939 resultados para DPP-4 inhibitors
Resumo:
It is now well established that the potent anti-microbial compound, triclosan, interrupts the type II fatty acid synthesis by inhibiting the enzyme enoyl-ACP reductase in a number of organisms. Existence of a high degree of similarity between the recently discovered enoyl-ACP reductase from R falciparum and B. napus enzyme permitted building of a satisfactory model for the former enzyme that explained some of the key aspects of the enzyme such as its specificity for binding to the cofactor and the inhibitor. We now report the interaction energies between triclosan and other hydroxydiphenyl ethers with the enzymes from B. napus, E. coli and R falciparum. Examination of the triclosan-enzyme interactions revealed that subtle differences exist in the ligand binding sites of the enzymes from different sources i.e., B. napus, E. coli and P falciparum. A comparison of their binding propensities thus determined should aid in the design of effective inhibitors for the respective enzymes.
Resumo:
The nature of binding of 7-nitrobenz-2-oxa-1,3-diazol-4-yl-colcemid (NBD-colcemid), an environment-sensitive fluorescent analogue of colchicine, to tubulin was tested. This article reports the first fluorometric study where two types of binding site of colchincine analogue on tubulin were detected. Binding of NBD-colcemid to one of these sites equilibrates slsowly. NBD-colcemid competes with colchicine for this site. Binding of NBD-colcemid to this site also causes inhibition of tubulin self-assembly. In contrast, NBD-colcemid binding to the other site is characterised by rapid equilibration and lack of competition with colchicine. Nevertheless, binding to this site is highly specific for the cholchicine nucleus, as alkyl-NBD analogues have no significant binding activity. Fast-reaction-kinetic studies gave 1.76 × 105 M–1 s–1 for the association and 0.79 s–1 for the dissociation rate constants for the binding of NBD-colcemid to the fast site of tubulin. The association rate constants for the two phases of the slow site are 0.016 × 10–4 M–1 s–1 and 3.5 × 10–4 M–1 respectively. These two sites may be related to the two sites of colchicine reported earlier, with binding characteristics altered by the increased hydrophobic nature of NBD-colcemid.
Resumo:
The carbohydrate binding specificity of the basic lectin from winged bean (Psophocarpus tetragonolobus) was investigated by quantitative precipitin analysis using blood group A, B, H, Le and I substances and by precipitation inhibition with various mono- and oligosaccharides. The lectin precipitated best with A1 substances and moderately with B and A2 substances, but not with H or Le substances. Inhibition assays of lectin-blood group A1 precipitation demonstration that A substance-derived oligosaccharides having the common structure: d-Ga1NAcα(1 → 3)d-Gal-(β1 → Image ) to a d-Glc, were the best inhibitors and about 8 and 4 times more active than d-Ga1NAc and d-Ga1NAcα(1 → 3)d-Ga1, respectively. A difucosyl A-specific oligosaccharide (A-penta), a monofucosyl (A-tetra) and a non-fucosyl containing (A5 II) oligosaccharide, d-Ga1NAcα(1 → 3)d-Ga1β(1 → 3)d-G1cNAc, had almost the same reactivity, suggesting that the fucose linked to the sub-terminal d-Ga1 or to the third sugar, d-GlcNAc, from the non-reducing end made no contribution to the carbohydrate binding. Although a terminal non-reducing d-Ga1NAc or d-Ga1 residue was indispensible for binding, the lectin bound not only to these terminal non-reducing galactopyranosyl residues, but also showed increased binding to oligosaccharides in which it was bonded to a sub-terminal d-Ga1 joined to a d-GlcNAc residue, as in blood group A or B substances. This defines the site, thus far, as complementary to a disaccharide plus the β linkage to the third sugar (d-Glc or d-GlcNAc) from the non-reducing end. The role of the β(1 → 3) or β(1 → 4) linkage of the sub-terminal non-reducing d-Gal to the d-GlcNAc requires further study.
Resumo:
A synthesis of 3-cyano-3-methyl-7-methoxychroman-4-one is reported. The structure of an “abnormal” product obtained during isomerization (III) with potassium t-butoxide in t-butanol, followed by alkylation with methyl iodide has been proved to be 3-t-butoxy-2-cyano- 2-mehthyl-2′,4′-dimethoxypropiophenone (IVa).
Resumo:
We present a measurement of the electric charge of the top quark using $\ppbar$ collisions corresponding to an integrated luminosity of 2.7~fb$^{-1}$ at the CDF II detector. We reconstruct $\ttbar$ events in the lepton+jets final state and use kinematic information to determine which $b$-jet is associated with the leptonically- or hadronically-decaying $t$-quark. Soft lepton taggers are used to determine the $b$-jet flavor. Along with the charge of the $W$ boson decay lepton, this information permits the reconstruction of the top quark's electric charge. Out of 45 reconstructed events with $2.4\pm0.8$ expected background events, 29 are reconstructed as $\ttbar$ with the standard model $+$2/3 charge, whereas 16 are reconstructed as $\ttbar$ with an exotic $-4/3$ charge. This is consistent with the standard model and excludes the exotic scenario at 95\% confidence level. This is the strongest exclusion of the exotic charge scenario and the first to use soft leptons for this purpose.
Resumo:
Raman spectra of cyclohexane 1,4-dione (I), in chloroform, benzene and water solutions have been recorded. Temperature effect on the spectrum has been studied. The IR spectra of I and its octadeutero analogue in the solid state have also been studied. The spectra have been found on the basis of selection rules applicable for Raman and IR spectra, to be consistent with a single conformer of C2 symmetry. Plausible causes of conformational preference have been discussed.
Resumo:
Addition of hydrogen cyanide to 9-methyl-Δ4-octalone-3 (IIb), as a model, yielded both cis- and trans-ketonitriles the configurations of which are assigned on the basis of IR spectra of the hydrolysed products. Similar addition of hydrogen cyanide to 9β-methyl-8β-hydroxy-Δ4-octalone-3 (IIc) gave the corresponding cis- and trans-hydroxy-keto-nitriles, configurations of which were proved by their conversion into cis- and trans-keto-nitriles obtained in the model study. In contrast to the model experiment where the trans-product predominated, the cis-isomer was the major product of addition to IIc.
Resumo:
A one-step synthesis of (IIb), an isomerization product of 7-methoxychromano3,4-disoxazole, from (III) is reported.
Resumo:
11β-hydroksisteroididehydrogenaasientsyymit (11β-HSD) 1 ja 2 säätelevät kortisonin ja kortisolin määrää kudoksissa. 11β-HSD1 -entsyymin ylimäärä erityisesti viskeraalisessa rasvakudoksessa aiheuttaa metaboliseen oireyhtymän klassisia oireita, mikä tarjoaa mahdollisuuden metabolisen oireyhtymän hoitoon 11β-HSD1 -entsyymin selektiivisellä estämisellä. 11β-HSD2 -entsyymin inhibitio aiheuttaa kortisonivälitteisen mineralokortikoidireseptorien aktivoitumisen, mikä puolestaan johtaa hypertensiivisiin haittavaikutuksiin. Haittavaikutuksista huolimatta 11β-HSD2 -entsyymin estäminen saattaa olla hyödyllistä tilanteissa, joissa halutaan nostaa kortisolin määrä elimistössä. Lukuisia selektiivisiä 11β-HSD1 inhibiittoreita on kehitetty, mutta 11β-HSD2-inhibiittoreita on raportoitu vähemmän. Ero näiden kahden isotsyymin aktiivisen kohdan välillä on myös tuntematon, mikä vaikeuttaa selektiivisten inhibiittoreiden kehittämistä kummallekin entsyymille. Tällä työllä oli kaksi tarkoitusta: (1) löytää ero 11β-HSD entsyymien välillä ja (2) kehittää farmakoforimalli, jota voitaisiin käyttää selektiivisten 11β-HSD2 -inhibiittoreiden virtuaaliseulontaan. Ongelmaa lähestyttiin tietokoneavusteisesti: homologimallinnuksella, pienmolekyylien telakoinnilla proteiiniin, ligandipohjaisella farmakoforimallinnuksella ja virtuaaliseulonnalla. Homologimallinnukseen käytettiin SwissModeler -ohjelmaa, ja luotu malli oli hyvin päällekäinaseteltavissa niin templaattinsa (17β-HSD1) kuin 11β-HSD1 -entsyymin kanssa. Eroa entsyymien välillä ei löytynyt tarkastelemalla päällekäinaseteltuja entsyymejä. Seitsemän yhdistettä, joista kuusi on 11β-HSD2 -selektiivisiä, telakoitiin molempiin entsyymeihin käyttäen ohjelmaa GOLD. 11β-HSD1 -entsyymiin yhdisteet kiinnittyivät kuten suurin osa 11β-HSD1 -selektiivisistä tai epäselektiivisistä inhibiittoreista, kun taas 11β-HSD2 -entsyymiin kaikki yhdisteet olivat telakoituneet käänteisesti. Tällainen sitoutumistapa mahdollistaa vetysidokset Ser310:een ja Asn171:een, aminohappoihin, jotka olivat nähtävissä vain 11β-HSD2 -entsyymissä. Farmakoforimallinnukseen käytettiin ohjelmaa LigandScout3.0, jolla ajettiin myös virtuaaliseulonnat. Luodut kaksi farmakoforimallia, jotka perustuivat aiemmin telakointiinkin käytettyihin kuuteen 11β-HSD2 -selektiiviseen yhdisteeseen, koostuivat kuudesta ominaisuudesta (vetysidosakseptori, vetysidosdonori ja hydrofobinen), ja kieltoalueista. 11β-HSD2 -selektiivisyyden kannalta tärkeimmät ominaisuudet ovat vetysidosakseptori, joka voi muodostaa sidoksen Ser310 kanssa ja vetysidosdonori sen vieressä. Tälle vetysidosdonorille ei löytynyt vuorovaikutusparia 11β-HSD2-mallista. Sopivasti proteiiniin orientoitunut vesimolekyyli voisi kuitenkin olla sopiva ratkaisu puuttuvalle vuorovaikutusparille. Koska molemmat farmakoforimallit löysivät 11β-HSD2 -selektiivisiä yhdisteitä ja jättivät epäselektiivisiä pois testiseulonnassa, käytettiin molempia malleja Innsbruckin yliopistossa säilytettävistä yhdisteistä (2700 kappaletta) koostetun tietokannan seulontaan. Molemmista seulonnoista löytyneistä hiteistä valittiin yhteensä kymmenen kappaletta, jotka lähetettiin biologisiin testeihin. Biologisien testien tulokset vahvistavat lopullisesti sen kuinka hyvin luodut mallit edustavat todellisuudessa 11β-HSD2 -selektiivisyyttä.