Sotilaaksi koulutettavan minäkuva ja motivaatio

Jos kunto on huono, fyysisen koulutuksen mielekkyys putoaa lähes olemattomaksi. Fyysisessä suorituksessa ilmenevä huono motivaatio ei välttämättä esiinny älyä vaativissa tapahtumissa. Suomalaisten nuorten miesten kuntotaso on heikentynyt merkittävästi menneen kolmenkymmenen vuoden aikana. Yhteiskunta ja Puolustusvoimat sen tärkeänä osana elävät murrosvaihetta, jossa tarvitaan ratkaisuja ihmisten ja eritoten nuorten liikkumisen motivoimiseen. Sotilaskoulutusta edeltävä elämänkaari saattaa olla sellainen, ettei se johdata nuorta jatkuvaan liikkumiseen ja kunnon ylläpitoon. Siihen voi olla vaikea myöhemminkään oppia, koska elämässä tulee paljon muita velvoitteita. Mahdotonta se ei kuitenkaan ole, sillä varusmiespalveluksen aikana voidaan saada muutos aikaan. Haastattelututkimuksen perusteella voidaan todeta, että varusmiespalveluksen aikana tärkeimmäksi motivoivaksi tekijäksi koettiin omien kotijoukkojen tuki. Osa koki sen muuten vaan kannustavana ja osa palveluksenaikaisena taloudellisena tukena. Niin yksikön päällikön kuin muidenkin kouluttajien käytöksellä ja kohtelulla on iso merkitys varusmiespalveluksen onnistuneeseen läpivientiin. Varusmieskouluttajilla on myös hyvin tärkeä tehtävä toimia oikeudenmukaisina tuomareina ja ohjaajina läpi vaativan koulutuksen. Varusmiespalveluksen loppuvaiheessa tulevia reserviläisiä tulisi opastaa ja ohjata omakohtaiseen kunnon ylläpitämiseen siviiliaikaa ajatellen. Tällöinhän ei enää varsinaista käskijää ole paikalla.

Neuvostojoukot Itä-Saksassa kylmän sodan aikana

Toisen maailmansodan päättymisen ja Potsdamin sopimuksen seurauksena Saksa jakautui Länsi- ja Itä-Saksaksi. Länsi-Saksan hallinnosta vastasivat Yhdysvallat, Iso- Britannia ja Ranska. Itä-Saksasta puolestaan tuli kokonaisuudessaan Neuvostoliiton hallinnassa ollut alue. Neuvostoliiton ja länsivaltojen näkemykset siitä, miten sodanjälkeistä Saksaa tulisi hallinnoida, erosivat suuresti toisistaan alusta lähtien, ollen yksi merkittävimmistä tekijöistä kylmän sodan syttymisen taustalla. Koko kylmän sodan ajan mahdollisen aseellisen konfliktin nähtiin alkavan Euroopasta, mitä todennäköisimmin Saksasta. Tämän vuoksi länsivallat ja Neuvostoliitto sijoittivat alueelle paljon sotilaallista voimaa. Kyseisen sotilaallisen voiman keskittymän seurauksena syntyi kaksi maailmanhistorian suurinta sotilasliittoutumaa: Nato ja Varsovan liitto. Näistä kahdesta sotilasliitosta ensimmäiseksi luotiin Nato vuonna 1949. Vuonna 1955 Neuvostoliitto vastasi tähän uuteen strategisen tason uhkaan luomalla Varsovan liiton. Varsovan liiton perustamista seurasi Itä-Saksan kansanarmeijan eli NVA:n perustaminen. NVA:n joukot olivat Neuvostoliiton sotilasjohdon alaisuudessa toimineita joukkoja, ja ne varustettiin Neuvostoliiton parhaimmalla kalustolla läpi kylmän sodan. Tästä esimerkkinä NVA:n varustaminen ydinaseilla 1960-luvulla. Itä-Saksan miehitystä kesti vuoteen 1994 asti, jolloin viimeiset Neuvostoliiton aikaiset miehitysjoukot poistuivat sen maaperältä. Neuvostoliiton kaatumiseen asti Itä-Saksan miehitysjoukot olivat ylivoimaisesti suurin Neuvostojoukkojen keskittymä sen omien rajojen ulkopuolella. Aluetta miehitti jatkuvasti noin 16–24 divisioonaa, jotka olivat täysivahvuisia ja hyvin koulutettuja. Näiden joukkojen liikkeellelähtövalmius oli jopa alle 24 tuntia, joka antaa hyvän kuvan siitä, miten kriittinen alue Itä-Saksa Neuvostoliitolle todellisuudessa oli.

Meripelastusjohtaja osana meripelastustoimen kokonaisuutta

Meripelastus osana merialueen turvallisuutta on yksi Rajavartiolaitoksen keskeisimmistä tehtävistä. Suurin vastuu operatiivisessa johtamisessa on meripelastusjohtajalla. Hänellä on paljon lakiin perustuvaa käskyvaltaa, mutta myös vastuuta. Meripelastustoimen johtaminen on hyvin moniulotteinen kokonaisuus, mikä poikkeaa jokapäiväisestä meripelastustoimen ulkopuolisesta johtamisesta. Tutkimusote on laadullinen ja metodina on tulkitseva käsitetutkimus, jossa käytetään hyväksi hermeneuttista kehää ja vastataan kysymykseen mitä meripelastustoimen johtaminen on? Meripelastusjohtajan johtamisen ymmärtämiskokonaisuus rakentuu merkityksistä. Nämä merkitykset muodostuvat laeissa, asetuksissa, sopimuksissa ja ohjeissa käsketyistä, meripelastustoimen johtamiseen liittyvistä tekijöistä. Niitä tarkastelemalla luodaan kokonaisymmärrys meripelastustoimen johtamisesta. Näitä johtamisesta kumpuavia elementtejä tarkastellaan valmiiden johtamismallien ja – tyylien avulla, mutta ei liian sitovasti. Itsetarkoitus ei ole osoittaa, että johtaminen olisi jotakin tiettyä valmiiksi kirjoitettua mallia, vaan löytää niistä tekijöitä, joita meripelastustoimen johtamisessa esiintyy. Kyseiset merkitykset, meripelastustoimen johtamisen elementit, kuuluvat myös osaksi johtamisen kokonaisuuden neljää osa-aluetta. Tulkitsevalla käsitetutkimuksella hermeneuttisen kehän mallia hyödyntäen luodaan ymmärrys johtamisen syvimmästä olemuksesta, vastataan kysymykseen mitä meripelastustoimen johtaminen on sekä tarkastellaan johtamisen elementtejä osana johtamisen kokonaisuuden neljän osa-alueen muodostamaa ymmärtämiskokonaisuutta. Tutkimuksessa ilmeni, että meripelastusjohtajan johtamisympäristö ei ole helposti määriteltävissä, eikä rajoiltaan selkeä. Johtaminen perustuu hyvään tilannekuvaan ja meripelastusjohtajan tilannetietoisuuteen. Niiden saavuttamiseksi meripelastusjohtajan on kommunikoitava tehokkaasti ympärillään työskentelevien ihmisten kanssa. Vuorovaikutuksen taso kuitenkin vaihtelee, riippuen siitä, ketä johdetaan, sillä johtamiseen ja kommunikointiin vaikuttavat tekijät ovat erilaisia johdettavien välillä. Johtaminen on tehtäväkeskeistä ja tyyliltään delegoivaa. Se ei kuitenkaan tarkoita vastuun siirtämistä alisille, vaan tehtävänjakoa. Johtamisen nelikenttään sijoitettuna johtamisen elementit sijoittuvat leadershipin ja managementin välille.

Operaatio Tonava : Tšekkoslovakian miehitysoperaatio 1968

Tšekkoslovakian miehitys vuonna 1968 oli merkittävä Euroopan turvallisuus- ja puolustuspoliittisia rakenteita koetellut tapahtuma. Tammikuussa 1968. Tšekkoslovakian valtion politiikan muutettua suuntaansa kommunistisesta järjestelmästä liberaalimpaan suuntaan johti se erimielisyyksiin Neuvostoliiton johtaman Varsovan liiton sisällä. Tšekkoslovakian tilanne pyrittiin ratkaisemaan erilaisin neuvotteluin kevään ja kesän 1968 aikana, mutta ratkaisua ei saatu aikaan. Neuvostoliitto suunnitteli jo tässä vaiheessa miehitysoperaatiota tilanteen ratkaisemiseksi. Ennen miehitysoperaatiota Neuvostoliitto painosti Tšekkoslovakiaa suurien sotaharjoitusten, verhoiltujen uhkausten sekä tiedotusvälineiden avulla. Tilanne kärjistyi lopulta siihen, että Tšekkoslovakian miehittivät viisi sen liittolaismaata 20–21. elokuuta 1968. Miehitysoperaatio oli erityisen kiinnostava sen vuoksi, että se toteutettiin lähes ennennäkemättömällä nopeudella ja erittäin suurella voimalla. Neuvostoliitto onnistui toteuttamaan operaation käytännössä tappioitta, ja operaatio sujui täysin suunnitelmien mukaisesti. Operaatiota onkin jälkeenpäin kutsuttu ”kaappaushyökkäykseksi”. Miehitysoperaation jälkeen Tšekkoslovakiaan jäi pysyvästi neuvostodivisioonia, ja maa palasi takaisin Prahan kevättä edeltäneeseen vanhoilliseen politiikkaan. Niin kutsutun ”normalisoinnin” aikana kaikki uudistukset purettiin vähitellen. Neuvostojoukot olivat maassa aina Neuvostoliiton romahtamiseen asti. Miehitysoperaation poliittista puolta ja kriisin yleistapahtumia on tutkittu runsaasti kirjallisuudessa ja lehtiartikkeleissa, mutta itse miehitysoperaation sotilaallista puolta on tutkittu melko vähän. Tutkielmassa tarkastellaan Tšekkoslovakian miehitysoperaatiota 20-21.elokuuta 1968, painopisteenä operaation toteutustapa, siihen käytetyt eri puolustushaarojen ja aselajien joukot sekä niiden suuntautuminen. Itse miehitysoperaation tarkastelun ohella tarkastellaan myös operaation loppuasetelmaa ja jälkiseurauksia. Tutkimustyö on tehty perehtymällä useisiin eri lähteisiin, analysoimalla sekä vertailemalla näiden tarjoamaa informaatiota keskenään. Lopputuloksena on näistä tehty synteesi.

Neuvostoliiton muodostama uhka Ruotsin puolustussuunnittelussa 1950-luvulla

Kylmän sodan alkaminen toisen maailmansodan jälkeen merkitsi Ruotsille turvallisuuspoliittista ongelmaa. Ruotsi katsoi voivansa puolueettomuuspolitiikan ja vahvan puolustuksen avulla parhaiten säilyttää maan itsenäisyyden. Kuitenkin samalla Ruotsissa katsottiin eristäytyneen puolueettomuuden yksistään olevan riittämätöntä takaamaan maan turvallisuus. Kylmän sodan vuosina Ruotsia hallitsi uhkakuva, joka oli heitä vastaan kohdistuva suurhyökkäys, invaasio. Tämän uhkakuvan mukaisesti Ruotsi teki poliittiset linjaukset sellaiseksi, että valtakuntaa oli puolustettava kaikin käytettävissä olevin resurssein. Tutkimuksessa selvitetään millainen oli Neuvostoliiton muodostama uhka Ruotsin puolustussuunnittelussa 1950-luvulla sekä miten Ruotsi tuohon uhkaan varautui. Tutkimuksessa käytetään kvalitatiivista tutkimusmenetelmää, jossa käsitellään perinteiseen tapaan aihetta käsittelevää lähdeaineistoa. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että Neuvostoliiton hyökkäys oli Ruotsin suurin uhkakuva 1950-luvulla ja, että tähän uhkaan varauduttiin Ruotsissa mittavin järjestelyin. Ruotsi oli omassa puolustussuunnittelussaan valmistautunut sen muodostaman uhkakuvan mukaisiin sotatoimiin ja se oli valmis puolustamaan maataan mahdollisen hyökkäyksen tapahduttua.

Neuvostoliiton Itämeren laivaston maihinnousukyvyn kehittyminen toisen maailmansodan jälkeen

Tutkimus käsittelee Neuvostoliiton Itämeren laivaston maihinnousukyvyn kehittymistä. Maihinnousukyvyllä tarkoitetaan kokonaisuutta, jonka muodostavat joukot, taktiikka ja kalusto. Tutkimuksen ajallinen rajaus on toisesta maailmansodasta 1980-luvun loppuun. Tutkimuksessa on pyritty selvittämään miten Neuvostoliiton Itämeren laivaston maihinnousukyky kehittyi tarkasteluajanjaksona. Tutkimus on laadullinen sotahistorian tutkimus. Tutkimuksen päätutkimusongelmana on: Miten Neuvostoliiton Itämeren laivaston maihinnousukyky kehittyi toisen maailmansodan jälkeen? Alatutkimusongelmia ovat: Mikä oli Neuvostoliiton Itämeren laivaston maihinnousukyky toisessa maailmansodassa? Mitkä tekijät vaikuttivat maihinnousukyvyn kehittymiseen? Miten asevoimien reformit vaikuttivat kehitykseen? Mikä oli maihinnousukyky 1980-luvun loppupuolella eli mihin kehitys johti? Tutkimuksessa on käytetty vain länsimaisia lähteitä. Kotimaisista lähteistä tärkeimmät tämän tutkimuksen kannalta ovat Maanpuolustuskorkeakoulussa tehdyt opinnäytetyöt. Ulkomaisista lähteistä tärkeimpiä ovat Dominik Nargelen, Milan Vegon, Norman Polmarin sekä Siegfried Breyerin teokset.

Raskaan kranaatinheittimen ampumatarvikkeet tulevaisuuden taistelukentällä

Tulevaisuudessa raskaan 120 millimetrin kranaatinheittimen rooli pataljoonatason tulitukiaseena tulee säilymään. Tulevaisuuden taistelukentällä taisteluita käydään liikesodankäynnin periaatteita noudattaen, ja joukot ovat sijoittuneet hajautetusti sekä suojautuneet hyvin. Tämän vuoksi ampumatarvikkeilla on kyettävä vaikuttamaan tarkasti entistä kauemmaksi. Lisäksi asutuskeskustaistelut asettavat vaatimuksia ampumatarvikkeille ja niiden ominaisuuksille. Uusilla kranaatinheitinjärjestelmillä voidaan laajentaa kranaatinheittimien ampumatarvikkeiden käyttöä perinteisiin kranaatinheittimiin verrattuna. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia ovat heittimien ampumatarvikkeet tulevaisuuden taistelukentällä ja millaisia käyttökohteita niillä on tulevaisuudessa. Tutkimuksessa käsitellään perinteistä sirpalekranaattia sekä erikoisampumatarvikkeita. Erikoisampumatarvikkeiksi tässä tutkimuksessa luetaan kuorma-, savu- ja valoammukset. Ohjautuvat ammukset sekä suora-ammuntaan soveltuvat ammukset luetaan myös erikoisampumatarvikkeiksi. Tutkimuksessa käsitellään myös eri ampumatarvikkeisiin soveltuvia sytyttimiä. Tutkimuksessa on tarkasteltu ainoastaan raskaan eli 120 millimetrin kranaatinheittimen ampumatarvikkeita, koska niille löytyy eniten erilaisia ampumatarvikevaihtoehtoja. Tutkimusmenetelmänä on asiakirjatutkimus. Tutkimuksen tiedot on analysoitu ja johtopäätökset tehty teknisestä näkökulmasta. Kaikkia tutkimukseen käytettyjä lähteitä on pyritty vertaamaan vähintään yhteen muuhun lähteeseen, jotta tiedot olisivat mahdollisimman totuuden mukaisia. Sirpalekranaatti tulee säilyttämään asemansa myös tulevaisuudessa. Niiden tehoa voidaan lisätä uusilla sytyttimillä. Monitoimisytyttimillä, joita voidaan käyttää aika-, heräte- tai iskusytyttimenä, haluttu toiminto valitaan juuri ennen kranaatin ampumista. Tulevaisuuden taistelukentällä käytetään kuitenkin yhä enemmän erilaisia ohjautuvia ja ohjattavia ammuksia, joilla voidaan vaikuttaa paremmin pistemaaleihin ja panssaroituihin ajoneuvoihin. Rypäleaseet kieltävä Oslon sopimus vaikuttaa kuorma-ammuksien kehittämiseen. Tässä tutkimuksessa ei ollut mahdollisuutta panostaa siihen riittävästi ja se onkin hyvä aihe jatkotutkimukselle.

Alkeislentokoulutussimulaattorin kouluttajan ympäristö ja lentomalli

Simulaattorikoulutuksen osuutta lentokoulutuksessa on teknisen kehityksen myötä voitu lisätä merkittävästi. Alkeislentokoulutuksessa simulaattoreita käytetään kuitenkin edelleen vain vähän ja laitteistot ovat suorituskyvyltään hyvin vaihtelevia. Ilmavoimien alkeislentokoulutuksessa nykyisin käytettävät simulaattorit ovat jääneet kehityksestä jälkeen, vaikka jatkokoulutuksessa synteettiseen koulutukseen on panostettu hyvin paljon. Tutkielmassa pyritään hakemaan perusteet uuden laitteiston toteuttamiseksi low cost -konseptin pohjalta sekä tutkimaan käyttömalleja, joilla uusia mahdollisuuksia voidaan hyödyntää mahdollisimman täysipainoisesti. Tutkielmassa on kuvattu esimerkki kouluttajan ympäristön teknisestä toteutuksesta. Tutkimus perustuu lentopalveluksen avainhenkilöstön haastatteluihin sekä siviilissä että sotilaspuolella. Suorituskykyvaatimusten pohjana käytetään nykyisiä lentokoulutusohjelmia, ja tieteellistä lähdeaineistoa täydentävät ilmailumääräykset sekä erilaisista simulaattorilaitteistoista kerätyt kokemukset. Tutkimuskokonaisuutta täydentää kadetti Jussi Nokso tutkielmassaan SK1052 keskittyen alkeislentokoulutussimulaattorin ohjaamon rakentamiseen sekä graafiseen mallinnukseen. Johtopäätöksenä todetaan nykyaikaisen kaupallisen lentosimulaatio-ohjelmiston sopivan ominaisuuksiltaan varsin hyvin alkeislentokoulutussimulaattorin pohjaksi. Opettajan position toteuttamiseksi esitetään ratkaisumalli ja uuden simulaattorin ominaisuuksien todetaan tehostavan oppimisprosessia etenkin, jos lentokoulutusohjelmaa muutetaan vastaamaan uuden simulaattorin tarjoamia mahdollisuuksia.

Rikosten esitutkintaan liittyvien toimivaltuussäännösten kehittyminen Rajavartiolaitoksessa 2000-luvulla

Rajavartiolaitos kuuluu Suomen sisäisen turvallisuuden järjestelmään ja se on myös tärkeä osa ulkoista turvallisuusjärjestelmää. Rajavartiolaitoksen keskeisimpiin perustehtäviin kuuluu Suomen rajojen rajavalvonta sekä rajanylityspaikoilla tapahtuva henkilöiden maahantulo- ja maastalähtövalvontaan liittyvät rajanylityspaikoilla suoritettavat rajatarkastukset. Nyt käsillä olevan tutkimuksen toimivaltuussäännöksiin liittyvä aihepiiri on hyvin ajankohtainen, koska Rajavartiolaitosta koskeva kokonaislakiuudistus astui voimaan 1.9.2005, ja sitä on sovellettu nyt kolmen vuoden ajan. Lakiuudistusten astuessa voimaan pidettiin todennäköisenä esitutkintatehtävien lisääntyvän Rajavartiolaitoksessa. Keskeistä viimeisimmässä lakiuudistuksessa (RvL SK: 578/2005) on se, että Rajavartiolaitoksen mahdollisuutta suorittaa sen päätehtävään liittyvää rikosten esitutkintaa on parannettu niin, että Rajavartiolaitoksella on nyt mahdollisuus suorittaa kiinteästi sen omaan toimialaan kuuluvien vakavien ja laajojen rikosten esitutkinta. Tällaisia rikoksia ovat mm. laiton maahantulo ja ihmiskauppa, sekä niihin liittyvien väärennösrikokset. Rajavartiolaitos kuuluu niin sanottuihin erityisiin esitutkintaviranomaisiin Tullin ja puolustusvoimien ohella. Tämän tutkimuksen tehtävänä on tarkastella rikosten esitutkintaan liittyvien toimivaltuussäännösten kehittymistä Rajavartiolaitoksessa 2000-luvulla. Eduskunta edellytti edellä mainittuun lakiuudistukseen koskevaan hallituksen esitykseen (HE 6/2005 vp) antamassaan vastauksessa (EV 92/2005), että kokonaisuudistuksen toimeenpanoa seurataan tarkoin ja että hallintovaliokunnalle annetaan siitä yksityiskohtainen kirjallinen selvitys korjausehdotuksineen vuoden 2008 loppuun mennessä. Tämän tutkimuksen toisena tehtävänä on tarkastella sitä, miten voimassa olevien toimivaltuussäännösten soveltamisessa käytäntöön on vartiostojen näkökulmasta onnistuttu. Lisäksi tutkimus pyrkii suuntaamaan myös tulevaisuuteen siten, että se kuvaa keskeisiä toimivaltuussäädöksiin liittyviä jatkokehittämistarpeita. Laki korjausehdotuksineen on edennyt hallituksen esitykseksi, jolloin tutkijalla on mahdollisuus selvittää muotoutuuko laki sellaiseksi, kuin sitä soveltavat viranomaiset ovat toivoneet. Tutkimus on aihetta lainopillisesti lähestyvä. Tutkimus nojautuu tutkimuksen aihealuetta aiemmin käsitteleviin tutkimuksiin, lainsäädäntöön ja asiantuntijahaastatteluun. Keskeisimpänä tutkimusmenetelmänä ovat oikeussäännösten systematisointi ja tulkinta. Koska tutkimus käsittelee vain muutaman viime vuoden voimassa ollutta lakimuutosta ja sen soveltamisesta kertynyttä kokemusta, on luonnollista, että tutkimuksen aihepiristä kertynyt aiempi tutkimusmateriaali on suhteellisen niukkaa. Tässä tutkimuksessa koottu lainopillinen ja kokemuksellinen tieto voi hyödyttää sekä käytännön rajavartiotoiminnassa, johtamistyössä että mahdollisen jatkotutkimuksen suuntaajana. Voimassa oleva laki sisältää edelleen joitakin ongelmakohtia, jotka ovat vaikuttaneet Rajavartiolaitoksen tehokkuuteen rikostorjunnassa. Merkittävimpinä seikkoina näistä tutkimuksessa nousi esille vartiostojen näkökulmasta telepakkokeinojen puute sekä pidättämiseen oikeutettujen virkamiesten aste. Suoritetusta asiantuntijahaastattelusta saadut tulokset tukevat tutkimus-tuloksia. Tutkimuksessa selvisi lisäksi, että tällä hetkellä hallituksen esityksenä (HE 219/2008) olevat rajavartiointia koskevat lait ja niihin liittyvät asetukset vastaavat esitutkinnan näkökulmasta siihen tarpeeseen, joita vartiostot ovat korjausehdotuksissaan esittäneet.

Management by perkele

Puolustusvoimien johtajakoulutus oli painottunut taistelun ja asioiden johtamiseen ennen vuotta 1995. Osa sen aikaisen koulutuksen saaneista reservin upseereista ja aliupseereista on käyttänyt puolustusvoimien johtamismetodeja harkitsemattomasti siviilijohtamisessa. Sellaista johtamista nimitetään Management by perkeleeksi. He ovat vaikuttaneet osaltaan suomalaiseen johtamiskulttuuriin. Aihetta lähestyttiin diskurssianalyysin avulla, koska tutkimuksen perustava tieto ei ollut laadukasta. Yksittäisten ihmisten spontaanit mielipiteet keskustelupalstoilta ja lehdistä sekä väitteet kirjallisuudesta, tutkimuksista ja artikkeleista olivat vaikuttamassa kysymyksiin: mitä management by perkele on ja miten se ymmärretään? Tutkimustavoitteena on luoda management by perkeleelle yleinen tulkinta, jotta siitä puhuttaisiin ja kirjoitettaisiin sen oikealla merkityksellä. Management by perkeleestä ei ole aiemmin julkaistu yksiselitteistä määritelmää tai teosta, joten sitä lähdettiin tutkimaan yksittäisistä väitteistä kohti yleistä ymmärtämistä. Sen vuoksi käsitteen ympäriltä haluttiin karsia huhut ja harhat. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että management by perkelettä ei voi yleistää suomalaiseksi johtajuudeksi. Se voidaan tulkita johtamistyylinä tai ilmiönä. Johtamistyylinä se on kuin sotilasjohtamista: suoraviivaista ja päätöksenteoltaan nopeaa. Ilmiönä se on kuin terrorismi: sana, joka herättää lukijoiden mielenkiinnon. Management by perkeleellä on niin kannattajia kuin myös vastustajia. Se on häviämässä, koska puolustus voimat on syväjohtamisen avulla vuodesta 1998 lähtien painottanut sotilasjohtajakoulutuksessa henkilöjohtamista, joka on ollut puutteellista management by perkele -johtajilla. Syväjohtaminen on oikein käytettynä eduksi sekä sotilas- että siviilijohtamiselle.

Suomalaiset arvot 2000-luvulla : teoriaperusta asevelvollisten arvotutkimukselle

Arvoista kuulee nykyään puhuttavan kaikkialla, mutta mitä ne oikeasti ovat, miten niitä tutkitaan ja millainen on suomalaisten arvomaailma? Tutkielma keskittyy suomalaisten arvomaailmaan ja luo teoriapohjaa asevelvollisten arvotutkimukselle. Suomalaisia arvoja lähestytään professori Martti Puohiniemen tutkimuksista saatujen tulosten perusteella. Suomalaisuuden ja suomalaisten arvojen lisäksi tarkastellaan kansainvälistymisen vaikutuksia arvoihin. Tutkielmassa esitellään myös Schwartzin arvoteoria, johon Puohiniemen tutkimus perustuu. Tutkielmassa tarkastellaan myös suomalaisten asevelvollisten arvotutkimuksen tilaa ja kehittymistä. Johtopäätökset-osiossa pyritään sulauttamaan suomalaisten arvot ja asevelvollisten arvotutkimus yhteen. Voisiko Puohiniemen mallin mukaan tutkia esimerkiksi asevelvollisista rajattua joukkoa, kuten varusmiehiä? Tämänkaltaiseen kysymykseen tutkielmassa pyritään vastaamaan.

Logistiikkastrategia Puolustusvoimissa ja yrityksissä

Tämän kandidaatin tutkielman tutkimusongelmana on ollut selvittää miten logistiikkastrategia ymmärretään Puolustusvoimissa ja yrityksissä. Tutkimus on laadultaan kvalitatiivinen ja käytetty tutkimusmenetelmä on ollut asiakirja- ja kirjallisuusanalyysi. Aihetta on lähestytty selvittämällä mitä keskeisillä käsitteillä mm. logistiikalla, strategialla ja logistiikkastrategialla ymmärretään. Logistiikkastrategian ollessa strategisen tason asiakokonaisuus tutkimuksessa on myös selvitetty mitä on strateginen johtaminen. Logistiikkastrategiaa tutkittiin selvittämällä mitä sen suunnitteluun kuuluu, mikä on sen sisältö ja mitä aihealueita se koskettaa. Tutkimukseen saatiin myös puolustusvoimien näkökulma tutkimalla puolustusvoimien logistiikan ja logistiikkajärjestelmän erityispiirteitä. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että puolustusvoimissa ja yrityksissä logistiikkastrategia ymmärretään erilailla ja se vaikuttanee sen toteuttamiseen. Tutkimuksessa ilmenee myös että logistiikkaa ohjaa logistiikkastrategia, joka on ylin asiakirja tai päätös, joka asettaa yrityksessä tai puolustusvoimissa viitekehyksen kaikille muille logistisille päätöksille yrityksen sisällä. Näin ollen logistiikkastrategia on merkittävin yksittäinen tekijä, jonka onnistuneisuus vaikuttaa kaikkein eniten yrityksen tai puolustusvoimien logistiikan onnistumiseen. Lisäksi tutkielmassa on kartoitettu mitä jatkotutkimustarpeita aihealueesta ilmenee.

Alkeislentokoulutussimulaattorin oppilaan ympäristö

Tässä tutkielmassa pohditaan alkeislentokoulutusvaiheen asettamia vaatimuksia lentosimu-laattorille sekä erilaisia teknisiä toteutustapoja, joilla näihin vaatimuksiin voitaisiin vastata. Toteutustapojen arviointi on suoritettu Ilmavoimien koulutustarpeet huomioiden low-cost -konseptin näkökulmasta. Tutkielma on rajattu koskemaan oppilaan ympäristöä, joka käsittää seuraavat aihealueet: ohjaamoympäristö, visuaali ja image generation sekä maasto ja 3d-mallit. Kadetti Luukkanen tutkii omassa tutkielmassaan ”Alkeislentokoulutussimulaattorin koulutta-jan ympäristö ja lentomalli” samaa aihealuetta kouluttajan ja koulutuksen näkökulmasta. Nä-mä työt muodostavat yhdessä perusteet uuden alkeislentokoulutussimulaattorin suunnittelulle Ilmavoimien tarpeisiin. Tutkimusongelmia ovat Ilmavoimien alkeislentokoulutuksen asettamat vaatimukset simulaat-torikoulutukselle sekä ehdot, joilla kustannustehokas simulaattori voidaan toteuttaa. Tutki-musmetodina käytän tutkimuksessa aineistoanalyysiä sekä asiantuntijahaastatteluja. Tutki-muksen lähteinä on käytetty lentokoulutusohjelmia, ohjaajan ohjetta sekä rakenneselostusta, asiantuntijahaastatteluja ja vierailuja eri simulaattoriosastoilla. Tutkimuksen tuloksina saadaan vaatimukset, jotka Ilmavoimien alkeislentokoulutus simu-laattorille asettaa, sekä millä teknisillä toteutustavoilla näihin vaatimuksiin pystytään kustan-nustehokkaasti vastaamaan.

Luottamus PTR-yhteispartioinnissa

Johtajan ja alaisen välistä luottamussuhdetta on tutkittu paljon, mutta vähemmälle huomiolle on jäänyt samassa asemassa työskentelevien välille syntyvä luottamus ja sen merkitys työn tehokkuuteen. Tutkielmassani selvitän luottamuksen muodostumismahdollisuuksia PTR-yhteispartioinnin näkökulmasta. Luottamus yhteispartioinnissa muodostuu sosiaalisen vuoro-vaikutuksen välityksellä. Vuorovaikutus voi tarkoittaa kasvokkain puhumista, videoneuvotte-lua tai muiden elektronisten laitteiden avulla tapahtuvaa kommunikointia. Tärkeintä vuoro-vaikutuksen kannalta on, että sen ei välttämättä tarvitse olla sanallista. Työnjaollisesti samaan asemaan kuuluvilla työntekijöillä on parhaat edellytykset jakaa sa-mankaltaista kokemusainesta ja tuntea solidaarisuutta toisiaan kohtaan. Luottamus on kuin eräänlainen odotus siitä, että toisen toiminta tuo hyötyä omalle toiminnalle. Ihmiset luovat suhteita sellaisten kanssa joista he uskovat hyötyvänsä, ja yhteistyö tuottaa parempaa tulosta kuin yksin toimimalla. Työyhteisön vastavuoroisuutta voidaan korostaa sillä, että työnjako suunnitellaan joustavaksi, työtehtävät jaetaan tasapuolisesti, osaaminen on korkeaa ja tiedon-jako on avointa. Tällöin työyhteisössä on helppoa pyytää apua työkavereilta, koska luottamus luo halun auttaa työkaveria. Tutkielmaan tehdyn kyselyn tulosten perusteella tärkein esille tullut ominaisuus, joka kasvat-taa luottamusta on ammattitaito. Tämä ominaisuus tuli esille kaikissa vastauksissa. Tutkiel-massa luottamus havaittiin tärkeäksi tekijäksi yhteispartioinnissa. Kyselyn perusteella voidaan todeta, että yhteispartiointia suorittavat Rajavartiolaitoksen virkamiehet luottavat poliisiin ja Tulliin ja yhteispartiointi koetaan mielekkääksi.

Kuljettajakoulutus osana puolustusvoimien logistiikkaa

Puolustusvoimien kuljettajakoulutus elää muutoskautta. Vuodesta 2009 alkaen kuljettajakoulutus toteutetaan Euroopan Unionin ammattipätevyysdirektiivin mukaisena koulutuksena. Tämä kandidaatintutkielma kartoittaa puolustusvoimien kuljettajakoulutusta ja siihen sisältyviä vaatimuksia. Päätutkimuskysymys on: Miten uusi kuljettajakoulutus vastaa puolustusvoimien tarpeita? Alakysymyksellä pyritään selvittämään vastaako kuljettajakoulutus logistiikan ja elinkeinoelämän vaatimuksia. Tutkimusmenetelmänä on käytetty kvalitatiivista tutkimusotetta. Tyyliltään tutkimus on asiakirjatutkimus. Tutkimusaineistona on käytetty voimassa olevia lakeja ja ohjeita kuljettajakoulutuksesta. Tutkimuksessa ilmeni, että Puolustusvoimien antama kuljettajakoulutus vastaa vaatimuksiltaan niin Puolustusvoimien kuin elinkeinoelämän kuljettajan vaatimuksia.