Strategiaymmärryksen tavoittelu balanced scorecardin kehittämisessä strategiseksi ohjausjärjestelmäksi: case Boliden Harjavalta

Strategisen ohjausjärjestelmän ajatus on ollut olemassa jo vuosikymmeniä. Sen merkitys yrityksille ei ole kuitenkaan ainakaan vähentynyt. Balanced scorecard on taas kehitetty vuonna 1992 alun perin suorituksen mittaukseen, joskin sen käyttötarkoituksen on nykyään esitetty olevan johdon strategisena järjestelmänä. On kuitenkin havaittu, että vain harva yritys saavuttaa BSC:n käytössä strategisesti ohjaavan tason. Viitekehysten väliin on myös kehitetty jaottelu, jolla BSC.stä on mahdollista luoda strateginen ohjausjärjestelmä ja tehdä siitä tätä kautta strategisesti ohjaava. Se ei kuitenkaan huomioi joitakin sekä BSC:lle että strategiselle ohjausjärjestelmälle oleellisiksi esitettyjä tekijöitä. Lisäksi tutkimuskirjallisuus tarkastelee tekijöiden tärkeyttä yksittäin, eikä niiden yhteisvaikutuksen merkitystä ole pyritty aiemmin selvittämään. Tämän tutkielman tavoitteena onkin selvittää, mikä merkitys missiolla ja visiolla, kriittisillä menestystekijöillä, kausaalisuhteilla sekä avaintavoitteiden ja strategian ymmärrettäväksi tekemisellä on strategiaymmärryksen saavuttamiselle, kun balanced scorecardista kehitetään strateginen ohjausjärjestelmä. Tutkielma toteutettiin toimintatutkimuksena. Tutkielman teoreettisessa osuudessa käsitellään balanced scorecardia, sen käyttöä ja kritiikkiä sekä sen käytön onnistumiseen liittyviä tekijöitä. Myös Simonsin viitekehyksen mukaista strategista ohjausjärjestelmää sekä sen kehittämiseen liittyviä Otleyn jaottelun mukaisia osa-alueita ja niiden riittävyyttä tarkastellaan. Teoreettinen osio pohjautuu aihepiirin aiempaan tutkimukseen. Tutkielman empiirisessä osiossa tutustutaan case-yritykseen ja kehitetään sille suunnitelma uudesta BSC:stä ja sen käyttötavoista, joilla se vastaa strategista ohjausjärjestelmää. Suunnitelma kehitetään täydennettyä jaottelua käyttäen. Aineisto on kerätty teemahaastattelujen, palavereiden sekä tietojärjestelmiin tutustumisen kautta. Tutkielmassa päädyttiin johtopäätökseen, että mission ja vision, kriittisten menestystekijöiden, kausaalisuhteiden, palkitsemistapojen ymmärrettäväksi tekeminen sekä avaintavoitteiden ja strategian viestintä ja koulutus johtavat parhaassa tapauksessa koko organisaation kattavaan strategiaymmärrykseen, jonka on nähty olevan toimivan BSC:n perusedellytys sekä välttämätöntä sille, että kaikki strategisen ohjausjärjestelmän kontrollimuodot toteutuvat. Lisäksi se, että yrityksen johtoryhmä joutuu pohtimaan yhdessä läpi kaikki edellä mainitut tekijät kehitysprosessin aikana, yksinkertaistaa heidän tapaansa keskustella strategiasta ja ikään kuin pakottaa pilkkomaan sen pienempiin ja konkreettisempiin osiin, joiden avulla strategiaa voidaan ymmärrettävämmin viedä organisaatiossa eteenpäin. Lisäksi se sitoo johtoryhmän käyttämään niin paljon aikaansa työkalun kehittämiseen, että todennäköisyys sen käytölle ja päivittämiselle kasvaa.

Euroopan unionin sotilaallinen kriisinhallinta vuonna 2030

Tulevaisuuden tutkimus on vielä nuori ja Maanpuolustuskorkeakoulun opinnäytetöissä suhteellisen vähän käytetty tutkimuksen ala. Se on kuitenkin merkittävä osa strategista suunnittelua ja johtamista, mikä tekee siitä myös merkittävän tutkimussuuntauksen puolustusvoimien toiminnan kannalta. Tämän Pro gradu -tutkielman tarkoituksena on arvioida tulevaisuudentutkimuksen tarjoamien menetelmien avulla Euroopan unionin sotilaallisen kriisinhallinnan kehittymistä vuoteen 2030 asti. Tutkimuksen tutkimusongelmana on: ”Mitä Euroopan unionin sotilaallinen kriisinhallinta on vuonna 2030?” Tutkimusongelman lisäksi vastaan tutkimuksessa kahteen tutkimuskysymykseen, jotka ovat: ”Minkälaisia tulevaisuusskenaarioita on mahdollista rakentaa Euroopan unionin sotilaalliseen kriisinhallintaan liittyen?” sekä ”Millaiset tekijät vaikuttavat Euroopan unionin sotilaallisen kriisinhallinnan kehittämiseen?” Tutkimuskysymysten avulla pyrin saamaan vastauksen tutkimusongelmaan. Tutkimusmenetelmänä käytän tulevaisuudentutkimuksen menetelmiin kuuluvaa skenaariomenetelmää. Skenaarioiden rakentamisen apumetodina käytän tulevaisuustaulukkoa. Tutkimuksessa käyttämäni tulevaisuustaulukko koostuu kuudesta Euroopan unionin toimintaympäristöä sekä sen sisäistä kehitystä kuvaavasta muuttujasta, joille kullekin on asetettu kolme eriävää muuttujan tulevaisuutta kuvaavaa arvoa. Päädyin käyttämään tutkimuksessa taulukkometodia koska se mahdollistaa laajan aihealueen hallitun käsittelyn sekä monipuolisten skenaarioiden rakentamisen. Taulukon avulla rakennan viisi unionin sotilaallisen kriisinhallinnan kehittymisen kannalta oleellista toimintaympäristöä kuvaavaa skenaariota. Näiden skenaarioiden perusteella rakennan edelleen viisi erilaista unionin sotilaallisen kriisinhallinnan kehityksen suuntaa kuvaavaa vaihtoehtoa.Tutkimuksen lähtökohtana on Euroopan unionin sotilaallisen kriisinhallinnan nykytila, jonka muutosta tarkkailen eri skenaarioiden antamien perusteiden mukaisesti. Tutkimusaineistona käy-tän ainoastaan julkista lähdemateriaalia. Aihealuetta lähestyn strategian ja kansainvälisen politii-kan tutkimuksen näkökulmasta. Tutkimuksessa selvisi, että Euroopan unionin kriisinhallinnan tulevaisuuden kehittymiseen vai-kuttavat merkittävästi sekä unioni-valtioiden sisäisten että ulkoisten suhteiden kehittyminen. Eri-tyisen merkittävänä unionin ulkopuolisena vaikuttajana tulee tulevaisuudessakin säilymään Yh-dysvallat. Taulukkometodin käyttöön liittyen selvisi, että muuttujien sekä muuttujien kehitysarvo-jen määrän rajallisuus vaikuttaa tutkimustuloksen luotettavuuteen. Samalla kuitenkin huomasin myös, että laajassa tulevaisuudentutkimuksessa kohteen käsittely on rajattava kurinalaisesti, jotta tutkimusmetodin tarkoitus täyttyy. Metodin käyttöön liittyen on myös huomioitava, että muuttuji-en valinta saattaa vaikuttaa suoranaisesti tutkimustulokseen. Kaikkien tutkimuksessa esittämieni Euroopan unionin sotilaallisen kriisinhallinnan kehityssuuntia vuonna 2030 kuvaavien vaihtoehtojen toteutuminen on mahdollista. Muita todennäköisimmiksi osoittautui kuitenkin kaksi vaihtoehtoa. Toinen vaihtoehdoista kuvaa EU:n sotilaallisen kriisin-hallinnan hillityn kehityksen jatkumista myös tulevaisuudessa ja toinen unionin kriisinhallinnan painopisteen siirtymistä perinteiseen rauhanturvaamiseen ja siviilikriisinhallintaan.

Varusmiesten palvelusmotivaatio aluspalveluksessa

Tämän tutkimuksen luonne on selittävä ja kuvaileva. Tutkimuksen päämääränä on selvittää aluspalveluksessa olevien varusmiesten palvelusmotivaation taso sekä määrittää siihen vaikuttavia tekijöitä. Päämenetelmänä käytetään kvantitatiivista survey-tutkimusta. Tutkimusongelma on: Millainen on varusmiesten palvelusmotivaatio aluspalveluksessa? Vastauksia etsittiin kyselytutkimuksen avulla, joka toteutettiin Saaristomeren Meripuolustusalueella taistelualuksilla palveleville varusmiehille. Kyselyyn osallistui 105 varusmiestä saapumiserästä I/08. Kyselyssä kartoitettiin varusmiesten palvelusmotivaation tasoa sekä tutkittiin miten eri tekijät vaikuttavat motivaatioon. Motivaatioon vaikuttavat tekijät oli määritetty motivaatioteorioiden, aiempien tutkimusten sekä tutkijan omien kokemusten kautta. Vaikuttavat tekijät jakautuivat seitsemään osa-alueeseen, jotka olivat halukkuus, koulutus, meripalvelus, henki ja ilmapiiri, liikunta, vapaa-aika sekä etuudet. Kyselytutkimuksen tulosten perusteella aluspalveluksessa olevien varusmiesten palvelusmotivaatio on hyvä. Asteikolla 1-5 palvelusmotivaation lukuarvoksi saatiin 3.69. Tärkeimmät motivaatioon vaikuttavat tekijät olivat saatu koulutus sekä aluksen henki ja ilmapiiri. Koulutuksen osalta korostui oman erikoisalan koulutuksen merkitys sekä teoriakoulutuksen ja käytännön harjoittelun suhde. Ilmapiirin osalta tärkeimmiksi koettiin joukkoon kuulumisen tunne sekä henkilösuhteet, joissa tärkeimpänä henkilökunnan ja varusmiesten välinen henki. Liikuntakoulutuksella ja vapaa-ajan viettomahdollisuuksilla oli rantaviikoilla huomattava merkitys palvelusmotivaatioon, mutta meriviikoilla vain vähäinen.

Kouluttajien vaikutus varusmiesjohtajien palvelusmotivaatioon : tapaustutkimus Uudenmaan Prikaatin kranaatinheitin ryhmänjohtajista

Tutkimuksessa tarkastellaan puolustusvoimien kantahenkilökuntaan kuuluvan kouluttajan vaikutusta varusmiesjohtajien palvelusmotivaatioon. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää tutkimus- ja teoria-aineiston avulla se, miten kouluttaja omalla toiminnallaan, käytöksellään ja palautteellaan vaikuttaa varusmiesjohtajien palvelusmotivaatioon. Tutkimuksen alaongelmiksi nousivat seuraavat kysymykset: - Miten kouluttaja voi omalla toiminnallaan, käytöksellään ja palautteellaan nostaa sekä vahvistaa varusmiesten palvelusmotivaatiota? - Miten kouluttaja voi omalla toiminnallaan, käytöksellään ja palautteellaan laskea sekä heikentää varusmiesten palvelusmotivaatiota? - Miten eri tavoin kouluttaja voi tukea varusmiesten palvelusmotivaatiota? - Mitkä muut tekijät vaikuttavat varusmiesjohtajien palvelusmotivaatioon? Tutkimus on ajankohtainen puolustusvoimien koulutuskulttuurin muutoksen sekä sen toteutumisen seurannan vuoksi. Tutkimuksen metodinen lähestymistapa on kvalitatiivinen. Tutkittavaa ilmiötä lähestyttiin fenomenografisella tutkimusotteella. Tutkimusaineisto on kerätty kyselylomakkeiden avulla. Tutkimuksessa tarkasteltiin Uudenmaan Prikaatin kranaatinheitin koulutettuja ryhmänjohtajia. Otannaksi valittiin 15 krh-koulutettua varusmiestä saapumiseristä 2/2007 ja 1/2008. Varusmiehet vastasivat kyselylomakkeeseen kaksi kertaa; ensin aliupseerikoulun aikana ja toisen kerran johtajakautensa aikana. Tutkimuksen lähestymisnäkökulmaksi on valittu puolustusvoimien koulutuskulttuuri, ja aihetta tutkitaan toimintaa (opetus, koulutus, motivointi) säätelevien tekijöiden kannalta. Tuloksista käy ilmi, että kouluttajalla on merkittävä rooli varusmiesten palvelusmotivaatiossa, niin laskevasti kuin nostavasti. Tulosten perusteella voidaan todeta, että varusmiehet motivoituvat ammattitaitoisesta kouluttajasta, joka kykenee motivoimaan ja kannustamaan alaisiaan myös omalla esimerkillään. Kaikista tutkimuksen vastauksista kävi ilmi, että kouluttajan palautteella on merkittävä vaikutus varusmiesten palvelusmotivaatioon. Valtaosa vastanneista nosti esiin keskeisempänä tekijänä palvelusmotivaation nousussa juuri kouluttajalta saadun positiivisen, rakentavan ja kehittävän palautteen. Epäasiallinen ja negatiivinen palaute puolestaan laski varusmiesjohtajien palvelusmotivaatiota. Vastaajille tärkeä tekijä palveluksessa motivoitumiselle oli se sosiaalinen yhteisö, jossa varusmiespalvelus suoritetaan. Vastanneet korostivat omassa palvelusmotivaatiossaan palveluskavereiden, hyvän yhteishengen ja hyvien ihmissuhteiden merkitystä. Muutenkin vastaukset korreloivat Maslow´n tarvehierarkian kanssa. Tutkielmassa käytetyt tärkeimmät lähteet ovat kasvatustieteellisiä teoksia sekä Maanpuolustuskorkeakoulun julkaisemia teoksia.

Kansainvälistyvä Maanpuolustuskorkeakoulu, kadettien opiskelijavaihdot ja niiden haasteet

Maanpuolustuskorkeakoulu on uudistanut tutkintojaan Bolognan prosessin mukaisesti vuonna 2006. Tämän seurauksena upseereiden sotatieteellinen eli akateeminen koulutus nostettiin eurooppalaisen korkeakoulutuksen tasolle. Bolognan prosessiin on vaikuttanut kansainvälistyminen, joka on noussut keskeiseksi osaksi suomalaista korkeakoulutusta sekä puolustuspolitiikkaa. Maanpuolustuskorkeakoulun kansainvälistymisprosessi muihin Suomen korkeakouluihin nähden on vielä alussa, mutta sitä halutaan edistää voimakkaasti. Parhaillaan on meneillään kattava selvitystyö Euroopan unionin tasolla, jolla pyritään mahdollistamaan sotilasopetuslaitosten välinen yhteistyö opiskelijavaihtojen muodossa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli vastata aiheeseen liittyviin haasteisiin ja ongelmiin tieteellisen tutkimuksen näkökulmasta sekä selvittää eri henkilöstöryhmien yleistä asennoitumista ja näkemyksiä opiskelijavaihtoja kohtaan. Tutkimuksen tiedonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastatteluita. Tutkimuksen perusteella yleinen asennoituminen opiskelijavaihtoja kohtaan on positiivista. Tästä huolimatta epäviralliset kannanotot vaihtelivat radikaalisti. Suurimmiksi opiskelijavaihtojen ongelmiksi nousivat sotilasopetuslaitosten opetussuunnitelmien erilaisuus, opintojen tunnustaminen ja sotilasopetuslaitosten yleinen sitoutumattomuus Bolognan prosessiin.

POP UP & LEAN START UP - yrittäjyyden opetusmallin kehittämishanke toisen asteen koulutuksessa

Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella ammatillisen koulutuksen yrittäjyyskasvatuksen käytännön opetuksen toteutusmahdollisuuksia. Tarkasteluun vaikuttaa vuonna 2015 voimaan astuva ammatillisen perusopetuksen opetussuunnitelmauudistus. Käytännön opetuksen toteutuksen viitekehykseksi valittiin synteesi pop up ja lean startup liiketoimintamallien viitekehyksistä. Tutkimuksen kohteena olivat viralliset opetussuunnitelmauudistuksen asiakirjat ja liiketoimintamalleja käsittelevä kirjallisuus. Tutkimusmenetelmänä käytettiin integoivaa narratiivista kirjallisuusanalyysiä. Aineiston analyysissä käytettiin Atlas-ti ohjelmistoa. Tutkimuksen tuloksena muodostui kuva työelämälähtöisistä uudistuvista opetussuunnitelmista, missä yrittäjyyskasvatuksen rakenteet eivät todellisuudessa muutu entisestä merkittävästi. Sen sijaan, uutta tulevat olemaan opetuksen toteutukselle asetetut haasteet: yksilöllistetyt opintopolut ja opiskelumallien monipuolistamisen merkittävä kasvu. Yrittäjyyskasvatukselle asetetaan Suomessa yhteiskunnallisesti korkeita tavoitteita. Se, miten niihin päästään ja millaisella pedagogiikalla, jää eri ammatillisten oppilaitosten ratkaistavaksi paikallisesti. Pop up ja lean startup liiketoimintamallit tarjoavat tulevaisuuden kannalta merkittäviä mahdollisuuksia yrittäjyyden käytännön opetuksen viitekehyksiksi. Lisäksi ne sopivat nopeatempoiseen ja ajallisesti tiukkarajaiseen opetuksen viitekehykseen hyvin uudenaikaisina asiakaslähtöisinä innovaatio- ja liiketoimintamalleina.

Suomen sotilaallinen uskottavuus : läntinen ja venäläinen sodan kuva

Vuoden 1995 valtioneuvoston selonteossa, ”Turvallisuus muuttuvassa maailmassa”, todetaan, että sotilaallinen tilanne on muuttunut kylmän sodan jälkeen. Suursodan uhka on purkautunut, varustelua vähennetään ja avoimuutta lisätään. Tämä kylmän sodan jälkeen tapahtunut muutos toistuu kantavana aiheena myös kaikissa myöhemmissä turvallisuus- ja puolustuspoliittisissa selonteoissa. Uudet uhkakuvat ja uudet käsitykset asevoimista ovat johtaneet mittaviin muutoksiin eri valtioiden kansallisen puolustuksen toteutuksessa. Suomen puolustusratkaisun keskeisinä periaatteina ovat kuitenkin säilyneet sotilaallinen liittoutumattomuus ja kansallinen puolustus. Tässä tutkielmassa tarkastellaan näitä muutoksia ja verrataan niitä Suomen tekemiin ratkaisuihin. Tutkielma on luonteeltaan teoreettinen. Tutkimusongelmana on: Onko Suomi sotilaallisesti uskottava läntisen ja/tai venäläisen sodan kuvan valossa? Tutkielmassa pyritään lisäksi määrittelemään uskottavuutta ja sotilaallista uskottavuutta. Tutkimusmenetelmänä on deduktiivinen asiakirjatutkimus. Tutkielman viitekehys pohjautuu konstruktivismiin kansainvälisen politiikan tutkimuksen välineenä. Konstruktivismi korostaa kansainvälisen järjestelmän sosiaalisesti rakentunutta luonnetta. Suomen sotilaallisen uskottavuuden arviointi toteutetaan venäläisen ja läntisen sodan kuvan ja niihin liittyvien muutostekijöiden avulla. Vertaamalla sodan kuvia Suomen puolustusvoimien ja puolustuksen kehittämiseen pyritään vastaamaan kysymykseen voidaanko Suomea pitää sotilaallisesti uskottavana kyseisten sodankuvien omaksuneiden tarkastelijoiden silmissä. Tutkielmasta ilmenee, että uskottavuus on tarkastelijan haluttu tulkinta kohteesta (olettaen, että haluamme olla uskottavia). Tulkintaan vaikuttaa ainakin lähde (tarkastelun kohde), viesti, viestintä ja tarkastelija. Jokainen tarkastelija asettaa omat odotuksensa uskottavuudelle. Uskottavuus ja sotilaallinen uskottavuus osoittautuivat tässä tutkielmassa luonteeltaan konst-ruktivistisiksi käsitteiksi. Ne saavat perustansa materiaalisesta todellisuudesta, mutta se mikä on uskottavaa, määrittyy vuorovaikutuksessa kansainvälisessä yhteisössä. Uskottavuus syntyy, muuttuu ja sitä ylläpidetään vuorovaikutuksessa. Yhteiset ymmärrykset luovat yleisen kehyksen uskottavuudelle, mutta pitää muistaa, että kansainvälisessä järjestelmässä on myös yksityisiä ymmärryksiä; kaikille uskottavuus (tai sotilaallinen uskottavuus) ei ole sama asia. Myös identiteetit ja intressit, niin vastaanottajan kuin lähteenkin, vaikuttavat tulkintaan: haluammeko tulkita jonkin joksikin. Tässä työssä on määritelty kaksi eri sodan kuvaa, venäläinen ja läntinen, kuvaamaan tarkas-telijoiden odotuksia. Työssä esitettyjen tarkastelijoiden odotusten (läntisen ja venäläisen so-dan kuvien) valossa Suomea ja Suomen puolustusta voidaan pitää sotilaallisesti uskottavina molemmissa tapauksissa. Sotilaallinen uskottavuus ei ole pysyvä olotila, vaan vaatimukset (tarkastelijoiden odotukset) uskottavuudelle muuttuvat. Molemmissa tapauksissa on löydettävissä tekijöitä, jotka vahvistuessaan joko tarkastelijassa tai lähteessä (tutkielmassa käsitellyissä sodan kuvissa tai Suo-men sotilaallisen maanpuolustuksen toteutuksessa) voivat kiistää Suomen sotilaallisen uskottavuuden.

Maaseutuyrityksen näkökulma bioenergian alueelliseen innovaatiojärjestelmään

Innovaatioiden nähdään nykyään syntyvän useiden toimijoiden yhteistyön tuloksena, ja alueellisten innovaatiojärjestelmien avulla tarkastellaan innovaatioiden syntyyn vaikuttavia toimijoita aluetasolla. Alueellisiin innovaatiojärjestelmiin kuuluu mm. yrityksiä, koulutus- ja tutkimuslaitoksia sekä eri aluetasojen poliittisia organisaatioita. Alueellisten innovaatiojärjestelmien tutkimuksessa on usein tapana tarkastella tutkimuskohteita luettelemalla toimijoita ja elementtejä, mutta yritysten kokemukset alueellisen innovaatiojärjestelmän toimivuudesta jäävät huomiotta. Lisäksi alueellisten innovaatiojärjestelmien tutkimus keskittyy kaupunkiseuduille, koska maaseutu nähdään epäedullisena sijaintina innovaatiotoiminnalle. Tässä tutkimuksessa pyritään selvittämään toimiala-, alue- ja yritysesimerkin avulla, miten alueellinen innovaatiojärjestelmä edistää yksittäisen yrityksen innovaatiotoimintaa. Alue- ja yritysesimerkkien avulla selvitetään yksittäisen yrityksen kokemusta alueellisesta innovaatiojärjestelmästä. Toimialaesimerkiksi on valittu bioenergia, minkä vuoksi tutkimuksessa tarkastellaan myös maaseutuympäristön vaikutusta yritystoiminnalle. Tutkimus on toteutettu laadullisena, kuvailevana tutkimuksena. Lisäksi tutkimuksessa on eksploratiivisen tutkimuksen piirteitä, sillä tutkimus käsittelee uudenlaisia näkökulmia alueellisiin innovaatiojärjestelmiin. Tiedonkeruumetodeina on käytetty teemahaastatteluja ja Internet-lähteitä, ja saatua aineistoa on analysoitu teemoittelun avulla. Tässä tutkimuksessa saatiin selville, että alueellisten innovaatiojärjestelmien kaikki toimijat ja elementit eivät suinkaan ole oleellisia yksittäisille yrityksille, ja toisaalta alueellisten innovaatiojärjestelmien mallin avulla ei saada selville kaikkia yrityksille oleellisia tekijöitä. Yksittäisen yrityksen näkökulman avulla alueellisia innovaatiojärjestelmiä voitaisiin kehittää paremmin yritysten tarpeita vastaaviksi, jolloin yritykset voisivat paremmin hyötyä alueellisten innovaatiojärjestelmien toimijoista ja elementeistä. Maaseutualueilla puolestaan on haasteita yritys- ja innovaatiotoiminnalle, mutta toisaalta myös etuja. Erityisesti bioenergia-alan kannalta oleelliset resurssit, raaka-aineet ja tila, löytyvät maaseudulta, minkä vuoksi bioenergialiiketoiminnan harjoittaminen on helpompaa maaseutualueilla kuin kaupungeissa. Alueellisten innovaatiojärjestelmien tutkimuksessa tulisikin ottaa huomioon, että jotkut toimialat hyötyvät maaseutusijainnista, ja että innovaatiot ovat mahdollisia myös maaseutualueilla. Tämä antaa viitteitä siitä, että alueellisten innovaatiojärjestelmien tutkimuksessa tulisi siirtyä pois kaupunki-maaseutu-vastakkainasettelu, ja tutkia maaseutua sen omista lähtökohdista

Luova talous ja alueellinen toimintaympäristö : luovien toimijoiden kokemuksia Fiskarsin ruukissa.

Luovan talouden merkitys talouden uutena resurssina on vahvistunut viime vuosina varsinkin kehittyneissä maissa. Sen tutkimisen ongelmana on kuitenkin, ettei alan kirjallisuus tunne yhteistä sääntöä siitä, mitä termi tarkoittaa ja mitkä ammattikunnat se pitää sisällään. Tässä tutkimuksessa luovuudella tarkoitetaan uutta ideaa, joka on samalla arvokasta ja hyödyllistä. Luovasta taloudesta puhuttaessa luova panos on voitu laittaa myytävään muotoon. Luovia toimijoita on luokiteltu tässä tutkimuksessa suunnittelijoihin ja muotoilijoihin, käsityöläisiin ja taiteilijoihin. Luovat toimijat ovat yleensä yksityis- tai mikroyrittäjiä ja alan toimintaa varjostaa epävarmuus. Luovat toimijat ovat heterogeeninen joukko ja yksilöt eroavat toisistaan esimeriksi suhtautumisellaan liiketoimintaan, asiakkaisiin, kasvuun ja kilpailuun. Tutkimus on tehty, koska on haluttu selvittää, millainen on hyvä luova toimintaympäristö. Tätä on pohdittu selvittämällä toimijoiden kohtaamia haasteita, jotka voivat liittyä alueellisen toimintaympäristön lisäksi myös alan kansallisen tai kansainvälisen tilaan. Tutkimuksessa on käytetty teoriana luovan talouden kirjallisuutta. Koska luovaa taloutta on vaikea mitata sellaisenaan, on rinnalle otettu luovista kaupungeista ja keskittymistä kertova kirjallisuus, jonka taustalla ovat vaikuttaneet perinteiset klusteriteoriat. Luovasta maaseudusta on kirjoitettu toistaiseksi melko vähän, vaikka luova keskittymä voi kaupungin sijaan sijaita myös syrjäisemmällä alueella, kuten myös tutkimuksen kohteessa. Tutkimus on laadullinen ja siinä on käytetty metodologiana haastattelua. Tutkimusta varten on haastateltu kymmentä luovan alan toimijaa Fiskarsin ruukissa. Kaikki haastattelut yhtä lukuun ottamatta on nauhoitettu ja litteroitu. Haastateltavien puhetta on vertailtu alan kirjallisuuden teemoihin. Tutkimuksen keskeiset tulokset ovat, että luovien toimijoiden työtä varjostaa epävarmuus sekä liiketoiminnallisen ja rahallisen tuen vähyys. Luoville toimijoille viralliset ja epäviralliset verkostot ovat elinehto toiminnan kannattavuuden säilymiselle. Myös edulliset työtilat ja asumiskustannukset, inspiroiva ympäristö ja mahdollisuus erakoitumiseen ovat tärkeässä roolissa hyvää toimintaympäristöä etsiessä. Suurin osa haastatelluista toimijoista suhtautuu maltillisesti kasvuun ja vientiin. Kasvua haetaan yleensä vientiä tai digitaalisia kanavia hyödyntämällä. Useat luovat toimijat luottavat kestävän kulutuksen trendin lisääntymiseen, mutta osa on pessimistinen tulevaisuuden suhteen. Tutkimuksen perusteella on positiivista, että luovia aloja on alettu ymmärtää taloudellisena toimintana. Luovat alat vaativat jatkossa kuitenkin selkeämmät termit ja mittariston, jotta eri toimintoja voidaan mitata, vertailla ja seurata. Lisäksi luovien toimijoiden kannalta olisi hyödyllistä lisätä liiketaloudellista koulutusta ja vuoropuhelua erilaisten kumppanuuksien välillä.

Valmiuden kohottaminen Ahvenanmaan demilitarisoidulla vyöhykkeellä

Miten Suomi voi oikeutta rikkomatta toimia, jos Rauhan saarten rauha on uhattu? Ahvenanmaan puolustamista rasittavat demilitarisointia ja neutralisointia koskevat valtiosopimukset. Sopimuksista on kuitenkin löydettävissä erinäisiä valmiudenkohottamistoimenpiteitä sallivia kohtia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on oikeudellisin menetelmin, argumentoinnin ja tulkinnan keinoin vastata päätutkimuskysymykseen: Voidaanko valmiutta kohottaa Ahvenanmaalla, ja jos voidaan, niin mitkä oikeussäännöt tulee ottaa huomioon ja millä tavoin? Aineistona käytetään kansainvälisen oikeuden ensisijaisia ja toissijaisia lähteitä sekä kansallisia oikeussääntöjä. Näitä tulkitaan oikeustieteellisten tulkitsemissääntöjen kautta. Oikeudellisen tulkinnan keinoin vastataan tutkimuskysymyksiin ja alakysymyksiin. Menetelmää kutsutaan kansallisessa oikeudessa oikeusdogmaattiseksi ja kansainvälisessä oikeudessa eurooppalaiseksi oikeuspositivistiseksi lähestymistavaksi. Tutkimus osoittaa, että vuoden 1921 yleissopimus mahdollistaa useita valmiudenkohottamis-toimenpiteitä. Lisäksi ilmenee, että valmiuslain 12 §:n mukainen varautumisvelvollisuus on yhtä sitova Ahvenanmaalla kuin muualla Suomessa. Oikeudellisesti tarkasteltuna valmiuden kohottamisen keinovalikoima on laaja. Tutkimuksessa on havaittu useita kysymyksiä, joihin tässä yhteydessä ei voida ottaa kantaa, ja nämä jätetään jatkotutkimuskysymyksiksi. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että valmiuden kohottaminen Ahvenanmaalla on mahdollista, mutta se tulee pystyä perustelemaan oikeudellisesti kestävällä tavalla vallitsevan tilanteen pohjalta.

Erakkovaltakunnasta Jumalan valtakunnaksi. Amerikkalaisten lähetystyöntekijöiden kuva Koreasta 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa

Korea ilmestyi länsimaailman tietoisuuteen erakkovaltakuntana 1800-luvun lopulla. Tässä tutkimuksessa tutkin Korean kuvan muotoutumista 1800-luvun lopulta 1900-luvun alkuun eli ajanjaksoa, jolloin Kiinan tribuuttijärjestelmä purkautui ja Korea tuli sopimuksien myötä kansainvälisen järjestelmän piiriin. Itsenäisyys loppui lyhyeen, kun Japani ilman merkittävää väkivaltaa valloitti Korean siirtomaakseen. Samalla ajanjaksolla Koreaan saapui paljon länsimaalaisia ja Korean modernisaatio alkoi. Yksi merkittävimmistä ulkomaalaisryhmistä olivat amerikkalaiset protestanttisen kirkon lähetys-työntekijät, joita alkoi saapua maahan Yhdysvaltojen solmittua ensimmäisenä länsimaana Korean kanssa kahdenvälisen sopimuksen vuonna 1882. Tutkimuksen pääkysymyksenä on, mihin näiden amerikkalaisten lähetystyöntekijöiden näkemykset modernista Koreassa perustuivat. Tarkastelen modernia suhteessa siihen, miten se määrittyy perinteen kautta sekä sitä, miten useat käsitykset modernista kohtasivat Koreassa. Lähdeaineistoni muodostavat yhdentoista lähetystyöntekijän Koreasta kirjoittamat matkakertomukset, jotka on julkaistu vuosien 1892–1919 välillä. Tutkimusongelmaa lähestytään historiallisen kuvatutkimusmetodin avulla. Kuvatutkimus on apuväline mielikuvien kartoittamiseen. Kuvaa tutkittaessa on kysyttävä mm. millainen kuva on, mitä tarpeita kuva palvelee ja mitä kuva kertoo kuvan luojasta. Matkakirjallisuus soveltuu hyvin kuvatutkimuksen lähteeksi, koska sen tarkoitus on ollut levittää tietoa vieraista kansoista ja kulttuureista ihmisille kotona. Tutkitulla ajanjaksolla Korean kuva kehittyi syrjäisestä erakkovaltakunnasta moderniin elämään kiinni päässeen maan kuvaksi. Lähetystyöntekijät uskoivat Koreasta tulevan Jumalan valtakunnan osan, mutta kristillistämistehtävä oli vielä kesken. Korean joutuminen Japanin siirtomaaksi aiheutti ristiriitaisia tunteita lähetystyöntekijöissä. Koska Yhdysvallat oli menettänyt valtiotason kiinnostuksensa Koreaa kohtaan, useimmat lähetystyöntekijät hyväksyivät Japanin modernin malliksi Korealle. Lähetystyöntekijöiden kotimaa säilyi kuitenkin koko ajan ihanteellisena modernina, sillä toisin kuin Japani, Yhdysvallat oli kristitty maa. Huolimatta lähetystyöntekijöiden osallisuudesta modernin Korean rakentamiseen lähetystyön tärkeimpänä sisältönä säilyi kristinuskon levittäminen. He uskoivat, että kristinuskon myötä muutkin modernit ilmiöt toteutuvat Koreassa. Tutkimustulosten valossa länsimaalaista käsitystä modernista on problematisoitava enemmän. Lähetystyöntekijöiden Koreasta välittämä kuva oli melko ehdoton ja orientalistinen.

Turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon selonteko

Tässä tutkimuksessa etsitään uutta näkökulmaa turvallisuuspolitiikkaan tulkitsemalla Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa kertomuksena. Tutkimuksen lähtökohtana on selontekokäytännölle asetettu tavoite siitä, että Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta tulee vallita laaja yhteisymmärrys ja sillä tulee olla kansalaisten tuki. Tavoitteelle ei kuitenkaan ole täyttymisen edellytyksiä, sillä kansalaiset eivät ymmärrä selontekoon poliittisesti muotoiltua kieltä ja retoriikka. Kyse on ikään kuin kielipelistä, jonka säännöt tulisi avata pelin onnistumiseksi. Tämän tutkimuksen tutkimusongelmana on se, että Suomen turvallisuudesta on vaikea muodostaa ymmärrettävää käsitystä selonteon perusteella. Tutkimuksen tavoitteena on löytää selonteosta Suomen turvallisuuden alku, juoni, hahmot ja loppu. Tutkimustyön tarkoituksena on tutkiva oppiminen strategiasta ja turvallisuuspolitiikasta. Tutkimuksen näkökulma on konstruktivistinen. Se on muodostettu Kööpenhaminan koulukunnan turvallisuusteoriasta sekä kahdesta tiedon rakentumisen teoriasta. Tutkimusaineistona on Suomen valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko vuodelta 2012. Sitä tulkitaan näkökulman ohjaamalla narratiivisella menetelmällä. Tutkimus osoitti, että turvallisuuspolitiikan ja kansalaisten välisen kielipelin säännöt voidaan löytää. Selonteko on kansalliseepos Kalevalan tapainen kirjoitus, joka on koottu joukosta pieniä, poliittisten intressien mukaisia kertomuksia. Suomen turvallisuus on suuri kertomus, jonka fiktiivistä juonta muotoillaan ajan ja resurssitarpeiden mukaisesti selonte-kokäytännöllä. Kertomuksen alku sijoittuu postmodernin kansainvälisen järjestyksen maisemaan. Juoni rakentuu uhkien ja keinovalikoimien vastakkainasettelusta, jossa alivoimainen sankari seikkailee kavereineen ylivoimaisen vihollisen kukistamiseksi. Kertomuksen loppu on onnellinen, kuten selviytymiskertomuksissa yleensäkin. Tutkimuksessa ilmeni lisäksi, että perinteinen käsitys turvallisuuden logiikasta on muuttumassa viholliskuvan, sankarikuvan ja vaikuttamisen keinojen osalta. Tutkimus perustuu ajatukseen siitä, että ihmisten maailmankuva rakentuu pitkälti kerto-musten kautta. Turvallisuutta tehdään kertomuksilla, joten kertomus on luonnollinen tapa hahmottaa sitä ymmärrettävästi. Turvallisuuden ja politiikan ymmärrettävyys korostuu erityisesti informaatiotulvan ja demokratian heikkenemisen aikakautena. Kertomus tarjoaa turvallisuusteorioita ja politiikan sääntöjä tuntemattomalle kansalaiselle yksinkertaistetun mallin turvallisuuden todellisuudesta. Selonteon kaltaisten strategisten dokumenttien tul-kinta kertomuksena avaa myös mielenkiintoisen näkökulman kielen merkityksen ymmär-tämiseen politiikassa.

Sotilaalliset evakuointioperaatiot ja niiden kansainvälisoikeudelliset perusteet

Yleisesti valtiot ovat velvoitettuja suojelemaan kansalaisiaan ja puolustamaan heidän perusoikeuksiaan niin kotimaassa kuin myös ulkomailla. Valtioiden toimintaa rajoittaa kuitenkin kansainväliset oikeussäännöt ja sotilaallisten evakuointioperaatioiden osalta erityisesti voimankäyttöön liittyvät oikeussäännöt. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on vastata päätutkimuskysymykseen: Miten kansainvälinen oikeus vaikuttaa sotilaallisten evakuointioperaatioiden suorittamiseen? Aineistona käytetään kansainvälisen oikeuden ensisijaisia ja toissijaisia lähteitä, joita tulkitaan oikeustieteellisten tulkitsemissääntöjen kautta. Oikeudellisen tulkinnan keinoin pyritään vastaamaan tutkimuskysymyksiin ja alakysymyksiin, menetelmää kutsutaan kansainvälisessä oikeudessa eurooppalaiseksi oikeuspositivistiseksi lähestymistavaksi. Kansainvälisen oikeuden asiantuntijoiden näkökannat sotilaallisten evakuointioperaatioiden oikeutukseen ovat keskusteluissa jakautuneet vahvasti kahteen leiriin, puolesta ja vastaan. Asiantuntijoiden kirjoituksia tarkastelemalla tai Yhdistyneiden Kansakuntien Peruskirjaa lukemalla ei voi saada vastausta tutkimuksen pääkysymykseen, vaan vastaus löytyy vallitsevasta valtiokäytännöstä. Sekalaisista kannoista huolimatta on sotilaallisille evakuointioperaatioille tunnistettavissa kolme yleisesti hyväksyttyä perusedellytystä, joiden tulisi täyttyä: (i) evakuoinnin kohteena olevaan henkilöstöön tulee kohdistua välitön uhka, (ii) evakuointialueella suojeluvastuussa oleva valtio ei toteuta suojeluvelvoitettaan evakuoitavia kansalaisia kohtaan järjestelmässä olevan häiriön, kyvyttömyyden tai haluttomuuden takia ja (iii) evakuoivan valtion toimien tulee keskittyä ainoastaan evakuoitavan henkilöstön pelastamiseen. Tutkimuksen perusteella pääkysymykseen ei voida antaa kattavaa vastausta vaan se edellyttää jatkotutkimuksia erityisesti valtiokäytännön osalta. Johtopäätöksiä voidaan kuitenkin tehdä tutkitun valtiokäytännön perusteella tilanteista, joissa suvereenin valtion alueella käydään sotaa ja valtion hallitus on kykenemätön tai haluton ulkomaan kansalaisten evakuointiin. Tällaisissa olosuhteissa sotilaalliset evakuointioperaatiot ovat tämän tutkimuksen perusteella kansainvälisessä oikeudessa hyväksyttyjä.