Messiaanista identiteettiä etsimässä

Kirjallisuusarvostelu

Opiskelumotivaation selvitystyö sähkötekniikan opinnoissa Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa

Opiskelumotivaatio on monimutkainen käsite, johon vaikuttavat sekä sisäiset että ulkoiset tekijät. Motivaatiota voidaan tarkastella useasta eri näkökulmasta. Työn tarkoituksena on selvittää sähkötekniikan opiskelijoiden motivaation tilanne. Myös opetuksen käytännön tekijöiden vaikutus opiskeluun selvitetään. Työ toteutettiin määrällisenä kyselytutkimuksena; kysely lähetettiin sähkötekniikan opiskelijoille syksyllä 2014. Tuloksia verrattiin lisäksi muihin aihetta käsitteleviin tutkimuksiin. Tutkimuksessa havaittiin sähkötekniikan opiskelijoiden motivaation olevan hyvää tasoa. Sähkötekniikan opetus on yhteisöllistä ja opetushenkilökunta helposti lähestyttävää. Kyselyn vastauksista löytyi joitakin kursseja, joiden suorittaminen on opiskelijoille epämieluisaa. Vastaavasti tietyt kurssit ovat suosittuja suoritustapansa ja arvostelunsa takia. Opiskelumotivaation kannalta havaittiin palautteen ja opintojen tärkeyden kokemisen olevan merkittäviä tekijöitä. Sähkötekniikan opetus vaikuttaisi olevan hieman erilaista kuin muu opetus Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa. Käytännön asioiden ja työelämän taitojen opetusta olisi lisättävä.

Puolustusvoimien Koulutusportaalin hyödyntäminen etätehtävien avulla 93. Kadk:n ilmasotalinjan koulutuksessa

Tämä tutkimus tarkastelee kadettikoulutuksen siirtymistä monimuoto-opetukseen ja verkkopohjaisiin oppimisympäristöihin sekä kadettien suhtautumista tähän muutokseen tapaustutkimuksen keinoin. Tapaukseksi olen valinnut 93KADK:n Ilmasotalinjan suorittaman M1-opintokokonaisuuden, joka kuului 93KADK:n ensimmäisenä opiskeluvuotenaan suorittamiin perusopintoihin. Opintokokonaisuus sisälsi neljä pääosin verkossa suoritettua kurssia, joista kolmen sisältöä tarkastelen tässä tutkimuksessa. Opintokokonaisuus suoritettiin huhtikuu 2007 – elokuu 2007 välisenä aikana. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää vastasiko Puolustusvoimien Koulutusportaalin hyödyntäminen etätehtävien avulla 93KADK:n ilmasotalinjan koulutuksessa verkkopedagogisia teorioita. Lisäksi haluan ottaa selvää siitä, miten kadetit kokevat verkko-opetuksen sekä miten se heidän mielestään toteutuu osana koulutusta. Tavoitteenani on, että tämä tutkimus avaisi vuoropuhelun mm. monimuoto-opetusta suunnittelevien koulutussuunnittelijoiden sekä kadettien välille, ja auttaisi kadettien opintokokonaisuuksien suunnittelussa. Tutkimuksen johtopäätöksenä voin todeta, että M1-opintokokonaisuuden toteutus vastasi pääosin verkkopedagogisia teorioita. Verkkopohjaisen oppimisympäristön monien mahdollisuuksien hyödyntäminen jäi kuitenkin vähäiseksi. Myöskin varsinaisen pedagogisen perustelun puuttuminen verkkopohjaisen oppimisympäristön käytölle haittasi opintokokonaisuuden toteutusta. Vuorovaikutuksen puute johti tilanteisiin joissa verkkopohjainen oppimisympäristö ei enää ollut opiskelua edistävä väline, vaan pikemminkin sitä jarruttava tekijä. Opiskelu ajasta ja paikasta riippumatta oli käytännön rajoitusten takia ongelmallista. Kirjallisista oppimistehtävistä löytyi kuitenkin toissijaisia hyötyjä kuten mm. tieteellisen tekstin kirjoittajana kehittyminen, joka on joissain tapauksissa auttanut ilmasotalinjalaisten kadettien kandidaatin opinnäytteiden valmistumisessa.

Funktionaalisuus ja formaalisuus suomi toisena kielenä -opetuksessa. Opettajien ja opiskelijoiden haastattelukyselyn ja opiskelijoiden testitehtävän analyysi

Pro gradu -tutkielmani käsittelee funktionaalisuutta ja formaalisuutta suomi toisena kielenä -opetuksessa. Tutkimus on kvalitatiivis-kvantitatiivinen analyysi, ja se koostuu kolmesta eri osasta: S2-opettajien haastattelun tuloksista, S2-oppijoiden haastattelun tuloksista ja S2-oppijoiden tekemän oppimistuloksia mittaavan testitehtävän tuloksista. S2-opettajien haastattelu kartoittaa sitä, missä määrin vastaajat käyttävät suomi toisena kielenä -opetuksessa formaalisen ja funktionaalisen kielenopetuksen menetelmiä sekä sitä, missä määrin nämä menetelmät vastaavat opettajien edustamaa opetusnäkemystä. Tutkimukseen osallistui 30 S2-opettajaa eri puolilta Suomea ja ulkomailta. S2-oppijoiden haastattelussa analysoin sitä, toivovatko vastaajat saavansa ennemmin formaalista vai funktionaalista S2-opetusta ja miten heidän aiemmat kokemuksensa S2-opetuksesta suhteutuvat näiden lähestymistapojen periaatteisiin. Lisäksi opiskelijoiden tuli arvioida omaa rooliaan oppijoina funktionaalisuuden ja formaalisuuden näkökulmasta. S2-oppijoiden testitehtävän analyysissä puolestaan vertailen opiskelijoiden oppimistuloksia prolatiivin reseptiivisessä ja produktiivisessa hallinnassa sen jälkeen, kun he ovat tutustuneet joko formaaliseen tai funktionaaliseen itseopiskelumateriaaliin. Haastatteluun ja testitehtävän tekoon osallistui 22 S2-oppijaa. Kaikki aineisto on kerätty keväällä 2010. Haastattelukyselyn tuloksista käy ilmi, että vastaajien näkemykset S2-opetuksen lähestymistapojen toimivuudesta ovat monipuolisesti sekä funktionaalisen että formaalisen suuntauksen mukaisia. Opettajien haastatteluvastauksissa painottuu opetuksen funktionaalisuus hieman enemmän kuin formaalisuus, ja suurin osa (60 %) opettajista vastasi myös eksplisiittisesti olevansa ennemmin funktionaalisen kuin formaalisen opetusnäkemyksen edustaja. Opiskelijoiden kohdalla haastattelukyselyn tulokset osoittavat, että he arvostavat opetuksessa yhtä lailla sekä funktionaalisia että formaalisia menetelmiä ja sisältöjä, kenties jopa formaalista lähestymistapaa suosien. Funktionaalisen ja formaalisen testitehtävän tulokset osoittavat, että formaalisen itseopiskelumateriaalin saanut ryhmä selvisi aukko- ja lauseselitystehtävästä huomattavasti paremmin. Tämä voi kertoa formaalisen lähestymistavan eduista rakenneasioita opetettaessa. Toisaalta funktionaalisen materiaalin saanut ryhmä osoitti kuitenkin prolatiivin hyvää reseptiivistä hallintaa itseopiskelumateriaalin yhteydessä olleissa alustavissa tehtävissä. Testissä ei myöskään tutkittu sitä, onko lähestymistapojen välillä eroa prolatiivin hallinnassa pitkällä aikavälillä.

“Good night, dear Lake of Shining Waters”. Luonto L. M. Montgomeryn Anne of Green Gables –teoksessa

Kanadalaisen kirjailijan L. M. Montgomeryn tunnetun ja rakastetun Anna-sarjan ensimmäinen osa Anne of Green Gables -teos (1908) kertoo orvosta tytöstä, joka pääsee Prinssi Edwardin saaren Avonlean kylään asumaan naimattoman sisarusparin Marilla ja Matthew`n kasvattilapseksi. Luonto on keskeisellä sijalla teoksessa: Anna on luontoa rakastava ja luonnon keskellä viihtyvä tyttö ja myös teoksen kertoja kuvaa paljon luontoa. Tutkimukseni käsittelee luontoa Anne of Green Gables -teoksessa. Tutkin luontoteemaa teoksessa seuraavista näkökulmista: Analysoin, kuinka luonto kuvataan teoksessa ja millainen on teoksen luontokuva. Luontokuvaa käsittelen pastoraalin käsitteen kautta, ja kysyn teokselta, voidaanko se tulkita pastoraaliksi ja kuinka teos asettuu pastoraalin traditioon. Lisäksi erittelen, millainen on päähenkilön Annan luontosuhde. Millaisen arvon hän antaa luonnolle ja mitä merkityksiä hän liittää luontoon? Tutkimus asettuu ekokriittiseen viitekehykseen, ja pohdin myös sitä, minkälainen on teoksen representaatio luonnosta ekokriittisesti tarkastellen. Amerikkalaisen transsendentalistin Ralph Waldo Emersonin luontofilosofia kulkee myös taustajuonteena tutkielmassa ja erittelen, mitä yhtymäkohtia hänen luontofilosofiassaan on Anne of Green Gables -teokseen. Anne of Green Gables -teoksen luontokuvaa voidaan luonnehtia romantisoiduksi ja idealisoivaksi. Luonto kuvataan kauniiksi, ja sen kauneutta ylistää niin Anna kuin teoksen kaikkitietävä kertojakin. Teoksen luontokuva on pastoraalinen, sillä siinä esiintyy vahvasti pastoraaliin liittyvä diskurssi maaseudun ja kaupungin vastakkainasettelusta siten, että maaseutu assosioituu positiivisesti, kun taas kaupunki nähdään negatiivisessa valossa. Luonnonläheinen Avonlean kylä näyttäytyy teoksessa niin idealisoidussa valossa, että se muistuttaa jo jonkinlaista myyttistä paratiisia. Näin ollen teoksen pastoraalisuus saa pejoratiivisiakin piirteitä. Annan luontosuhdetta värittää voimakas kunnioitus ja arvostus luontoa kohtaan. Hänen luontoon liittämistä arvoista keskeiselle sijalle nousee luonnon kauneus. Luonnon kauneuden arvostaminen toimii kuitenkin porttina luonnon toiseuttamiseen, mistä syntyy pieni arvoristiriita. Toisaalta kuitenkin Anna samaistuu luontoon tavalla, joka hämärtää perinteistä subjekti–objekti-dikotomiaa. Anna näyttäytyy vihreän maailman arkkityyppinä, lapsena, joka sulautuu luontoon ja kokee sen kodikseen. Luonto edustaa Annalle vapautta ja herättää myös hänen mielikuvituksena ja taiteellisen inspiraation. Lisäksi luonto on Annalle paikka, jossa voi saavuttaa autenttisen yhteyden Jumalaan.

Kuin Da Vinci -koodin ratkaisemista – kuudesluokkalaisten ruotsin kielen kielioppi- ja kirjoittamistaidot

Tässä tutkimuksessa vertaillaan kuudesluokkalaisten A1- ja A2-ruotsin lukijoiden ja kielikylpyoppilaiden ruotsin kielen kielioppi- ja kirjoittamistaitoja. Lisäksi tutkitaan, onko poikien ja tyttöjen välillä eroja. Aiempien tutkimusten mukaan oppilaiden, varsinkin poikien, suhtautuminen ruotsin opiskeluun on nihkeä, ja erityisesti kielioppi ja kirjoittaminen ovat tuottaneet vaikeuksia. Koululaisten ruotsin kielitaitoa on ajankohtaista tutkia, sillä B1-ruotsin opinnot alkavat syksyllä 2016 kuudennella luokalla. Suomessa on lisäksi vain vähän tutkimuksia, joissa kielikylpyoppilaiden ja tavallista ruotsin opetusta seuranneiden ruotsin kielitaitoa on verrattu. Tutkimus on kvantitatiivinen ja survey-tutkimus. Tutkimusaineisto kerättiin kymmenestä eri alakoulusta, ja koehenkilöiden (n= 126) ruotsin kielitaitoa mitattiin kielitaitokokeen avulla. Oppilaiden tuli tunnistaa adjektiiveja ja omistuspronomineja ruotsinkielisestä tekstistä ja käyttää niitä aukkotehtävissä ja kirjoitelmassa. Heidän piti lisäksi kirjoittaa ainekirjoitus ruotsiksi vapaavalintaisesta aiheesta. Käytetyt tilastolliset testit ovat t-testi, yksisuuntainen varianssianalyysi ja Pearsonin korrelaatiokerroin. Kielikylpyryhmä oli kaikilla testatuilla osa-alueilla vain A2-ryhmää parempi. A1- ja A2-ryhmien oppilaiden kieliopin osaamistaso oli yhtä hyvä, ja he myös kirjoittivat yhtä hyvin ruotsiksi. Koko tutkimusjoukon tytöt olivat etevämpiä kielioppitaidoissaan kuin pojat, ja he myös laativat parempia ruotsinkielisiä ainekirjoituksia kuin pojat. Vain A2-ryhmän pojat ja tytöt olivat samantasoisia kielioppitaidoissaan, ja ainoastaan kielikylpyluokan pojat ja tytöt kirjoittivat yhtä hyviä kirjoitelmia. Tutkimustulokset saattavat antaa viitteitä siitä, että kielikylpymetodi tuottaisi parempia oppimistuloksia kuin tavallinen kieltenopetus. Toisaalta jotkut eri oppimäärää seuranneet oppilaat onnistuivat erinomaisesti testissä. Tulokset tuovat myös esille kieltenopetuksen kehittämistarpeen: opetusta olisi kehitettävä, jotta pojat innostuisivat siitä. Olisi tärkeää, että kielioppia harjoiteltaisiin kirjoittamisen tai puhumisen yhteydessä, jotta oppilaat ymmärtäisivät kieliopin roolin osana kielenkäyttöä. Ryhmäkeskustelu, toiminnalliset kielioppiharjoitukset, oppimispelit ja yhdessä kirjoittaminen voisivat toimia perinteisen opiskelun lisämausteena. Myös kannustava, positiivinen ilmapiiri ja sopiva haasteellisuus tulee muistaa. Ruotsin oppituntien tuntimäärää tulisi myös lisätä peruskoulussa.