Kuin Da Vinci -koodin ratkaisemista – kuudesluokkalaisten ruotsin kielen kielioppi- ja kirjoittamistaidot

Tässä tutkimuksessa vertaillaan kuudesluokkalaisten A1- ja A2-ruotsin lukijoiden ja kielikylpyoppilaiden ruotsin kielen kielioppi- ja kirjoittamistaitoja. Lisäksi tutkitaan, onko poikien ja tyttöjen välillä eroja. Aiempien tutkimusten mukaan oppilaiden, varsinkin poikien, suhtautuminen ruotsin opiskeluun on nihkeä, ja erityisesti kielioppi ja kirjoittaminen ovat tuottaneet vaikeuksia. Koululaisten ruotsin kielitaitoa on ajankohtaista tutkia, sillä B1-ruotsin opinnot alkavat syksyllä 2016 kuudennella luokalla. Suomessa on lisäksi vain vähän tutkimuksia, joissa kielikylpyoppilaiden ja tavallista ruotsin opetusta seuranneiden ruotsin kielitaitoa on verrattu. Tutkimus on kvantitatiivinen ja survey-tutkimus. Tutkimusaineisto kerättiin kymmenestä eri alakoulusta, ja koehenkilöiden (n= 126) ruotsin kielitaitoa mitattiin kielitaitokokeen avulla. Oppilaiden tuli tunnistaa adjektiiveja ja omistuspronomineja ruotsinkielisestä tekstistä ja käyttää niitä aukkotehtävissä ja kirjoitelmassa. Heidän piti lisäksi kirjoittaa ainekirjoitus ruotsiksi vapaavalintaisesta aiheesta. Käytetyt tilastolliset testit ovat t-testi, yksisuuntainen varianssianalyysi ja Pearsonin korrelaatiokerroin. Kielikylpyryhmä oli kaikilla testatuilla osa-alueilla vain A2-ryhmää parempi. A1- ja A2-ryhmien oppilaiden kieliopin osaamistaso oli yhtä hyvä, ja he myös kirjoittivat yhtä hyvin ruotsiksi. Koko tutkimusjoukon tytöt olivat etevämpiä kielioppitaidoissaan kuin pojat, ja he myös laativat parempia ruotsinkielisiä ainekirjoituksia kuin pojat. Vain A2-ryhmän pojat ja tytöt olivat samantasoisia kielioppitaidoissaan, ja ainoastaan kielikylpyluokan pojat ja tytöt kirjoittivat yhtä hyviä kirjoitelmia. Tutkimustulokset saattavat antaa viitteitä siitä, että kielikylpymetodi tuottaisi parempia oppimistuloksia kuin tavallinen kieltenopetus. Toisaalta jotkut eri oppimäärää seuranneet oppilaat onnistuivat erinomaisesti testissä. Tulokset tuovat myös esille kieltenopetuksen kehittämistarpeen: opetusta olisi kehitettävä, jotta pojat innostuisivat siitä. Olisi tärkeää, että kielioppia harjoiteltaisiin kirjoittamisen tai puhumisen yhteydessä, jotta oppilaat ymmärtäisivät kieliopin roolin osana kielenkäyttöä. Ryhmäkeskustelu, toiminnalliset kielioppiharjoitukset, oppimispelit ja yhdessä kirjoittaminen voisivat toimia perinteisen opiskelun lisämausteena. Myös kannustava, positiivinen ilmapiiri ja sopiva haasteellisuus tulee muistaa. Ruotsin oppituntien tuntimäärää tulisi myös lisätä peruskoulussa.

Talvitaistelukokeilut Suomessa ennen talvisotaa

Vuonna 1918 vasta itsenäistyneen ja sisällissodan käyneen Suomen sotaväki oli monien haasteiden edessä. Suomen sotaväen oli lähdettävä kehittämään sotataidollisia seikkoja ja sotavarustusta. Aluksi vaikutteita otettiin ulkomailta ja suurvalloilta. Jo varhaisessa vaiheessa ymmärrettiin ottaa huomioon suomalaiset erityisolosuhteet, joista talvi oli eräs merkittävimmistä. Varsin pian Suojeluskunnat ja sotaväki alkoivat suorittaa omia talvisotakokeiluitaan, jotka yhdistettiin yhteiseksi kokeilutoiminnaksi vuonna 1924. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää talvitaistelukokeiluiden merkitys suomalaisen sotataidon kehittämisessä, keskittyen sotavarustuksen, taistelutekniikan sekä osin taktiikan kehittymiseen. Tutkimustehtävän avulla selvitetään keskeisien talvitaisteluun liittyvien suorituskykyjen kehittyminen, ja kokeilutoiminnan merkitys. Käsittelyajanjakso on rajattu 1920 ja 1930- luvulle, päättyen vuoteen 1939. Tutkimus on pääosin arkistolähteisiin perustuva asiakirjatutkimus. Tutkimusmenetelmänä on kvalitatiivinen sisällönanalyysi. Pääaineistona tutkimuksessa ovat käsittelyajanjakson sotaväen asiakirjat. Lisäksi aineistona on aiheeseen liittyvää tutkimuskirjallisuutta. Asiakirjalähteistä hyödyllisimpiä ovat sotaväen eri joukko-osastojen sekä Suojeluskuntien harjoitus- ja kokeilukertomukset, sekä asiaan liittyneiden virkamiesten kirjeenvaihto. Erityisesti jalkaväen tarkastajan ja Yleisesikunnan koulutustoimiston asiakirjat - sekä kirjeenvaihto ovat olleet merkittäviä lähdekokonaisuuksia. Haastavasta lähtökohtatilanteesta huolimatta kokeilutoiminta lähti verrattain nopeasti käyntiin, ja siitä tuli koordinoitua. Jo 1920-luvun puoliväliin mennessä tehtiin arvokkaita havaintoja ja saatiin jatkon kannalta merkittäviä kokemuksia. Alussa kokeilut olivat melko teknisiä, mutta vähitellen ne muuttuivat enemmän taistelutekniikkaa ja taktiikkaa koskeviksi. Saavutettujen tulosten ja kokemusten ansiosta laadittiin talvitaisteluun liittyviä ohjesääntöjä, ja sotavarustus kehittyi 1930-luvun puoliväliin mennessä tarkoituksenmukaiseksi. Vaikka kaikilta osin ei päästy tyydyttäviin tuloksiin, oli talvitaisteluun liittyvä osaaminen sekä sotavarustus kehittynyt merkittävästi verrattuna lähtökohtatilanteeseen. Osittain kehitystyötä haittasivat taloudelliset tekijät, ja varsinkin suurempien sotaharjoitusten vähyys näkyi talvitaisteluun koulutettujen joukkojen osaamistasossa. Tutkimuksen ja tutkimusaineiston perusteella tullaan siihen johtopäätökseen, että talvitaistelukokeiluilla saavutettiin pitkällä aikavälillä merkittäviä tuloksia sotavarustuksen, taistelutekniikan ja taktiikan osalta.

Sotilaan sananvapaus Suomessa

Sananvapaus on perusoikeus, joka kuuluu kaikille. Tuon vapauden mukaan jokaisella on oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään muun siihen puuttumatta. Sananvapaus, jota pidetään yhtenä demokraattisen yhteiskunnan peruspilareista, kuuluu myös sotilaille. Uusien teknologioiden myötä ihmisille on tarjolla yhä moninaisempia mahdollisuuksia toteuttaa sananvapautta. Nykyisessä viestintäviidakossa seikkaileminen onluonut omat haasteensa myös sotilaille. Tutkielma on oikeudellisten lähteiden systematisoinnilla toteutettu kuvaus sotilaan sananvapaudesta Suomessa ja Puolustusvoimissa. Sananvapauden ja siihen läheisesti liittyvän yksityisyyden suojan lisäksi tutkimuksessa on tarkasteltu myös julkisen ja yksityisen rajanvetoa. Tutkimusaihetta lähestytään oikeustieteissä harjaantumattoman sotilaan näkökulmasta. Tutkimuksesta käy ilmi, että sotilaan ilmaisunvapaus on yhtä avoin oikeus, kuin se on tavallisella kansalaisellakin. Tästä huolimatta virkamiestä sitovat monenlaiset normit, joista osa koskettaa läheisesti sananvapautta ja yksityiselämää. Erityisiä vaatimuksia virkamiehen lausunnoille on asetettu asiallisuuden ja asianmukaisuuden sekä lojaliteettivelvoitteen ja virkavelvollisuuden muodossa. Sotilaan sananvapauden ongelmallisuus perustuu juuri velvollisuuksiin, jotka saavat sisältönsä ohjesäännöistä, käskyistä, ohjeista ja alemman tasoisista hallintonormiasiakirjoista. Sotilas vastaa itse kaikista kirjoittamistaan ja antamistaan lausunnoista, jonka vuoksi yksityisen ja ammatillisen roolin välisen eron on oltava selkeä. Kun tähän liitetään velvoite toimia tavalla, joka ylläpitää luottamusta Puolustusvoimia kohtaan, korostuu sotilaan harkintakyky sananvapauden ja lojaliteettivelvoitteen välillä. Julkinen keskustelu on taitolaji, jonka avuksi tutkimus esittää kymmenenkohtaisen ”sotilaan netiketin”, jossa käydään läpi tutkimuksen tärkeimmät huomiot oikeudellisten lähteiden ja viestinnän osalta.