Epävirallinen organisaatio perusyksikössä

Tutkimuksessa tutkitaan ensimmäisiä kertoja Suomessa epävirallista organisaatiota ja sen esiintymistä perusyksikössä. Ryhmiä ja niiden välisiä suhteita on puolustusvoimissa tutkittu aiemmin vain varusmiesten, reserviläisten ja rauhanturvajoukon keskuudessa. Tutkimuksen kohteena on kaksi maavoimien perusyksikköä ja niiden peruskoulutettu henkilökunta. Tutkimuksessa epävirallista organisaatiota lähestytään teoreettisesti ja käsitellään tutkimuksen kannalta oleellisimmat käsitteet. Tutkimuksen empiirinen osa koostuu sosiometrisestä mittauksesta sekä haastatteluista. Tutkimus on epävirallisen organisaation esiintymisen ja muodostumisen kartoittamista. Tutkimus käsittelee vain tutkimuksessa mukana olleita perusyksiköitä, ja tulokset eivät ole yleistettävissä. Tutkimus on luonteeltaan kuvaileva ja selittävä. Tutkimusmenetelmänä on sosiometrinen mittaus sekä puolistrukturoitu teemahaastattelu. Tutkimuskysymykset on laadittu vastaamaan tässä tutkimuksessa esiin tuleviin näkyvimpiin käyttäytymismuotoihin, tapahtumiin, uskomuksiin ja prosesseihin. Tämän työn tutkimusongelmat ovat: Millaisia epävirallisia ryhmiä ja ihmisten välisiä suhteita esiintyy tutkimuksen kohteena olevissa perusyksiköissä sosiometristen mittausten perusteella? Miten epäviralliset ryhmät ovat määräytyneet? Esiintyykö epävirallisia johtajia ja miten he määräytyvät? Miten havaitut epäviralliset ryhmät vaikuttavat työskentelyyn tutkimuksen kohteena olleissa perusyksiköissä? Tutkimuksessa havaittiin, että perusyksikön henkilökunnan keskuudesta pienryhmiä syntyy herkimmin kaverisuhteiden, harrastusten, ikäryhmien ja kurssitoveruuden perusteella. Tällaiset ryhmät ovat enimmäkseen kahden tai kolmen henkilön muodostamia eivätkä haittaa organisaation toimintaa. Kaverisuhteilla ei näyttäisi olevan suurta merkitystä, kun yksikössä valitaan mieluisia työpareja. Perusyksiköissä pyritään tukemaan vanhempia kouluttajia nuorempien tutorina ja epävirallisena johtajana. Lisäksi perusyksiköissä käytetään paljon hyväksi kaverisuhteita. Niiden avulla hoidellaan paljon päivittäisiä asioita ja samalla pyritään helpottamaan omaa työntekoa. Pienryhmät näyttelevät henkilökunnan keskuudessa melko suurta osaa, mutta niiden olemassaoloa ei yksiköissä välttämättä osata hahmottaa. Epävirallista organisaatiota käytetään paljon hyödyksi päivittäisissä töissä, mutta hyödyntäminen ei ole kuitenkaan systemaattista.

Näkökulmia sotatekniikan pedagogiikkaan : kohteena ilmavoimien johtamisjärjestelmälinja

Tutkielmassa tarkastellaan sotatekniikan pedagogiikkaa ilmavoimien johtamisjärjestelmälinjalla. Tutkielman mukaan sotatekniikan pedagogiikassa haasteena on opettaa erilaisia tekniikan osa-alueita poikkitieteellisesti siten, että myös sotataidon, sotilasjohtamisen ja sotilaspedagogiikan keskinäiset vaikutukset huomioon otetuiksi. Toiminnan pyrkimyksenä tulee olla sotataidon kehittäminen. Työn tarkoituksena on tarjota yksi didaktiikkaa tukeva näkökulma sotatekniikan opetuksen suunnitteluun. Tutkielman lähtökohtana on konstruktivistinen oppimiskäsitys, jossa opiskelija ottaa itse vastuuta omasta oppimisprosessistaan ja hyödyntää aiempaa tietopääomaansa mahdollisimman paljon. Tällöin korostuvat opiskelijan kyky reflektoida omaa oppimistaan sekä ohjaajan valmiudet ohjata sotatekniikan oppimisprosessia. Tutkielma tarkastelee teoreettisen kirjallisuustutkimuksen, pedagogisen asiantuntijuuden ja aiemman tutkimuksen kyselytuloksia analysoimalla opetuksen nykytilaa ja suuntaviivoja ilmavoimissa. Kirjallisuustutkimuksen avulla esitetään teoriaperusteita nykyaikaiselle käsitykselle tekniikan pedagogiikasta. Tutkielmassa tarkastellaan ilmavoimien upseerikoulutuksen johtamisjärjestelmälinjan sotateknistä toimintaympäristöä, arvioidaan opiskelijoiden valmiuksia sekä hahmotetaan hyväksi havaittuja käytänteitä dokumentoiden niitä kirjalliseen muotoon. Tutkielma tarjoaa yhden näkökulman opetustyön ja kouluttamisen suunnitteluun teoreettisen opinpöydän ja pedagogisen suunnittelumallin kautta. Teoreettista opinpöydän mallia on evaluoitu alustavasti verkkoympäristössä tutkielman yhteydessä, jonka alustavia arvioita ja jatkokehitysajatuksia tutkielma tuo esille.

Pataljoonan tiedustelujoukkueen suorituskykyarviointi : arvio vai arvaus suorituskyvystä?

Muuttuva yhteiskunta ja sen myötä muuttuvat koulutettavat sekä muuttuva sodankuva ovat vain joitain niistä syistä, jotka aiheuttavat paineita Puolustusvoimien koulutuksen kehittämiselle. Koulutuksen kehittäminen edellyttää koulutustulosten kattavaa arviointia. Suorituskykyarvioinnin tarkoituksena on saada luotettava tulos joukon suorituskyvystä ja apuväline joukon jatkokoulutuksen suunnittelulle ja kehittämiselle. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää millainen vastaavuus suorituskykyarvioinnilla on koulutukselle tarkoitetun opetussisällön kanssa. Lisäksi haluttiin selvittää saadaanko suorituskykyarvioinnilla luotettavaa tulosta arvioinnista. Tavoitteena oli pyrkiä esittämään kehittämistarpeet suorituskykyarvioinnin toteuttamiselle. Tämän tutkimuksen tutkimusongelmiksi muodostui kaksi kysymystä: 1. Minkälainen relaatio vallitsee koulutuksen vaatimusten, tavoitteiden ja tiedustelujoukkueen suorituskykymittauksen välillä? 2. Saadaanko suorituskykyarvioinnilla luotettava arvio suorituskyvystä? Tutkimusongelmiin haettiin vastauksia teoriasidonnaisella sisällönanalyysilla. Analysoinnissa selvisi, että suorituskykyarvioinnin arviointikohdat ovat hyvin tulkinnanvaraisia, siksi tässäkin tutkimuksessa tarkkaa vastaavuutta on ollut vaikea määrittää. Tutkimustulokset osoittivat, että arvioitavat kokonaisuudet mittaavat kohtalaisesti opetussisällössä esitettyjä tavoitteita ja vaatimuksia. Kategorioinnin perusteella havaittiin että, suorituskykyarviointi jättää kuitenkin tiedustelijoiden suorituskyvyn kannalta olennaisia osa-alueita mittauksen ulkopuolelle. Tutkimustulokset osoittivat myös, että suorituskykyarviointiin sisältyy mittava määrä tulkinnallisia toimenpiteitä ja sen vuoksi arvioinnista saatavia tuloksia ei voida pitää täysin luotettavana, mutta kuitenkin suuntaa antavina. Keskeisimmiksi johtopäätöksiksi saatiin, että suorituskykyarviointia on kehitettävä siten, että mitattavat arviointikohdat tulisivat jatkossa operationalisoida tarkoin ja arviointikohdille olisi määriteltävä kriteerinpohjainen yksiselitteinen arvosteluohje. Lisäksi suorituskykyarviointiin tulisi liittää vihollisen tuntemista, toiminnan suunnittelua ja johtamista mittaavia arviointikohteita.

A simulation model of the optimal maintenance strategy: conceptual agent-based approach

In this Master’s thesis agent-based modeling has been used to analyze maintenance strategy related phenomena. The main research question that has been answered was: what does the agent-based model made for this study tell us about how different maintenance strategy decisions affect profitability of equipment owners and maintenance service providers? Thus, the main outcome of this study is an analysis of how profitability can be increased in industrial maintenance context. To answer that question, first, a literature review of maintenance strategy, agent-based modeling and maintenance modeling and optimization was conducted. This review provided the basis for making the agent-based model. Making the model followed a standard simulation modeling procedure. With the simulation results from the agent-based model the research question was answered. Specifically, the results of the modeling and this study are: (1) optimizing the point in which a machine is maintained increases profitability for the owner of the machine and also the maintainer with certain conditions; (2) time-based pricing of maintenance services leads to a zero-sum game between the parties; (3) value-based pricing of maintenance services leads to a win-win game between the parties, if the owners of the machines share a substantial amount of their value to the maintainers; and (4) error in machine condition measurement is a critical parameter to optimizing maintenance strategy, and there is real systemic value in having more accurate machine condition measurement systems.

Pioneeritaktiikka sotatieteellisenä käsitteenä : teoriaa seuraava tulkitseva käsiteanalyysi pioneeritaktiikan käsitteestä

Tutkimuksessa analyysin kohteena on pioneeritaktiikan käsite, jota ei ole aiemmin käsitetutkimuksella tutkittu. Käsitetutkimuksen on tarvetta korostaa kansainvälisesti yhteensopivien prosessien käyttöönotto. Pioneeritaktiikan käsitteen tutkimista voidaan perustella sekä sotatieteellisen tutkimuksen tiedonintresseillä että sotataidon soveltamiseen liittyvällä käytännön ongelmalla. Tutkimuksen päämääränä on rakentaa sotatieteellinen teoriapohja pioneeritaktiikan käsitteelle. Tätä teoreettista ymmärrystä, tutkimuksen tuloksia, voidaan hyödyntää vuosina 2013 – 2015 tuotettavan pioneeritaktiikan oppaan kirjoittamisessa. Tutkimusongelmana on selvittää ja kuvailla, mikä on pioneeritaktiikan käsitteen olemus suhteessa sotataidon käsitteisiin ja taistelun elementteihin. Tutkimusongelman lähtökohtana on yhtäältä sotatieteellinen intressi tutkia sotataidon peruskäsitteistöä sekä ottaa osaa sotataidon teorian rakentamiseen liittyvään tieteelliseen keskusteluun. Näkökulman tähän tutkimukseen muodostaa teoreettinen viitekehys, jonka kautta tutkimusaineistoa tulkitaan. Teoreettinen viitekehys on rakennettu analysoimalla sotataidon käsitteitä lähdeaineiston perusteella. Tutkimus on laadullinen, ei-empiirinen tutkimus, jossa käytetään tutkimusmenetelminä tulkitsevaa käsitetutkimusta sekä sisällönanalyysia. Tutkimusote noudattelee hermeneuttista ajattelua. Käsitetutkimus on tutkimusmenetelmä, jossa tutkimuksen kohteena ovat käsitteiden sisällöt ja merkitykset sekä käsitteiden suhteet muihin käsitteisiin. Tutkimuksen lähdeaineistona on käytetty klassisista sotateoreetikoista Carl von Clausewitzia ja Antoine Henri Jominia sekä 1900-luvun teoreetikoista J.F.C. Fulleria. Merkittävänä lähteenä tutkimuksessa on myös Mika Huttusen Monimutkainen taktiikka. Lisäksi keskeisinä lähteinä ovat yhdysvaltalaiset, brittiläiset, suomalaiset sekä Naton ohjesäännöt ja normit. Raportin aluksi määritetään sotataidon ja sodankäynnin tasojen käsitteet. Tämän jälkeen käsitteistöön liitetään taistelun ulottuvuuksien ja elementtien käsitteet. Seuraavaksi käsitejärjestelmään liitetään pioneeritoiminnan käsite. Tämä muodostaa tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen. Neljännessä luvussa selvitetään, mitkä ovat pioneeritaktiikan ylä- ja rinnakkaiskäsitteet sekä keskeiset käsitepiirteet. Tämä asemoi pioneeritaktiikan käsitteen suhteessa sotataidon käsitteeseen ja erottaa sen muista samankaltaisista käsitteistä. Viidennessä luvussa selvitetään pioneeritaktiikan sisäisiä käsitteitä kuten vaikutus, resurssien käyttö, sekä tuotteet ja palvelut. Pioneeritaktiikan sisältöä tulkitaan taistelun elementtien tuli, liike, suoja, johtaminen, tiedustelu ja ylläpito kautta. Tutkimuksen tulosten perusteella pioneeritoiminnan käyttäminen sodankäynnin tukemiseen on oma käsitealueensa. Tämä käsitealue ilmenee strategisella, operatiivisella ja taktisella tasolla. Taktisella tasolla tätä taitoa voidaan kutsua termillä pioneeritaktiikka. Käsite voidaan ymmärtää sekä oppina että opin soveltamisena taistelun tukemiseksi. Toimintana pioneeritaktiikka tarkoittaa suunnittelua, toimeenpanoa, johtamista ja arviointia. Pioneeritaktiikan yläkäsitteinä ovat taito käyttää pioneeritoimintaa operatiivisen tason toiminnan tukemiseen sekä taktiikan käsite. Pioneeritaktiikan läheisimpiä rinnakkaiskäsitteitä ovat sellaiset ilmiöt, jotka esiintyvät kaikilla sodankäynnin tasoilla koskettaen kaikkia taisteluvoiman osatekijöitä. Tällaisia käsitteitä ovat esimerkiksi johtamisjärjestelmä-, huolto-, ja tiedustelutaktiikka. Pioneeritaktiikan alakäsitteinä voidaan pitää esimerkiksi pioneerijoukkojen taktiikkaa, liikkeenedistämis-, suluttamis-, suojelu ja linnoittamistaktiikkaa. Tutkimustuloksia arvioitaessa on huomattava, että tulkitsevassa tutkimuksessa ei voida välttää subjektiivisuutta. Tutkimus ei ole välttämättä toistettavissa samanlaisin lopputuloksin. Mikäli joku toinen tutkija toteuttaa tutkimuksen täsmälleen samalla menetelmällä, hän saattaa päätyä erilaisiin lopputuloksiin. Tutkimuksen merkitystä arvioitaessa on ymmärrettävä, että laadullisella tutkimuksella ei saada, eikä ole tarkoituskaan saada lopullisia vastauksia tutkimuksen kohteen olemuksesta. Tutkimuksen merkitys on ymmärryksen syventämisessä ja laajentamisessa tutkimuksen kohteesta. Tutkimuksen tavoitteena oli luoda teoriapohja pioneeritaktiikan oppaan kirjoittamiseksi. Tämä tutkimus kertoo mitä kokonaisuuksia pioneeritaktiikan oppaan tulee kattaa. Vastaukset niihin kysymyksiin, jotka koskevat pioneeritaktiikan soveltamista on ratkaistava jatkotutkimuksessa sekä oppaan kirjoitustyön yhteydessä.

Lyhyesti

Yliopisto kaunokirjallisuudessa ; Kartta-aarteita Kansallismuseossa ; Valokuvan historiaa Turusta ; Merkkihenkilöiden lähdeportaali ; Tutkimusinfrastruktuurihankkeen päämaja ; Kasvihuone Marsiin ; Tiedeviestinnän koulutusohjelma ; Ranskalaisen fysiologin juhlavuosi ; Uusi tieteenhistorian lehti Baltiasta ; Suomen tiedepalkinto ; Vihapuhetta ja uhkailua ; Heurekaan uusi johtaja.

Pirkanmaan maaseudun kehittämissuunnitelma 2014-2020

Pirkanmaan maaseudun kehittämissuunnitelma 2014–2020 on jatkotyö syksyllä 2012 valmistuneelle Pirkanmaan maaseudun kehittämisstrategialle 2014–2020. Maaseudun kehittämisstrategian pohjalta maaseutuohjelman painopisteiksi ovat nousseet maaseudun palvelut, yritys- ja elinkeinotoiminnan kehittäminen, asuminen ja yhteisöllisyys, biotalous ja uusiutuva energia ja osaaminen ja vuorovaikutus. Maaseudun kehittämissuunnitelman laadinnassa on hyödynnetty laajasti ohjelman kirjoitusvaiheessa valmisteluasteella olevia luonnoksia EU:n ohjelmakauteen 2014–2020 liittyen, mm. luonnos Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta ja laki maaseudun kehittämisen tukemisesta. Lisäksi EU:n rakennerahastokauden 2014–2020 suunnitelmia on tarkasteltu yhteensovittamisen näkökulmasta. Pirkanmaan Leader-ryhmät ovat jättäneet maaseutuohjelman paikallisten toimien toteuttamiseen liittyvät strategiansa maa- ja metsätalousministeriöön 14.6.2013 mennessä ja ovat osallistuneet Leader-ryhmähakuun 10.6.2014 mennessä.

Häivehävittäjän torjunta nykyaikaisella torjuntahävittäjällä

Sotilasilmailun viimeisintä kehitystä edustavat häivehävittäjät, joissa pyritään häiveominaisuuksia sekä uusinta sensori- ja moottoritekniikkaa hyödyntämällä ylivertaiseen suorituskykyyn muihin hävittäjiin verrattuna. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan häivehävittäjien suorituskykyä taktisesta näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena on hyödyttää taktiikan jatkotutkimusta selvittämällä, mitkä häivehävittäjän ominaisuudet ja taktiset periaatteet ovat merkittävimpiä, kun suunnitellaan sen torjuntaa nykyaikaisella torjuntahävittäjällä. Tutkimus toteutettiin julkisesti saatavilla olevien kirjallisten lähteiden sisältöä analysoimalla hyödyntämällä hypoteettisdeduktiivista tutkimusmenetelmää. Tutkimusaineisto koostuu ilmailualan kirjallisista julkaisuista sekä internet-sivustoilta kerätyistä artikkeleista. Aineiston johdonmukainen analyysi tehtiin tarkastelemalla tutkimustyön aikana syntynyttä tutkimushypoteesia, jonka mukaan paras menetelmä häivehävittäjän torjumiseksi nykyaikaisella torjuntahävittäjällä olisi pyrkiä huomaamattomasti näköetäisyydelle ja haastaa se taisteluun infrapunasensoreiden kantamalla. Myös tutkimusraportti ja tutkimuksen tulokset rakentuvat tämän tutkimushypoteesin ympärille. Häivehävittäjän havaitseminen näköetäisyyden ulkopuolella hävittäjätutkan avulla on erittäin vaikeaa. Näköetäisyydelle kannattaisi pyrkiä hakeutumaan häivehävittäjän alta matalalla lentäen samalla maanpinnan tutkakatveita hyödyntäen. Nykyaikaisten ilmataisteluohjusten suorituskyvyllä taistelun ratkaisemiseksi ei välttämättä edes synny kaartotaistelua, vaan taistelun voittaa yllätykseen kyennyt osapuoli. Jos torjuntahävittäjällä sitoudutaan kaartotaisteluun häivehävittäjän kanssa, häivehävittäjän jatkuva liikehtimiskyky on ylivoimainen, mutta sen hetkellinen liikehtimiskyky ei tämän tutkimuksen perusteella ole merkittävästi parempi. Taistelu on siis mahdollista voittaa, jos ratkaisuun kyetään nopeasti taistelun alkuvaiheessa. Tämän tutkimuksen perusteella nykyaikaisella torjuntahävittäjällä voidaan torjua häivehävittäjä sen huomattavasta suorituskyvystä huolimatta. Taktisista periaatteista torjunnassa on tärkeää pyrkiä hyödyntämään erityisesti yllätystä ja aloitetta. Tutkimuksen mukaan häivehävittäjä kannattaa aina pyrkiä haastamaan mahdollisimman matalalla ja suurella nopeudella. Torjunnan suunnittelun kannalta tulisi tutkia tarkemmin osapuolten tutkien suorituskykyä ja hakeutumisgeometrioita häivehävittäjän nopeusluokan maalille. Näköetäisyydellä taistelun kannalta tärkeimmät tutkittavat kohteet ovat häiveominaisuuksien vaikutukset infrapunaohjusten seurantaetäisyyksiin ja häivehävittäjien todellinen aerodynaaminen suorituskyky. Ylipäätään torjunnan mahdollistamiseksi tärkeimmät tutkimuskohteet ovat häivehävittäjän seurantaan kykenevät sensorit, sillä nykyaikaisilla torjuntahävittäjillä on erittäin rajallinen kyky löytää häivehävittäjä. Olisi kannattavaa tutkia, onko torjuntahävittäjään asennettava pitkän kantaman infrapunasensori ehdoton varuste tulevaisuuden ilmasodankäynnissä häiveominaisuuksia vastaan.

Sotatieteiden kandidaatin tutkinnon opetussuunnitelmien vastaavuus rajavartiolaitoksen henkilöstösuunnitteluun

Monen organisaation tärkein voimavara on henkilöstö. Oikeanlaisen henkilöstön hyödyntäminen oikeassa tehtävässä on edellytys sille, että organisaatio toimii siltä odotetulla tavalla. Suuri osa Rajavartiolaitoksen vuosittaisesta budjetista on varattu henkilöstön palkkauskuluihin. Tästä syystä on hyvin tärkeää että henkilöstöresurssien laatua ja niiden hyödyntämistä suunnitellaan ja kehitetään jatkuvasti. Tutkimuksessa käsitellään vastavalmistuneen sotatieteiden kandidaatin työtehtäviä varusmiesyksikössä sekä rajavartio- ja rajatarkastusasemalla. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu Maanpuolustuskorkeakoulun pedagogisista käsikirjoituksista sekä Raja- ja merivartiokoulun sotatieteiden kandidaatin tutkinnon opintojen opintojaksokuvauksista ja koskee kadettikurssilla 97 opiskelleita kandidaatteja. Tutkimuksen teoria on koottu Rajavartiolaitoksen henkilöstösuunnittelua käsittelevistä asiakirjoista ja muista henkilöstösuunnittelua käsittelevistä julkaisuista. Tutkimusmenetelmäksi sovellettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, jossa valittu teoria-aineisto ohjasi empiria-aineiston analyysiä. Tutkimuksen pääongelmana oli selvittää, kuinka hyvin tämänhetkiset opetussuunnitelmien mukaiset opinnot antavat Rajavartiolaitoksen edellyttämät tiedolliset ja taidolliset valmiudet vasta valmistuneille upseereille. Tässä tutkimuksessa käsitellään vastavalmistuneen kandidaatin ensimmäisiä työtehtäviä ja niitä tukevia opintoja sekä tavoitteita maavoimien upseereiden osalta. Tulokset-kappaleessa tarkastellaan vastavalmistuneiden upseereiden ensimmäisiä työtehtäviä työskentely-ympäristönä varusmiesyksikkö sekä rajavartio- ja rajatarkastusasema. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että tämänhetkinen kandidaatin tutkinto ja sen opetussuunnittelun mukaiset opinnot antavat hyvät valmiudet Rajavartiolaitoksen palvelukseen astuvalle kandidaatille. Erityisesti opintojen aikana annettava palvelusturvallisuuden koulutus huomioidaan sekä varusmieskoulutuksessa että rajavartio- ja rajatarkastusasemaympäristössä. Mahdollisiksi opetuksen kehittämiskohteiksi ja painotuksen suuntaamiseksi nousivat joukkueen taisteluammuntojen johtamisoikeuksien käskyttäminen, rajajoukkojen taktiikan opetuksen lisääminen sekä painopisteen muuttaminen rajojen valvonnasta rajatarkastuksiin. Puolustusvoimien tavoitetaksonomiaa voitaisiin käyttää myös Raja- ja merivartiokoulun opetussuunnitelmien tavoitteiden kirjaamisessa. Tutkimustoiminnan kehittämistä rajavartioopintosuunnan osalta on syytä edelleen jatkaa.

Iranin ydinohjelman vaikutus Yhdysvaltojen turvallisuusintresseihin Lähi-idässä

Tutkimuksen lähtökohtana on selvittää, vaikuttaako Iranin ydinohjelman jatkaminen ja kehitys 2000-luvulla Yhdysvaltojen turvallisuusintresseihin Lähi-idässä? Tutkimuksen tavoitteena on vastata pääkysymykseen, onko Iranin ydinohjelma uhka Yhdysvaltojen turvallisuusintresseille 2000-luvulla? Tutkimuksessa tarkastellaan mahdollisia vaihtoehtoja, joita Yhdysvaloilla on Iranin ydinohjelman ratkaisemiseksi. Tutkimuksen innoituksena ja taustavaikuttajana on vuosikymmenien ajan jatkunut kiista Iranin ydinohjelman rauhanomaisuudesta ja laillisuudesta. Nykypäivänä Iran on aktiivisesti kehittänyt omaa ydinohjelmaansa ja ohjusteknologiaansa huolimatta kansainvälisestä painostuksesta tai mielipiteestä. Tutkimuksen aineisto koostuu pääasiassa internetin kautta hankituista lähteistä. Koska tutkimuksen tarkoituksena on selvittää uhan mahdollisuus Yhdysvaltojen näkökulmasta, on aineiston hankinnassa keskitytty erityisesti lähteisiin, jotka tuovat esiin Yhdysvaltoja koskevat tekijät ja näkökulmat. Tutkimus on toteutettu kirja- ja tekstianalyysin perustein, jossa hyödynnetään niin sanottua ground-theory menetelmää. Menetelmän tarkoituksena on löytää aineistosta useasti toistuvia faktoja, joiden avulla luodaan pohja tutkimukselle ja vastataan tutkimuksen pää- ja alakysymyksiin. Iranin ydinohjelman 2000-luvun modernia kehitystä on ihmetelty ympäri maailman. Erityisesti 2000-luvulla sen kehitys on ollut nopeaa ja teknologisesti sekä tietotaidollisesti Iran on osoittanut, että se on kykenevä tuottamaan omaa ydinvoimaa ja kehittämään omaa raketti- ja ohjusteknologiaa. Samalla nopea ja oikeansuuntainen kehitys aiheuttaa paineita erityisesti Yhdysvalloille, sillä Iranin kehitys ja voimistuminen muokkaa Lähi-idän voimatasapainoa. Voimatasapainon mahdollinen muuntuminen luo Yhdysvalloille uhkakuvia, joihin sen tulee vastata halutessaan säilyttää asemansa Lähi-idässä ja turvatakseen omat intressinsä. Nykyisellään Iranin ydinohjelma poikkeaa rauhanomaiseen ydinohjelmaan tähtäävästä prosessista, jolloin se muodostaa Yhdysvalloille selkeän uhan. Uraanin rikastaminen kohti ydinaseen vaatimaa määrää yhdistettynä haluun ja kykyyn kehittää omaa raketti- ja ohjusteknologiaa kyseenalaistavat Iranin esittämät tavoitteet molemmista ohjelmista. Iranin halu ja kyky saavuttaa ydinasevalmius heikentää Yhdysvaltojen turvallisuutta Lähi-idässä ja hankaloittaa sen kykyä ja vapautta toimia sekä vaikuttaa Lähi-idässä ja sen alueella. Iranin ohjusteknologian kehittyessä, Iranilla on myös mahdollisuus uhata Yhdysvaltoja aseellisesti sen omalla maaperällä.

VBS2-taistelusimulaattorin käyttö Rajavartiolaitoksen koulutuksessa

Rajavartiolaitos tulee lähitulevaisuudessa kokemaan säästöpaineita ja leikkauksia. Pienenevistä resursseista huolimatta koulutustavoitteista ei olla valmiita tinkimään. PC-pohjainen taistelusimulaattori tarjoaa monipuolisen koulutusmallin, jolla on myös mahdollista saavuttaa säästöjä. Tutkielma käsittelee PC-pohjaista taistelusimulaattoria yleisesti sekä VBS2-taistelusimulaattorin (Virtual Battle Space 2) käyttöä Rajavartiolaitoksen koulutuksessa erityistapauksena. Tutkimuskysymysten avulla on tarkoitus selvittää mitä mahdollisuuksia ja haasteita PC-pohjaisten simulaattoreiden käyttöön liittyy sekä mitkä ovat PC-pohjaisen taistelusimulaattorin keskeisimmät käyttömahdollisuudet. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena on selvittää PC-pohjaisen taistelusimulaattorin kustannustehokkuutta perinteiseen maastoharjoitukseen verrattuna. Tutkimusmenetelmänä on menetelmätriangulaatio, jonka aineisto on kerätty kirjallisista lähteistä, toteuttamalla avoimia haastatteluita sekä havainnoimalla simulaattoriharjoituksia. Useiden menetelmien ja näkökulmien käytöllä on mahdollisuus parantaa tutkielman luotettavuutta sekä syventää kirjallisista lähteistä saatua tietoa. Tutkielman uskottavuuden varmistaminen on toteutettu kommunikatiivisen validoinnin avulla: Tutkielma ja sen tulokset on lähetetty informanteille kommentoitaviksi ja hyväksyttäviksi. Tutkimuksen tuloksina ilmeni, että PC-pohjaisella taistelusimulaattorilla voidaan harjoitella turvallisemmin, monipuolisemmin ja kokonaisvaltaisemmin maastoharjoitukseen verrattuna. Simulaattorikoulutuksella voidaan myös parantaa maastoharjoitusten oppimistuloksia. Simulaattorikoulutukseen sisältyy kuitenkin myös haasteita, kuten laitteiston toimimattomuus ja fysiologisten vaikutusten poisjääminen. Tutkimuksessa erityistapauksena käsitelty VBS2-simulaattori soveltuu hyvin kenttäjohtamisen ja tilannekuvan luomisen ja hahmottamisen harjoitteluun sekä toimintamallien testaukseen. Simulaattorikoulutus ei yksinään sovellu asioiden opetteluun, vaan sen on aina oltava osa muuta koulutusta ja sulautettava yhteen maastoharjoitusten kanssa. PC-pohjaisella simulaattorilla on mahdollisuus saavuttaa säästöjä, mutta niiden suuruutta on haastavaa arvioida. Kaikkea ei ole mahdollista tai järkevää kouluttaa simulaattorilla, vaikka se olisi puhtaasti kustannustehokkuusnäkökulmasta edullisempaa. Jatkotutkimusta ajatellen olisi mielenkiintoista selvittää simulaattorikoulutuksen mielekästä yhdistämistä muuhun koulutukseen sekä simulaattorikoulutuksen pitkän aikavälin kustannuksia ja käytännön toteutusta.

Systemaattinen kirjallisuuskatsaus : painopisteenä merivoimien fyysisen toimintakyvyn kansainväliset julkaisut

Tässä tutkielmassa pyrittiin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen keinoin kartoittamaan fyysisen toimintakyvyn tutkimuksia kansainvälisesti. Aineisto rajattiin vuoden 2000 jälkeen julkaistuihin teksteihin. Spesifejä tekstejä, jotka käsittelevät esimerkiksi sukellusvenemiehistöjä ei myöskään huomioitu. Pääongelmaksi muotoutui systemaattisen kirjallisuuskatsauksen periaatteiden opettelu. Alaongelmana käytettiin ulkomaalaisten fyysisen toimintakyvyn julkaisujen selvittämistä. Tutkielma on rakenteeltaan sellainen, että ensin avataan tarvittava terminologia lukijalle, jonka jälkeen pureudutaan tutkimusmenetelmään. Tämän jälkeen esitellään hakuprosessi ja tulokset. Tutkielmassa käytetyt ulkomaalaiset lähteet löytyvät liitteestä 1. Tutkimusmenetelmänä käytetty systemaattinen kirjallisuuskatsaus perustuu määrällisen ja laadullisen tutkimuksen menetelmiin. Niitä soveltamalla kootaan suurempi määrä kirjallisuuslähteitä yhteen ja nostetaan esiin niiden keskeisimmät tulokset. Tässä tutkielmassa on koottuna kansainvälisiä julkaisuja fyysiseen toimintakykyyn liittyen. Tutkielmassa on kattava otos julkaisuja, muttei läheskään kaikkia. Tämän tutkielman avulla on helpompi lähteä etsimään kansainvälisiä julkaisuja. Systemaattisena kirjallisuuskatsauksena toteutettu kandidaatin tutkielma vaatii tutkimusmenetelmän hallintaa.

Jään asettamat vaatimukset tulevaisuuden vartiolaivalle

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitä vaatimuksia Itämeren jääolosuhteet asettavat tulevaisuuden vartiolaivalle. Lisäksi tutkitaan mitä vaatimuksia nykyisten vartiolaivojen jäissäkulkukyvylle on asetettu, miten hyvin ne ovat toteutuneet ja millä teknisillä ratkaisuilla alusten jäissäkulkukykyä voidaan yleisesti parantaa. Tutkimusmenetelmänä käytetään kvalitatiivista kirjallisuusanalyysiä. Tutkimusaineisto koostuu pääosin vartiolaivojen erittelyistä, rajavartiolaitoksen henkilöstön haastatteluista, Puolustusvoimien vaatimustenhallintaa käsittelevistä ohjekirjoista sekä laivateknisen alan oppikirjoista ja opinnäytetöistä. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että vaikka alusten jäissäkulkukyvylle asetettuja vaatimuksia ei ole määrällisesti montaa ovat ne kuitenkin sisällöllisesti riittäviä. Vaatimusten perusteella hankittujen alusten jäissäkulkukyky on ollut vaatimusten mukainen ja alukset ovat olleet kykeneväisiä toimimaan käyttöperiaatteidensa mukaisesti kaikissa Itämeren olosuhteissa. Tutkimuksen tuloksena syntyi vaatimus tulevaisuuden vartiolaivan jääluokasta, joka ilmentää samalla aluksen jäissäkulkukykyä. Tutkimuksessa esitetään lisäksi runkomalli ja propulsiojärjestelmä, joilla vaatimus saadaan täytettyä. Jatkotutkimuksen aiheiksi tutkimus ehdottaa ruoripotkurilaitteen rungolle aiheuttamaa jääkuormitusta, vartiolaivan jäissäkulkukyvyn tutkimista kustannustehokkuuden näkökulmasta sekä SWATH-tyyppisen rungon soveltumista vartiolaivakäyttöön Itämerellä.

Taistelijanradio

Tulevaisuudessa taistelijoiden lukumäärä taistelukentällä pienenee. Taistelijat ovat kuitenkin aiempaa paremmin varustettuja ja yksittäisen taistelijan varustus on entistä uudenaikaisempi. Lähtökohtaisesti jokainen partio on varustettu radiolla, jonka takia voidaan luoda reaaliaikaisempi tilannekuva verrattuna aiempaan. Tämä mahdollistaa entistä tehokkaamman johtamisen. Yksittäinen taistelija nähdään sensorina, josta saadaan tarvittaessa paikkatietoa, ja johon saadaan uuden verkkoratkaisun myötä yhteys aina tarvittaessa. Tutkimusongelmana oli selvittää vaatimuksia taistelijanradiolle siten, että se sopeutuisi uuden taistelutavan mukaiseen käyttöön. Tutkimuksessa vertailtiin neljää eri valmistajan taistelijanradiota, jotka ovat Puolustusvoimien koekäytössä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kirjallisuusselvitystä, kenttäkokeita ja haastatteluita. Tutkimuksen pohjana on laaja-alainen tutustuminen lähdeaineistoon sekä haastattelut ja testit Riihimäellä Viestirykmentissä. Taistelijanradiota arvioidaan sen suorituskyvyn, käytettävyyden ja taistelunkestävyyden perusteella. Verkostokeskeinen sodankäynti nähdään tulevaisuuden taistelukentän mallina. Verkottumista pidetään kokonaiskuvan hallitsemisen edellytyksenä ja välttämättömyytenä. Elektroninen sodankäynti lisääntyy ja sen merkitys kasvaa osana sodankäynnin kokonaiskuvaa. Taistelijanradion osalta elektroninen sodankäynti näkyy häirintänä ja radioiden sijainnin tiedustelulla. Nämä uhat pitää tiedostaa ja niihin tulee kyetä varautumaan. Taistelijat tulevat kommunikoimaan jatkossakin pääasiassa puheella. Puheen tulee olla salattua. Puhetta välitetään omalle partiolle ja tarvittaessa seuraavalle portaalle ylöspäin. Näille vaihtoehdoille on radiossa oltava omat kanavapankkinsa. Tutkimuksen mukaan vaatimuksiin parhaiten vastasi Thalesin AN/PRC-148. Sen etuina muihin nähden oli muun muassa laajin taajuusalue ja suuri vaihteluväli eri tehoalueiden välillä. Sitä muokkaamalla se pystynee vastaamaan Puolustusvoimien asettamiin tarpeisiin uudeksi taistelijanradioksi.

”Se isoin taloudenhallinta tapahtuu siinä, kun…” : potilasprosessien kehittäminen julkisessa terveydenhuollossa

Julkinen terveydenhuolto on monien haasteiden edessä. Palvelujen kysyntä ja laatuvaatimukset ovat kasvussa. Samalla julkisen sektorin haastava taloudellinen tilanne aiheuttaa paineita kustannusten pienentämiseksi. Ratkaisuksi haasteisiin on tarjottu esimerkiksi rakenteiden muuttamista, palvelujen ulkoistamista ja liike-elämän sekä tuotantotalouden käyttämien menetelmien soveltamista. Tämä tutkimus tarkastelee sydänpotilaiden hoitoprosessien toimintaa Turun yliopistollisessa kes-kussairaalassa. Potilasprosessien toiminnan tarkastelu tapahtuu prosessijohtamisen, lean-ajattelun ja keskeneräinen potilas -konseptin tarjoamien käsitteiden valossa. Tutkimuksen tavoitteena on pohtia, mitä ongelmia potilasprosesseissa on havaittavissa ja miten potilasprosessien toimintaa on mahdol-lista kehittää. Lisäksi tavoitteena on arvioida voidaanko tutkimuksessa esiteltyjä teorioita hyödyntää terveydenhuollon toiminnan kehittämisessä ja mitä ongelmia hyödyntämiseen sisältyy. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jonka aineisto on kerätty pääasiassa haastattelemalla sydänpotilaiden parissa työskenteleviä terveydenhuollon ammattilaisia. Tämän tutkimuksen potilasryhmissä potilaiden kiireellisyyden vaihtelu aiheuttaa ongelmia poti-lasprosessien sujuvuuteen. Nykyiset toimintamallit, joissa toimintaa ohjaavat diagnoosiepäily ja hoitotakuu, eivät huomioi kiireellisyyttä vaan toimivat parhaiten potilasryhmissä, joissa kiireelli-syyden vaihtelu on pientä. Kiireellisyys tulisikin huomioida paremmin toiminnanohjauksessa, jotta prosessien sujuvuus paranee ja kokonaistehokkuus kasvaa. Lisäksi sydänpotilaiden hoidon näkö-kulmasta vaikuttaisi olevan järkevää muuttaa toimintamalleja ja resursointia kardiologisempaan suuntaan. Näin potilaat saavat hoitopäätöksen nopeammin ilman turhia käyntejä ja odottamista. Tutkimuksen teorioiden hyödyntämiseen sisältyy haasteita. Ne koskevat lukuisia näkökulmia, joita potilasprosessien tarkasteluun ja optimointiin voidaan valita. Näkökulmien välillä saattaa valli-ta ristiriitoja. Prosessien optimointia terveydenhuollossa vaikeuttaa se, että toiminnan kustannukset ja hyödyt kohdistuvat eri tahoille, jolloin on vaikeaa määritellä optimaalista toimintatapaa. Lean-ajattelun kokonaisvaltaista hyödyntämistä haittaa se, että julkisesta terveydenhuollosta vaikuttaa puuttuvan kannustimia strategisen asiakasarvon luonnille. Asiakaslähtöisemmästä toiminnasta ei välttämättä saada palkintoa. Haasteista huolimatta tutkimuksen teoriat tarjoavat hyviä mahdolli-suuksia julkisen terveydenhuollon kehittämiseksi. Ne tarjoavat malleja toiminnan analysointiin ja kehittämiseen, nostavat esiin tärkeitä kysymyksiä ja näkökulmia sekä haastavat pohtimaan nykyis-ten toimintamallien mielekkyyttä.