Hyvän hoidon reuna-alueilla : Potilasvahinko lääketieteellisen toiminnan valossa.

Vuonna 2006 Suomessa korvattiin 2331 potilasvahinkoa. Niistä maksettiin korvauksia yhteensä noin 27 miljoonaa euroa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan potilasvahinkoja lääketieteellisen toiminnan valossa. Tutkimuksessa pyritään vastaamaan kysymykseen: Millä eri tavoilla lääkärin toiminta voi epäonnistua potilasvahinkotapauksissa? Tutkimuksessa määriteltiin neljä kategoriaa, joiden avulla analysoitiin esimerkkitapauksia. Kategoriat käsittelivät hoitojärjestelmää, lääkärin toimintaan vaikuttavia normeja, toiminnan intentionaalisuutta sekä toiminnan suhdetta sen lopputuloksiin ja seurauksiin. Ensimmäisessä tutkimusluvussa määriteltiin kategoriat, joiden avulla lääketieteellistä toimintaa voi arvioida. Ensimmäiseksi analysoitiin hoitojärjestelmää, lääkärin toiminnan kontekstia. Hoitojärjestelmästä nostettiin esille potilas-lääkärisuhde, lääkärien välinen yhteistyö, potilaasta saatavat tiedot, toiminnan mahdollistavat resurssit sekä niin kutsuttu systeemivirhe. Hoitojärjestelmän toimiminen on hyvän hoidon ensimmäinen edellytys. Se vaatii eri terveydenhuollon ammattihenkilöiden saumatonta yhteistyötä.Toinen kategoria käsitteli lääkärin toimintaan vaikuttavia normeja. Georg Henrik von Wrightin teoksen Norm and Action normien jaottelua sovellettiin lääkärin toimintaan. Normien pääryhmään kuuluvat säännöt, määräykset ja ohjeet. Lisäksi voidaan määritellä pienempiä normiryhmiä, jotka sijaitsevat pääryhmien välimaastossa. Näihin pienempiin ryhmiin sijoittuvat tottumukset, moraaliset periaatteet sekä ideaalit säännöt. Kolmannessa kategoriassa käsiteltiin intentionaalisuutta osana toimintaa. Teorian päälähde oli G. E. M. Anscomben teos Intention. Toiminnan intentionaalisuutta analysoitiin Anscomben tunnetun, vesikaivon myrkytystä koskevan, esimerkin avulla. Siinä tekoon liittyvä sisäinen tieto on keskeinen intentiota määrittävä tekijä. Viimeisessä kategoriassa arvioitiin toimintaa von Wrightin mukaan. Esille nousi erityisesti kyky toiminnan perusedellytyksenä sekä toiminnan lopputulos ja seuraukset. Potilasvahingoissa on tärkeää arvioida myös potilasvahingon seurauksia, ei vain epäonnistuneen toimenpiteen lopputulosta. Toimintaa analysoitaessa oli myös otettava huomioon kenen näkökulmasta seurauksia arvioitiin, Potilas, lääkäri ja esimerkiksi osastonylilääkäri saattavat nähdä potilasvahingon seuraukset hyvin eri tavoilla.Toisessa tutkimusluvussa arvioitiin neljää Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen ja lääninhallitusten sosiaali- ja terveysosastojen kantelu- ja valvontaratkaisuista valittua esimerkkitapausta. Ensimmäinen käsitteli lääkärin toiminnan epäonnistumista synnytyksessä, toinen psyykkisistä ongelmista ja alkoholiriippuvuudesta kärsivän lääkärin ammatinharjoittamisoikeuksien rajoittamista, kolmas lääketutkimuksen johtajan vakavia virheitä ja neljäs Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen pysyvän asiantuntijan ristiriitaisia asiantuntijalausuntoja. Lääkärin toiminnan epäonnistuminen vaikuttaa helposti hoitojärjestelmään, jonka toimiminen perustuu työntekijöiden yhteistyöhön. Hoitovirheissä rikotaan yleensä lääketieteen sääntöjä. Potilasvahingon sattuessa lääkärin asema muuttuu normiauktoriteetista normisubjektiksi. Lääkäri saattaa toiminnallaan rikkoa myös moraalisia sääntöjä tai lääkärin ihannetta. Puhtaissa vahinkotapauksissa toiminnan lopputulos ei vastaa lääkärin intentiota, potilaan parantamista. Kaikissa potilasvahinkotapauksissa ei voida puhua vahingoista, vaan kyseessä voi olla myös tarkoituksellinen teko. Toiminnan lopputuloksella voi olla laajat seuraukset, jotka tulisi myös ottaa huomioon toimintaa arvioitaessa.

Separation of sulfur-containing components of transfer ribonucleic acid on Bio-Gel P-2 and Sephadex G-10 columns

S-Labeled nucleosides of E. coli tRNA and some of the derivatives of thionucleosides were separated on Bio-Gel P-2 and Sephadex G-10 columns employing buffers of low salt concentration and high pH.

NKT cells from normal and tumor-bearing human livers are phenotypically and functionally distinct from murine NKT cells

A major group of murine NK T (NKT) cells express an invariant Vα14Jα18 TCR α-chain specific for glycolipid Ags presented by CD1d. Murine Vα14Jα18+ account for 30–50% of hepatic T cells and have potent antitumor activities. We have enumerated and characterized their human counterparts, Vα24Vβ11+ NKT cells, freshly isolated from histologically normal and tumor-bearing livers. In contrast to mice, human NKT cells are found in small numbers in healthy liver (0.5% of CD3+ cells) and blood (0.02%). In contrast to those in blood, most hepatic Vα24+ NKT cells express the Vβ11 chain. They include CD4+, CD8+, and CD4−CD8− cells, and many express the NK cell markers CD56, CD161, and/or CD69. Importantly, human hepatic Vα24+ T cells are potent producers of IFN-γ and TNF-α, but not IL-2 or IL-4, when stimulated pharmacologically or with the NKT cell ligand, α-galactosylceramide. Vα24+Vβ11+ cell numbers are reduced in tumor-bearing compared with healthy liver (0.1 vs 0.5%; p < 0.04). However, hepatic cells from cancer patients and healthy donors release similar amounts of IFN-γ in response to α-galactosylceramide. These data indicate that hepatic NKT cell repertoires are phenotypically and functionally distinct in humans and mice. Depletions of hepatic NKT cell subpopulations may underlie the susceptibility to metastatic liver disease.

Synthesis and Evaluation of a Novel Class of G-Quadruplex-Stabilizing Small Molecules Based on the 1,3-Phenylene-Bis(piperazinyl benzimidazole) System

Achieving stabilization of telomeric DNA in G-quadruplex conformation by Various organic compounds has been an important goal for the medicinal chemists seeking to develop new anticancer agents. Several compounds are known to stabilize G-quadruplexes. However, relatively few are known to induce their formation and/or alter the topology, of the preformed quadruplex DNA. Herein, four compounds having the 1,3-phenylene-bis(piperazinyl benzimidazole) unit as a basic skeleton have been synthesized, and their interactions with the 24-mer telomeric DNA sequences from Tetrahymena thermophilia d(T(2)G(4))(4) have been investigated using high-resolution techniques Such as circular dichroism (CD) spectropolarimetry, CD melting, emission spectroscopy, and polyacrylamide gel electrophoresis. The data obtained, in the presence of one of three ions (Li+, Na+, or K+), indicate that all the new compounds have a high affinity for G-quadruplex DNA, and the strength of the binding with G-quadruplex depends on (1) phenyl ring substitution, (ii) the piperazinyl side chain, and (iii) the type of monovalent cation present in the buffer. Results further Suggest that these compounds are able to abet the conversion of the Intramolecular quadruplex into parallel stranded intermolecular G-quadruplex DNA. Notably, these compounds are also capable of inducing and stabilizing the parallel stranded quadruplex from randomly structured DNA in the absence of any stabilizing cation. The kinetics of the structural changes Induced by these compounds could be followed by recording the changes in the CD signal as a function of time. The implications of the findings mentioned above are discussed in this paper.

IL-10 in Human Newborns : Ontogeny of IL-10 secretion and relation to the secretion of IFN-g, immunoglobulin M, G, and A, and mononuclear cell composition in newborns

The purpose of this work was to elucidate the ontogeny of interleukin-10 (IL-10) secretion from newborn mononuclear cells (MCs), and to examine its relation to the secretion of interferon-g (IFN-g) and immunoglobulins (Igs). The initial hypothesis was that the decreased immunoglobulin (Ig) synthesis of newborn babies was the result of immature cytokine synthesis regulation, which would lead to excessive IL-10 production, leading in turn to suppressed IFN-g secretion. Altogether 57 full-term newborns and 34 adult volunteers were enrolled. Additionally, surface marker compositions of 29 premature babies were included. Enzyme-linked immunoassays were used to determine the amount of secreted IL-10, IFN-g, and Igs, and the surface marker composition of MC were analyzed with a FACScan flow cytometer. The three most important findings were: 1. Cord blood MC, including CD5+ B cells, are able to secrete IL-10. However, when compared with adults, the secretion of IL-10 was decreased. This indicates that reasons other than excessive IL-10 secretion are responsible of reduced IFN-g secretion in newborns. 2. As illustrated by the IL-10 and IFN-g secretion pattern, newborn cytokine profile was skewed towards the Th2 type. However, approximately 25% of newborns had an adult like cytokine profile with both good IL10 and IFN-g secretion, demonstrating that fullterm newborns are not an immunologically homogenous group at the time of birth. 3. There were significant differences in the surface marker composition of MCs between individual neonates. While gestational age correlated with the proportion of some MC types, it is evident that there are many other maternal and fetal factors that influence the maturity and nature of lymphocyte subpopulations in individual neonates. In conclusion, the reduced ability of neonates to secrete Ig and IFN-g is not a consequence of high IL-10 secretion. However, individual newborns differ significantly in their ability to secrete cytokines as well as Igs.

Analysis of the MAP/G(a,b)/1/N queue with multiple vacations

This paper deals with a batch service queue and multiple vacations. The system consists of a single server and a waiting room of finite capacity. Arrival of customers follows a Markovian arrival process (MAP). The server is unavailable for occasional intervals of time called vacations, and when it is available, customers are served in batches of maximum size ‘b’ with a minimum threshold value ‘a’. We obtain the queue length distributions at various epochs along with some key performance measures. Finally, some numerical results have been presented.

Disease burden due to Streptococcus dysgalactiae subsp equisimilis (group G and C streptococcus) is higher than that due to Streptococcus pyogenes among Mumbai school children

Streptococcus pyogenes [group A streptococcus (GAS)], a human pathogen, and Streptococcus dysgalactiae subsp. equisimilis [human group G and C streptococcus (GGS/GCS)] are evolutionarily related, share the same tissue niche in humans, exchange genetic material, share up to half of their virulence-associated genes and cause a similar spectrum of diseases. Yet, GGS/GCS is often considered as a commensal bacterium and its role in streptococcal disease burden is under-recognized. While reports of the recovery of GGS/GCS from normally sterile sites are increasing, studies describing GGS/GCS throat colonization rates relative to GAS in the same population are very few. This study was carried out in India where the burden of streptococcal diseases, including rheumatic fever and rheumatic heart disease, is high. As part of a surveillance study, throat swabs were taken from 1504 children attending 7 municipal schools in Mumbai, India, during 2006-2008. GAS and GGS/GCS were identified on the basis of beta-haemolytic activity, carbohydrate group and PYR test, and were subsequently typed. The GGS/GCS carriage rate (1166/1504, 11%) was eightfold higher than the GAS carriage (22/1504, 1.5%) rate in this population. The 166 GGS/GCS isolates collected represented 21 different emm types (molecular types), and the 22 GAS isolates represented 15 different emm types. Although the rate of pharyngitis associated with GGS/GCS is marginally lower than with GAS, high rates of throat colonization by GGS/GCS underscore its importance in the pathogenesis of pharyngitis.

Structural analysis of the roles of influenza A virus membrane-associated proteins in assembly and morphology

The assembly of influenza A virus at the plasma membrane of infected cells leads to release of enveloped virions that are typically round in tissue culture-adapted strains but filamentous in strains isolated from patients. The viral proteins hemagglutinin (HA), neuraminidase (NA), matrix protein 1 (M1), and M2 ion channel all contribute to virus assembly. When expressed individually or in combination in cells, they can all, under certain conditions, mediate release of membrane-enveloped particles, but their relative roles in virus assembly, release, and morphology remain unclear. To investigate these roles, we produced membrane-enveloped particles by plasmid-derived expression of combinations of HA, NA, and M proteins (M1 and M2) or by infection with influenza A virus. We monitored particle release, particle morphology, and plasma membrane morphology by using biochemical methods, electron microscopy, electron tomography, and cryo-electron tomography. Our data suggest that HA, NA, or HANA (HA plus NA) expression leads to particle release through nonspecific induction of membrane curvature. In contrast, coexpression with the M proteins clusters the glycoproteins into filamentous membrane protrusions, which can be released as particles by formation of a constricted neck at the base. HA and NA are preferentially distributed to differently curved membranes within these particles. Both the budding intermediates and the released particles are morphologically similar to those produced during infection with influenza A virus. Together, our data provide new insights into influenza virus assembly and show that the M segment together with either of the glycoproteins is the minimal requirement to assemble and release membrane-enveloped particles that are truly virus-like.

Enzymatic Degradation of Poly(soybean oil-g-methyl methacrylate)

This study discusses grafting of methyl methacrylate units from thepolymeric soybean oil peroxide to produce poly(soybean oil-graft-methyl methacrylate) (PSO-g-PMMA). The degradation of this copolymer in solution was evaluated in the presence of different lipases, viz Candida rugosa (CR), Lipolase 100T (LP), Novozym 435 (N435) and Porcine pancreas (PP), at different temperatures The copolymer degraded by specific chain end scission and the mass fraction of the specific product evolved was determined The degradation was modeled using continuous distribution kinetics to determine the rate coefficients ofmenzymatic chain end scission and deactivation of the enzyme The enzymes, CR. LP and N435 exhibited maximum activity for the degradation of PSO-g-PMMA at 60 degrees C, while PP was most active at 50 degrees C. The thermal degradability of the copolymer, assessed by thermo-gravimetry, indicated that the activation energy of degradation of the copolymer was 154 kJ mol(-1), which was lesser than that of the PMMA homopolymer.

Maan magneettikentän dipolimallin toimivuus inklinaatiojakauman perusteella

The magnetic field of the Earth is 99 % of the internal origin and generated in the outer liquid core by the dynamo principle. In the 19th century, Carl Friedrich Gauss proved that the field can be described by a sum of spherical harmonic terms. Presently, this theory is the basis of e.g. IGRF models (International Geomagnetic Reference Field), which are the most accurate description available for the geomagnetic field. In average, dipole forms 3/4 and non-dipolar terms 1/4 of the instantaneous field, but the temporal mean of the field is assumed to be a pure geocentric axial dipolar field. The validity of this GAD (Geocentric Axial Dipole) hypothesis has been estimated by using several methods. In this work, the testing rests on the frequency dependence of inclination with respect to latitude. Each combination of dipole (GAD), quadrupole (G2) and octupole (G3) produces a distinct inclination distribution. These theoretical distributions have been compared with those calculated from empirical observations from different continents, and last, from the entire globe. Only data from Precambrian rocks (over 542 million years old) has been used in this work. The basic assumption is that during the long-term course of drifting continents, the globe is sampled adequately. There were 2823 observations altogether in the paleomagnetic database of the University of Helsinki. The effect of the quality of observations, as well as the age and rocktype, has been tested. For comparison between theoretical and empirical distributions, chi-square testing has been applied. In addition, spatiotemporal binning has effectively been used to remove the errors caused by multiple observations. The modelling from igneous rock data tells that the average magnetic field of the Earth is best described by a combination of a geocentric dipole and a very weak octupole (less than 10 % of GAD). Filtering and binning gave distributions a more GAD-like appearance, but deviation from GAD increased as a function of the age of rocks. The distribution calculated from so called keypoles, the most reliable determinations, behaves almost like GAD, having a zero quadrupole and an octupole 1 % of GAD. In no earlier study, past-400-Ma rocks have given a result so close to GAD, but low inclinations have been prominent especially in the sedimentary data. Despite these results, a greater deal of high-quality data and a proof of the long-term randomness of the Earth's continental motions are needed to make sure the dipole model holds true.

G.W. Leibniz and Scientific Societies

The famous philosopher Leibniz (1646-1716) was also active in the (cultural) politics of his time. His interest in forming scientific societies never waned and his efforts led to the founding of the Berlin Academy of Sciences. He also played a part in the founding of the Dresden Academy of Science and the St. Petersburg Academy of Science. Though Leibniz's models for the scientific society were the Royal Society and the Royal Science Academy of France, his pansophistic vision of scientific cooperation sometimes took on utopian dimensions. In this paper, I will present Leibniz's ideas of scientific cooperation as a kind of religious activity and discuss his various schemes for the founding of such scientific societies.

Expected Performance of the ATLAS Experiment - Detector, Trigger and Physics

A detailed study is presented of the expected performance of the ATLAS detector. The reconstruction of tracks, leptons, photons, missing energy and jets is investigated, together with the performance of b-tagging and the trigger. The physics potential for a variety of interesting physics processes, within the Standard Model and beyond, is examined. The study comprises a series of notes based on simulations of the detector and physics processes, with particular emphasis given to the data expected from the first years of operation of the LHC at CERN.

Temperature dependence of g values in tetragonal ionic Cu++ salts

A temperature dependence has been observed in the spin-Hamiltonian parameters of the Cu++ ion in a tetragonal crystal field and the variation has been interpreted in terms of vibronic effects.

Paluu paratiisiin : Polkuja hyvän ja pahan tuolle puolen Martti Lutherin ja Friedrich Nietzschen perinteissä

Tutkimukseni tarkoitus on paikallistaa polkuja hyvän ja pahan tuolle puolen. Tutkimukseni termit hyvä ja paha määrittyvät moraalisesti. Täten tutkimusaiheeni on ihmisen ja moraalin välinen suhde. Tutkin ihmisen moraalista olotilaa, siinä tapahtuvaa muutosta ja tämän muutoksen ehtoja. Tutkimuksellani on kaksi pääkysymystä: kuinka on mahdollista päästä hyvän ja pahan tuolle puolen ja miksi meidän tulisi siirtyä hyvän ja pahan tuolle puolen. Polut hyvän ja pahan tuolle puolen vievät myös etiikan tuolle puolen. Tutkimukseni pyrkii selvittämään mitä vikaa etiikassa on ja kuinka on mahdollista perustella toimintaa ilman etiikkaa. Tutkimukseni metodi on systemaattinen analyysi. Johdanto-osassa käsittelen yleisesti moraalia, sen vaikutuspiiriä ja niitä syitä, joiden vuoksi se täytyy hylätä. Tarkastelen myös etiikkaa ja selvitän sitä laajempaa kontekstia mihin se liittyy. Ensimmäisessä luvussa käsittelen Martti Lutherin teologiaa. Lutherilla moraalia edustaa Jumalan laki, jonka alaisuudesta kristitty pääsee vapaaksi kun Jeesus ottaa ristinkuolemassaan ihmisten synnin itselleen ja kärsii Jumalan lain mukaisen kuolemanrangaistuksen. Uskon yhteydessä Kristukseen kristitty kohoaa lain ulkopuolelle tekemään rakkauden tekoja. Toinen luku on omistettu Søren Kierkegaardin kristilliselle eksistentialismille. Kierkegaardin eksistenssitasojen filosofiassa uskonnollinen olemisen taso paljastuu korkeammaksi kuin eettinen. Tässä nousee tärkeäksi Kierkegaardin kirja Pelko ja vavistus. Kierkegaard tutkii Raamatun kertomusta Aabrahamista, jolle Jumala antaa käskyn uhrata oma poikansa Iisak. Kierkegaardille tarina on esimerkki eettistä korkeammasta ja sitä tilapäisesti vastustavasta olemisen tavasta. Kolmannessa luvussa käsittelen Dietrich Bonhoefferin teologiaa. Bonhoefferin mukaan Jeesus kutsuu ihmisiä seuraamaan häntä. Tämä on kutsu hyvän ja pahan tuolle puolen paratiisin viattomuuteen, joka rikkoo eettisyyden ihmisen ja Jeesuksen välillä. Neljännessä luvussa tarkastelen Friedrich Nietzschen filosofiaa ja pyrin ymmärtämään mitä hänen ohjelmansa hyvän ja pahan tuolle puolen tarkoittaa. Nietzschen vallantahdon filosofiassa moraali on heikkojen keino alistaa vahvat. Tarkastelen Nietzschen käsitystä moraalin synnystä ja sen haitallisuudesta ja pyrin selvittämään kuinka herrat elävät hyvän ja pahan tuolla puolen. Viidennessä luvussa tutkin Jaques Derridan grammatologiaa. Derridan mukaan teksti on suljettu tila, jonka ulkopuolelle on mahdoton päästä. Derrida sanoittaa kuitenkin sanoittamatonta tilattomuutta tekstin tuolla puolen. Tästä ei-paikasta käsin hypereettinen dekonstruktio purkaa perinteistä etiikkaa. Kuudennessa luvussa tarkastelen Mark C. Taylorin epä/teologiaa. Taylorille olotilan muutosta kuvaa termi harhautuminen , joka vie ihmisen lainsuojattomuuteen hyvän ja pahan tuolle puolen. Selvitän mitä harhautuminen tarkoittaa ja miten se liittyy Taylorin Jumalan kuoleman epä/teologiaan. Johtopäätösluvussa tuon esiin tutkimustuloksia, nostan esille joitain pääluvuissa esiintyviä teemoja ja vertaan tutkimuskohteitteni näkemyksiä toisiinsa. Lutherin ja Nietzschen perinteissä on paljon yhteistä, mutta pohjimmiltaan ne sotivat toisiaan vastaan. Hyvän ja pahan tuolle puolen johtaa kaksi polkua. Toinen niistä vie paratiisiin, toinen tuhoon.