Intermittent atrial tachycardia promotes repolarization alternans and conduction slowing during rapid rates, and increases susceptibility to atrial fibrillation in a free-behaving sheep model.

INTRODUCTION: Paroxysmal atrial fibrillation (AF) may be triggered by intermittent atrial tachycardia, and ultimately lead to persistent AF. However, the mechanisms by which intermittent atrial tachycardia promotes sustained AF are not well understood. METHODS AND RESULTS: Eight sheep were chronically implanted with 2 pacemakers for the recording of broadband right atrial unipolar electrograms, and for the delivery of electrophysiological stimulation protocols and intermittent right atrial tachycardia. Right atrial kinetics of activation recovery interval (ARI) as a surrogate for action potential duration, of conduction time and velocity, and of repolarization alternans were analyzed at incremental pacing rates during the remodeling process induced by weeks of intermittent atrial tachycardia until the development of sustained AF. Intermittent atrial tachycardia decreased ARI and blunted its rate adaptation, facilitated atrial capture, and slowed conduction at high rates, and increased susceptibility to pacing-induced AF. In spite of blunted ARI rate adaptation, right atrial repolarization alternans was maintained during remodeling, and further increased in magnitude just before rapid pacing-induced AF. CONCLUSION: This study suggests that weeks of intermittent right atrial tachycardia result in a gradual electrical remodeling favorable for wavebreaks and reentry that may facilitate fibrillation.

Combining palaeodistribution modelling and phylogeographical approaches for identifying glacial refugia in Alpine Primula

Aim We investigated the late Quaternary history of two closely related and partly sympatric species of Primula from the south-western European Alps, P. latifolia Lapeyr. and P. marginata Curtis, by combining phylogeographical and palaeodistribution modelling approaches. In particular, we were interested in whether the two approaches were congruent and identified the same glacial refugia. Location South-western European Alps. Methods For the phylogeographical analysis we included 353 individuals from 28 populations of P. marginata and 172 individuals from 15 populations of P. latifolia and used amplified fragment length polymorphisms (AFLPs). For palaeodistribution modelling, species distribution models (SDMs) were based on extant species occurrences and then projected to climate models (CCSM, MIROC) of the Last Glacial Maximum (LGM), approximately 21 ka. Results The locations of the modelled LGM refugia were confirmed by various indices of genetic variation. The refugia of the two species were largely geographically isolated, overlapping only 6% to 11% of the species' total LGM distribution. This overlap decreased when the position of the glacial ice sheet and the differential elevational and edaphic distributions of the two species were considered. Main conclusions The combination of phylogeography and palaeodistribution modelling proved useful in locating putative glacial refugia of two alpine species of Primula. The phylogeographical data allowed us to identify those parts of the modelled LGM refugial area that were likely source areas for recolonization. The use of SDMs predicted LGM refugial areas substantially larger and geographically more divergent than could have been predicted by phylogeographical data alone

Continuing declines in cancer mortality in the European Union

BACKGROUND: From 1988 to 1997 age-standardised total cancer mortality rates in the European Union (EU) fell by around 9% in both sexes. Available cancer mortality data in Europe up to 2002 allow a first check of the forecast of further declines in cancer mortality. PATIENTS AND METHODS: We considered trends in age-standardised mortality from major cancer sites in the EU during the period 1980-2002. RESULTS: For men, total cancer mortality, after a peak of 191.1/100,000 in 1987 declined to 177.8 in 1997 (-7%), and to 166.5 in 2002. Corresponding figures for females were 107.9/100,000, 100.5 and 95.2, corresponding to falls of 7% from 1987 to 1997, and to 5% from 1997 to 2002. Over the last 5 years, lung cancer declined by 1.9% per year in men, to reach 44.4/100,000, but increased by 1.7% in women, to reach 11.4. In 2002, for the first year, lung cancer mortality in women was higher than that for intestinal cancer (11.1/100,000), and lung cancer became the second site of cancer deaths in women after breast (17.9/100,000). From 1997 to 2002, appreciable declines were observed in mortality from intestinal cancer in men (-1.6% per year, to reach 18.8/100,000), and in women (-2.5%), as well as for breast (-1.7% per year) and prostate cancer (-1.4%). CONCLUSIONS: Despite the persisting rises in female lung cancer, the recent trends in cancer mortality in the EU are encouraging and indicate that an 11% reduction in total cancer mortality from 2000 to 2015 is realistic and possible.

Executive Order Number Forty Nine, January 1983

Create the Iowa Economic Forecasting Council

Osteopaattisen hoidon vaikuttavuus niska- ja hartiaperäisissä kiputiloissa : arviointi NDI-mittarilla

Selvitimme opinnäytetyössämme osteopaattisen hoidon vaikuttavuutta niska- ja hartiaperäisissä kiputiloissa Neck Disability Index (NDI) -mittarilla arvioituna kokeellisessa tutkimusasetelmassa. Tutkimushenkilöt valittiin Stadian sosiaali- ja terveysalalle huhtikuussa 2006 lähetetyn sähköpostikutsun vastausten perusteella. Tutkimukseen osallistumisen valintakriteerejä olivat niska- tai hartiakipu, jännityspäänsärky sekä 18-40 vuoden ikä. Halukkaista valitsimme 12 tutkimushenkilön tutkimusjoukon. Lopullisissa tutkimustuloksissa on huomioitu 11 tutkimushenkilön tulokset. Artikulaatiotekniikoita käytettiin kaula- ja rintarangan fasettinivelten mobilisointiin. Pehmytkudostekniikoita käytettiin CES (cervical erector spinae)- ja DES (dorsal erector spinae) -alueiden esihoitona. Manipulaatiotekniikoilla hoidettiin rintarangan aliliikkuvia segmenttejä. MET-tekniikoilla pyrittiin vaikuttamaan CES-alueen lihasten tonukseen ja kaularangan kokonaisliikelaajuut een. Tutkimushenkilö täytti NDI-mittarin ennen ensimmäistä tutkimus- ja hoitokertaa sekä kolme päivää viimeisen hoitokerran jälkeen. NDI-mittareiden vastaukset pisteytettiin erillisiksi tuloksiksi ennen ja jälkeen hoitojen. Saatuja tuloksia vertailtiin keskenään yksittäisen tutkimushenkilön kohdalla. Tuloksia tarkasteltiin NDI-arvon prosentuaalisena muutoksena suhteessa alkutilanteeseen. NDI-mittarin osoittama niskahaitta-arvo laski yhdeksällä ja nousi kahdella tutkimushenkilöllä. Koko tutkimukseen osallistuneen ryhmän prosentuaalisen muutoksen keskiarvo oli -58,68 Tutkimustulosta voidaan pitää merkittävänä, mutta otannan ollessa näin pieni, emme pysty yleistämään tehtyjen hoitojen vaikuttavuutta. Tutkimuksen perusteella näyttäisi siltä, että DES-alueen lihaskivuista valitetaan vähän verrattuna saman alueen nikamatason löydöksiin. Löydösten pohjalta on mahdollista ajatella, että DES-alueen ylä- ja keskiosan segmentaariset dysfunktiot kompensoituvat CES-alueen lihaskipuin a. Sen vuoksi ehdotamme rintarangan käsittelyn olevan hyväksyttävä vaihtoehto kaularangan manipulaatiolle sen samankaltaisten vaikutusten takia. Tämä ajattelumalli on myös käypähoitosuositusten mukainen. Jatkotutkimuksia kyseisestä aiheesta tarvitaan. Ehdotuksenamme jatkotutkimusten tutkimusasetelmalle on hoitaa ainoastaan rintarangan alueen dysfunktioita ja seurata sen suoria vaikutuksia kaularangan alueelle.

Totuuden tuntomerkit : tosi-TV:tä ja "totuus"-elokuvaa

Opinnäytetyön kirjallinen osa pohtii dokumentaarisen elokuvan ja tosi-TV:n eroja ja yhtäläisyyksiä. Kysymys on rajattu koskemaan näiden kahden lajityypin keinoja autenttisen vaikutelman luomiseksi muodon ja teknisen toteutuksen tasolla. Dokumentaarisella elokuvalla ja tosi-TV:llä on osittain samanlaiset lähtökohdat, mutta niiden keinoissa on enemmän eroja kuin yhtäläisyyksiä. Keskityn tutkimuksessani erityisesti tosi-TV:n muotoon. Lähtökohtana pohdinnalle olen käyttänyt Veijo Hietalan ja Ari Honka-Hallilan esittämää teoriaa televisio-ohjelman autenttisuuden vaikutelmaa lisäävistä indekseistä eli "mittareista". Ohjelman autenttisuutta voidaan Hietalan ja Honka-Hallilan mukaan mitata visuaalisilla, temporaalisilla ja interaktiivisilla indekseillä. Käyn läpi tosi-TV:n kuvan, äänen, rakenteen, leikkauksen ja käsikirjoituksen keinoja autenttisuuden vaikutelman tehostamisessa ja vertaan niitä dokumentaarisen elokuvan vastaaviin keinoihin. Käsittelen myös joitain vain televisiolle ominaisia keinoja luoda autenttisuuden vaikutelmaa, kuten suoran lähetyksen illuusio ja vuorovaikutus katsojan kanssa. Pohdin myös "toisen sukupolven" tosi-TV:lle ominaista tapaa tuoda "tavallisen" ihmisen tunteet televisiodraaman keskiöön. Vaikka tosi-TV:llä ja dokumentaarisella elokuvalla on joitain yhtymäkohtia, ovat ne lajityyppeinä etääntyneet kauas toisistaan. Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, että niiden sisältöjen erot olisivat tarkkarajaiset. Myöskään ei ole aina yksiselitteisen selvää, onko jokin tietty ohjelma dokumentti vai tosi-TV-ohjelma. Opinnäytetyöni teososan muodostavat Laulua kauniiden lasten saarelta -nimisen teatterikappaleen videoprojisoinnit. Teatterikappaleessa tehtäväni oli ohjata tosi-TV:tä jäljittelevä kuvaustilanne koko näytelmän ajaksi. Teososan tekeminen on ollut lähtökohtana kirjallisen osan pohdinnoille.

3

A Knudsen flow reactor has been used to quantify functional groups on the surface of seven different types of combustion particle samples: 3 amorphous carbons (FS 101, Printex 60, FW 2), 2 flame soots (hexane soot generated from a rich and a lean diffusion flame), and 2 Diesel particles (SRM 2975, Diesel soot recovered from a Diesel particulate filter). The technique is based on a heterogeneous titration reaction between a probe gas and a specific functional group on the particle surface. Six probe gases have been selected for the quantification of important functional groups: N(CH3)3 for the titration of acidic sites, NH2OH for carbonyl functions of aldehydes and ketones, CF3COOH and HCl for basic sites of different strength, O3 and NO2 for oxidizable groups. The limit of detection was generally well below 1% of a formal monolayer of adsorbed probe gas. Results obtained with N(CH3)3 were higher for the FW 2 amorphous carbon (post-oxidized sample, according to the manufacturer) and the Diesel particles (between 5.2·10 13 and 5.8·10 13 molecule/cm2), indicating a higher state of oxidation than for the other samples (between 1.3·10 12 and 3.7·10 12 molecule/cm2). The ratio of uptakes of CF3COOH and HCl inferred the presence of basic oxides on the particle surface, owing to the larger stability of the acetate compared to the chloride counter ion in the resulting pyrylium salt. The reactivity of the FS 101 amorphous carbon (3.7·10 15 molecule/cm2) and the hexane flame soot (between 1.9·10 15 and 2.7·10 15 molecule/cm2) towards O3 was very high, indicating the presence of a huge amount of oxidizable or reduced groups on the surface of these samples. Besides the quantification of surface functional groups, the kinetics of reactions between particles and probe gases has also been studied. The uptake coefficient γ0 was roughly correlated with the amount of probe gas taken up by the samples. Indeed, the presence of a high density of functional groups led to fast uptake of the probe gas. These different findings indicate that the particle surface appeared multi-functional, with the simultaneous presence of antagonistic functional groups which do not undergo internal chemical reactions, such as acid-base neutralization. Results also point to important differences in the surface reactivity of the samples, depending on the combustion conditions. The relative distribution of the surface functional groups may be a useful indicator for the state of oxidation and the reactivity of the particle surface.