Ainasta Sariin ja Otosta Kimmoon : Suomenkielistä homonyymiparista etunimistä 1800-luvun lopulta noin vuoteen 1980

Tutkielma selvittää homonyymiparisten suomalaisten etunimien suosionvaihtelua eri aikoina eri alueilla. Tarkastelu rajoittuu ajanjaksoon 1800-luvun lopulta noin vuoteen 1980. Tarkoituksenani on kuvata myös sitä ympäristöä, jossa nimenantajat ovat valintansa tehneet. Nimen on hyväksytyksi tullakseen noudatettava yhteisön senhetkisiä nimimalleja. Kulttuurissa tapahtuvat muutokset heijastuvat henkilönnimistöön, esimerkiksi varsinaisista etunimistä voi puhua vasta sitten, kun nimijärjestelmään kuuluu lisäksi sukunimi tai säännöllisesti käytetty lisänimi. Homonyymiparisella etunimellä tarkoitan sellaista etunimenä käytettyä tai sellaiseksi tarkoitettua propria, jolla on Nykysuomen sanakirjan mukaan yleiskielessä sitä äänteellisesti vastaava ei-proprinen, merkityksellinen sana. Tätä kutsun proprin homonyymipariksi. Nimen rinnalla olevan homonyymin merkitys ei useinkaan sinänsä ole vakiinnuttanut nimeä, mutta on nimiryhmiä, joiden homonyymiparit muodostavat merkityskenttiä: Ilta (< Mathilda) on saanut tukea nimistä Aamu ja Päivä. (Huom. *Yö ei ole etunimi.) Ajanjaksojen homonyymipariset suosikkinimet muistuttavat toisiaan ja ovat rakenteeltaan toistensa ja samaan aikaan suosiossa olleiden muiden nimien kanssa samankaltaisia.

The complexities of knowing what it is you are trapping

The effectiveness of any trapping system is highly dependent on the ability to accurately identify the specimens collected. For many fruit fly species, accurate identification (= diagnostics) using morphological or molecular techniques is relatively straightforward and poses few technical challenges. However, nearly all genera of pest tephritids also contain groups of species where single, stand-alone tools are not sufficient for accurate identification: such groups include the Bactrocera dorsalis complex, the Anastrepha fraterculus complex and the Ceratitis FAR complex. Misidentification of high-impact species from such groups can have dramatic consequences and negate the benefits of an otherwise effective trapping program. To help prevent such problems, this chapter defines what is meant by a species complex and describes in detail how the correct identification of species within a complex requires the use of an integrative taxonomic approach. Integrative taxonomy uses multiple, independent lines of evidence to delimit species boundaries, and the underpinnings of this approach from both the theoretical speciation literature and the systematics/taxonomy literature are described. The strength of the integrative approach lies in the explicit testing of hypotheses and the use of multiple, independent species delimitation tools. A case is made for a core set of species delimitation tools (pre- and post-zygotic compatibility tests, multi-locus phylogenetic analysis, chemoecological studies, and morphometric and geometric morphometric analyses) to be adopted as standards by tephritologists aiming to resolve economically important species complexes. In discussing the integrative approach, emphasis is placed on the subtle but important differences between integrative and iterative taxonomy. The chapter finishes with a case study that illustrates how iterative taxonomy applied to the B. dorsalis species complex led to incorrect taxonomic conclusions, which has had major implications for quarantine, trade, and horticultural pest management. In contrast, an integrative approach to the problem has resolved species limits in this taxonomically difficult group, meaning that robust diagnostics are now available.