Le Christianisme social : revue mensuelle

1909/11/20 (A22,N9).

Le Christianisme social : revue mensuelle

1911/04 (A24,N4).

Le Christianisme social : revue mensuelle

1909/10/20 (A22,N8).

Poikatyttö Masa sukupuolijärjestyksen määrittäjänä ja purkajana. Sukupuolen (queerit) strategiat Tuija Lehtisen Mirkka-sarjassa

Tutkimukseni aiheena on Tuija Lehtisen tyttökirjasarja Mirkka, ja siinä esiintyvä poikatyttöhahmo Masa. Tarkastelen miten käsitys sukupuolesta Mirkka-sarjassa konstruoidaan ja millaisten käytänteiden kautta tämä sukupuolen ”tuottaminen” tapahtuu. Oman tulkintani mukaan Masa on poikatyttöytensä takia keskeinen hahmo jäljitettäessä niitä mekanismeja, joiden avulla kirjasarjan esittämä kuva sukupuolesta ja seksuaalisuudesta rakentuu. Poikatyttöhahmoja on esiintynyt niin nuorten kuin aikuistenkin kirjallisuudessa jo 1800-luvulta lähtien. Poikatytön hahmoon voidaan liittää naiselle sopimaton ja maskuliininen käytös, pojan vaatteiden käyttäminen, poikana esiintyminen, androgyynisyys ja se voidaan nähdä myös osana trans- tai lesboidentiteettiä. Kysyn tässä tutkimuksessa mitä tämä pojaksi ”tekeytyminen” esimerkiksi Masan hahmon kohdalla tarkoittaa, ja mitä merkityksiä feminiinisyys ja maskuliinisuus saavat poikatytön hahmossa. Mitkä tekijät mahdollistavat sen, että voidaan ylipäänsä puhua sellaisesta hahmosta kuin poikatyttö, ja millä tavalla hahmo toimii nuortenkirjallisuudessa sekä binaarisen sukupuolikäsityksen osoittajana että myös sen purkajana. Käsittelen edellä mainittuja tutkimuskysymyksiä neljän pääteeman kautta: 1) Miten Masan poikatyttöys rakentuu suhteessa Mirkka-sarjan tyttö- ja poikarepresentaatioihin. 2) Mirkkasarjan heteronormatiivinen parisuhdeihanne tyttökirjan kontekstissa 3) Poikatyttöhahmon sukupuolitettu toimijuus 4) Millä tavoin Masan hahmoa ja poikatyttöä olisi mahdollista lukea queer-lapsen kuvauksena. Mirkka-sarjassa keskeisimmät sukupuolikategorioita tuottavat ja ylläpitävät diskurssit ovat heteronormatiivinen käsitys sukupuolesta sekä heteroseksuaalinen parisuhdeihanne. Olen työni kuluessa päätynyt siihen, että Masan poikatyttöys on tilanteesta riippuva strategia sukupuoleensa kohdistuvia odotuksia ja velvoitteita vastaan. Se suhteutuu yhtäältä tyttökirjan ja poikatytön hahmon traditioon ja toisaalta sukupuoli- ja queer-tutkimuksen kontekstiin. Teoreettisena viitekehyksenäni on feminististen ja queer-teorioiden ne lähestymistavat, joissa sukupuoli ymmärretään butlerilaisittain performatiivisten toistojen kautta tuotettuna sosiaalisena ja kulttuurisena konstruktiona. Lisäksi paikannan itseni nuortenkirjallisuuden tutkimuksen kontekstiin ja erityisesti tyttökirjallisuuden genren traditioon.

Modernin arkkitehtuurin suojeleminen

Kirjallisuusarvostelu

Le Franc-tireur : organe des Mouvements unis de résistance : mensuel malgré la Gestapo et la police de Vichy : édition de Paris

1944/02/01 (N28)-1944/07/14 (N35).

Le Franc-tireur : organe des Mouvements unis de résistance : mensuel malgré la Gestapo et la police de Vichy : édition de Paris

1944/04/30 (N30).

Le Franc-tireur : organe des Mouvements unis de résistance : mensuel malgré la Gestapo et la police de Vichy : édition de Paris

1944/07/14 (N35).

Le Franc-tireur : organe des Mouvements unis de résistance : mensuel malgré la Gestapo et la police de Vichy : édition de Paris

1944/03/20 (N29).

Le Franc-tireur (Paris)

Variante(s) de titre : Le Franc-tireur : organe du Mouvement de la libération nationale

Le Franc-tireur : organe des Mouvements unis de résistance : mensuel malgré la Gestapo et la police de Vichy : édition de Paris

1944/02/01 (N28).

Le Franc-tireur : organe des Mouvements unis de résistance : mensuel malgré la Gestapo et la police de Vichy : édition de Paris

1944/06/30 (N34)-1944/07/14.

Näkökulmia seksuaalisten vähemmistöjen kontrolloimisen historiaan

Kirjallisuusarvostelu

Hobbes et Gassendi: la psychologie dans le projet mécaniste

L'amitié et l'affinité intellectuelle qui caractérisèrent les rapports de Hobbes avec Gassendi forment un tissu ténu dont il n'est point aisé de démêler la trame. Aux côtés de points de convergence clairement définis, telle la commune aversion envers le dualisme et l'innéisme cartésiens, et par-delà des divergences non moins nettes dans leurs orientations philosophiques particulières, le sens des parcours maintes fois parallèles doit encore être éclairé de façon circonstanciée. Le terrain privilégié sur lequel élever une confrontation étroite entre deux auteurs est sans doute la construction d'une psychologie profondément marquée par des prémisses empiriques et dont l'orientation vise à établir une relation très étroite entre les processus de la perception, du désir (appetitus) et de la volonté avec ce qui les détermine matériellement et mécaniquement. On peut même affirmer que les écrits de Gassendi rédigés au tout début des années 1640 définissent une série d'hypothèses innovatrices sur lesquelles s'inscrit une certaine convergence avec les élaborations de Hobbes à elles contemporaines. Sous ce profil, le groupe de textes remontant aux années 1640-41, et où le philosophe d'Aix s'interroge sur la nature des phénomènes lumineux, est emblématique. L'explication du comportement des corps lumineux en terme de systole et de diastole, l'interprétation de la propagation de la lumière s'inspirant de la pure actualité cinématique (en polémique ouverte et explicite envers les thèses de la Dioptrique de Descartes sur la luminosité comme simple inclinaison au mouvement), le vacuisme (qui est propre à Gassendi, servant justement à rendre compte des phénomènes d'expansion et de contraction des sources lumineuses et qui, à cette époque, n'était pas encore exclu par Hobbes), la représentation, enfin, tout à fait matérielle et mécanique des phénomènes d'irradiation, voilà autant d'aspects de la recherche de Gassendi qui peuvent facilement être confrontés aux écrits de Hobbes.

Pluralité et fluidité antinormatives : étude sur les transgressions sexuelles dans l’oeuvre romanesque de Marguerite Yourcenar

Avhandlingen är en studie i kön, genus och sexualitet i den franska författarinnan Marguerite Yourcenars romaner. Undersökningen utgår från ett queer-teoretiskt perspektiv och har som syfte att belysa de olika sätt på vilka Yourcenars texter uttrycker ett ifrågasättande av och ett överskridande av normer beträffande kön, manlighet och kvinnlighet, samt sexuella kategorier. Det tudelade könssystemet (man/kvinna) och motsättningen mellan heterosexualitet och homosexualitet ses som förenklade sociala konstruktioner som inte motsvarar den mångfasetterade verklighet som avbildas i texterna. Mångfald, flyktighet och gränsöverskridande är nyckelord i undersökningen. I avhandlingen granskas snart när alla Yourcenars romaner samt en novell i form av separata läsningar, för att ge en så heltäckande bild som möjligt av hur problematiken behandlas i hennes produktion. Således belyses särarten hos varje verk och det är även möjligt att uppmärksamma den utveckling som skett under karriärens gång. Kön och sexualitet diskuteras separat i enlighet med Gayle Rubins och Eve Sedgwicks tes att sexualitetsforskning och genusstudier inte bör sammanblandas: sexualitet är ett så komplext fenomen att kön och genus är otillräckliga analysverktyg för en seriös och djuplodande diskussion. Genom att lyfta fram olika exempel på figurer i Yourcenars romaner som implicit eller explicit tar avstånd ifrån en klar indelning i män och kvinnor, respektive manlighet och kvinnlighet, påvisas att tanken att det existerar två olika biologiska kön systematiskt tillbakavisas. Diskussionen om sexualitetstemat koncentrerar sig på förhållandet mellan homo-och heterosexualitet, men betonar även hur temat anknyter till andra centrala teman, såsom religion och ras. Bilden av homosexualitet ändrar från en text till en annan, vilket illusterar att en skarp motsättning mellan homo- och heterosexualitet är ohållbar.