“There’s a Catch-22”. The complexities of pain management for people with advanced dementia nearing the end of life: a qualitative exploration of physicians’ perspectives

Background: Pain management is a cornerstone of palliative care. The clinical issues encountered by physicians when managing pain in patients dying with advanced dementia, and how these may impact on prescribing and treatment, are unknown. Aim: To explore physicians’ experiences of pain management for patients nearing the end of life, the impact of these on prescribing and treatment approaches, and the methods employed to overcome these challenges. Design: Qualitative, semi-structured interview study exploring: barriers to and facilitators of pain management, prescribing and treatment decisions, and training needs. Thematic analysis was used to elicit key themes. Settings/Participants: Twenty-three physicians, responsible for treating patients with advanced dementia approaching the end of life, were recruited from primary care (n=9), psychiatry (n=7) and hospice care (n=7). Results: Six themes emerged: diagnosing pain, complex prescribing and treatment approaches, side-effects and adverse events, route of administration, importance of sharing knowledge and training needs. Knowledge exchange was often practised through liaison with physicians from other specialties. Cross-specialty mentoring, and the creation of knowledge networks were believed to improve pain management in this patient population. Conclusions: Pain management in end-stage dementia is complex, requiring cross-population of knowledge between palliative care specialists and non-specialists, in addition to collateral information provided by other health professionals and patients’ families. Regular, cost- and time-effective mentoring and ongoing professional development are perceived to be essential in empowering physicians to meet clinical challenges in this area.

Nature-based solutions to climate change mitigation and adaptation in urban areas: perspectives on indicators, knowledge gaps, barriers, and opportunities for action

Nature-based solutions promoting green and blue urban areas have significant potential to decrease the vulnerability and enhance the resilience of cities in light of climatic change. They can thereby help to mitigate climate change-induced impacts and serve as proactive adaptation options for municipalities. We explore the various contexts in which nature-based solutions are relevant for climate mitigation and adaptation in urban areas, identify indicators for assessing the effectiveness of nature-based solutions and related knowledge gaps. In addition, we explore existing barriers and potential opportunities for increasing the scale and effectiveness of nature-based solution implementation. The results were derived from an inter- and transdisciplinary workshop with experts from research, municipalities, policy, and society. As an outcome of the workshop discussions and building on existing evidence, we highlight three main needs for future science and policy agendas when dealing with nature-based solutions: (i) produce stronger evidence on nature-based solutions for climate change adaptation and mitigation and raise awareness by increasing implementation; (ii) adapt for governance challenges in implementing nature-based solutions by using reflexive approaches, which implies bringing together new networks of society, nature-based solution ambassadors, and practitioners; (iii) consider socio-environmental justice and social cohesion when implementing nature-based solutions by using integrated governance approaches that take into account an integrative and transdisciplinary participation of diverse actors. Taking these needs into account, nature-based solutions can serve as climate mitigation and adaptation tools that produce additional cobenefits for societal well-being, thereby serving as strong investment options for sustainable urban planning.

Predicting bee community responses to land-use changes: Effects of geographic and taxonomic biases

Land-use change and intensification threaten bee populations worldwide, imperilling pollination services. Global models are needed to better characterise, project, and mitigate bees' responses to these human impacts. The available data are, however, geographically and taxonomically unrepresentative; most data are from North America and Western Europe, overrepresenting bumblebees and raising concerns that model results may not be generalizable to other regions and taxa. To assess whether the geographic and taxonomic biases of data could undermine effectiveness of models for conservation policy, we have collated from the published literature a global dataset of bee diversity at sites facing land-use change and intensification, and assess whether bee responses to these pressures vary across 11 regions (Western, Northern, Eastern and Southern Europe; North, Central and South America; Australia and New Zealand; South East Asia; Middle and Southern Africa) and between bumblebees and other bees. Our analyses highlight strong regionally-based responses of total abundance, species richness and Simpson's diversity to land use, caused by variation in the sensitivity of species and potentially in the nature of threats. These results suggest that global extrapolation of models based on geographically and taxonomically restricted data may underestimate the true uncertainty, increasing the risk of ecological surprises.

Riihimäen tehokkaat henkilökuljetukset yhteistyötä lisäämällä ja raja-aidoista luopumalla

Tässä työssä on asetettu Riihimäen seudullisen joukkoliikenteen palvelutasotavoitteet nykyisen, aikavälille 2010–2016 asetetun palve-lutason jälkeiseen aikaan. Palvelutasomäärittelyssä on sovellettu uutta Liikenneviraston julkaisun 31/2015 mukaista joukkoliikenteen palvelutason määrittelyohjetta. Ohjeen mukaisesti määritellyn palvelutason lisäksi työssä esitetään alueen kaikkien avoimien henkilö-kuljetusten muodostama seudullinen palvelutaso, johon on otettu muukaan myös ne liikenteet, joiden asiakaspohja ei täytä palvelu-tasoluokitellun joukkoliikenteen mukaisia numeerisia kriteerejä. Käytännössä tämä tarkoittaa kyliä tai tiesuuntia joiden asukasluku on alle 650. Seudullisen liikenteen pysäkit on luokiteltu työssä Digiroad -tietokantaan tallennettuja tietoja hyödyntäen neljään eri luokaan. Termi-naali -tasoisina pysäkkeinä on esitetty Riihimäen matkakeskus ja Hyvinkään linja-autoasema. Toiseksi korkeimpaan luokkaan valittiin Lopen linja-autoasema, Oitin keskustaajaman katoksellinen pysäkki sekä VT3 rampeilla sijaitsevat pikavuoropysäkit Riihimäellä ja Hyvinkäällä. Muut pysäkit on jaettu vilkkaisiin ja peruspysäkkeihin. Lisäksi työn aikaan on otettu kantaa suunnittelualueella vuonna 2015 päättyneiden Uudenmaan ELY-keskuksen toimivaltaan kuulu-neiden liikenteiden toteutukseen sekä laadittu hankintasuunnitelma vuonna 2016 päättyvien liikenteiden toteutuksesta jatkosta. Näiden akuuttien tarpeiden lisäksi työn lopussa ideoitiin uudenlaista, nykyistä voimakkaammin eri toimijoiden tarpeita huomioivaa tapaa suun-nitella ja kilpailuttaa alueen joukkoliikennettä ja henkilökuljetuksia alueellisina kokonaisuuksina innovaatiokumppanuuteen perustuvaa hankintaprosessia hyödyntäen. Työn aikana opiskelijatyönä toteutetun käyttäjäkyselyn tuloksia voitiin huomioida erityisesti Riihimäen paikallisliikenteeseen suunnitel-luissa pienissä reittimuutoksissa, joista keskeisimpiä olivat Merkoksen kaupallisten palveluiden alueen sekä Valion tehtaan kytkeminen mukaan paikallisliikenteen reitteihin. Riihimäen palveluliikenteen osalta keskeisimmäksi kehittämistarpeeksi osoittautui tiedottamisen lisääminen niin kaupungin organisaation sisällä kuin myös ulospäin asiakkaille.

Rainfall infiltration and soil hydrological characteristics below ancient forest, planted forest and grassland in a temperate northern climate

How rainfall infiltration rate and soil hydrological characteristics develop over time under forests of different ages in temperate regions is poorly understood. In this study, infiltration rate and soil hydrological characteristics were investigated under forests of different ages and under grassland. Soil hydraulic characteristics were measured at different scales under a 250-year-old grazed grassland (GL), 6-year-old (6yr) and 48-year-old (48yr) Scots pine (Pinus sylvestris) plantations, remnant 300-year-old individual Scots pine (OT) and a 4000-year-old Caledonian Forest (AF). In situ field-saturated hydraulic conductivity (Kfs) was measured, and visible root:soil area was estimated from soil pits. Macroporosity, pore structure and macropore connectivity were estimated from X-ray tomography of soil cores, and from water-release characteristics. At all scales, the median values for Kfs, root fraction, macroporosity and connectivity values tended to AF>OT>48yr>GL>6yr, indicating that infiltration rates and water storage increased with forest age. The remnant Caledonian Forest had a huge range of Kfs (12 to >4922mmh-1), with maximum Kfs values 7 to 15 times larger than those of 48-year-old Scots pine plantation, suggesting that undisturbed old forests, with high rainfall and minimal evapotranspiration in winter, may act as important areas for water storage and sinks for storm rainfall to infiltrate and transport to deeper soil layers via preferential flow. The importance of the development of soil hydrological characteristics under different aged forests is discussed.

Therapeutic Potential of RNAi Through Endocytotic Methods

The ability to manipulate gene expression promises to be an important tool for the management of infectious diseases and genetic disorders. However, a major limitation to effective delivery of therapeutic RNA to living cells is the cellular toxicity of conventional techniques. Team PANACEA’s research objective was to create new reagents based on a novel small-molecule delivery system that uses a modular recombinant protein vehicle consisting of a specific ligand coupled to a Hepatitis B Virus-derived RNA binding domain (HBV-RBD). Two such recombinant delivery proteins were developed: one composed of Interleukin-8, the other consisting of the Machupo Virus GP1 protein. The ability of these proteins to deliver RNA to cells were then tested. The non-toxic nature of this technology has the potential to overcome limitations of current methods and could provide a platform for the expansion of personalized medicine.

Peliprojektin aikataulutus

Tässä pro gradu -tutkielmassa aikataulutetaan itsenäisen pelinkehittäjän peliprojekti. Aikataulutus on matematiikan ala, jonka tavoitteena on järjestää projektitehtävät optimaaliseen järjestykseen asetetun tavoitteen mukaan. Käytännössä tavoite voi olla esimerkiksi mimimoida painotetun valmistumisajan summaa. Tutkielma koostuu neljästä pääosiosta: aikataulutuksen teoriasta, aikataulutettavan datataulukon muodostuksesta, laskennallisista esimerkeistä ja aikataulutusohjelman esittelystä. Teoriaosuudessa esitetään peliprojektin aikataulutukseen tarvittavat matemaattiset merkinnät ja lemmat todistuksineen. Tutkielman teoriaosuuden todistukset ovat peräisin Michael Pinedon kirjasta Scheduling - Theory, Algorithms, and Systems vuodelta 2008. Pinedon teos on tutkielman keskeisin kirjallisuuslähde. Tutkielman toisessa pääosiossa esitetään, miten peliprojektista saadaan muodostettua aikataulutettava datataulukko. Datataulukon mallinnuksessa apuna toimi turkulainen pelinkehittäjä Timo Naskali. Yhteistyössä Naskalin kanssa peliprojekti saatiin mallinnettua mahdollisimman tarkasti laskettavissa olevaksi datataulukoksi ilman liiallisia yksinkertaistuksia. Peliprojektin mallintamisen lisäksi tutkielmassa tullaan käymään läpi paljon erilaisia esimerkkitehtäviä, joissa sovelletaan esiteltyä teoriaa. Esimerkit on tehty hyvin selkeiksi kirjaamalla ylös paljon laskujen välivaiheita. Esimerkkitehtävien vaikeustaso kasvaa kappaleen edetessä, sillä monimutkaisempia tilanteita tarkasteltaessa datataulukoihin joudutaan lisäämään uusia parametrejä. Viimeisessä esimerkkitehtävässä käytössä on jo koko mallinnettu datataulukko. Tutkielmaa varten koodattiin myös aikataulutusohjelma, joka mahdollistaa isojen datataulukoiden laskemisen tietokoneen avulla. Aikataulutusohjelmassa on graafinen käyttöliittymä, mutta ohjelma tallentaa tulokset myös tekstitiedostoksi. Tutkielman loppuosassa käsitellään aikataulutuksesta saatavaa hyötyä. Johtopäätöksissä pohditaan myös potentiaalisia jatkomahdollisuuksia tutkielman aiheeseen.

Selainkäyttäytymiseen perustuva kohdistettu verkkomainonta - Toimijoiden velvollisuudet erityisesti tietosuojan näkökulmasta.

Internetin monimuotoisessa ympäristössä on selainkäyttäytymiseen perustuvasta kohdistetusta verkkomainonnasta kehittynyt tehokas, mutta häikäilemätön työkalu sitä hyödyntäville toimijoille. Mainostekniikan tarkoituksena on kerätä käyttäjistä henkilökohtaisia tietoja ja seurata heidän Internet käyttäytymistään, jotta heidän kiinnostusten kohteensa ja mieltymyksensä saataisiin selville. Kerätyistä tiedoista muodostetaan käyttäjäprofiileja, joiden avulla oikeat mainokset kohdistetaan kullekin yksittäiselle verkon käyttäjälle. Yhteiskunnassa, jossa teknologia on koko ajan läsnä, on käyttäjien oikeus tieto- ja yksityisyydensuojaan kuitenkin helppo unohtaa. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää käyttäjien tietosuojan toteutumisen näkökulmasta mainostekniikkaa hyödyntävien toimijoiden velvollisuudet. Sen lisäksi tavoitteena on selvittää toimijoiden välinen vastuun jakautuminen ja valvonta sekä lainvastaisesta menettelystä johtuvat seuraamukset. Lopuksi tehdään katsaus selainkäyttäytymiseen perustuvan kohdistetun verkkomainonnan tulevaisuuden näkymiin. Tutkielman metodi on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen. Tutkimuskysymyksiin etsittiin ratkaisuja ja tulkintoja tutkimalla voimassa olevien oikeuslähteiden sisältöä. Keskeiset tietosuojaa ohjaavat lait ovat Suomen lainsäädännössä henkilötietolaki (22.4.1999/523) ja tietoyhteiskuntakaari (7.11.2014/917) sekä EU:n lainsäädännössä henkilötietodirektiivi (24.10.1995/46), sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi (12.07.2002/58/EY) ja vuonna 2018 voimaan tuleva yleinen tietosuoja-asetus (KOM (2012) 11, lopull). Suomen ja EU:n lainsäädäntö turvaa käyttäjien tieto- ja yksityisyydensuojan verkossa asettamalla velvollisuuksia selainkäyttäytymiseen perustuvan kohdistetun verkkomainonnan toimijoille. Henkilötietojen käsittelyn edellytyksenä on käyttäjien suostumus ja informointivelvollisuus, mutta oikeuskäytännön puuttuminen viittaa käyttäjien tietämättömyyteen. Vaikuttaa siltä, etteivät verkon käyttäjät voi käyttää hyväksi oikeussuojakeinojaan ja suojella itseään selainkäyttäytymiseen perustuvan kohdistetun verkkomainonnan tekniikoilta, koska he eivät ymmärrä niitä. Mikäli lainmukainen suostumus ja informointivelvollisuus eivät yllä lain asettamalle tasolle, on käsillä henkilörekisteririkkomus ja vakavimmissa loukkauksissa jopa henkilörekisteririkos. Tutkielmassa pohditaan, onko selainkäyttäytymiseen perustuvan kohdistetun verkkomainonnan valvonta riittävää vai pitäisikö valvontaa tehostaa. Lapsille kohdistettua verkkomainontaa tulisi valvoa ensisijaisesti, koska he eivät ole tarpeeksi kypsiä ymmärtämään mainostekniikan tarkoituksia. Käyttäjien henkilötietojen sääntelyn näkökulmasta yleinen tietosuoja-asetus on askel oikeaan suuntaan. Tulevaisuudessa henkilötietojen käsittelyyn liittyviä vaatimuksia tiukennetaan ja käyttäjien tietosuojaa pyritään parantamaan ottamalla huomioon uudet kehittyneet teknologiat. Nähtäväksi kuitenkin jää parantuuko käyttäjien tietosuoja ja puututaanko yksityisyyttä loukkaaviin verkkomainonnan menetelmiin myös käytännön tasolla.

The Language of "Patronage" in Islamic societies before 1700

No resulta fácil escribir sobre el lenguaje del mecenazgo en las sociedades islámicas, dado que en el árabe y el persa medievales no existe un término preciso para describirlo. A través de los siglos y en contextos diferentes se utilizan diversos términos para designar tal rea lidad. En ocasiones unas simples palabras bastaban para expresar relaciones de jerarquía, ascenso social o conocimiento entre las personas, mientras que otras veces se requería de un auténtico caudal lingüístico por el que se narraban, calibraban y enjuiciaban dichas relaciones. El uso de dichas palabras, así como su significado, estaba también definido espacial y socialmente. Este estudio pretende ofrecer una descripción de los problemas básicos a los que nos enfrentamos, ilustrándolos mediantes ejemplos procedentes de la medicina, la astrología y en ocasiones de la filosofía y la teología

Räjähdysvaarallisten tilojen instrumentointisuunnittelu

Räjähdysvaaralliset tilat aiheuttavat lisävaatimuksia instrumentointisuunnittelulle. Tämän diplomityön tavoitteena on kartoittaa räjähdysvaarallisten tilojen standardien vaatimuksia instrumentoinnin suunnitteluun ja laitevalintoihin. Tarkemmin tarkastellaan luonnostaan vaaratonta räjähdyssuojausrakennetta, joita instrumentoinnin laitteilla tyypillisesti käytetään. Luonnostaan vaarattomassa räjähdyssuojausrakenteessa sähkölaitteen energiaa ja pintalämpötilaa rajoitetaan niin, ettei laite voi sytyttää räjähdysvaarallista seosta. Työssä perehdytään myös luonnostaan vaarattomia laitteita sisältäviin instrumentointipiireihin ja standardin niille asettamiin vaatimuksiin. Tällaisille piireille on tehtävä varmennustarkastelu, jossa todennetaan piirin täyttävän vaatimukset. Varmennusta varten diplomityön käytännönosuutena kehitetään varmennussovellus, joka suorittaa varmennuksen tietokannassa olevista arvoista.

Yksilön hyvä, yhteinen hyvä? Näytteenluovuttajan oikeudet biopankkitutkimuksessa.

Tieteen ja teknologian kehittyminen sekä lisääntynyt ymmärrys sairauksien syntyyn vaikuttavista tekijöistä on avannut uudenlaisia mahdollisuuksia hyödyntää ihmisperäisiä näytteitä. Vuoden 2013 syyskuussa voimaan astuneen biopankkilain tarkoituksena on kirkastaa ihmisperäisten näytteiden tutkimuskäyttöä koskevaa sääntelyä ja tehostaa näytteiden tutkimuskäyttöä, mikä osaltaan mahdollistaa yksilöllisempien ja kohdennetumpien vaihtoehtojen kehittämisen sairauksien diagnostiikkaan, hoitoon ja hoidon vaikuttavuuden seuraamiseen. Biopankkitutkimusta tehdään vapaaehtoisilta luovuttajilta saaduilla ihmisperäisillä näytteillä sekä niihin liitettävillä tiedoilla, jotka on kerätty biopankkiin odottamaan sopivan tutkimuskysymyksen nousemista. Biopankkilain voimantulon myötä on mahdollista säilöä näytteitä keräyshetkellä vielä määrittelemättömään tutkimukseen. Koska biopankkitutkimuksessa hyödynnetään jo aikaisemmin kerättyjä näytteitä, tutkimuksessa ei tarvitse puuttua yksilön ruumiilliseen koskemattomuuteen. Vaikka tätä yksilön fyysiseen koskemattomuuteen liittyvää suojeluintressiä ei enää ole, biopankkitutkimuksessa yksilöön liittyvä suojelun tarve kytkeytyy hänen yksityisyyden suojaansa ja itsemääräämisoikeuden turvaamiseen. Yhteistä hyvää ja koko väestön terveyttä edistettäessä on ensiarvoisen tärkeää huolehtia näytteenluovuttajan oikeuksien turvaamisesta, mikä osaltaan mahdollistaa biopankkitutkimusta kohtaan tunnettavan luottamuksen rakentumisen ja näytteenluovuttajien sitoutumisen biopankkitutkimukseen. Näytteenluovuttajan oikeuksien tukeminen kytkeytyy biopankkitutkimuksessa erityisiin avoimiin ja selkeisiin suostumuskäytänteisiin, näytteenluovuttajien riittävään informointiin, yksityisyyden suojaamiseen sekä biopankkitutkimuksessa yleisesti noudatettaviin eettisiin toimintaperiaatteisiin ja ihmisarvon kunnioittamiseen. Useisiin perusoikeuksiin kiinnittyvän itsemääräämisoikeuden turvaamisessa näytteenluovuttajalta saadulla vapaaehtoisella suostumuksella on merkittävä rooli. Institutionaalista tukea näytteenluovuttajan suojan tarve saa erityisesti uudenlaista ihmisoikeustraditiota edustavasta biolääketiedesopimuksesta, jonka taustalla vaikuttaa ajatus ihmisen suojelemisesta psykofyysisenä kokonaisuutena. Tärkeimpiä oikeuslähteitä tutkielmassani ovat biopankkilain ja sen esitöiden ohella biolääketiedesopimus siihen liittyvine lisäpöytäkirjoineen. Suurta tukea olen saanut myös useista Lasse Lehtosen teoksista, Salla Lötjösen väitöskirjasta ”Lääketieteellinen tutkimus ihmisillä”, Irma Pahlmanin väitöskirjasta ”Potilaan itsemääräämisoikeus” ja Liisa Niemisen artikkelista ”Ihmisarvon loukkaamattomuus perus- ja ihmisoikeussuojan lähtökohtana” sekä useista lääketieteellisissä aikakausjulkaisuissa ilmestyneistä artikkeleista.

Raum - Klang - Bild - Bewegung. Eine Erweiterung ästhetischen Lernens und Lehrens im Zeigekontext der Erziehung

Im Zuge einer Auseinandersetzung mit Erweiterungsmöglichkeiten ästhetischen Lernens in der Grundschule steht insbesondere die Vermittlungstätigkeit im Zentrum. Dabei wird die Gebärde des Zeigens herausgearbeitet, um sie für ästhetische Lehr- und Lernprozesse in der Grundschule nutzbar zu machen. In diesem Zusammenhang stellt sich die Frage, inwiefern eine differenzierte Auseinandersetzung mit Vermittlungsformen und -methoden performativer Praxen das Spektrum ästhetischen Lernens in der Grundschule erweitern kann. Im Rahmen kultureller Bildung erfolgt eine Spezifizierung ästhetischer Lernprozesse auf eine Gestaltungspraxis im kulturellen Handlungsfeld des Tanzes. Um entsprechende Vermittlungsformen ästhetischen Lehrens darzulegen, wird eine an der Tanzkunst orientierte Methodik herausgearbeitet. Sie schließt sich an künstlerische Arbeitsweisen und Inszenierungsstrategien von Pina Bausch und William Forsythe an. Dies bietet grundlegendes methodisches Potenzial, das für ästhetische Lern- und Lehrprozesse in der Grundschule nutzbar gemacht werden kann. Daraus erwächst die Frage nach dem Wie des Erzeugens theatraler Präsenz und Verkörperung. In den Mittelpunkt rückt damit auch die Frage nach Könnerschaft, bei der didaktische Perspektiven im Sinne eines „Lehrgangs“ körperlich-performativer Alphabetisierung im Zentrum stehen. Grundlegend ist in jeder Hinsicht die anthropologische Doppelperspektive auf Verkörperung als Wechsel zwischen Leib-Sein und Körper-Haben. Weitergehendes Ziel ist die Skizzierung eines Lernbereichs „Künstlerisches Gestalten in Raum – Klang – Bild – Bewegung“, der in korrespondierenden Bezügen zu den tradierten ästhetisch affinen Fächern in der Grundschule steht. Leitidee bildet die Auseinandersetzung mit vielfältigen Gestaltungsmöglichkeiten, die auf spezifische Fähigkeiten und Fertigkeiten in musikalischen, bildnerischen, tänzerischen und sprachlichen Bereichen bezogen sind. Der begrifflich-systematische Argumentationsstrang, der in dieser Arbeit verfolgt wird, ist gestützt auf anthropologische, ästhetische-künstlerische und pädagogische Theorien und durch Praxisbeispiele veranschaulicht.

The potential of symbolic approximation. Disentangling the effects of approximation vs. calculation demands in nonsymbolic and symbolic representations.

Mathematical skills that we acquire during formal education mostly entail exact numerical processing. Besides this specifically human faculty, an additional system exists to represent and manipulate quantities in an approximate manner. We share this innate approximate number system (ANS) with other nonhuman animals and are able to use it to process large numerosities long before we can master the formal algorithms taught in school. Dehaene´s (1992) Triple Code Model (TCM) states that also after the onset of formal education, approximate processing is carried out in this analogue magnitude code no matter if the original problem was presented nonsymbolically or symbolically. Despite the wide acceptance of the model, most research only uses nonsymbolic tasks to assess ANS acuity. Due to this silent assumption that genuine approximation can only be tested with nonsymbolic presentations, up to now important implications in research domains of high practical relevance remain unclear, and existing potential is not fully exploited. For instance, it has been found that nonsymbolic approximation can predict math achievement one year later (Gilmore, McCarthy, & Spelke, 2010), that it is robust against the detrimental influence of learners´ socioeconomic status (SES), and that it is suited to foster performance in exact arithmetic in the short-term (Hyde, Khanum, & Spelke, 2014). We provided evidence that symbolic approximation might be equally and in some cases even better suited to generate predictions and foster more formal math skills independently of SES. In two longitudinal studies, we realized exact and approximate arithmetic tasks in both a nonsymbolic and a symbolic format. With first graders, we demonstrated that performance in symbolic approximation at the beginning of term was the only measure consistently not varying according to children´s SES, and among both approximate tasks it was the better predictor for math achievement at the end of first grade. In part, the strong connection seems to come about from mediation through ordinal skills. In two further experiments, we tested the suitability of both approximation formats to induce an arithmetic principle in elementary school children. We found that symbolic approximation was equally effective in making children exploit the additive law of commutativity in a subsequent formal task as a direct instruction. Nonsymbolic approximation on the other hand had no beneficial effect. The positive influence of the symbolic approximate induction was strongest in children just starting school and decreased with age. However, even third graders still profited from the induction. The results show that also symbolic problems can be processed as genuine approximation, but that beyond that they have their own specific value with regard to didactic-educational concerns. Our findings furthermore demonstrate that the two often con-founded factors ꞌformatꞌ and ꞌdemanded accuracyꞌ cannot be disentangled easily in first graders numerical understanding, but that children´s SES also influences existing interrelations between the different abilities tested here.

Modern Ensemble Inverted Space January 29, 2015

Concert Program