Phenolic composition and antioxidant properties of Brazilian honeys

The antioxidant activities and polyphenolic levels of "assa peixe," "cambara," and "morrão de candeia" Brazilian honeys were investigated. Phenolic extracts of 11 honeys were evaluated spectrophotometrically to determine their total phenolic and flavonoid contents, and their antioxidant activities were measured using DPPH, ABTS, and FRAP assays. High-performance liquid chromatography coupled with diode array detection was applied to determine the phenolic composition of the honey extracts. The presence of fourteen phenolic compounds was established (eleven phenolic acids and three flavonoids), as well as HMF and abscisic acid. Principal component analysis was applied to classify the honey samples according to their floral origins.

An undergraduate level experiment on the synthesis of Au nanoparticles and their size-dependent optical and catalytic properties

The synthesis of gold nanoparticles (Au NPs) 15, 26, and 34 nm in diameter, followed by the investigation of their size-dependent optical and catalytic properties, is described herein as an undergraduate level experiment. The proposed experiment covers concepts on the synthesis, stabilization, and characterization of Au NPs, their size-dependent optical and catalytic properties at the nanoscale, chemical kinetics, and the role of a catalyst. The experiment should be performed by groups of two or three students in three lab sessions of 3 h each and organized as follows: i) synthesis of Au NPs of different sizes and investigation of their optical properties; ii) evaluation of their catalytic activity; and iii) data analysis and discussion. We believe that this activity enables students to integrate these multidisciplinary concepts in a single experiment as well as to become introduced/familiarized with an active research field and current literature in the areas of nanoparticle synthesis and catalysis.

ANION-BINDING AND SENSING PROPERTIES OF NOVEL RECEPTORS BASED ON N-(INDOL-3-YLGLYOXYLYL)BENZYLAMINE

Indole-based receptors such as biindole, carbazole, and indolocarbazole are regarded as some of the most favorable anion receptors in molecular recognition. This is because indole groups possess N–H groups as hydrogen-bonding donors. The introduction of amide groups in the indole framework can induce strong binding properties and good water solubility. In this study, we designed and synthesized a series of N-(indol-3-ylglyoxylyl)benzylamine derivatives as novel and simple anion receptors. The receptors derived by aryl and aliphatic amines can selectively recognize F– based on a color change from colorless-to-yellow in DMSO. The receptors derived by hydrazine hydrate can recognize F–, AcO–, and H2PO4– by similar color changes in DMSO and can even enable the selective recognition of F– in a DMSO–H2O binary solution by the naked eye. Spectrographic data indicate that complexes are formed between receptors and anions through multiple hydrogen-bonding interactions in dual solutions.

Synthesis, structural and morphological characterization of CeO2-ZnO nanosized powder systems from Pechini's method

This work reports on the investigation of nanosized CeO2-ZnO systems prepared by Pechini's method. The structural and morphological characterization of CeO2-ZnO systems as well as the characterization of CeO2 and ZnO separately, showed that the employed method result in powders with spheroidal particles whose size are in the range 30 - 200 nm, which is appropriate to provide homogeneous suspensions. The ZnO present in the prepared mixed oxides seems to increase particle size distribution and to influence the arrangement of the particles after powder dispersion.

Comparative analysis of the trypanocidal activity and chemical properties of E-lychnophoric acid and its derivatives using theoretical calculations

E-Lychnophoric acid 1, its derivative ester 2 and alcohol 3 killed 100% of trypomastigote blood forms of Trypanosoma cruzi at the concentrations of 13.86, 5.68, and 6.48 µg/mL, respectively. Conformational distribution calculations (AM1) of 1, 2 and 3 gave minimum energies for the conformers a, b, c, and d, which differ from each other only in the cyclononene ring geometry. Calculations (DFT/BLYP/6-31G*) of geometry optimization and chemical properties were performed for conformers of 1, 2, and 3. The theoretical results were numerically compared to the trypanocidal activity. Calculated values of atomic charge, orbital population, and vibrational frequencies showed that the C-4-C-5 pi-endocyclic bond does not affect the trypanocidal activity of the studied compounds. Nevertheless, the structure of the group at C-4 strongly influences the activity. However, the theoretical results indicated that the intra-ring (C-1 and C-9) and pi-exocycle (C-8 and C-14) carbons of caryophyllene-type structures promote the trypanocidal activity of these compounds.

Magnetic, thermal and spectral properties of Ni(II) 2,3- , 3,5- and 2,6-dimethoxybenzoates

Complexes of Ni(II) 2,3-, 3,5- and 2,6-dimethoxybenzoates have been synthesized, their physico-chemical properties have been compared and the influence of the position of -OCH3 substituent on their properties investigated. The analysed compounds are crystalline, hydrated salts with green colour. The carboxylate ions show a bidentate chelating or bridging coordination modes. The thermal stabilities of Ni(II) dimethoxybenzoates were investigated in air in the range of 293-1173 K. The complexes decompose in three steps, yelding the NiO as the final product of decomposition. Their solubilities in water at 293 K are in the order of 10-2-10-4 mol×dm-3. The magnetic susceptibilities for the analysed dimethoxybenzoates of Ni(II) were measured over the range of 76-303 K and the magnetic moments were calculated. The results reveal that the complexes are the high-spin ones and the ligands form the weak electrostatic field in the octahedral coordination sphere of the central Ni(II) ion. The various position -OCH3 groups in benzene ring cause the different steric, mesomeric and inductive effects on the electron density in benzene ring.

Synthesis and magnetic properties of heteronuclear 3d-4f compound

A novel heteronuclear 3d-4f compound having formula NdCu3L3·13H2O (where H3L = Schiff base derived from 5-bromosalicylaldehyde and glycylglycine and L³ = C11H8 N2O4Br) was obtained. It was characterized by elemental and thermal analyses and magnetic measurements. The Cu(II)-Nd(III) compound is stable up to 323 K. During dehydration process the water molecules are lost in two stages. The magnetic susceptibility data for this complex change with temperature according to the Curie-Weiss law with theta = -35 K. The magnetic moment values decrease from 5.00µB at 303 K to 4.38µB at 76 K.

Spectroscopic analysis of C80 doping with group III and group V elements using semiempirical PM3 molecular modelling technique

Semiempirical calculations at the level of PM3 of theory were carried out to study the structural and electronic properties of C80 and some of its doped derivatives with the elements of group III and V at the level of PM3 of theory. We have selected these elements to be substituted in the fullerene-C80 cage in order to show the effect of such structural change on the electronic properties of the molecules studied. The theoretical IR spectra, some of physical and chemical properties of the molecules studied are obtained and discussed.

Biheterocyclic ligands: synthesis, characterization and coordinating properties of bis(4-amino-5-mercapto-1,2,4-triazol-3-yl) alkanes with transition metal ions and their thermokinetic and biological studies

The Co(II), Ni(II) and Cu(II) metal ions complexes of Bis(4-amino-5-mercapto-1,2,4-triazol-3-yl) alkanes (BATs) have been prepared and characterized by elemental analysis, conductivity measurements infrared, magnetic susceptibility, the electronic spectral data and thermal studies. Based on spectral and magnetic results, the ligands are tetradentate coordinating through the N and S-atoms of BATs; six-coordinated octahedral or distorted octahedral and some times four-coordinated square planar were proposed for these complexes. Activation energies computed for the thermal decomposition steps were compared. The ligands and their metal complexes were tested in vitro for their biological effects. Their activities against two gram-positive, two gram-negative bacteria and two fungal species were found to vary from moderate to very strong.

Thermal and spectral properties of di-and trimethoxybenzoates of silver (I)

The complexes of silver(I) with 2,3-, 2,4-, 2,6-, 3,4-, 3,5-dimethoxy-, and 2,3,4- and 3,4,5-trimethoxybenzoic acid anions have been synthesized and characterized by elemental analysis, IR spectroscopy, thermogravimetric and X-ray studies. Their solubility in water has been also determined at 293K. All analysed complexes were found to be crystalline, anhydrous compounds with low symmetry. The carboxylate groups act as bidentate or monodentate ligands. The thermal stability of compounds has been examined in air in temperature range of 293-1173K. The analysed complexes were found to be stable at room temperature and their solubilities in water at 293K to be in the order of 10-4 mol.dm-3.

Estimation of standard enthalpy of formation of alkanes in gaseous state by calculating size, structural and electronic parameters in the molecules

A quantitative analysis is made on the correlation ship of thermodynamic property, i.e., standard enthalpy of formation (ΔH fº) with Kier's molecular connectivity index(¹Xv),vander waal's volume (Vw) electrotopological state index (E) and refractotopological state index (R) in gaseous state of alkanes. The regression analysis reveals a significant linear correlation of standard enthalpy of formation (ΔH fº) with ¹Xv, Vw, E and R. The equations obtained by regression analysis may be used to estimate standard enthalpy of formation (ΔH fº) of alkanes in gaseous state.

Cultural and textual properties in the translation and interpretation of allusions. An analysis of allusions in Dorothy L. Sayers’ detective novels translated into Finnish in the 1940s and the 1980s

Kulttuuriset ja tekstuaaliset tekijät alluusioiden kääntämisessä ja tulkinnassa. Alluusiot Dorothy L. Sayersin 1940- ja 1980-luvuilla suomennetuissa salapoliisiromaaneissa Väitöskirja käsittelee alluusioiden kääntämistä ja tulkintaa. Alluusio on intertekstuaalinen viittaus, jonka tulkitsemiseen tarvitaan implisiittistä tietoa tutuksi oletetusta viittauskohteesta. Käännösongelma alluusiosta tulee, mikäli kohdekulttuurin lukijat eivät tunne viittauskohdetta eivätkä voi päätellä alluusion merkitystä. Tutkimus pyrkii kuitenkin uuden analyysimenetelmän avulla osoittamaan, että vieraat alluusiot eivät välttämättä johda tulkintaongelmiin. Väitöskirja jakautuu kahteen osaan: analyysimenetelmän kehittämiseen (luvut 1-5) sekä tapaustutkimukseen (luvut 6-7). Kehitetyn menetelmän avulla pystytään analysoimaan aikaisempaa tarkemmin, millaisia tulkintamahdollisuuksia alluusiot tarjoavat eri lukijakunnille ja miten lähdetekstin alluusioiden kulttuuriset ja tekstuaaliset piirteet korreloivat käännösstrategioiden kanssa. Tapaustutkimus selvittää, millaisia tulkintamahdollisuuksia Dorothy L. Sayersin 1940- ja 1980-luvuilla suomennettujen salapoliisiromaanien alluusiot tarjosivat aikansa suomalaisille lukijoille. Tavoitteena on myös hahmottaa, miten suomentajien käännösratkaisut ja alluusioiden tulkintamahdollisuudet liittyvät toisaalta lähdetekstin alluusioiden piirteisiin ja toisaalta kohdekulttuurin kontekstiin. Tapaustutkimus tarjoaa näin uutta tietoa suomennoskirjallisuuden ja salapoliisiromaanien historiasta. Analyysimenetelmä määrittelee aikaisempaa alluusioita ja intertekstuaalisuutta käsitelleen tutkimuksen pohjalta ne kulttuuriset ja tekstuaaliset piirteet, jotka vaikuttavat alluusioiden kääntämiseen ja tulkintaan. Kulttuurisessa mielessä alluusio voi olla tietylle lukijakunnalle tuttu tai tuntematon. Tekstuaalisia tekijöitä ovat alluusion muodon ja tyylin tunnusmerkillisyys sekä alluusion pintamerkityksen koherenttius uudessa tekstikontekstissa, ilman tietoa viittauskohteesta. Alluusioiden tulkinnassa on perinteisesti erotettu toisaalta allusiivinen tulkintamahdollisuus, jossa alluusio on lukijoille tuttu ja yhdistettävissä viittauskohteeseensa, toisaalta kulttuuritöyssy, jonka muodostaa lukijoille tuntematon ja pintamerkitykseltään inkoherentti alluusio. Tutkimuksessa määritellään kulttuuristen ja tekstuaalisten tekijöiden perusteella lisäksi kaksi muuta mahdollisuutta. Pseudo-allusiivisessa tulkinnassa tuntematon alluusio erottuu ympäröivästä tekstikontekstista tyyliltään ja on koherentti ainakin kuvaannollisessa mielessä ilman viittauskohdettaan. Ei-allusiivisessa tulkinnassa taas vieras alluusio sulautuu kontekstiin sekä muodoltaan että merkitykseltään niin, ettei lukija edes huomaa mahdollista alluusiota. Tulkintamahdollisuuksien jakauma antaa yleiskuvan siitä, miten tietty lukijakunta pystyi tulkitsemaan tekstin alluusioita. Lisäksi analyysi tarkastelee lähdetekstin ja käännöksen välillä tulkintamahdollisuuksissa tapahtuneita muutoksia sekä niiden vaikutusta tulkinnan vaatimaan vaivannäköön (effort) ja alluusion funktioihin. Tapaustutkimus perehtyy Sayers-suomennosten kulttuurikonteksteihin tarkastelemalla salapoliisiromaanien asemaa suomalaisessa kirjallisuusjärjestelmässä, suomennoksilta odotettuja piirteitä sekä suomentajien ammattikuvaa, taustoja ja työoloja. Tulosten perusteella alluusioiden kääntäminen oli vaativa tehtävä sekä 1940- että 1980-luvun suomentajille. Lähdetekstien alluusioista 60–70 prosenttia oli todennäköisesti kohdelukijoille vieraita. Molempina aikakausina suomennoksilta odotettiin silti sekä kielellistä sujuvuutta että lähdetekstin merkitysten välittämistä. 1940-luvun suomentajien tehtävää vaikeutti lisäksi mm. se, että suomentaminen oli enimmäkseen sivutoimista ja englanti oli harvoin parhaiten hallittu vieras kieli. Nämä olosuhteet lienevät vaikuttaneet etenkin vähäarvoisena pidetyn salapoliisikirjallisuuden suomennoksiin. 1980-luvulla suomentajien aikataulut olivat realistisempia, englannin taidot parempia ja päätoiminen suomentaminen mahdollista. Myös salapoliisiromaanien arvostus oli lisääntynyt. Sekä 1940- että 1980-luvun suomennoksissa kohdelukijoille vieraitakin alluusioita oli usein säilytetty, mikäli ne olivat koherentteja ilman viittauskohdettaan. Sen sijaan vieraita ja pintamerkitykseltään epäselviä alluusioita oli muokattu tai poistettu. Kuitenkin 1980-luvun suomentajat säilyttivät lähdetekstin alluusioita useammin ja tarkemmin kuin 1940-luvun suomentajat. Varsinkin poisjättämistä esiintyi 1940-luvun suomennoksissa enemmän. Alluusioiden tulkintamahdollisuudet olivat kaikissa käännöksissä muuttuneet sikäli, että melko harvat suomennetut alluusiot olivat enää kohdelukijoiden tunnistettavissa. Toisaalta myös kulttuuritöyssyt olivat harvinaisia. Erot 1940- ja 1980-luvun suomennosten välillä näkyivätkin pseudo-allusiivisissa ja ei-allusiivisissa tulkintamahdollisuuksissa. 1980-luvun suomennoksissa vieraat alluusiot oli johdonmukaisesti säilytetty niin, että käännetyt alluusiot voitiin tulkita pseudo-alluusioiksi. Sen sijaan 1940-luvun suomennoksissa vieraita alluusioita oli usein muokattu tai jätetty pois tavalla, joka johti ei-allusiiviseen tulkintaan. Kohdelukijoiden kannalta 1980-luvun suomennettujen alluusioiden tulkitseminen lienee vaatinut jonkin verran enemmän vaivaa. Toisaalta pseudo-allusiivisten käännösten pohjalta oli useimmiten mahdollista rakentaa koherentti tulkinta, ja monesti ne jopa välittivät samankaltaisia funktioita kuin lähdetekstin alluusiot. 1940-luvun suomennosten muokkaukset ja poistot periaatteessa helpottivat tulkintaa, mutta mahdollisia kulttuuritöyssyjä esiintyi edelleen, jopa kääntäjän tekemien muutosten seurauksena. 1940-luvun suomennoksissa myös käännettyjen alluusioiden funktiot olivat muuttuneet enemmän lähdetekstin alluusioihin nähden. Kaiken kaikkiaan 1980-luvun suomennokset olivat lähempänä oman aikansa hyvän käännöksen piirteitä. Toisaalta alluusioiden muokkaaminen sai 1940-luvun suomennokset muistuttamaan enemmän perinteistä arvoituksen ratkaisuun keskittyvää salapoliisiromaania, joten tältä osin ne lienevät vastanneet kohdelukijoiden odotuksia. Kulttuurikontekstin vaikutus siis näkyi sekä käännösstrategioissa että käännettyjen alluusioiden tulkintamahdollisuuksissa. Tutkimustuloksissa korostui kuitenkin myös se, että lähdetekstin alluusion pintamerkitys saattaa vaikuttaa käännösratkaisuihin. Lisäksi käännetyt pseudo-alluusiot saattavat välittää samankaltaisia funktioita kuin lähdetekstin alluusiot. Toisin kuin yleensä on esitetty, kohdelukijoille vieraiden alluusioiden säilyttäminen saattaakin siis olla toimiva ratkaisu.

Magnetic and transport properties of LaMnO3+δ, La1-xCaxMnO3, La1-xCaxMn1-yFeyO3 and La1-xSrxMn1-yFeyO3

Interest to hole-doped mixed-valence manganite perovskites is connected to the ‘colossal’ magnetoresistance. This effect or huge drop of the resistivity, ρ, in external magnetic field, B, attains usually the maximum value near the ferromagnetic Curie temperature, TC. In this thesis are investigated conductivity mechanisms and magnetic properties of the manganite perovskite compounds LaMnO3+, La1-xCaxMnO3, La1-xCaxMn1-yFeyO3 and La1- xSrxMn1-yFeyO3. When the present work was started the key role of the phase separation and its influence on the properties of the colossal magnetoresistive materials were not clear. Our main results are based on temperature dependencies of the magnetoresistance and magnetothermopower, investigated in the temperature interval of 4.2 - 300 K in magnetic fields up to 10 T. The magnetization was studied in the same temperature range in weak (up to 0.1 T) magnetic fields. LaMnO3+δ is the parent compound for preparation of the hole-doped CMR materials. The dependences of such parameters as the Curie temperature, TC, the Coulomb gap, Δ, the rigid gap, γ, and the localization radius, a, on pressure, p, are observed in LaMnO3+δ. It has been established that the dependences above can be interpreted by increase of the electron bandwidth and decrease of the polaron potential well when p is increased. Generally, pressure stimulates delocalization of the electrons in LaMnO3+δ. Doping of LaMnO3 with Ca, leading to La1-xCaxMnO3, changes the Mn3+/Mn4+ ratio significantly and brings an additional disorder to the crystal lattice. Phase separation in a form of mixture of the ferromagnetic and the spin glass phases was observed and investigated in La1- xCaxMnO3 at x between 0 and 0.4. Influence of the replacement of Mn by Fe is studied in La0.7Ca0.3Mn1−yFeyO3 and La0.7Sr0.3Mn1−yFeyO3. Asymmetry of the soft Coulomb gap and of the rigid gap in the density of localized states, small shift of the centre of the gaps with respect to the Fermi level and cubic asymmetry of the density of states are obtained in La0.7Ca0.3Mn1−yFeyO3. Damping of TC with y is connected to breaking of the double-exchange interaction by doping with Fe, whereas the irreversibility and the critical behavior of the magnetic susceptibility are determined by the phase separation and the frustrated magnetic state of La0.7Sr0.3Mn1−yFeyO3.

Conventional and novel cardiovascular risk factors in young Finns and their associations with structural and functional vascular changes of subclinical atherosclerosis. The Cardiovascular Risk in Young Finns Study

Background: Atherosclerosis begins in early life progressing from asymptomatic to symptomatic as we age. Although substantial progress has been made in identifying the determinants of atherosclerosis in middle to older age adults at increased cardiovascular risk, there is lack of data examining determinants and prediction of atherosclerosis in young adults. Aims: The current study was designed to investigate levels of cardiovascular risk factors in young adults, subclinical measures of atherosclerosis, and prediction of subclinical arterial changes with conventional risk factor measures and novel metabolic profiling of serum samples. Subjects and Methods: This thesis utilised data from the follow-ups performed in 2001 and 2007 in the Cardiovascular Risk in Young Finns study, a Finnish population-based prospective cohort study that examined 2,204 subjects who were aged 30-45 years in 2007. Subclinical atherosclerosis was studied using noninvasive ultrasound measurements of carotid intima-media thickness (IMT), carotid arterial distensibility (CDist) and brachial flow-mediated dilation (FMD). Measurements included conventional risk factors and metabolic profiling using highthroughput nuclear magnetic resonance (NMR) methods that provided data on 42 lipid markers and 16 circulating metabolites. Results: Trends in lipids were favourable between 2001 and 2007, whereas waist circumference, fasting glucose, and blood pressure levels increased. To study the stability of noninvasive ultrasound markers, 6-year tracking (the likelihood to maintain the original fractile over time) in 6 years was examined. IMT tracked more strongly than CDist and FMD. Cardiovascular risk scores (Framingham, SCORE, Finrisk, Reynolds and PROCAM) predicted subclinical atherosclerosis equally. Lipoprotein subclass testing did not improve the prediction of subclinical atherosclerosis over and above conventional risk factors. However, circulating metabolites improved risk stratification. Tyrosine and docosahexaenoic acid were found to be novel biomarkers of high IMT. Conclusions: Prediction of cardiovascular risk in young Finnish adults can be performed with any of the existing risk scores. The addition of metabonomics to risk stratification improves prediction of subclinical changes and enables more accurate targeting of prevention at an early stage.