Visuaalis-spatiaalisten työmuistivalmiuksien yhteys (esi)matemaattisiin taitoihin ja merkitys osana matemaattisilta taidoiltaan heikkojen lasten ja nuorten kognitiivista profiilia

Tämän itsenäisistä osatutkimuksista koostuvan tutkimussarjan tavoitteena oli pyrkiä täydentämään kuvaa matemaattisilta taidoiltaan heikkojen lasten ja nuorten tiedonkäsittelyvalmiuksista selvittämällä, ovatko visuaalis-spatiaaliset työmuistivalmiudet yhteydessä matemaattiseen suoriutumiseen. Teoreettinen viitekehys rakentui Baddeleyn (1986, 1997) kolmikomponenttimallin ympärille. Työmuistikäsitys oli kuitenkin esikuvaansa laajempi sisällyttäen visuaalis-spatiaaliseen työmuistiin Cornoldin ja Vecchin (2003) termein sekä passiiviset varastotoiminnot että aktiiviset prosessointitoiminnot. Yhteyksiä työmuistin ja matemaattisten taitojen välillä tarkasteltiin viiden eri osatutkimuksen avulla. Kaksi ensimmäistä keskittyivät alle kouluikäisten lukukäsitteen hallinnan ja visuaalis-spatiaalisten työmuistivalmiuksen tutkimiseen ja kolme jälkimmäistä peruskoulun yhdeksäsluokkalaisten matemaattisten taitojen ja visuaalis-spatiaalisten työmuistitaitojen välisten yhteyksien selvittämiseen. Tutkimussarjan avulla pyrittiin selvittämään, ovatko visuaalis-spatiaaliset työmuistivalmiudet yhteydessä matemaattiseen suoriutumiseen sekä esi- että yläkouluiässä (osatutkimukset I, II, III, IV, V), onko yhteys spesifi rajoittuen tiettyjen visuaalis-spatiaalisten valmiuksien ja matemaattisen suoriutumisen välille vai onko se yleinen koskien matemaattisia taitoja ja koko visuaalis-spatiaalista työmuistia (osatutkimukset I, II, III, IV, V) tai työmuistia laajemmin (osatutkimukset II, III) sekä onko yhteys työmuistispesifi vai selitettävissä älykkyyden kaltaisella yleisellä päättelykapasiteetilla (osatutkimukset I, II, IV). Tutkimussarjan tulokset osoittavat, että kyky säilyttää ja käsitellä hetkellisesti visuaalis-spatiaalista informaatiota on yhteydessä matemaattiseen suoriutumiseen eikä yhteyttä voida selittää yksinomaan joustavalla älykkyydellä. Suoriutuminen visuaalis-spatiaalista työmuistia mittaavissa tehtävissä on yhteydessä sekä alle kouluikäisten esimatemaattisten taitojen hallintaan että peruskoulun yhdeksäsluokkalaisten matematiikan taitoihin. Matemaattisilta taidoiltaan heikkojen lasten ja nuorten visuaalis-spatiaalisten työmuistiresurssien heikkoudet vaikuttavat kuitenkin olevan sangen spesifejä rajoittuen tietyntyyppisissä muistitehtävissä vaadittaviin valmiuksiin; kaikissa visuaalis-spatiaalisen työmuistin valmiuksia mittaavissa tehtävissä suoriutuminen ei ole yhteydessä matemaattisiin taitoihin. Työmuistivalmiuksissa ilmenevät erot sekä alle kouluikäisten että kouluikäisten matemaattisilta taidoiltaan heikkojen ja normaalisuoriutujien välillä näyttävät olevan kuitenkin jossain määrin yhteydessä kielellisiin taitoihin viitaten vaikeuksien tietynlaiseen kasautumiseen; niillä matemaattisesti heikoilla, joilla on myös kielellisiä vaikeuksia, on keskimäärin laajemmat työmuistiheikkoudet. Osalla matematiikassa heikosti suoriutuvista on näin ollen selvästi keskimääräistä heikommat visuaalis-spatiaaliset työmuistivalmiudet, ja tämä heikkous saattaa olla yksi mahdollinen syy tai vaikeuksia lisäävä tekijä heikon matemaattisen suoriutumisen taustalla. Visuaalis-spatiaalisen työmuistin heikkous merkitsee konkreettisesti vähemmän mentaalista prosessointitilaa, joka rajoittaa oppimista ja suoritustilanteita. Tiedonkäsittelyvalmiuksien heikkous liittyy nimenomaan oppimisnopeuteen, ei asioiden opittavuuteen sinänsä. Mikäli oppimisympäristö ottaa huomioon valmiuksien rajallisuuden, työmuistiheikkoudet eivät todennäköisesti estä asioiden oppimista sinänsä. Avainsanat: Työmuisti, visuaalis-spatiaalinen työmuisti, matemaattiset taidot, lukukäsite, matematiikan oppimisvaikeudet

Kivaa ja hyödyllistä, mutta jo se riittää : Yläasteen kielikylpyoppilaiden käsityksiä ruotsinkielisestä kielikylpyopetuksesta Helsingissä

The aim of this study was to find out how immersion students experience immersion education, how they feel about the implementation of immersion education methods and what role immersion plays in immersion students’ lives outside the school context. In addition, the influence of sex, grade level, school and type of immersion education on students’ perceptions was studied. The population included all students at the lower secondary level in Helsinki who participated in Swedish immersion education during 2002–2003. The sample consisted of 128 students who represented two different forms of immersion: 47% of the students had previously participated in early total immersion while 53 % of the students had taken part in early partial immersion. The data were gathered through a questionnaire and interviews. All 128 students answered the questionnaire, and 10 students were chosen to focus interviews through purposive sampling. In addition, students’ parents were invited to fill in a questionnaire where students’ background information was requested. The data were collected during the spring of 2003. Principal Component Analysis and one-way variance analysis were used as statistical analysis methods. Also frequencies, average, correlations and cross tabs were studied. In the PCA a right-angled varimax-rotation was performed separately to every thematic entity that arose from the theoretical background. Sum variables were formed from the Principal Components by summing up all the items that received over .400 charges for the specific Principal Component. Significance testing of the mean was performed with F and t-tests. Results indicate that immersion students in lower secondary school experience immersion quite diversely as a whole. Students are satisfied with the fact that they are in the immersion class but not with the amount of teaching in Swedish. Students feel it is very important and useful to learn Swedish bearing in mind their future studies and working life. The students estimate their language skills to be very high. Yet they prefer using Finnish during classes. The fact that teachers use Swedish does not considerably affect how well the students learn the factual content in various subjects, especially if the student knows Swedish well. Theoretical subjects seemed to cause most problems. Swedish played only a very small part in students’ lives outside the school context and it was used merely when travelling abroad and in different kinds of guiding situations. Unless the students were talked to in Swedish, they kept on speaking Finnish. When asked about students’ experiences no statistically significant differences between sexes were found in this study. On the contrary, in some cases their grade level but especially their school and form of immersion had clear statistically significant differences on students’ perceptions.

Turning up the Heat on Admissions: A Study of the Impacts of Extreme Heat Events on Tasmanian Hospital Admissions 2003-2010

Introduction: Extreme heat events (both heat waves and extremely hot days) are increasing in frequency and duration globally and cause more deaths in Australia than any other extreme weather event. Numerous studies have demonstrated a link between extreme heat events and an increased risk of morbidity and death. In this study, the researchers sought to identify if extreme heat events in the Tasmanian population were associated with any changes in emergency department admissions to the Royal Hobart Hospital (RHH) for the period 2003-2010. Methods: Non-identifiable RHH emergency department data and climate data from the Australian Bureau of Meteorology were obtained for the period 2003-2010. Statistical analyses were conducted using the computer statistical computer software ‘R’ with a distributed lag non-linear model (DLNM) package used to fit a quassi-Poisson generalised linear regression model. Results: This study showed that RR of admission to RHH during 2003-2010 was significant over temperatures of 24 C with a lag effect lasting 12 days and main effect noted one day after the extreme heat event. Discussion: This study demonstrated that extreme heat events have a significant impact on public hospital admissions. Two limitations were identified: admissions data rather than presentations data were used and further analysis could be done to compare types of admissions and presentations between heat and non-heat events. Conclusion: With the impacts of climate change already being felt in Australia, public health organisations in Tasmania and the rest of Australia need to implement adaptation strategies to enhance resilience to protect the public from the adverse health effects of heat events and climate change.

Bridging the gap: Curriculum practices in community language schools and their challenges

This study investigated curriculum practices in Queensland community language schools and how these practices are supported by government policy. The conceptual framework drew on theories of ethnolinguistic vitality and curriculum dimensions. The research design involved case studies of two community language schools of different sizes, using classroom observation and interviews. Cross–case analysis revealed contrasting curriculum practices determined by student enrolments, and different capacities to access and benefit from what policy support was available. This study offers some implications and possibilities to better support quality curriculum practices in community language schools.

Early post-operative mortality after major lower limb amputation: A systematic review of population and regional based studies

OBJECTIVE: Lower limb amputation is often associated with a high risk of early post-operative mortality. Mortality rates are also increasingly being put forward as a possible benchmark for surgical performance. The primary aim of this systematic review is to investigate early post-operative mortality following a major lower limb amputation in population/regional based studies, and reported factors that might influence these mortality outcomes. METHODS: Embase, PubMed, Cinahl and Psycinfo were searched for publications in any language on 30 day or in hospital mortality after major lower limb amputation in population/regional based studies. PRISMA guidelines were followed. A self developed checklist was used to assess quality and susceptibility to bias. Summary data were extracted for the percentage of the population who died; pooling of quantitative results was not possible because of methodological differences between studies. RESULTS: Of the 9,082 publications identified, results were included from 21. The percentage of the population undergoing amputation who died within 30 days ranged from 7% to 22%, the in hospital equivalent was 4-20%. Transfemoral amputation and older age were found to have a higher proportion of early post-operative mortality, compared with transtibial and younger age, respectively. Other patient factors or surgical treatment choices related to increased early post-operative mortality varied between studies. CONCLUSIONS: Early post-operative mortality rates vary from 4% to 22%. There are very limited data presented for patient related factors (age, comorbidities) that influence mortality. Even less is known about factors related to surgical treatment choices, being limited to amputation level. More information is needed to allow comparison across studies or for any benchmarking of acceptable mortality rates. Agreement is needed on key factors to be reported.

Lower limb amputation in Northern Netherlands: Unchanged incidence from 1991-1992 to 2003-2004

Background Investigating population changes gives insight into effectiveness and need for prevention and rehabilitation services. Incidence rates of amputation are highly varied, making it difficult to meaningfully compare rates between studies and regions or to compare changes over time. Study Design Historical cohort study of transtibial amputation, knee disarticulation, and transfemoral amputations resulting from vascular disease or infection, with/without diabetes, in 2003-2004, in the three Northern provinces of the Netherlands. Objectives To report the incidence of first transtibial amputation, knee disarticulation, or transfemoral amputation in 2003-2004 and the characteristics of this population, and to compare these outcomes to an earlier reported cohort from 1991 to 1992. Methods Population-based incidence rates were calculated per 100,000 person-years and compared across the two cohorts. Results Incidence of amputation was 8.8 (all age groups) and 23.6 (≥45 years) per 100,000 person-years. This was unchanged from the earlier study of 1991-1992. The relative risk of amputation was 12 times greater for people with diabetes than for people without diabetes. Conclusions Investigation is needed into reasons for the unchanged incidence with respect to the provision of services from a range of disciplines, including vascular surgery, diabetes care, and multidisciplinary foot clinics. Clinical relevance This study shows an unchanged incidence of amputation over time and a high risk of amputation related to diabetes. Given the increased prevalence of diabetes and population aging, both of which present an increase in the population at risk of amputation, finding methods for reducing the rate of amputation is of importance.

Microeconometric Studies on Unemployment and Business Cycles

Väitöskirja koostuu neljästä esseestä, joissa tutkitaan empiirisen työntaloustieteen kysymyksiä. Ensimmäinen essee tarkastelee työttömyysturvan tason vaikutusta työllistymiseen Suomessa. Vuonna 2003 ansiosidonnaista työttömyysturvaa korotettiin työntekijöille, joilla on pitkä työhistoria. Korotus oli keskimäärin 15 % ja se koski ensimmäistä 150 työttömyyspäivää. Tutkimuksessa arvioidaan korotuksen vaikutus vertailemalla työllistymisen todennäköisyyksiä korotuksen saaneen ryhmän ja vertailuryhmän välillä ennen uudistusta ja sen jälkeen. Tuloksien perusteella työttömyysturvan korotus laski työllistymisen todennäköisyyttä merkittävästi, keskimäärin noin 16 %. Korotuksen vaikutus on suurin työttömyyden alussa ja se katoaa kun oikeus korotettuun ansiosidonnaiseen päättyy. Toinen essee tutkii työttömyyden pitkän aikavälin kustannuksia Suomessa keskittyen vuosien 1991 – 1993 syvään lamaan. Laman aikana toimipaikkojen sulkeminen lisääntyi paljon ja työttömyysaste nousi yli 13 prosenttiyksikköä. Tutkimuksessa verrataan laman aikana toimipaikan sulkemisen vuoksi työttömäksi jääneitä parhaassa työiässä olevia miehiä työllisinä pysyneisiin. Työttömyyden vaikutusta tarkastellaan kuuden vuoden seurantajaksolla. Vuonna 1999 työttömyyttä laman aikana kokeneen ryhmän vuosiansiot olivat keskimäärin 25 % alemmat kuin vertailuryhmässä. Tulojen menetys johtui sekä alhaisemmasta työllisyydestä että palkkatasosta. Kolmannessa esseessä tarkastellaan Suomen 1990-luvun alun laman aiheuttamaa työttömyysongelmaa tutkimalla työttömyyden kestoon vaikuttavia tekijöitä yksilötasolla. Kiinnostuksen kohteena on työttömyyden rakenteen ja työn kysynnän muutoksien vaikutus keskimääräiseen kestoon. Usein oletetaan, että laman seurauksena työttömäksi jää keskimääräistä huonommin työllistyviä henkilöitä, jolloin se itsessään pidentäisi keskimääräistä työttömyyden kestoa. Tuloksien perusteella makrotason kysyntävaikutus oli keskeinen työttömyyden keston kannalta ja rakenteen muutoksilla oli vain pieni kestoa lisäävä vaikutus laman aikana. Viimeisessä esseessä tutkitaan suhdannevaihtelun vaikutusta työpaikkaonnettomuuksien esiintymiseen. Tutkimuksessa käytetään ruotsalaista yksilötason sairaalahoitoaineistoa, joka on yhdistetty populaatiotietokantaan. Aineiston avulla voidaan tutkia vaihtoehtoisia selityksiä onnettomuuksien lisääntymiselle noususuhdanteessa, minkä on esitetty johtuvan esim. stressin tai kiireen vaikutuksesta. Tuloksien perusteella työpaikkaonnettomuudet ovat syklisiä, mutta vain tiettyjen ryhmien kohdalla. Työvoiman rakenteen vaihtelu saattaa selittää osan naisten onnettomuuksien syklisyydestä. Miesten kohdalla vain vähemmän vakavat onnettomuudet ovat syklisiä, mikä saattaa johtua strategisesta käyttäytymisestä.

Tracking brand positioning for an emerging destination: 2003 to 2015

Few published studies have monitored destination brand image over time. This temporal aspect is an important gap in the literature, given consensus around the role perceptions play in consumers’ decision making, and the ensuing emphasis on imagery in destination branding collateral. Whereas most destination image studies have been a snapshot of perceptions at one point in time, this paper presents findings from a survey implemented four times between 2003 and 2015. Brand image is the core construct in modelling destination branding performance, which has emerged as a relatively new field of research in the past decade. Using the consumer-based brand equity (CBBE) hierarchy, the project has benchmarked and monitored destination brand salience, image and resonance for an emerging regional destination, relative to key competitors, in the domestic Australian market; and the survey instrument has been demonstrated to be reliable in the context of short break holidays by car. What is particularly interesting to date is there has been relatively little change in the market positions of the five destinations, in spite of over a decade of marketing communications by the regional tourism organisations and their stakeholders, and more recently the mass of user-generated travel content on social media. The project didn’t analyse the actual marketing communications for each of the DMOs. Therefore an important implication is that irrespective of the level of marketing undertaken the DMOs seem to have had little control over the perceptions held in their largest market during this time period. Therefore it must be recognised any improvement in perceptions will likely take a long period of time, and so branding needs to be underpinned by a philosophy of a long term financial investment as well as commitment to a consistency of message over time; which given the politics of DMO decision making represents a considerable challenge.