The role of the board of directors in ensuring a culture of integrity

Corporate scandals are as old as the corporate form itself. Consider, for example, the controversies surrounding the role of one of the first modern corporations, the British East India Company, in the Bengal famine of 1770 and in the Chinese opium trade. Yet it is the increasing scale and scope of unethical acts carried out by individuals in the name, and interests, of corporations that continue to be concerning. Recent revelations surrounding the extent of bribery and covert surveillance used by News Corporation journalists in its British operations continue to shock the world and undermine confidence in that organiszation and journalists in general. Yet despite the systemic nature of many of these unethical activities, corporate leaders generally plead ignorance when transgressions come to light. During the enquity into the News Corporation scandal, Rupert Murdoch, the CEO and chairman, rejected the assertion that he was ultimately 'responsible for this whole fiasco' (House of Commons, 2011, Q.230). Instead, like many corporate leaders before him, Murdoch placed blame on the employees within the newspaper. His responses poses an increasingly important question: Do corporate leaders bear responsibility for the conduct of individuals within a corporation and, if so, why?

Osteocyte-induced angiogenesis via VEGF–MAPK-dependent pathways in endothelial cells

Recently, it has been suggested osteocytes control the activities of bone formation (osteoblasts) and resorption (osteoclast), indicating their important regulatory role in bone remodelling. However, to date, the role of osteocytes in controlling bone vascularisation remains unknown. Our aim was to investigate the interaction between endothelial cells and osteocytes and to explore the possible molecular mechanisms during angiogenesis. To model osteocyte/endothelial cell interactions, we co-cultured osteocyte cell line (MLOY4) with endothelial cell line (HUVECs). Co-cultures were performed in 1:1 mixture of osteocytes and endothelial cells or by using the conditioned media (CM) transfer method. Real-time cell migration of HUVECs was measured with the transwell migration assay and xCELLigence system. Expression levels of angiogenesis- related genes were measured by quantitative real-time polymerase chain reaction (qRT-PCR). The effect of vascular endothelial growth factor (VEGF) and mitogen-activated phosphorylated kinase (MAPK) signaling were monitored by western blotting using relevant antibodies and inhibitors. During the bone formation, it was noted that osteocyte dendritic processes were closely connected to the blood vessels. The CM generated from MLOY4 cells-activated proliferation, migration, tube-like structure formation, and upregulation of angiogenic genes in endothelial cells suggesting that secretory factor(s) from osteocytes could be responsible for angiogenesis. Furthermore, we identified that VEGF secreted from MLOY4-activated VEGFR2–MAPK–ERK-signaling pathways in HUVECs. Inhibiting VEGF and/or MAPK–ERK pathways abrogated osteocyte-mediated angiogenesis in HUVEC cells. Our data suggest an important role of osteocytes in regulating angiogenesis.

Tales of science and defiance : the case for co-learning and collaboration in bridging the science/emotion divide in water recycling debates

Although science is generally assumed to be well integrated into rational decision-making models, it can be used to destabilise consultative processes, particularly when emotions are involved. Water policies are often seen as debates over technical and engineering issues, but can be highly controversial. Recycled water proposals, in particular, can create highly emotive conflicts. Through a case study regarding the rejection of recycled water proposals in the south-east Queensland, Australia, we explore the influence of science and emotions in contemporary water planning. We highlight the dangers inherent in promoting technical water planning issues at the expense of appropriate consideration of citizen concerns. Combining the science–policy interface and stakeholder engagement literatures, we advocate for collaborative decision-making processes that accommodate emotions and value judgements. A more collaborative stakeholder engagement model, founded on the principles of co-learning, has the potential to broaden the decision-making base and to promote better and more inclusive decision-making.

Issues associated with using trash as a cogeneration fuel

Considerable work has been undertaken to determine an economical process to provide sugarcane trash as a fuel for cogeneration. This paper reviews efforts to provide that trash fuel by harvesting, transporting and processing the trash with the cane. Harvesting trash with the cane has the advantage that cane that would otherwise be lost by extracting it with the trash is captured and sugar can be produced from that cane. Transporting trash with the cane significantly reduces the bulk density of the cane, requiring substantial changes and costs to cane transport. Shredding the trash at the harvester and compacting the cane in the bin prior to transport are possible methods to increase the bulk density but both have considerable cost. Processing trash through the sugar factory with the cane significantly reduces sugar recovery and sugar quality. Although considerable knowledge has been gained of these effects and further analysis has provided insights into their causes, much more work is required before whole crop harvesting and transport is an economically viable means of trash recovery.

Experimental measurement of the mechanical properties of carotid atherothrombotic plaque fibrous cap

Eleven carotid atherothrombotic plaque samples were harvested from patients. Three samples that were highly calcified were discarded, while eight yielded results. The elastic properties of the material were estimated by fitting the measured indentation response to finite element simulations. The methodology was refined and its accuracy quantified using a synthetic rubber. The neo-Hookean form of the material model gave a good fit to the measured response of the tissue. The inferred shear modulus μ was found to be in the range 7-100 kPa, with a median value of 11 kPa. A review of published materials data showed a wide range of material properties for human atherothrombotic tissue. The effects of anisotropy and time dependency in these published results were highlighted. The present measurements were comparable to the static radial compression tests of Lee et al, 1991 [Structure-dependent dynamic behaviour of fibrous caps from human atherosclerotic plaques. Circulation 83, 1764-1770].

Metsäpirulainen : Liikemies Erik Johan Längman (1799-1863) talousjärjestelmän murroksessa

The Forest devil. Businessman Erik Johan Längman (1799 1863) in the transition of economic system In Finnish historiography, Erik Johan Längman (1799-1863) bears a bad reputation of his own level: a mean, profit-seeking businessman who did not care too much about methods in his operations. Although little known, Längman has been praised as one of the pioneers of modern industry in the Grand Duchy of Finland, which belonged to the Russian Empire. From the mid 1830s Längman owned iron mill and several sawmills around the country. The growing demand of the markets in the 1830s, especially in Great Britain, marked a strong stimulus to Finnish lumber industry. At the same time claims for stricter rule over the sawmill industry were raised by high officials. The momentum of the conflict, the Forest Act of 1851, brought an end to illegal overproduction. In this biography, particular emphasis is laid on the entrepreneurial behaviour of Längman, but also on the effect the entrepreneurs had on the Crown s policies. On the other hand, how did the limitations imposed by the Crown guide the actions of the sawmill owners? The solutions adopted by the sawmill owners and the manoeuvring of the government are in a constant dialogue in this study. The Finnish sawmill industry experienced a major change in its techniques and methods of acquiring timber during the 1830s. Längman particularly, with his acquisition organisation, was able to find and reach faraway forests with unexpected results. The official regulating system with its strict producing quotas couldn t follow the changes. When the battle against the sawmill industry really started on, in 1840, it didn t happen for the benefit of iron industry, as argued previously, but to save Crown forests from depletion. After the mid 1840s Längman and the leader of the Finnish nationalistic movement, J. V. Snellman questioned the rationality of the entire regulation system and in doing so they also posed a threat against the aristocratic power. The influential but now also badly provoked chairman of the economic division of senate, Lars Gabriel von Haartman, accused the sawmill-owners harder than ever and took the advantage of the reactionary spirit of imperial Russia to launch the state forest administration. Längman circumvented the conditions of privileges, felled Crown forests illegally and accusations were brought against him for destroying his competitors. The repeated conflicts spoke primarily about a superior business idea and organisational ability. Although Längman spent his last years mostly abroad he still had interests in Finnish timber business when the liberation of sawmill-industry was established, in 1861. Surprisingly, the antagonism around the Crown forests continued, probably even more heated.

Papin pojasta suurteollisuusmieheksi : Alfred Kihlman ja nousevan keskiluokan sosiaaliset verkostot 1800-luvun Suomessa

Tutkimuksen tavoitteena on hahmottaa 1800-luvulla tapahtunutta keskiluokan sosiaalista nousua pohjalaissyntyisen papin, opettajan, liikemiehen ja valtiopäiväedustajan Alfred Kihlmanin (1825-1904) elämänvaiheiden kautta. Kyseessä ei ole perinteinen elämäkerta, vaan työn pyrkimyksenä on mikrotason tarkan analyysin kautta päästä käsiksi laajempiin yhteiskunnallisiin muutosprosesseihin. Erityisen kiinnostuksen kohteena ovat erilaiset sosiaaliset verkostot sekä niiden merkitys Kihlmanin kaltaisen keskiluokkaisen yksilön sosiaaliselle nousulle. Tutkimus jakautuu kahteen pääosaan, joista ensimmäinen käsittelee heränneiden pappien verkostoja 1840-luvulla ja 1850-luvun alussa ja jälkimmäinen liikemiesverkostoja 1850-luvun jälkipuolelta 1870-luvun alkuun. Pääasiallisena lähdeaineistona on Alfred Kihlmanin laaja kirjeenvaihto. Alfred Kihlman liittyi kouluvuosinaan 1840-luvun alussa nuorison piirissä nopeasti levinneeseen herännäisyyteen. Nuoret heränneet papit muodostivat tiiviin sosiaalisen verkoston, joka perustui jaetulle uskonnolliselle ideologialle sekä pappisperheiden välisille avioliittositeille. Lisäksi verkostoa pidettiin yllä yhteisillä kokoontumisilla, vierailuilla, kirjeenvaihdolla sekä palvelusten vaihtamisella. Verkoston välityksellä saatiin tehokkaasti mm. informaatiota sekä rahalainoja. Herännäisyys nousi nuoren keskiluokkaisen papiston omaa yhteiskunnallista voimattomuuttaan kohtaan tuntemasta tyytymättömyydestä. Kun sivistyneistön mahdollisuudet menestyä perinteisillä foorumeilla olivat autonomian alkupuolella heikot, nuoret heränneet kielsivät uskonnollisessa ideologiassaan arvon maalliselta menestykseltä ja rakensivat oman verkostonsa, jonka sisällä he saattoivat toteuttaa pätemisentarvettaan. Yhteiskunnallisen tilanteen muututtua verkosto muuttui 1850-luvun alussa hyödystä rasitteeksi, minkä seurauksena heränneiden pappien rivit hajaantuivat. Irtauduttuaan herännäisyydestä Alfred Kihlman siirtyi opettajan uralle. Heränneeltä vaimoltaan perimänsä varallisuuden sekä nuoruus- ja herännäisvuosinaan solmimiensa ystävyyssuhteiden ansiosta hän ajatui 1850-luvun kuluessa yhä enemmän myös liike-elämään. Hänen merkittävimmäksi toimintakentäkseen muodostuivat Suomen Yhdyspankki sekä Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus, jonka johtajana hän toimi vuodesta 1866 lähtien. 1860-luvulla liikemiesverkostot perustuivat suurelta osin sukulaisuuteen, mutta yhä enenevässä määrin myös ystävyys-, kollega- ja liikekumppanuussuhteisiin. Kun pankkilaitos oli vielä hyvin kehittymätön, verkostot olivat etenkin pääomien hankinnassa avainasemassa. Tiiviit lainaverkostot olivat huonojen suhdanteiden aikana toisaalta myös vaaraksi, sillä yksi suuri konkurssi saattoi vetää mukanaan joukoittain liikemiehiä. Verkostojen kautta voitiin välittää ja saada myös suosituksia sekä sisäpiiritietoa, jota ei ollut saatavissa muista lähteistä. Yhteiskunnan muuttuminen ja henkilösuhteet mahdollistivat Alfred Kihlmanin sosiaalisen nousun. Teollistuminen ja liike-elämän vapautuminen tarjosivat uusia mahdollisuuksia keskiluokan yritteliäille yksilöille. Ylempien yhteiskuntaluokkien välisten säätyjen välisten raja-aitojen tasaantuminen tekivät 1850-luvun puolivälissä mahdolliseksi myös papin osallistumisen liike-elämään. Avainsanat: sosiaaliset verkostot - Suomi - 1800-luku - herännäisyys - kirkkohistoria - taloushistoria

Portrait of Sophie Gottschalk sitting in a chair with a book in her hands; Burgdorf, Germany.

Digital Image

The use of temperate species in the Australian subtropics.

Temperate species and tropical crop silage are the basis for forage production for the dairy industry in the Australian subtropics. Irrigation is the key resource needed for production, with little survival of temperate species under rain-grown conditions except for lucerne. Annual ryegrass (Lolium multiflorum), fertilised with either inorganic nitrogen or grown with clovers, is the main cool season forage for the dairy industry. It is sown into fully prepared seedbeds, oversown into tropical grasses, especially kikuyu (Pennisetum clandestinum) or sown after mulching. There has been a continual improvement in the performance of annual and hybrid ryegrass cultivars over the last 25 years. In small plot, cutting experiments, yields of annual ryegrass typically range from 15 to 21 t DM/ha, with equivalent on-farm yields of 7 to 14 t DM/ha of utilised material. Rust (Puccinia coronata) remains the major concern although resistance is more stable than in oats. There have also been major improvements in the performance of perennial ryegrass (L. perenne) cultivars although their persistence under grazing is insufficient to make them a reliable forage source for the subtropics. On the other hand, tall fescue (Festuca arundinacea) and prairie grass (Bromus willdenowii) cultivars perform well under cutting and grazing, although farmer resistance to the use of tall fescue is strong. White clover (Trifolium repens) is a reliable and persistent performer although disease usually reduces its performance in the third year after sowing. Persian (Shaftal) annual clover (T. resupinatum) gives good winter production but the performance of berseem clover (T. alexandrinum) is less reliable and the sub clovers (T. subterraneum) are generally not suited to clay soils of neutral to alkaline pH. Lucerne (Medicago sativa), either as a pure stand or in mixtures, is a high producing legume under both irrigation and natural rainfall. Understanding the importance of leaf and crown diseases, and the development of resistant cultivars, have been the reasons for its reliability. Insects on temperate species are not as serious a problem in the subtropics as in New Zealand (NZ). Fungal and viral diseases, on the other hand, cause many problems and forage performance would benefit from more research into resistance.

Characterisation of sweetpotato from Papua New Guinea and Australia: Physicochemical, pasting and gelatinisation properties.

The physicochemical and functional properties of flours from 25 Papua New Guinean and Australian sweetpotato cultivars were evaluated. The cultivars (white-, orange-, cream-, and purple-fleshed, and with dry matter, from 15 to 28 g/100 g), were obovate, oblong, elliptic, curved, irregular in shape, and essentially thin-cortexed (1-2 mm). Flour yield was less than 90 g/100 g solids, while starch, protein, amylose, water absorption and solubility indices, as well as total sugars, varied significantly (p < 0.05). Potassium, sodium, calcium, and phosphorus were the major minerals measured, and there were differences in the pasting properties, which showed four classes of shear-thinning and shear-thickening behaviours. Differential scanning calorimetry showed single-stage gelatinisation behaviour, with cultivar-dependent temperatures (61-84 degrees C) and enthalpies (12-27 J/g dry starch). Oval-, round- and angular-shaped granules were observed with a scanning electron microscope, while X-ray diffraction revealed an A-type diffraction pattern in the cultivars, with about 30% crystallinity. This study shows a wide range of sweetpotato properties, reported for the first time.

Portrait of Sophie Gottschalk sitting in a chair with a book in her hands; Burgdorf, Germany.

Digital Image

On the Maximum Cloud Zone and the ITCZ over Indian, Longitudes during the Southwest Monsoon

An investigation is presented of the daily variation of the maximum cloud zone (MCZ) and the 7W mb trough in the Northern Hemisphere over the Indian longitudes 70–90°E during April–October for 1973–77. It is found that during June–September there are two favorable locations for a MCZ over these longitudes–on a majority of days the MCZ is present in the monsoon zone north of 15°N, and often a secondary MCZ occurs in the equatorial region (0–10°N). The monsoon MCZ gets established by northward movement of the MCZ occurring over the equatorial Indian ocean in April and May. The secondary MCZ appears intermittently, and is characterized by long spells of persistence only when the monsoon MCZ is absent. In each of the seasons studied, the MCZ temporarily disappeared from the mean summer monsoon location (15–28°N) about four weeks after it was established near the beginning of July. It is reestablished by the northward movement of the secondary MCZ, which becomes active during the absence of the monsoon MCZ, in a manner strikingly similar to that observed in the spring to summer transition. A break in monsoon conditions prevails just prior to the temporary disappearance of the monsoon MCZ. Thus we conclude that the monsoon MCZ cannot survive for longer than a month without reestablishment by the secondary MCZ. Possible underlying mechanisms are also discussed.

Läksi puut ylenemähän : Metsien hoidon historia Suomessa keskiajalta metsäteollisuuden läpimurtoon 1870-luvulla

Tutkimuksen tavoitteena on historiantutkimuksen menetelmiä käyttäen selvittää metsänhoidon teorian sekä käytännön metsänhoidon kehitysvaiheet ja näihin vaikuttaneet tekijät, keskiajalta lähtien 1870-luvulla tapahtuneeseen metsäteollisuuden läpimurtoon saakka. Tutkimus tarkastelee Suomen metsiä, niiden käyttöä ja metsänhoidon alkuvaiheita Ruotsin ja Venäjän vallan aikoina. Vastauksia haetaan erityisesti seuraaviin pääkysymyksiin: - miten eri metsänkäyttömuodot ja -käyttäjät vaikuttivat metsiin ja metsänhoidon edistymiseen? - millä tavoin maanomistuksen kehitys vaikutti metsien käyttöön ja hoitoon? - millaisiin päämääriin ja yhteiskunnallisiin taustatekijöihin metsien käytön julkinen ohjaus perustui? - mitä käytännön vaikutuksia valtion metsäpolitiikalla ja ohjauksella oli metsänhoidon kehitykseen? - missä ja miten kehittyivät Suomessa sovellettu metsänhoidon teoria ja käytännön menetelmät? - mitkä tekijät säätelivät metsänhoidon teorioiden soveltamista käytäntöön? - mikä oli naapurimaiden metsänhoidon sekä kansainvälisten yhteyksien merkitys metsänhoidon kehitykselle Suomessa? - miten vuosisatainen pelko metsien ja puun loppumisesta vaikutti metsänhoidon kehitykseen? - millainen merkitys puun arvon kehityksellä oli metsänhoidon alkuun saattamiselle ja edistymiselle? Suomessa harjoitettiin 1870-luvulle saakka pääasiassa talonpoikaista metsänkäyttöä. Maaseudun väestö hankki toimeentulonsa metsistä eränkäynnin, kaskiviljelyn, laiduntamisen, rakennushirsien valmistamisen, tervantuotannon ja paikoin myös potaskan tai sysien valmistamisen avulla. Erityisesti rannikkoseuduilla tuotettiin "isorakennuksen puita", lehtereitä, mastopuita ja muuta erikoispuutavaraa. Lautojen ja lankkujen sahaus laajeni vähitellen, saavuttaen 1800-luvun lopulla hallitsevan aseman myyntiin tarkoitettujen metsäntuotteiden tuotannossa. Polttopuun sekä muun kotitarvepuun kulutus säilyi suurimpana puunkäytön ryhmänä pitkälle 1900-luvulle saakka. Mainituista metsänkäyttömuodoista erityisesti kaskeaminen ja sitä seuraava laiduntamisvaihe sekä tervaspuiden koloaminen "autioittivat" laajoja metsäalueita. Tiheimmin asutuilla seuduilla esiintyi pulaa poltto- ja rakennuspuusta myöhäiskeskiajalta alkaen. Nämä ongelmat sekä laivanrakennuksen ja vuoriteollisuuden puunsaannin turvaamisen tarve johtivat 1600-luvun puolivälissä pysyvään metsänkäytön julkiseen ohjaukseen. Tuolloin Ruotsin valtakunnan metsälainsäädännön kivijalaksi tuli kestävyyden periaate, josta kruunu kylläkin joutui tinkimään moneen otteeseen. Valtion jatkuva rahantarve oli käytännössä metsäpolitiikan tärkein taustavoima sekä Ruotsin vallan että autonomian aikana. Jo 1600-luvulla ruvettiin vaatimaan talonpoikien yhteismaiden jakamista omistajilleen vastuullisemman metsänkäytön nimissä. Isoajakoa saatiin Suomessa odottaa 1770-luvulle saakka. Etelä-Suomessa se valmistui melko nopeasti, 1800-luvun puoliväliin mennessä. Sillä olikin myönteinen, metsien säästävämpään käsittelyyn johtava vaikutus. Valtiosta tuli isonjaon myötä erityisesti Pohjois-Suomessa merkittävä metsänomistaja 1800-luvun jälkipuoliskolla. Valtion metsähallinto, jota maaherrat ja sivistyneistö vaativat perustettavaksi jo 1700-luvun puolivälissä, aloitti toimintansa maanlaajuisesti 1860-luvulla. Se oli ensimmäinen merkittävä metsänhoidon organisaatio, ja vasta sen myötä metsänkäyttöä ohjaavilla säädöksillä ja ohjeilla alkoi olla käytännön merkitystä. Yksityismetsiä varten ei tällaista organisaatiota vielä perustettu, niitä rasittivat pahoin nousevan sahateollisuuden määrämittahakkuut pitkälle 1900-luvun puolelle. Turun Akatemiassa tehtiin mittavaa metsänhoidon menetelmiä koskevaa sekä myös metsäpoliittista tutkimustyötä 1700-luvun jälkipuoliskolla. Tulokset eivät vielä sanottavasti siirtyneet käytäntöön, lähinnä puun alhaisen arvon ja tarvittavien organisaatioiden puuttumisen takia. Kun valtion metsähallintoa ja Suomen omaa metsäopetusta ryhdyttiin perustamaan 1800-luvun puolivälissä, haettiin metsänhoidon mallia alan johtavaksi maaksi kehittyneestä Saksasta. Tultaessa 1870-luvulle, oli Evolla jo käynnissä voimakas kehitystyö maamme olosuhteisiin soveltuvien menetelmien luomiseksi saksalaisen teorian pohjalta. Metsänhoidon tiedot ja taidot olisivat jo tässä vaiheessa riittäneet kestävän metsätalouden harjoittamiseen kaikkien omistajaryhmien metsissä, jos tarvittavat organisaatiot olisi kyetty perustamaan ja metsäammattilaisia olisi koulutettu tarpeeksi. Metsänhoidon kehitystä hidastivat 1800-luvun lopulla lähinnä valtion heikko talous ja poliittiset näkemyserot. Metsäteollisuuden 1870-luvulta alkanut voimakas kasvu ja lisääntyvä puuntarve pakottivat kuitenkin valtiovallan pitämään huolta puuntuotannon jatkuvuudesta. Metsäteollisuuden kasvavan viennin kautta lisääntyvät verotulot ja kan-santalouden myönteinen kehitys antoivat vähitellen mahdollisuuden metsänhoidon edistämiseen ammattilaisten koulutuksen, kansalaisten neuvonnan, lainsäädännön ja viranomaisten toiminnan kautta. Tämä tutkimus lähestyy aihettaan metsähistorian, taloushistorian, yhteiskuntahistorian ja ympäristöhistorian näkökulmista. Ajankohtaista merkitystä sillä on kehitysmaiden sekä Itä-Euroopan siirtymätalouksien metsänhoidon edistämiselle, missä suomalaiset metsäammattilaiset ovat mukana lukuisten kehityshankkeiden asiantuntijoina. Kymmenissä maissa metsätalous kamppailee samanlaisten ongelmien kanssa kuin Suomessa ja naapurimaissa 100 - 300 vuotta sitten. Meidän kokemuksistamme on näille kansantalouksille hyötyä valtion- ja yksityismetsätalouden metsänhoito-organisaatioita sekä metsälainsäädäntöä kehitettäessä.

Influence of harvesting strategy on nutrient supply and production of dairy cows consuming diets based on grass and red clover silage

The main objective of this thesis was to elucidate the effects of regrowth grass silage and red clover silage on nutrient supply and milk production of dairy cows as compared with primary growth grass silages. In the first experiment (publication I), two primary growth and four regrowth grass silages were harvested at two stages of growth. These six silages were fed to 24 lactating dairy cows with two levels of concentrate allowance. Silage intake and energy corrected milk yield (ECM) responses, and the range in these response variables between the diets, were smaller when regrowth silages rather than primary growth silages were fed. Milk production of dairy cows reflected the intake of metabolizable energy (ME), and no differences in the ME utilization were found between the diets based on silages harvested from primary growth and regrowth. The ECM response to increased concentrate allowance was, on average, greater when regrowth rather than primary growth silages were fed. In the second experiment (publication II), two silages from primary growth and two from regrowth used in I were fed to rumen cannulated lactating dairy cows. Cows consumed less feed dry matter (DM), energy and protein, and produced less milk, when fed diets based on regrowth silages rather than primary growth silages. Lower milk production responses of regrowth grass silage diets were mainly due to the lower silage DM intake, and could not be accounted for by differences in energy or protein utilization. Regrowth grass silage intake was not limited due to neutral detergent fibre (NDF) digestion or rumen fill or passage kinetics. However, lower intake may be at least partly attributable to plant diseases such as leaf spot infections, dead deteriorating material or abundance of weeds, which are all higher in regrowth compared with primary growth, and increase with advancing regrowth. In the third experiment (publications III and IV), red clover silages and grass silages harvested at two stages of growth, and a mixed diet of red clover and grass silages, were fed to five rumen cannulated lactating dairy cows. In spite of the lower average ME intake for red clover diets, the ECM production remained unchanged suggesting more efficient utilisation of ME for red clover diets compared with grass diets. Intake of N, and omasal canal flows of total non-ammonia N (NAN), microbial and non-microbial NAN were higher for red clover than for grass silage diets, but were not affected by forage maturity. Delaying the harvest tended to decrease DM intake of grass silage and increase that of red clover silage. The digestion rate of potentially digestible NDF was faster for red clover diets than for grass silage diets. Delaying the harvest decreased the digestion rate for grass but increased it for red clover silage diets. The low intake of early-cut red clover silage could not be explained by silage digestibility, fermentation quality, or rumen fill but was most likely related to the nutritionally suboptimal diet composition because inclusion of moderate quality grass silage in mixed diet increased silage DM intake. Despite the higher total amino acid supply of cows fed red clover versus grass silage diets, further milk production responses on red clover diets were possibly compromised by an inadequate supply of methionine as evidenced by lower methionine concentration in the amino acid profile of omasal digesta and plasma. Increasing the maturity of ensiled red clover does not seem to affect silage DM intake as consistently as that of grasses. The efficiency of N utilization for milk protein synthesis was lower for red clover diets than for grass diets. It was negatively related to diet crude protein concentration similarly to grass silage diets.

heilbrunn friedrich (frederick, fritz) Portraits Children

Digital Image