatkaa työelämässä pidempään vaikuttavat eniten sisäiset syyt ja motiivit. Rahallisten tekijöiden vaikutus työuran jatkamispäätökseen osoittautui tutkimuksessa hyvin vähäiseksi. Jatkotutkimuksessa voitaisiin tehdä vertailevaa tutkimusta käyttäen aineistona sellaisia henkilöitä, jotka eivät ole jatkaneet työuraansa tai toisaalta vertailla motivaatiotekijöitä ja niissä tapahtuvia muutoksia uran eri vaiheissa.

Open repositories of past, present and future

Presentation at the Nordic Perspectives on Open Access and Open Science seminar, Helsinki, October 15, 2013

Häivemateriaalit ja -rakenteet lentokoneissa

Häiveteknologian osuus sotilaslentokoneiden kehityksessä on kasvanut viime vuosikymmenten aikana merkittävästi, ja tuoreimmat valmistuneet sekä valmisteilla olevat lentokoneet hyödyntävätkin erilaisin keinoin häivetekniikkaa. Häivelentokoneet eivät ole pelkästään enää Yhdysvaltojen yksinoikeus, vaan erilaisia häivelentokoneita on suunnitteilla eripuolilla maailmaa, esimerkiksi Venäjällä ja Kiinassa. Tutkielmassa tarkastellaan tutkavaimennusmateriaaleja ja -rakenteita, niiden fysikaalisia perusteita ja käyttöä sotilaslentokoneissa. Vaimentavat materiaalit ja rakenteet ovat siitä syystä merkittävässä asemassa häivetekniikasta puhuttaessa, koska ne luovat lopullisen eron tutkapoikkipinta-alan näkökulmasta hyvin muotoiltujen lentokoneiden välille. Tutkielman päätutkimuskysymys on, miten materiaaleilla ja rakenteilla voidaan vaikuttaa lentokoneen häiveominaisuuksiin. Alatutkimuskysymykset puolestaan ovat seuraavat: Mitä ovat aktiivinen ja passiivinen häivetekniikka? Miten häivelentokoneessa häiveominaisuudet on toteutettu? Tutkimusmenetelmänä käytetään kvalitatiivista kirjallisuustutkimusta, jonka lähdeaineisto on peräisin julkisista lähteistä (kirjat ja internet-lähteet). Vaimentavat rakenteet tulevat kasvattamaan osuuttaan lentokoneiden häiveominaisuuksista, koska ne mahdollistavat laajalla taajuuskaistalla vaimennuksen ilman, että koneen paino kärsii samanaikaisesti. Vaimentavien materiaalien käyttö puolestaan on vähentymässä, koska teknologian kehityksen myötä lentokoneiden rungon liitoksista on tullut lähes aukottomia, mikä vähentää tutkasäteiden heijastuksia. Tästä seuraa se, että vaimentavilla materiaaleilla ei tarvitse enää torjua väljästä kokoamisesta aiheutuneita heijastuksia, jotka kasvattavat kohteen tutkapoikkipinta-alaa. Uusia innovaatioita häivetekniikan alueella on syntynyt teknisen kehityksen myötä, esimerkiksi älykkäät materiaalit, nanoputket ja plasma stealth. Näiden vaikutukset lentokoneiden häiveominaisuuksiin tulevat selviämään vasta tulevaisuudessa, koska niiden julkiset sovellukset ovat vielä vähäiset. Häiveominaisuuksilla saavutettu hyöty joudutaan punnitsemaan koneen huoltoihin kuluvan ajan suhteen, koska etenkin tutkavaimennusmateriaalit tarvitsevat paljon huoltoa, jotta niiden vaimentavat ominaisuudet säilyisivät. Uusimmissa häivelentokoneissa tutkavaimennusmateriaalien määrää onkin juuri tästä syystä pyritty minimoimaan. Tutkavaimennusrakenteet eivät altistu vaimentavien materiaalien tavoin kulumiselle, jolloin ne eivät tarvitse yhtä paljon huoltoa.

Häivehävittäjän torjunta nykyaikaisella torjuntahävittäjällä

Sotilasilmailun viimeisintä kehitystä edustavat häivehävittäjät, joissa pyritään häiveominaisuuksia sekä uusinta sensori- ja moottoritekniikkaa hyödyntämällä ylivertaiseen suorituskykyyn muihin hävittäjiin verrattuna. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan häivehävittäjien suorituskykyä taktisesta näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena on hyödyttää taktiikan jatkotutkimusta selvittämällä, mitkä häivehävittäjän ominaisuudet ja taktiset periaatteet ovat merkittävimpiä, kun suunnitellaan sen torjuntaa nykyaikaisella torjuntahävittäjällä. Tutkimus toteutettiin julkisesti saatavilla olevien kirjallisten lähteiden sisältöä analysoimalla hyödyntämällä hypoteettisdeduktiivista tutkimusmenetelmää. Tutkimusaineisto koostuu ilmailualan kirjallisista julkaisuista sekä internet-sivustoilta kerätyistä artikkeleista. Aineiston johdonmukainen analyysi tehtiin tarkastelemalla tutkimustyön aikana syntynyttä tutkimushypoteesia, jonka mukaan paras menetelmä häivehävittäjän torjumiseksi nykyaikaisella torjuntahävittäjällä olisi pyrkiä huomaamattomasti näköetäisyydelle ja haastaa se taisteluun infrapunasensoreiden kantamalla. Myös tutkimusraportti ja tutkimuksen tulokset rakentuvat tämän tutkimushypoteesin ympärille. Häivehävittäjän havaitseminen näköetäisyyden ulkopuolella hävittäjätutkan avulla on erittäin vaikeaa. Näköetäisyydelle kannattaisi pyrkiä hakeutumaan häivehävittäjän alta matalalla lentäen samalla maanpinnan tutkakatveita hyödyntäen. Nykyaikaisten ilmataisteluohjusten suorituskyvyllä taistelun ratkaisemiseksi ei välttämättä edes synny kaartotaistelua, vaan taistelun voittaa yllätykseen kyennyt osapuoli. Jos torjuntahävittäjällä sitoudutaan kaartotaisteluun häivehävittäjän kanssa, häivehävittäjän jatkuva liikehtimiskyky on ylivoimainen, mutta sen hetkellinen liikehtimiskyky ei tämän tutkimuksen perusteella ole merkittävästi parempi. Taistelu on siis mahdollista voittaa, jos ratkaisuun kyetään nopeasti taistelun alkuvaiheessa. Tämän tutkimuksen perusteella nykyaikaisella torjuntahävittäjällä voidaan torjua häivehävittäjä sen huomattavasta suorituskyvystä huolimatta. Taktisista periaatteista torjunnassa on tärkeää pyrkiä hyödyntämään erityisesti yllätystä ja aloitetta. Tutkimuksen mukaan häivehävittäjä kannattaa aina pyrkiä haastamaan mahdollisimman matalalla ja suurella nopeudella. Torjunnan suunnittelun kannalta tulisi tutkia tarkemmin osapuolten tutkien suorituskykyä ja hakeutumisgeometrioita häivehävittäjän nopeusluokan maalille. Näköetäisyydellä taistelun kannalta tärkeimmät tutkittavat kohteet ovat häiveominaisuuksien vaikutukset infrapunaohjusten seurantaetäisyyksiin ja häivehävittäjien todellinen aerodynaaminen suorituskyky. Ylipäätään torjunnan mahdollistamiseksi tärkeimmät tutkimuskohteet ovat häivehävittäjän seurantaan kykenevät sensorit, sillä nykyaikaisilla torjuntahävittäjillä on erittäin rajallinen kyky löytää häivehävittäjä. Olisi kannattavaa tutkia, onko torjuntahävittäjään asennettava pitkän kantaman infrapunasensori ehdoton varuste tulevaisuuden ilmasodankäynnissä häiveominaisuuksia vastaan.

Puolustusvoimauudistuksen vaikutus maanpuolustustahtoon

Puolustusvoimauudistus on suurin rakenneuudistus Puolustusvoimissa sotien jälkeen. Uudistuksien eri tekijät ovat olleet laajalti esillä mediassa ja kansalaiskeskusteluissa. Poliittisessa keskustelussa on arvosteltu myös uudistuksen aikana Puolustusvoimiin kohdistettavia taloudellisia leikkauksia. Henkilöstö- ja joukko-osastoleikkauksien, saapumiserien pienenemisen, ja kertausharjoituksien vähenemisen johdosta uudistus vaikuttaa suoraan tuhansien kansalaisten elämään. Puolustusvoimauudistus sijoittuu aikavälille, jolloin maailmantalouden oletetaan pysyvän taantumassa. Päätutkimusongelmana on puolustusvoimauudistuksen mahdollinen haitallinen vaikutus suomalaisten yleiseen maanpuolustustahtoon. Erityisesti uudistuksien saama negatiivinen julkisuus puoltaa sen mahdollisia haittavaikutuksia maanpuolustustahtoon. Uudistuksen useista eri tekijöistä ja ilmiöistä tutkielmassa rajataan tarkasteltavaksi median vaikutus, määrärahojen leikkaaminen sekä henkilöstö- ja joukko-osastoleikkaukset. Lisäksi tarkasteltavaksi otetaan mielipidetutkimuksien muutokset puolustusvoimauudistuksen aikana ja Ruotsin maanpuolustustahdon muutokset siellä tehtyjen sotilaallisten muutoksien aikana. Aineistoa kerätään tutkielman ajankohtaisuuden ja vähäisen taustatutkimuksen vuoksi pääasiassa uusimmista julkaisuista, mielipidemittauksista ja internetistä. Erityisesti puolustusvoimauudistuksen käsittelystä medioissa hankitaan runsaasti taustamateriaalia. Tutkielman johtopäätöksistä keskeisimpiä ovat suomalaisten maanpuolustustahdon säilyminen verrattain muuttumattomana myös puolustusvoimauudistuksen julkistamisen jälkeen. Tutkielmassa tarkasteltavien tekijöiden ja uudistuksiin liittyvien ilmiöiden vaikutukset maanpuolustustahtoon ovat korkeintaan vähäisiä. Suomalaisten maanpuolustustahto ei ole ollut altis muutoksille, eikä puolustusvoimauudistus näyttäisi tuovan siihen muutoksia.

Ryhmädynamiikan vaikutus varusmiehen fyysiseen toimintakykyyn

Varusmiesten fyysinen toimintakyky on saatava sellaiselle tasolle, että he kykenevät reserviin siirtyessään täyttämään sodanajan tehtävälleen asetetut vaatimukset. Kuitenkin reserviläisten fyysinen toimintakyky on keskimääräisesti riittämätön, jotta he voisivat suoriutua sodanajan tehtävistään. Varusmiesten toiminnassa on lähes aina mukana ryhmädynamiikka. Ryhmädynamiikan vaikutukset on tiedostettava, jotta varusmiesten fyysistä toimintakykyä voidaan kehittää mahdollisimman tehokkaasti. Tutkimuksessa päätutkimuskysymyksenä on: Miten ryhmädynamiikka voi lisätä tai heikentää varusmiehen fyysistä toimintakykyä? Alatutkimuskysymykset ovat: Miten ryhmädynamiikka muodostuu varusmiesryhmässä? Miten ryhmädynamiikka vaikuttaa varusmiehen fyysiseen toimintakykyyn fyysisen kuormituksen eri osa-alueilla? Miten varusmies voi lisätä ryhmädynamiikan kautta toisen varusmiehen fyysistä toimintakykyä? Tutkimus on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Analysointimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkimuksessa käytettiin valmista aineistoa, joka käsittelee kattavasti tutkimuksen keskeisiä käsitteitä, ryhmädynamiikkaa ja fyysistä toimintakykyä. Ryhmädynamiikan vaikutuksista varusmiehen fyysiseen toimintakykyyn voidaan tehdä yleistettäviä johtopäätöksiä, mutta todelliset vaikutukset riippuvat aina siitä kuinka varusmies kokee ryhmädynamiikan. Ryhmädynamiikka vaikuttaa varusmiehen fyysiseen toimintakykyyn eniten liikuntakoulutuksessa sekä vapaa-aikana. Varusmies kehittää mielellään fyysistä toimintakykyään liikuntakoulutuksessa tai vapaa-ajalla, kun voi tehdä sen itselleen mieleisessä ja hyvin toimivassa ryhmässä.

Arktisen alueen muutoksen vaikutus Kanadan turvallisuuspolitiikkaan

Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat arktisella alueella kaikkein suurimmat. Arktisen jääpeitteen sulaminen muuttaa arktista turvallisuusympäristöä. Turvallisuusympäristön muutos heijastuu pohjoisten valtioiden turvallisuuspoliittiseen suunnitteluun. Jäämeren sulamisen seurauksena pohjoiset alueet eivät ole enää tavoittamattomissa, vaan alueella olevat luonnonvarat tulevat olemaan paremmin käytettävissä. Sulaminen avaa myös uusia kulkureittejä. Kylmän sodan jälkeen arktinen alue menetti merkitystään, mutta nyt tilanne on muuttumassa. Laajentuneen turvallisuuden käsite vaikuttaa Kanadan uhkakuvaan arktisella alueella. Itsemääräämisoikeutta korostaakseen Kanada on kehittänyt sekä valvontakykyään että sotilaallista suorituskykyään pohjoisilla alueillaan. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, miksi ja miten arktisen alueen muutos vaikuttaa Kanadan turvallisuusympäristöön. Tutkimusmenetelmäni on diskurssianalyysi, jonka avulla pyrin selvittämään Kanadan kantaa alueeseen mahdollisia uhkakuvia sekä kuinka Kanada toimii muuttunutta uhkakuvaa vastaan. Analyysissä käytetään virallista kantaa edustavia tekstejä, arktista aluetta ja sen kehitystä koskevia tutkimuksia, arktisten valtioiden arktisia strategioita sekä tieteellisiä artikkeleita. Kansainvälinen kiinnostus arktista aluetta kohtaan on kasvanut merkittävästi 2000-luvulla. Ilmastonmuutoksen seurauksena kilpailu luonnonvaroista ja laivareiteistä kiihtyy. Kanadan näkökulmasta kehityssuunta on huolestuttava, sillä Kanadan pohjoisissa osissa sijaitsee sekä luonnonvaroja että varteenotettava laivareitti Luoteisväylä. Alueesta hyötyminen taloudellisesti on usean arktisen valtion kiinnostuksen kohteena. Luonnonvarat ja laivareitit ovat syitä kilpailla arktisen alueen hallinnasta. Kanada panostaa läsnäoloon arktisella alueellaan. Kanadalla on useita projekteja käynnissä, joiden uskotaan vahvistavan Kanadan kykyä valvoa laajoja pohjoisia alueitaan. Valvontakyvyn parantumisen seurauksena myös Kanadan suvereniteetti vahvistuu Jäämeren alueella. Keskeinen johtopäätös on, että arktisen turvallisuuspoliittisen ympäristön muutos on seurausta laajentuneen turvallisuuden käsitteestä sekä ilmastonmuutoksesta. Näiden seurauksena Kanada korostaa suvereniteettiaan, jotta kykenee kontrolloimaan ja valvomaan alueitaan paremmin. Syynä tähän on, että Kanadan on korostettava läsnäoloaan arktisella alueella mikäli kansainvälinen kiinnostus arktista aluetta kasvaa samalla vauhdilla kuin tähänkin saakka. Kilpailu arktisista kulkureiteistä ja taloudellisista resursseista aiheuttanee jännitteitä ja väärinkäyttöä, jolloin on oltava valmis toimimaan ongelmien ratkaisemiseksi. Alueen rauhanomainen kehittäminen on Kanadankin tavoitteena. Alueen kiistat ja ongelmat ratkaistaan välittömällä läsnäololla ja valvonnalla, ei asevoimien vaikutuksella.

ISAF-operaation vaikutus Suomen Kansainvälisen Valmiusjoukon ase- ja ampumakoulutuksen kehitykseen 2009-2012

ISAF-operaatio on vuodesta 2002 käynnissä ollut, sotilasliitto NATOn johtama monikansallinen kriisinhallintaoperaatio Afganistanissa. Suomi on osallistunut operaatioon joukkoja lähettävänä osallistujavaltiona operaation alusta alkaen. Suomen Kansainvälinen Valmiusjoukko (SKVJ) on Porin Prikaatissa toimiva joukkoyksikkö. Yksikössä palvelevat varusmiehet saavat palveluksensa aikana haastaviin kansainvälisiin rauhanturva- ja kriisinhallintatehtäviin tähtäävän koulutuksen. Vuonna 2009 ISAF-operaation suomalaisosastoa vahvennettiin erillisellä vaalivahvennusosastolla, johon kuuluneen suojausjoukkueen henkilöstö koostui pääasiassa SKVJ:ssa varusmiespalveluksensa suorittaneista reserviläisistä sekä SKVJ:n sopimussotilaista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Afganistanin ISAF-kriisinhallintaoperaation vaikutukset Suomen Kansainvälisen Valmiusjoukon ase- ja ampumakoulutukseen aikavälillä 2009-2012. Tutkimuksessa pyritään myös selvittämään millä tavoin ja kuinka tehokkaasti kriisinhallintatehtävistä saadut kokemukset jalkautuvat Suomessa toteutetun koulutuksen tasalle. Tutkimuksen lähdeaineisto koostuu aihetta käsittelevästä kirjallisuudesta, aikaisemmasta tutkimusaineistosta, operaatioalueen toiminnasta laadituista raporteista sekä haastattelujen kautta kerätystä aineistosta. Tutkimus on tutkijan keräämään lähdeaineistoon perustuva tapaustutkimus. Aineiston analysointimenetelmänä on käytetty sisällön analyysia. Merkittävimmät kehittämiskohteet ase- ja ampumakoulutukseen liittyen todettiin operaatioalueella yksittäisen taistelijan aseenkäsittelyssä, varusteiden käytössä sekä pimeätoiminnassa. Kotimaan koulutuksessa todettuihin kehittämiskohteisiin vastattiin lisäämällä kehitettävien aihealueiden koulutuksen määrällistä osuutta, ja näin ollen siirtämällä koulutuksen painopistettä operaatioalueen vaatimusten edellyttämään suuntaan. Nykyaikaisen toimintamallin mukaisesti kokemukset operaatioalueelta saadaan siirrettyä kotimaahan jopa muutaman viikon aikasyklillä. Tutkimuksen myötä tämä todettiin koulutuksen kannalta riittävän tehokkaaksi tiedonsiirroksi operaatioalueen ja kotimaan välillä

Yliopistojen julkaisutiedot Juuliin

CSC tieteen tietotekniikka -lehden numerossa 3/2013 ilmestynyt artikkeli.

Lohjan Kirmusjärven kunnostussuunnitelma

Sammatti yhdistyivät 1.1.2009 Lohjan kaupunkiin. Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen, Lohjan kaupungin ja Kirmusjärven suojeluyhdistyksen yhteistyöprojektina päätettiin tehdä Kirmusjärvelle kunnostussuunnitelma vuonna 2010. Suunnitelmassa valitaan järvelle parhaiten soveltuvat kunnostusmenetelmät. Kirmusjärven pinta-ala on 352 hehtaaria ja sen suurin syvyys on 8 m. Keskisyvyys on 3,0 m. Valuma-alueen pinta-ala on 23,2 km2. Kirmusjärvi on rehevä järvi, jonka kunnostamiseksi on tehty tehokalastuksia, vesikasvien niittoa ja ulkoisen kuormituksen vähentämistä. Kirmusjärven ulkoista kuormitus ylittää sallitun tason, mikä aiheuttaa rehevöitymistä. Kuormitus ei ylitä kriittistä tasoa, jolloin rehevöityminen nopeutuu kiihtyvällä nopeudella. Kirmusjärvi on ilmeisesti pystynyt käsittelemään ainakin vielä sinne tulevan liiallisen ravinnemäärän. Jos ulkoista kuormitusta tulee jatkuvasti liikaa, alkavat pohjanläheisen veden happipitoisuudet olla yhä useammin liian alhaisia suuren hajotettavan ainesmäärän vuoksi. Tällöin siirrytään jatkuvaan sisäisen kuormituksen aiheuttamaan kierteeseen. Jotta sisäinen kuormitus ei pääsisi alkamaan, pitäisi järveen tulevaa kuormitusta saada vähennettyä 30 – 40 %. Tärkeää on selvittää, voidaanko valuma-alueelle perustaa lisää suojavyöhykkeitä. Samoin mahdolliset kosteikkopaikat kannattaa kartoittaa. Kirmusjärvessä on esiintynyt usein lopputalvisin, mutta myös joskus loppukesäisin happikatoja. Ajoittain hapetustarve on ollut merkittävää. Toisaalta on ollut vuosia, jolloin ongelmia ei ole esiintynyt. Suunnitelmassa ei vielä lähdetä suosittelemaan hapetusta vaan tiiviimpää happipitoisuuden seurantaa, jota varten voidaan hankkia happimittari. Kalaston rakennetta on muutettava vähemmän särkikalavaltaiseen suuntaan. Kirmusjärvelle suositellaan tehokalastusta ainakin kolmen seuraavan vuoden ajan. Vesikasvillisuutta voidaan poistaa maltillisesti, mutta toimenpiteen vaikutuksia tulee seurata vuosittain. Veden laatua pitää seurata, jotta kunnostusten vaikutukset tai järven tilan muutokset huonompaan suuntaan nähdään ajoissa. Tällöin voidaan ohjata toimenpiteitä oikeaan suuntaan, jos veden laadussa näkyy muutoksia.

Siuntion Vikträskin kunnostussuunnitelma : Siuntion kuntakohtainen järvikunnostusohjelma

Siuntion kunta lähti kuntakohtaiseen järvikunnostusohjelmaan mukaan vuonna 2007 ja tällöin kohteeksi valittiin Karhujärvi (Björnträsk). Ohjelmaa jatkettiin alavirtaan mentäessä ja Karhujärven jälkeen tehtiin kunnostussuunnitelma Tjusträskille.Seuraavaksi kohteeksi tuli järviketjun viimeinen järvi eli Vikträsk. Työ tehtiin Siuntion kunnan ja Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen yhteistyöprojektina. Vikträsk on rehevä järvi, jonka pinta-ala on 187 ha. Valuma-alue liittyy suoraan Tjusträskin ja Karhujärven valuma-alueeseen. Vikträsk kuuluu Tjusträskin kanssa Natura 2000 -verkostoon, mikä on huomioitu jokaisen kunnostusmenetelmän kohdalla erikseen. Erityisen tärkeää on huomioida vaikutukset meritaimenen, saukon ja linnuston kannalta. Ulkoinen fosforikuormitus ylittää järven sietokyvyn selvästi. Lähivaluma-alueelta tulevaa kuormitusta pitäisi saada vähennettyä 85 %. Koko valuma-alueelta vähennystavoite on vielä suurempi. Jotta järven tila ei heikentyisi, voidaan aloittaa järvessä tehtävät kunnostustoimenpiteet, kuten Vikträskissä on tehtykin hapetuksen osalta. Hapetus ei ole tällä hetkellä tarpeeksi tehokasta ja se kannattaa mitoittaa uudelleen. Tehostuksen myötä järven sisäisen kuormituksen pitäisi vähentyä ja järven tilan parantua. Kalaston rakennetta tulee selvittää koenuottaamalla ja mahdollisesti samanaikaisella verkkokoekalastuksella. Jos se osoittautuu särkikalavaltaiseksi, on sitä muutettava tehokalastamalla vähemmän särkikalavaltaiseen suuntaan. Lisäksi suositellaan kalaväylän asettamista meritaimenen takia Vikträskille, Tjusträskille ja Karhujärvelle. Pikkalanjoen padon ei nähdä aiheuttavan merkittävää haittaa kalastolle. Padon käyttöä tulee optimoida pienillä virtaamilla. Kalatien mahdollisuutta kannattaa selvittää, jos patoa kunnostetaan tai uudistetaan. Ruovikoita ja kaislikoita voidaan niittää, kunhan työssä huomioidaan vaikutukset linnustoon. Tämä tarkoittaa työn ajoittamista lintujen pesimäajan jälkeen. Veden laatua pitää seurata intensiivisesti, jotta kunnostusten vaikutukset nähdään ajoissa. Tällöin toimenpiteitä voidaan ohjata oikeaan suuntaan, jos veden laadussa näkyy muutoksia.

Espoon Bodominjärven kunnostussuunnitelma

Espoon kuntakohtainen järvikunnostusohjelma aloitettiin 21 järven perustilan selvityksellä vuonna 2008. Vuonna 2009 jatkettiin kuntakohtaista järvikunnostusohjelmaa arvioimalla samojen 21 järven kunnostustarvetta. Espoon kaupungin ja Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö j luonnonvarat -vastuualueen yhteistyötä jatkettiin vuonna 2010 laatimalla kunnostustarveraportissa suositeltu kunnostussuunnitelma Bodominjärvelle. Bodominjärvi sijaitsee Keski-Espoossa ja on pinta-alaltaan 412 ha. Se kuuluu Espoonjoen vesistöalueeseen. Järven valumaalueen pinta-ala on 31,7 km2. Bodominjärvi on rehevä järvi, ja siellä on esiintynyt suhteellisen usein levähaittoja. Järven kalasto on särkikalavaltaista. Kasvillisuus on vähäistä. Bodominjärveen kohdistuu laskennallisesti arvioituna paljon ulkoista kuormitusta. Järven kunnostuksessa on tärkeintä ulkoisen kuormituksen vähentäminen. Ulkoista kuormitusta tulee eniten peltoviljelystä, joten toimenpiteet pitää suunnata juuri maatalouden kuormituksen vähentämiseen. Hulevesien hallintaa kannattaa suunnitella asemakaava-alueella. Kalaston rakennetta voidaan muuttaa tehokalastamalla. Kasvillisuutta voidaan poistaa sen haitatessa virkistyskäyttöä suunnitelmassa annettujen kasvilajikohtaisten ohjeiden mukaan. Kasvillisuus ei kuitenkaan aiheuta paljoa ongelmia järvessä, joten kyseinen toimenpide on hyvin vähäinen ja paikallinen. Hapetus on varteenotettava kunnostusmenetelmä, etenkin kun Bodominjärvessä esiintyy sulkasääsken toukkia. Bodominjärvelle esitetään tehtäväksi tarkempi hapetussuunnitelma, mistä ilmenee juuri kyseiseen järveen teholtaan ja muilta ominaisuuksiltaan sopiva laitteisto, järven hapetustarve ja laitteen sijainti. Veden laadun seuranta on erittäin tärkeää, jotta eri menetelmien vaikutukset järven tilaan nähdään ajoissa. Tällöin on mahdollista tehostaa jotain toimintaa ja siirtyä johonkin vaihtoehtoiseen tapaan, jos tila esimerkiksi huononee