Häivetekniikan nykytila

Tutkielmassa käsitellään tutka-alueen häivetekniikkaa ja sen huomioon ottamista aluksissa. Häiveteknologian käyttö on noussut viime vuosina merkittäväksi osaksi taistelualusten omasuojajärjestelmiä. Merellä tapahtuva tiedustelu, valvonta ja tulenjohto aiheuttavat kilpajuoksun toisaalta maalin havaitsemisen suhteen ja toisaalta paljastumisen suhteen. Tämä ilmenee sensori- ja häiveteknologian välisenä kehityskilpailuna. Häivetekniikan merkitys korostuu, kun maiden laivastot pienenevät. Sen avulla minimoidaan tappioita ja taistelunkestävyys paranee. Häivetekniikalla kyetään suojaamaan aluksia ennakoivasti. Sen avulla kyetään välttämään omaan toimintaan kohdistuvaa tiedustelua sekä suojautumaan tulenjohdolta. Päätutkimuskysymyksenä on: Miten aluksen näkyvyyteen voidaan vaikuttaa merellä. Tutkielmaan on asetettu lisäksi kolme alakysymystä. Ensimmäinen alakysymys käsittelee muotoilun merkitystä häivetekniikalle. Toinen alakysymys määrittää materiaalien roolia häiveteknologiassa ja kolmas tutkimuskysymys käsittelee olosuhteiden vaikutusta häiveteknologiaan sekä uusien runkoratkaisujen tuomia mahdollisuuksia alussuunnitteluun ja häiveteknologiaan Kirjallinen aineisto on kerätty pääsääntöisesti kirjastoista. Artikkelit ovat suurimmaksi osaksi internetissä olevista tietokannoista. Haastattelut on tehty puolustusvoimien sisällä. Johtopäätöksissä esitellään, millaisia ratkaisuja aluksen tutkaherätteen pienentämiseksi käytetään maailmalla tällä hetkellä. Mukaan on otettu myös mahdollisia tulevaisuuden näkymiä, jotka pohjautuvat lähteistä saatavaan informaatioon.

VBS2-taistelusimulaattorin käyttö Rajavartiolaitoksen koulutuksessa

Rajavartiolaitos tulee lähitulevaisuudessa kokemaan säästöpaineita ja leikkauksia. Pienenevistä resursseista huolimatta koulutustavoitteista ei olla valmiita tinkimään. PC-pohjainen taistelusimulaattori tarjoaa monipuolisen koulutusmallin, jolla on myös mahdollista saavuttaa säästöjä. Tutkielma käsittelee PC-pohjaista taistelusimulaattoria yleisesti sekä VBS2-taistelusimulaattorin (Virtual Battle Space 2) käyttöä Rajavartiolaitoksen koulutuksessa erityistapauksena. Tutkimuskysymysten avulla on tarkoitus selvittää mitä mahdollisuuksia ja haasteita PC-pohjaisten simulaattoreiden käyttöön liittyy sekä mitkä ovat PC-pohjaisen taistelusimulaattorin keskeisimmät käyttömahdollisuudet. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena on selvittää PC-pohjaisen taistelusimulaattorin kustannustehokkuutta perinteiseen maastoharjoitukseen verrattuna. Tutkimusmenetelmänä on menetelmätriangulaatio, jonka aineisto on kerätty kirjallisista lähteistä, toteuttamalla avoimia haastatteluita sekä havainnoimalla simulaattoriharjoituksia. Useiden menetelmien ja näkökulmien käytöllä on mahdollisuus parantaa tutkielman luotettavuutta sekä syventää kirjallisista lähteistä saatua tietoa. Tutkielman uskottavuuden varmistaminen on toteutettu kommunikatiivisen validoinnin avulla: Tutkielma ja sen tulokset on lähetetty informanteille kommentoitaviksi ja hyväksyttäviksi. Tutkimuksen tuloksina ilmeni, että PC-pohjaisella taistelusimulaattorilla voidaan harjoitella turvallisemmin, monipuolisemmin ja kokonaisvaltaisemmin maastoharjoitukseen verrattuna. Simulaattorikoulutuksella voidaan myös parantaa maastoharjoitusten oppimistuloksia. Simulaattorikoulutukseen sisältyy kuitenkin myös haasteita, kuten laitteiston toimimattomuus ja fysiologisten vaikutusten poisjääminen. Tutkimuksessa erityistapauksena käsitelty VBS2-simulaattori soveltuu hyvin kenttäjohtamisen ja tilannekuvan luomisen ja hahmottamisen harjoitteluun sekä toimintamallien testaukseen. Simulaattorikoulutus ei yksinään sovellu asioiden opetteluun, vaan sen on aina oltava osa muuta koulutusta ja sulautettava yhteen maastoharjoitusten kanssa. PC-pohjaisella simulaattorilla on mahdollisuus saavuttaa säästöjä, mutta niiden suuruutta on haastavaa arvioida. Kaikkea ei ole mahdollista tai järkevää kouluttaa simulaattorilla, vaikka se olisi puhtaasti kustannustehokkuusnäkökulmasta edullisempaa. Jatkotutkimusta ajatellen olisi mielenkiintoista selvittää simulaattorikoulutuksen mielekästä yhdistämistä muuhun koulutukseen sekä simulaattorikoulutuksen pitkän aikavälin kustannuksia ja käytännön toteutusta.

Kranaatinheittimistön älykkäät ampumatarvikkeet

Kranaatinheittimen hyödyt huomattiin toisessa maailman sodassa ja siitä asti niiden kehitys on ollut jatkuvaa. Nykyään kranaatinheittimelle on olemassa myös ampumatarvikkeita, jotka ohjautuvat laukaisun jälkeen automaattisesti kohteeseen. Näiden ampumatarvikkeiden myötä panssarintorjunta on mahdollista myös epäsuoralla tulella. Tutkimus on rajattu 120 mm ampumatarvikkeisiin, koska nämä ovat tämän hetkiset älykkäät ampumatarvikkeet, joita voidaan ampua myös Suomessa palveluskäytössä olevilla asejärjestelmillä. 81 mm kranaatti on liian pieni, jotta siihen voitaisiin asentaa kalliita virtapiirejä ja sensoreita. Tutkimuksessa on esitelty kaksi käytössä olevaa älykästä ampumatarviketta. Näistä kumpikaan ei ole Suomen Puolustusvoimilla palveluskäytössä. Tämän lisäksi tutkimus selvittää myös minkä tyyppisiä kohteita älykkäillä ampumatarvikkeilla kannattaa tuhota. Ohjautuvat ampumatarvikkeet ovat erittäin kalliita verrattuna perinteisiin ampumatarvikkeisiin, joten niiden käyttö on suunniteltava siten, että viholliselta saadaan tuhottua mahdollisimman arvokkaita kohteita.

Lentopalveluksen johtajan johtamistoiminta ilmavoimien alkeis- ja jatkolentokoulutuksessa

Ilmavoimien lentoupseeri on koulutettu lentäjä sekä sotilasjohtaja. Jokainen lentoupseeri joutuu uransa aikana erilaisiin vastuutehtäviin ja yleisimmin ne liittyvät lentopalvelukseen. Tämä seikka antaa mielenkiintoisen lähtökohdan tutkimukselle, jossa etsin vastauksia kysymykseen: minkälaista johtamista lentopalveluksen johtaminen teoriassa on? Asia on itselleni läheinen, koska se liittyy suoranaisesti tulevaan lentoupseerin uraani. Käytännön lentopalveluksen johtajana ilmavoimissa toimii Flight Operations Officer, kenen toiminnan olen ottanut suurennuslasin alle. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää mitkä johtamisen nelikentän osa-alueet painottuvat lentopalveluksen johtamisessa. Tutkimuksen teorian muodostavat johtamisen nelikentän sisältämät johtamisteoriat sekä yksittäinen tilannejohtamisen teoria, joiden valossa tarkastellaan aineistoa. Aineiston luovat asiakirjat, jotka määrittävät lentopalveluksen johtajan työtehtävät. Tutkimustulokseksi saadaan lentopalveluksen johtamisen olevan normaalitoiminnassa asioiden johtamista. Hätä- tai ongelmatilanteissa asioiden johtaminen jää taka-alalle ja ihmisten johtaminen astuu kuvaan. Hätä- ja ongelmatapaukset myös tekevät toiminnasta haastavampaa ja kiireellisempää, jolloin lentopalveluksen johtajalta edellytetään tilannejohtamisen teorian mukaista johtamistoimintaa. Lopuksi arvioin johtamisen nelikentän sopivuutta työkaluksi kyseisen tutkimusongelman ratkaisun kannalta. Tutkimuksessa päädytään tulokseen, jossa johtamisen nelikentällä ei kyetä analysoimaan yhden henkilön johtamista tarpeeksi tarkasti, vaan sopii paremmin laajemman kokonaisuuden arvioimiseen.

Palvelunestohyökkäykset ja niiltä suojautuminen

Palvelunestohyökkäykset ovat yleistyneet muutamassa vuodessa jokapäiväisiksi ilmiöiksi. Ne muodostavat uhan sekä yrityksille että valtiolle, sillä yhteiskunta on yhä riippuvaisempi Internetistä. Suomi onkin ilmoittanut olevansa kyberturvallisuuden kärkimaita vuoteen 2016 mennessä. Kyberpuolustus on lisäksi osa kokonaismaanpuolustusta. Jotta puolustus voidaan rakentaa kestävälle pohjalle, tarvitaan tietoa aiheesta sekä ymmärrystä hyökkäysten ja puolustuksen luonteesta. Tutkimusmenetelmänä on käytetty kvalitatiivista kirjallisuustutkimusta. Lähteinä on käytetty Internetistä saatavia elektronisia artikkeleita, Internet – sivuja sekä muutamia kirjoja. Aiheen luonteesta johtuen, suurin osa lähteistä löytyy vain sähköisessä muodossa ja uutta tietoa julkaistaan jatkuvasti. Useiden lähteiden tiedot ovat ristiriitaisia keskenään, mikä osaltaan vaikeuttaa selkeiden johtopäätöksien tekemistä. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta palvelunestohyökkäysten olevan uhka Suomalaiselle yhteiskunnalle. Kyberpuolustus tulee lisäksi ymmärtää osana kokonaismaanpuolustusta. Verkkotiedustelu- sekä hyökkäyskykyä tulee kehittää puolustuksen yhtenä osa-alueena. Georgian sodan verkkohyökkäykset edustivat hyökkäyksille tyypillistä trendiä, jossa hyökkäykset perustuvat hajautettuihin palvelunestohyökkäyksiin. Hyökkäykset on helppo suorittaa ja ne ovat kustannustehokas tapa saada aikaan vaikutusta kohteessa.

Turvallisuusjohtaminen : käsitteestä käytäntöön

Turvallisuusjohtamista on tutkittu ennenkin Maanpuolustuskorkeakoulussa, mutta aiheen laajuudesta ja tutkijoiden eriävistä mielipiteistä johtuen yhteisen määritelmän rakentaminen on ollut vaikeaa. Tässä tutkimuksessa otetaan turvallisuusjohtaminen tarkemman selvittämisen alle. Tutkimuksen pääkysymyksenä on: mitä turvallisuusjohtaminen on. Tutkielmassa edetään Maanpuolustuskorkeakoulun johtamisen opetuksen ja tutkimuksen kokonaisuuden mukaan kohti turvallisuusjohtamisen määritelmää. Tämän ansiosta turvallisuusjohtaminen saadaan määriteltyä nelikenttään ja näin tarkennettua sen määritelmää Maanpuolustuskorkeakoulun oppeja vastaavaksi. Apukysymyksinä tarkastellaan kulttuurien merkitystä turvallisuusjohtamiselle sekä pohditaan, miten turvallisuusjohtamista toteutetaan käytännössä. Tutkimus on käsiteanalyysi, jolloin lähteet ovat jo julkaistua ja avointa kirjallisuutta. Tällä tavoin pystyy helpommin jäsentämän useita eri lähteitä ja pohtimaan niiden välisiä käsiteeroja. Lähteinä käytetään paljon Valtion tutkimuskeskuksen sekä Turvatekniikankeskuksen tutkimuksia turvallisuusjohtamisesta sekä sen lähikäsitteitä. Tutkija on myös käyttänyt joitakin internetlähteitä saadakseen tukea ajatuksillensa. Tutkimustulosten perusteella turvallisuusjohtaminen on kokonaisvaltaista niin ihmisten kuin toimintatapojen johtamista. Turvallisuusjohtaminen kuuluu selkeimmin organisaatiokulttuurien alle. Organisaatiokulttuurin avulla voidaan perustella oikeiden toimintatapojen tärkeyttä omalle yhteisölle. Turvallisuusjohtaminen on myös erittäin vahvasti vuorovaikutuksessa riskienhallinnan kanssa, joka on turvallisuusjohtamisen tärkein keino. Sen avulla voidaan ennakoida turvallisuusuhat, safety ja security, ja toimia jo ennaltaehkäisevästi onnettomuuksien varalta. Juustoreikäteorian mukaan jokaisella organisaatiolla on uhkia, joita vastaan tulee suojautua. Hyvää turvallisuusjohtamista toteuttavalla yrityksellä reikäjuuston reiät ovat pienempiä ja riski kohdata onnettomuus on pienempi. Turvallisuusjohtamisen avulla voidaan ennaltaehkäistä onnettomuuksia tehokkaasti. Turvallisuusjohtamisen mallien mukaisten menetelmien mukaan toimimalla saadaan havaitut puutteet korjattua helposti organisaatiota rasittamatta. Hyvä turvallisuusjohtaminen estää onnettomuuksia, säästää rahaa ja parantaa työilmapiiriä.

Toimitusketjujen turvallisuusjohtaminen : miten turvallisuutta voidaan edistää toimitusketjuissa?

Toimitusketjut ovat kokonaisuutena erittäin tärkeä osa nykypäivän globaalia taloutta. Materiaalivirrat eri organisaatioiden ja toimijoiden kesken ovat jatkuvasti käynnissä, vaikka ne kohtaavat päivittäin operatiivisessa toiminnassa riskejä sekä mahdollisia uhkia. Lisäksi toimitusketjuihin kohdistuvien turvallisuusongelmien lukumäärä ja vakavuus ovat kasvaneet koko 2000-luvun ajan. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, minkälaisia yhteyksiä toimitusketjujen turvallisuusjohtamisella on organisaatioiden toimitusketjuihin. Tavoitteena on perehtyä kompleksisten toimitusketjujen turvallisuuden riskeihin ja haasteisiin niin johtamisen, turvallisuusohjelmien, laatustandardien ja Suomen Tullin näkökulmasta. Tutkimuksessa perehdytään laaja-alaisesti aihealueen akateemiseen kirjallisuuteen. Lähdeaineistoa analysoidaan soveltuvien teorioiden ja menetelmien avulla. Analyysissa keskitytään erityisesti sellaisiin turvallisuustekijöihin, joilla organisaatioiden toimitusketjujen riskien arvioinnin perusteella voisi olla vaikutusta toimitusketjuihin. Tutkimus on kvalitatiivinen. Vastaukset tutkimuksen pääongelmaan sekä alaongelmiin on pyritty saavuttamaan teorian ja käytännön vertailun avulla, koska niiden kautta on loogista luoda teoreettinen pohja ja laajempi ymmärrys toimitusketjujen turvallisuusjohtamisesta. Tutkimuksen johtopäätöksenä todetaan, että toimitusketjujen turvallisuusjohtaminen rakentuu pääsääntöisesti aina organisaatioiden strategiselta tasolta, josta se heijastuu selkeästi päivittäiseen operatiiviseen toimintaan ja edelleen yksittäisiin taktisiin toimenpiteisiin. Tutkimuksesta tunnistettiin, että toimitusketjujen turvallisuusjohtamisen tulevaisuuteen saattavat eri teorioiden ja tutkijoiden näkökulmasta vaikuttaa olennaisesti muun muassa turvallisuustekniikan kehitys, informaation lisääntyminen toimijoiden välillä, toimitusketjujen läpinäkyvyyden kasvaminen, kansallisten ja kansainvälisten turvallisuusstandardien yhtenäistäminen tai uudenlaiset johtamiskäytännöt, jotka parantavat turvallisuustoimenpiteiden onnistumismahdollisuuksia.

HH1 -lentokoulutusohjelman rakennemuutosehdotus : helikopterikomppanioiden päälliköiden näkemyksiä

Maavoimien helikopterilentokoulutusjärjestelmän perus- ja taktiseen lentokoulutusohjelmaan kohdistuu rakennemuutospaineita. HH-lentokoulutuksen toteutus on kohdannut uusia haas-teita pääosin vähennettyjen resurssien vuoksi. Perus- ja taktiseen lentokoulutusohjelmaan harkitaan rakennemuutosta, jotta koulutusohjelmat vastaisivat paremmin uusiin haasteisiin ja vaatimuksiin. HH-valmiusohjaajien tarve on vähentynyt ja HH-lentokoulutus tähtää nykyään oppilaiden saattamiseen kelpoisiksi aloittamaan NH90-lentokoulutus. Tämän tutkimuksen tarkoitus on kartoittaa Helikopterikomppanioiden päälliköiden ja vara-päälliköiden näkökulmia ja mielipiteitä perus- ja taktisen lentokoulutusohjelman rakenne-muutostarpeesta ja rakennemuutosehdotuksen laadusta. Tutkimuksen tavoite on tuoda esille asiantuntijoiden näkemyksiä perus- ja taktisen lentokoulutusohjelman rakennemuutokseen liittyen rakennemuutosprosessin edesauttamiseksi. Tutkimuksessa kerättiin asiantuntijoiden näkemyksiä ja mielipiteitä asiantuntijahaastattelui-den sekä avointen kyselyiden keinoin. Tutkimuksessa selvisi, että perus- ja taktisen lentokoulutusohjelman rakennemuutos koetaan tarpeelliseksi. Lisäksi tutkimuksessa onnistuttiin kartoittamaan Helikopterikomppanioiden johtotehtävissä toimivien henkilöiden näkemyksiä siitä, millaisia ominaisuuksia hyvältä ra-kennemuutosehdotukselta odotetaan. Tutkimuksesta tehtyjä johtopäätöksiä ovat rakenne-muutosehdotuksen edut ja haitat HH- ja NH90-lentokoulutuksen näkökulmasta.

Raskaan kranaatinheittimistön kokoonpanojen kehitys Puolustusvoimissa talvisodasta 1950-luvulle

Tutkielman tarkoituksena on selvittää raskaan kranaatinheittimistön kokoonpanojen kehitystä Suomen Puolustusvoimissa talvisodasta vuoteen 1955. Tutkielman päämääränä on selvittää aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä sotakokemusten ja käytettävissä olleen kaluston merkitystä kokoonpanojen kehitykselle sekä löytää kehityksestä säännönmukaisuuksia. Tutkielman päätutkimusongelma on: miten raskaan kranaatinheittimistön kokoonpanot muuttuivat Puolustusvoimissa talvisodasta 1950-luvulle. Tutkimusaineisto koostuu tasapuolisesti julkaisemattomista lähteistä, kuten tutkimuksista ja opinnäytteistä, sekä julkaistuista lähteistä, kuten aikakauden jalkaväen sekä tykistön oppaista ja ohjesäännöistä sekä sotahistorian yleisteoksista. Vähäisempinä lähteinä on käytetty harjoitusvahvuuksia ja internetlähteitä. Tutkielma osoittaa, että raskaan kranaatinheittimistön kokoonpanoissa on tapahtunut paljon muutoksia. Talvisodassa sen asema oli olematon, mutta sitä alettiin kehittää voimakkaasti jatkosodan aikana. Sotien jälkeen kehitystä päätettiin jatkaa. Ristiriitoja herätti raskaan heittimistön sijoittuminen jalkaväen ja tykistön välimaastoon. Tästä vastakkain asettelusta syntyi erilaisia kokeilukokoonpanoja, joista kaikkien kehitystä ei jatkettu. Kehityksen tärkeimpänä yksittäisenä syynä on ollut kulloinkin käytettävissä ollut kalusto, etenkin sen määrä. Myös sotakokemukset antoivat osaltaan tärkeää tietoa heittimistön optimaalisesta käytöstä ja motivoivat suomalaista upseeristoa jatkamaan raskaan heittimistön kokoonpanojen kehitystä saatavilla olleiden resurssien puitteissa.

Airmanship ja sen opettaminen ilmavoimien alkeislentokoulutuksessa

Airmanship käsitettä ei ole tähän mennessä hirveästi tutkittu Suomessa. Aiheesta on tehty vain muutama suoraan siihen liittyvä tutkimus. Tämän lisäksi on tehty useita tutkimuksia, jotka ovat pienissä määrin ja osiltaan yhdistettävissä airmanshipiin tai sen eri osa-alueisiin. Tutkimuksessani tulen avaamaan airmanship käsitteen Tony Kernin temppelimallin avulla, omasta näkökulmastani, sekä pohtia airmanshipin opetusta ilmavoimien alkeislentokoulutuksessa. Tutkimuksen lähtökohtana oli oma haluni tutustua airmanshipin käsitteeseen. Tutkimuksen rajaus tuotti aluksi ongelmia airmanship-käsitteen ollessa hyvin laaja. Aihetta tutkiessani kiinnostus heräsi erityisesti airmanshipin opetukseen liittyen. Tavoitteenani on luoda työ, jossa airmanship aukeaa selkeästi käsitteenä ja jossa pohditaan ennen kaikkea sen opettamista ja oppimista. Tutkimus toteutettiin asiakirjatutkimuksena ja ilmavoimien lennonopettajien kanssa käytyjen keskustelujen avulla saamillani tiedoilla. Asiakirjat olivat suurilta osin aikaisempia airmanshipiin liittyviä tutkielmia, sekä siihen liittyvää kirjallisuutta. Airmanship-käsitteen yleinen suomennos on lentäjyys. Lentäjyyden voidaan katsoa pitävän sisällään muun muassa päätöksentekokyvyn, tilannetietoisuuden, lentokurin, ympäristön, lentokoneen ja riskit. Kaikki nämä osa-alueet vaikuttavat omalta osaltaan lentoturvallisuuteen. Pyrittäessä mahdollisimman hyvään kokonaisuuteen, tulee kaikkien osa-alueiden olla kunnossa. Lennonoppiminen ja sen opetus kulkevat käsi kädessä lentoturvallisuuden kanssa. Airmanshipin laajuuden johdosta sen opettaminen yksiselitteisesti on hankalaa ja suuri osa oppimisesta tapahtuu niin sanottuna piilooppimisena.

Työssäoppiminen Karjalan prikaatin esikuntakomppaniassa

Osa aliupseerin ammattitaidon kehittämisestä on työssäoppimista. Hiljaisen tiedon jakaminen työpaikalla nuoremmille kouluttajille on tiiviisti yhteydessä työssäoppimiseen. Tämä tutkielma tarkastelee työssäoppimista Karjalan Prikaatin Esikuntakomppaniassa ja tarkastelun keskiössä ovat nuoret sotilaspoliisiammattialiupseerit. Tutkielman näkökulma on työssäoppimisessa ja hiljaisen tiedon siirtymisessä eteenpäin työyhteisössä. Työssäoppimista ja hiljaista tietoa tarkastellaan yleisellä tasolla käsitteiden määrittelyssä sekä empiirisesti avoimella lomakekyselyllä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka työssäoppiminen tapahtuu Karjalan Prikaatin Esikuntakomppaniassa. Samalla havainnoidaan, kuinka työssäoppiminen on järjestetty Esikuntakomppaniassa ja kuinka sitä voitaisiin kehittää. Kuinka hiljainen tieto välittyy vanhemmalta kouluttajapolvelta nuoremmille sekä kuinka työssäopitut tiedot ja taidot välittyvät varusmieskoulutukseen. Tutkimusaineisto hankittiin kyselyllä, joka toteutettiin komppanian päällikölle, kahdelle sotilaspoliisialiupseerille sekä yksikössä olevalle nuorimmalle upseerille. Tutkittavaan ilmiöön perehdyttiin ja syvennyttiin lisäksi tutustumalla Pääesikunnan ohjeistukseen työssäoppimisen järjestämisestä sekä työssäoppimista ja hiljaista tietoa käsitteleviin julkaisuihin. Tutkimuksessa ilmeni, että työssäoppiminen ja sen kehittäminen ovat tällä hetkellä hyvinkin riippuvaisia resursseista. Resurssien lisäämisellä kyettäisiin tehostamaan aliupseereiden ja nuorien upseereiden työssäoppimista sekä parantamaan työturvallisuutta. Toisaalta työyhteisön ollessa avoin ovat kaikki halukkaita antamaan oman panoksensa nuorten kouluttajien osaamisen kehittämiselle. Hiljaista tietoa välitetään yksikössä niin välillisesti kuin välittömästi. Nuori kouluttaja saa mahdollisuuden seurata vanhemman kouluttajan tekemiä suoritteita sekä oppia lisää kyselemällä ja keskustelemalla. Kysymällä nuori kouluttaja saa vastauksia moniin häntä askarruttaviin ongelmiin.

Syväjohtaminen varhaisen välittämisen mallissa

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten rajavartijan jatkokurssilla opiskeltavat syväjohtamisen mallin periaatteet toteutuvat samalla kurssilla opetettavassa rajavartiolaitoksen varhaisen välittämisen mallissa. Tutkimuskysymyksenä on: Miten työvuorojohtaminen-opintojakson syväjohtamisen opintojen periaatteet toteutuvat rajavartiolaitoksen varhaisen välittämisen mallissa? Lisäksi tutkimuksessa alakysymyksinä ovat: 1. Mitä on syväjohtaminen? 2. Mikä on varhaisen välittämisen malli? Tutkimuksen tärkeimpinä lähteinä toimivat Vesa Nissisen kirja Syväjohtaminen, rajavartiolaitoksen varhaisen välittämisen malli (RVLPAK B.15) ja sen liitteet sekä rajavartijan jatkokurssin muu opetus- ja opiskelumateriaali. Syväjohtaminen on tutkimuksessa rajattu johtamiskäyttäytymisen osa-alueeseen. Rajavartiolaitoksen varhaisen välittämisen malli on rajattu häirinnän, syrjinnän ja epäasiallisen kohtelun osa-alueeseen. Rajavartijan jatkokurssin osalta tutkimus on rajattu työvuorojohtaminen-opintojaksoon. Työvuorojohtaminen-opintojaksolla opiskelija opiskelee syväjohtamista ja rajavartiolaitoksen varhaisen välittämisen mallia. Tutkimuksessa havaittiin syväjohtamisen erinomaisen johtamiskäyttäytymisen piirteitä toteutuvan varhaisen välittämisen mallin häirinnän, syrjinnän ja epäasiallisen kohtelun toimintaohjeissa jonkin verran. Lisäksi havaittiin myös, että malli ohjaa esimiestä toimimaan passiivisuuden sijaan aktiivisesti ja osakseen kontrolloivasti.

Suomen tykistössä käytettävät sytytintekniikat

Tavoitteena oli selvittää nykyisin käytössä olevia sytytintekniikoita Suomen Puolustusvoimissa. Myös pyrittiin arvioimaan uusien tekniikoiden mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Tutkielmassa esi-tetään sytyttimien jaottelu, rakenne yleisellä tasolla sekä perehdytään hieman tarkemmin sytyttimi-en toimintaperiaatteeseen. Tutkielma toteutettiin käyttämällä kvalitatiivista tutkimusmenetelmää, lähteinä alan kirjallisuus, elektroniset dokumentit, valokuvat ja internet. Tutkimuksen pääkysymys on: Mikä on suomalaisen kenttätykistön sytyttimien nykytilanne ja tulevaisuudennäkymä? Alakysymykset ovat: Mikä on käytössä olevien sytyttimien jako, rakenne ja toimintaperiaate? Mitä teknisiä innovaatioita on ke-hitteillä sytytintekniikoiden suhteen? Tutkimus rajoittuu vain Suomen tykistössä käytettäviin syty-tintekniikoihin. Tutkimuksessa ei käsitellä raketinheittimissä käytettäviä sytyttimiä. Sytyttimet voidaan nykyiseltään jakaa ainoastaan toimintaperiaatteensa mukaisesti. Niille asetetut vaatimukset ja niiden rakenne riippuvat sytytintyypistä. Kaikille voidaan kuitenkin asettaa niin sanottuja yleisiä vaatimuksia, jotka koskevat muun muassa valmistamista ja varmistuksia. Sytyttimien toimintaperiaatteiden tunteminen on turvallisuuden kannalta välttämätöntä. Mitään yleissytytintä ei ole olemassa, siksi monenlaiset toimintatavat on hallittava. Turvallisuusvaatimuk-siin kuuluvat myös varmistukset kuljetusta ja käsittelyä varten. Tutkimusten perusteella nykyiset sytyttimet toimintaperiaatteineen säilynevät vähintään seuraavat 30 vuotta. Mekanisoitujen joukkojen yleistyminen ja mahdollinen sodankäynti asutuskeskuksissa tulevat asettamaan uusia haasteita, samoin taloudelliset seikat.

Omistajuuden vaikutus yrittäjämäiseen orientaatioon, kasvuun ja kannattavuuteen

Tämän tutkielman aiheena tutkia miten omistajuus vaikuttaa yrittäjämäiseen orientaatioon, kasvuun ja kannattavuuteen suomalaisissa osakeyhtiöissä. Omistajuuden muotoina ovat mukana valtionomistus, ulkomaalaisomistus ja julkinen/yksityinen osakeyhtiö. Tutkielmassa käytetään line-aarista regressiota tutkimaan miten nämä kolme vaikuttavat yrittäjämäiseen orientaatioon, kasvuun ja kannattavuuteen, mutta myös miten yrittäjämäinen orientaatio vaikuttaa kasvuun ja kannattavuuteen. Tutkielma osoittaa, että valitut omistajuuden muodot eivät suoraan vaikuta yrityksen kasvuun ja kannattavuuteen eikä yrittäjämäisen orientaation ta-soon suomalaisessa osakeyhtiössä.