Suonenjoen Lintharjun Natura 2000-alueen hoito- ja käyttösuunnitelma

Lintharju kuuluu Euroopan Unionin Natura 2000 – verkoston kohteeseen Lintharju-Kirjosuo sekä Vakkarsuo. Natura-alue on luontodirektiivin mukainen SCI-alue (yhteisön tärkeinä pitämät alueet) ja sen kokonaispinta-ala on 1035 hehtaaria. Suunnittelualue käsittää Lintharjun harjuselännemuodostuman lähilampineen ja soineen (820 ha). Alue sijaitsee Suonenjoen kaupunkikeskustan tuntumassa ja on tärkeää ulkoilu- ja virkistysaluetta. Lintharjun alueen suojeltavia luontotyyppejä ovat mm. harjumetsät, puustoiset suot, keidassuot, vaihettumis- ja rantasuot sekä lähteet ja lähdesuot. Harjuselänteen paahderinteillä on edustavaa harjukasvillisuutta, jota luonnehtivat paahderinteillä viihtyvät harjukasvit, kangasajuruoho, kanervisara ja kalliokielo. Onkilammen suo tervaleppäkorpineen on ravinteinen ja kasvistoltaan arvokas kokonaisuus. Harjumuodostelmalla lähilampineen ja soineen on myös maisemallisia arvoja. Lintharjun ydinharjualueen luonnonarvot turvataan luonnonsuojelulailla. Harjun lievekankailla maankäyttöä ohjataan maaaines- sekä maankäyttö- ja rakennuslain nojalla. Lintharjun alueelle kohdistuu erilaisia käyttöpaineita, maa-ainesten ottoa, metsänhoitoa, virkistyskäyttöä, rakentamista, vesihuoltoa ja luonnonsuojelua. Alueella on myös runsaasti yksityisomistuksessa olevia kiinteistöjä. Hoito- ja käyttösuunnitelman yhtenä tavoitteena on sovittaa yhteen erilaiset maankäyttömuodot ja Naturaarvojen säilyminen. Hoito- ja käyttösuunnitelmassa esitetään Natura-alueen luonnon nykytila, hoidon ja käytön tavoitteet käyttömuodoittain, mahdolliset hoitokohteet ja menetelmät sekä seurantaohjelma. Suunnitelmassa arvioidaan lisäksi eri hankkeiden soveltuvuutta Natura-alueelle.

Keskustelu Nato-jäsenyydestä 2000-luvulla

Tässä tutkimuksessa tutkitaan suomalaisen Nato-keskustelun sisältämiä argumentteja ja niiden suhdetta vuosina 2001, 2004 ja 2009 laadittuihin turvallisuus- ja puolustuspoliittisiin selontekoihin. Tutkimuksen tavoite on selvittää, millaisilla argumenteilla suomalaisessa Nato-keskustelussa on perusteltu jäsenyyden tarvetta ja tarpeettomuutta. Toinen tavoite on selvittää, miten turvallisuus- ja puolustuspoliittisten selontekojen kannat jäsenyydestä eroavat kansallisesta Nato-keskustelusta ja keskustelun osapuolten mielipiteistä. Lisäksi tutkimuksessa analysoidaan Nato-keskustelun laatua ja luonnetta. Keskustelun osapuolten jaottelu on kaksijakoinen. Ensimmäinen jaottelu muodostuu jäsenyyttä kannattavista ja vastustavista argumenteista. Lisäksi keskustelevat osapuolet jaetaan kansalaisiin, asiantuntijoihin ja päättäjiin. Keskustelua ja sen sisältämiä argumentteja tutkitaan sisällöllisen analysoinnin ja typologisoinnin keinoin. Tutkimuksen ensisijaiset lähteet ovat 2000-luvun aikana laaditut turvallisuus- ja puolustuspoliittiset selonteot, Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan vuosittain teettämät mielipidetutkimukset, Ulkopolitiikan instituutin ja ulkoministeriön Nato-jäsenyyttä käsittelevät raportit sekä vuonna 2006 ilmestynyt Juho Rahkosen väitöskirja. Tutkimuksessa ilmenee, että jäsenyydestä käytävä keskustelu on muuttunut viime vuosikymmenen aikana vähän. Pääosa argumenteista, joilla perusteltiin näkemyksiä jäsenyydestä kymmenen vuotta sitten, esiintyy keskustelussa myös tällä hetkellä. Keskustelun osapuolet perustelevat jäsenyyden tarvetta ja tarpeettomuutta pääasiassa samoilla aihealueilla. Argumenttien eroavaisuudet johtuvat erilaisista näkökulmista. Turvallisuus- ja puolustuspoliittiset selonteot ovat muuttuneet 2000-luvun aikana Natojäsenyyttä kannattavampaan suuntaan, kun taas kansalaisten keskuudessa jäsenyyden vastustus on säilynyt koko ajan samana. Vuoden 2001 selonteko painottaa Suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden jatkamista ja sopii siten hyvin yhteen kansalaismielipiteeseen, joka on selkeästi jäsenyyttä vastustava. Vuoden 2004 selonteossa Naton rooli koetaan tärkeänä läntisen identiteetin vahvistajana ja tehokkaana vaikutuskanavana. Vuoden 2009 selonteko on tutkimuksen selonteoista lähimpänä päättäjien ja asiantuntijoiden argumentteja Nato-jäsenyydestä, mutta se ei täsmää suomalaisen enemmistön jäsenyyttä vastustaviin näkemyksiin.

Baixo peso ao nascer em coorte de recém-nascidos em Goiânia-Brasil no ano de 2000

OBJETIVO: analisar o peso ao nascer da coorte de recém-nascidos do ano 2000, em Goiânia, pela determinação do coeficiente de mortalidade e probabilidade de sobrevivência neonatal, estratificados por categorias de peso ao nascer e, ainda, pela identificação dos fatores associados ao baixo peso ao nascer (BPN). MÉTODOS: estudo de coorte retrospectivo, constituído por linkage dos arquivos do SIM (Sistema de Informações de Mortalidade) e do SINASC (Sistema de Informações de Nascimentos). Foram calculados coeficientes de mortalidade neonatal para as categorias de peso ao nascer e construído um gráfico de probabilidades de sobrevivência neonatal por meio de análise de regressão linear. Foram identificados fatores de risco para o BPN mediante análise univariada (RR) e regressão logística, considerando-se nível de significância de 5%. RESULTADOS: a incidência de BPN foi de 6,9%, sendo que 140 (66,8%) óbitos neonatais ocorreram nesse grupo. Trinta por cento dos óbitos se deram na categoria de peso entre 1.500-2.500 g. Os fatores identificados como de risco para o BPN foram: prematuridade, presença de malformações congênitas, mães com idade em extremos reprodutivos, residência na região noroeste do município, baixo número de consultas no pré-natal, parto em hospital público e sexo feminino. CONCLUSÃO: a incidência de BPN foi semelhante aos países desenvolvidos e os coeficientes de mortalidade neonatal, por categoria de peso, aquém dos encontrados naqueles países. Os resultados encontrados orientam atenção para: prematuridade, hospitais públicos e região noroeste de Goiânia.

Tykölänjärven Natura 2000 -alueen hoito- ja käyttösuunnitelma

Pälkäneellä ja Valkeakoskella sijaitseva Tykölänjärvi kuuluu Natura 2000 -verkostoon. Tykölänjärvi on arvokas lintuvesialue sekä tärkeä muuton- ja sulkasadonaikainen kerääntymisalue. Järven kasvisto on myös edustava. Tykölänjärvelle on laadittu hoito- ja käyttösuunnitelma yhteistyössä paikallisten maanomistajien ja järjestöjen sekä Pirkanmaan ELY-keskuksen kanssa. Suunnitelman päätavoitteena on alueen luonnonsuojeluarvojen säilyminen. Lisäksi tavoitteena on alueen virkistyskäyttömahdollisuuksien turvaaminen luontoarvoja heikentämättä. Suunnitelmassa esitetään alueen luontoarvojen säilymiseksi vierasperäisten pienpetojen pyyntiä, vesilinnuille soveltuvien pesimäsaarekkeiden tekoa ja rantapensaikkojen raivauksia. Virkistyskäytön turvaamiseksi esitetään nykyisen pohjapadon toimivuuden tarkistusta, vesiyhteyden säilyttämistä järven pohjoisosasta laskujokeen, ravintoketjukunnostusta sekä lintutornin rakentamista järven pohjoisrannalle. Lisäksi Tykölänjärven veden laadun ylläpitämiseksi esitetään kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelman laadintaa järven valuma-alueelle. Tykölänjärven Natura 2000 -alueen hoito- ja käyttösuunnitelma on laadittu vuosille 2012-2021. Suunnitelmassa esitetyt kunnostustoimenpiteet tulee tarkentaa yksityiskohtaisesti erillisissä toimenpidesuunnitelmissa. Kaikki hoito- ja käyttösuunnitelmassa esitetyt toimenpiteet tarvitsevat toteutuakseen asianosaisten maanomistajien hyväksynnät.

Pênfigo foliáceo canino: estudo retrospectivo de 43 casos clínicos e terapia (2000-2005)

No período de agosto de 2000 a julho de 2005 foram atendidos 43 casos de Pênfigo Foliáceo (PF) canino no Serviço de Dermatologia do Hospital Veterinária, Universidade de São Paulo. Com este estudo retrospectivo visou-se atualizar dados referentes à caracterização sexual, definição racial e raça, idade, tipo e topografia lesional, quadro sintomático e resposta aos tratamentos isolados com prednisona e com a associação desta à azatioprina, além de demonstrar o aumento na ocorrência do PF relativamente à série histórica pretérita (1986-2000) do mesmo Serviço.

Kasvatus ja koulutus Suomessa keskiajalta 2000-luvulle

Kirjallisuusarvostelu

Comparative anatomy of the thigh nerves of Cebus libidinosus (Rylands et al., 2000)

Non-human primates have constituted an important group among animals subjected to various studies. Ethological, evolutionary and paleontological studies have revealed changes in anatomical structures linked to the evolution of primates, considered in studies on the comparative anatomy between Cebus libidinosus and other neotropical monkeys or those from the Old World, and the detailed knowledge on their anatomy may represent an important factor for their preservation and protection when the animals are brought to veterinary clinics after accidents or illnesses. In terms of veterinary importance, sometimes these animals arrive in the veterinary medical clinics after accidents, needing surgery or clinical treatment, but the little data available on anatomy has impaired the correct proceedings. The main justification for studies on C. libidinosus, is due to little information about the anatomy related to C. libidinosus in Brazilian and worldwide scientific literature. In this study, the distribution, enervation and path of the femoral and sciatic nerves of the pelvic limb (thigh) of C. libidinosus were studied and these results were compared with literature on the anatomy of humans, chimpanzees and baboons. In general, the enervation model of the four primates is identical, but in specific terms, the differences in enervations indicate evolution convergence closer to the branch of baboons in the evolutionary tree, and these data corroborate other comparative studies in relation to the same primates to vessels, muscles and nerves. In conclusion, the nerve organization in the thigh of C. libidinosus is identical to baboon, chimpanzee and homo, but more similar to baboon. The specific differences found indicate an ancient phylogenic origin to C. libidinosus and baboons (data corroborated by other studies).

Perfil genotípico e antigênico de amostras do vírus da diarréia viral bovina isoladas no Rio Grande do Sul (2000-2010)

Isolados do vírus da diarréia viral bovina (BVDV) apresentam grande diversidade genética e antigênica, o que pode dificultar o diagnóstico e a formulação de vacinas. O presente trabalho apresenta um perfil genotípico e antigênico de 20 amostras do BVDV isoladas no Estado do Rio Grande do Sul entre 2000 e 2010. As amostras foram oriundas de uma variedade de condições clínicas, que incluíam doença respiratória ou gastroentérica aguda ou crônica, lesões cutâneas, abortos, animais com crescimento retardado, além de animais persistentemente infectados (PI). A maioria das amostras (19 ou 95%) pertence ao biótipo não-citopático (NCP); enquanto um isolado apresentou uma mistura de vírus NCP e citopático (CP). O sequenciamento e análise filogenética de uma região de 270 nucleotídeos da região 5' não-traduzida do genoma viral permitiu identificar 9 isolados de BVDV-2 (45%) e 8 isolados de BVDV-2 (40%). Três amostras não agruparam filogeneticamente com nenhum dos genótipos, sendo classificados como pestivírus atípicos. Não foi possível associar os genótipos ou subgenótipos com as condições clínicas e, tanto os BVDV-1 quanto os BVDV-2 estavam envolvidos em diferentes síndromes clínico-patológicas. Análise de reatividade com um painel de 19 anticorpos monoclonais (AcMs) revelou uma variabilidade marcante na glicoproteína principal do envelope (E2) entre vírus do mesmo genótipo, e sobretudo, entre vírus de genótipos diferentes. Testes de neutralização viral (SN) com anti-soro de cepas de referência de BVDV-1 e BVDV-2 frente às amostras isoladas revelaram níveis variáveis de reatividade cruzada entre vírus do mesmo genótipo, e reatividade muito baixa ou ausente entre vírus de genótipos diferentes. Esses resultados indicam uma frequência semelhante de BVDV-1 e BVDV-2 na população estudada, confirmam a marcante variabilidade antigênica e reforçam a necessidade de se incluir vírus dos dois genótipos nas vacinas. Finalmente, indicam a presença de pestivírus atípicos circulantes na população bovina do RS.