Pankinjohtaja myyntitiimin valmentajana

Pankit ovat muuttuneet 15 viime vuoden aikana palveluorganisaatiosta myyntiorganisaatioksi. Aikaisemmista asiakaspalvelijoista on tullut myyjiä, ja konttorinjohtajat ovat nykyisin organisaationsa myyntivalmentajia. Valmentavasta johtamisesta onkin tullut väline parantaa myyjien suoriutumista työstään. Tutkimusongelmana oli selvittää, mitä coachaaminen tarkoittaa pankkikontekstissa myyntijohtamisen näkökulmasta. Tutkielman teoreettinen viitekehys pohjautuu valmentavaa esimiestyötä käsittelevään kirjallisuuteen. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelemalla kohdeorganisaation esimiesasemassa olevia konttorinjohtajia. Tutkimusorganisaatiossa oli tapahtunut hierarkian madaltuminen vuosien 2011–2012 välisenä aikana. Samalla aikaisemmin pankinjohtajina toimineista esimiehistä tuli tiimiensä lähiesimiehiä, kun aikaisemmin he olivat johtaneet apulaisjohtajiensa kautta konttoriensa työntekijöitä. Organisaatiossa alettiin samanaikaisesti voimakkaasti panostaa konttorinjohtajien tulokselliseen valmentavaan johtamistyyliin myyntityössä. Haastatteluun valittiin eliittiotantaan perustuen pääkaupunkiseudulta konttorinjohtajia, jotka olivat alaisarvioinnin perusteella toimineet hyvin tai kiitettävästi valmentavina esimiehinä ja joiden konttoreiden työtyytyväisyysarvioinnin tulos oli hyvä. Haastatteluaineisto litteroitiin teemojen mukaan, jotka oli aikaisemmin rakennettu teoriaosuuden pohjalta. Konttorinjohtajien mielestä valmentavan esimiestyöskentelytavan käyttäminen oli lisännyt heidän tietoisuuttaan omista johtamistaidoistaan, alaisten osaamistasosta ja yksilöllisistä tavoista päästä tavoitteisiin, epäkohtiin puuttumista, tavoitteiden selkiyttämistä ja parantanut ilmapiiriä alaisten ja johtajien välillä. Toisaalta organisaation myyntipaineiden lisääntyessä konttorinjohtajat joutuivat vaatimaan alaisiltaan parempaa suoriutumista.

“Ulkona on se kaikki luonto ympärillä ja sisäl on nää seinät.” Tutkimus alkuopetusikäisen lapsen luontosuhteesta ja ulkona oppimisen kokemuksista

Tutkimuksen aiheena on toisen luokan oppilaiden luontosuhde sekä heidän kokemuksensa ulkona oppimisesta. Aiempien tutkimusten mukaan lapset viettävät nykypäivänä yhä vähemmän vapaa-aikaa ulkona. Lisäksi useista tutkimuksista käy ilmi lasten ja nuorten luonnosta vieraantuminen ja luontosuhteen heikkeneminen. Tässä tutkimuksessa haluttiin saada selville, millaisia luontosuhteita alkuopetusikäisillä on ja miten he kokevat ulkona oppimisen. Ulkona oppimista on tutkittu kansainvälisesti jo melko paljon ja siitä saatavat hyödyt muun muassa motivaation ja hyvinvoinnin kannalta ovat tulleet esiin tutkimuksissa. Tutkimuksen aihe on siis tällä hetkellä erittäin ajankohtainen, mutta Suomessa vielä melko vähän tutkittu. Tutkimus toteutettiin eräässä varsinaissuomalaisessa alakoulussa ja siihen osallistui kaksi 2. luokkaa. Tutkimusaineisto koostui kolmesta osasta: alkukyselystä, teemahaastatteluista ja piirroksista. Aineiston analyysi suoritettiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä teemoittelemalla ja tyypittelemällä. Tutkimuksen ensimmäisenä päätuloksena voidaan esittää, että lasten luontosuhde on melko kahtiajakautunut positiivisiin ja luonnosta vieraantuneisiin. Toisena päätuloksena voidaan esittää, että ulkona oppiminen koetaan enemminkin retkeksi kuin perinteiseksi oppitunniksi. Ulkona oppimisen kokemukset olivat vähäisiä, mutta kauttaaltaan positiivisia. Tulosten perusteella voidaan olettaa, että kotiympäristöllä on suuri merkitys luontosuhteen muodostumisessa, sillä monilla positiivisesti luontoon suhtautuvilla oli paljon vapaa-ajan luontokokemuksia. Tämän tutkimuksen perusteella ei kuitenkaan voida sanoa luontosuhteen vaikuttavan suhtautumiseen ulkona oppimista kohtaan. Ulkona oppimisen kokemukset liittyivät enemmän siihen, mitä on tehty ja suurin osa oppilaista koki ulkona oppimisen mielekkäänä, vaikka vapaa-ajan luontokokemuksia olisi ollut hyvin vähän. Aineistosta kävi ilmi oppilaiden kiinnostus tutkivaa ja toiminnallista oppimista kohtaan sekä kokemukset syvällisemmästä oppimisesta konkreettisen tekemisen ansiosta. Tutkimuksen perusteella voidaan siis todeta, että ulkona oppiminen voi olla hyvä lisä opetukseen hyvinvoinnin, motivoinnin sekä käytännön taitojen oppimisen kannalta.

Opinto-opas 2016 : sotatieteiden tohtorin tutkinto

Tämä opinto-opas on laadittu sotatieteiden tohtoriopiskelijoille opintojen suunnittelun perustaksi. Opas on laadittu joulukuussa 2015 hyväksytyn opetussuunnitelman perusteella, ja tähän on koostettu sotatieteiden tohtorin tutkintoon liittyvät perustiedot sekä tutkintosisällöt. Opinto-opas koskee kaikkia uusia tohtoriopiskelijoita Maanpuolustuskorkeakoulussa. Opinto-oppaan ensimmäisestä luvusta löydät perustietoa sotatieteiden tohtorikoulutuksesta. Luvussa kuvataan koulutuksen tavoitteet ja sen tuottama osaaminen sekä se, miten opetussuunnitelma on rakentunut. Toisessa luvussa kuvataan tieteenaloittain opintojen sisällöt. Tästä luvusta löydät perustan henkilökohtaisen opintosuunnitelman laatimiseksi. Tavoitteena on, että opintosisällöt tukevat väitöstutkimustasi. Omien opintojesi etenemisen kannalta on hyvä tutustua opinto-oppaaseen huolella, jotta ymmärrät opintojen kokonaisuuden ja osaat suunnitella opintosi tarkoituksenmukaisella tavalla. Opintojen suunnittelun ja niiden toteuttamisen osalta keskeisessä roolissa on väitöstutkimustasi ohjaava professori, jonka kanssa yhdessä suunnittelette asiantuntijuuttasi parhaalla mahdollisella tavalla kehittävän tutkintosisällön. Mikäli opintojen suunnitteluun tai opintojen kokonaisuuteen liittyen sinulla on kysyttävää, tukenasi ovat ohjaavan professorin lisäksi Maanpuolustuskorkeakoulun tutkimusala sekä Opintoasiainosastolla koulutussuunnittelija ja kurssisihteeri.