Dinámica de poblaciones de vectores y transmisión del virus Y de la patata en cultivos de pimiento

En 1990 se colocaron 7 trampas horizontales de baldosa verde del tipo utilizado por IRWIN (1980), situadas a la misma altura que el cultivo, en diferentes zonas productoras de pimiento en España: Aranjuez (Madrid), Balboa (Badajoz), Cadreita (Navarra), Mendavia (La Rioja), Torrepacheco (Murcia) y Montañana (Zaragoza). El muestreo abarcó de 18 a 19 semanas en cada localidad. El total de pulgones recolectados durante el período que duró el muestreo fue de 3.186 que corresponden a 29 especies distintas, de los que 1.019 individuos corresponden a la especie Aphis fabae Scopoli (31,98 % del total) y 500 a Aphis gossypii Glover (15,69 %). Otras especies capturadas en menor proporción han sido: Aphis craccivora Koch, Aphis nasturtii Kaltenbach, Diuraphis noxia (Mordvilko) y Brachycaudus spp., entre otras. Se realizaron ensayos de transmisión en laboratorio con el virus Y de la patata (PVY) utilizando las especies más importantes desde el punto de vista del número de capturas realizadas. Se emplearon dos aislados de este virus: uno de ellos obtenido en campo infectando pimiento y que pertenece al patotipo 0 (infecta a «Yolo Wonder» pero no a «Yolo Y») y otro obtenido de patata y perteneciente al grupo N de PVY (patata). Los resultados indican que ambas cepas son transmisibles por Myzus persicae (Sulzer) a pimiento «Yolo Wonder», aunque PVYN se transmite con mucha menor eficiencia. En ensayos de comparación entre distintas especies de vectores en cuanto a la capacidad de transmisión de PVY*, se observa que M. persicae es el más eficaz, seguido de A. gossypii que es el segundo en importancia. Acyrthosiphon pisum Harris fue también capaz de transmitir PVY0, pero con mucha menor eficacia. A la vista de los resultados obtenidos, y a pesar de su gran eficacia de transmisión en condiciones controladas, M. persicae parece tener escasa importancia en cuanto a su capacidad de transmisión de PVY en campo, ya que presenta una baja actividad de vuelo en cultivo de pimiento en todas las localidades muestreadas.

Phosphorous and nitrogen changes in compost-amended schist soils in vineyards in the D.O. Priorat wine-producing area (NE Spain)

The impact, on nitrogen and phosphorous dynamics, of applying compost at different rates was investigated in soils developed on schist in new terraced vineyards (NTV) and in undisturbed areas (NC). Repacked soil columns amended with 0 (control), 50 t ha –1 (T1) and 100 t ha–1 (T2) of compost were studied under laboratory conditions simulating both situations. The columns were maintained for 1 year, during which time a total of 300 mm of simulated rainfall was applied in ten 30 mm applications. Soil organic matter (OM), nitrogen and phosphorous contents were analysed at the end of the study period and leachates were analysed after each simulated rainfall event. Significant differences in nitrate leaching were observed between the control and the treated soils and these differences were greater in the NC (control = 1.368 g, T1 = 1.526 g and T2 = 1.686 g) than in the NTV soils (control = 0.61 g, T1 = = 1.068 g and T2 = 1.283 g). The relative effect was greater in the NTV soils (T1/control = 1.11 vs. 1.75 and T2/control = 1.23 vs. 2.1 for NC and NTV, respectively). The nitrate concentration in the leached water reached up to 400 mg L–1, which implied a risk of groundwater pollution. Phosphorous losses through leaching were very low with concentrations of < 0.15 mg L–1, without any significant differences between treatments. The phosphorous concentrations in the surface horizon increased by 50.8% in T1 and by 66.8% in T2 in the NC soils, compared with increases of 20.3% and 38%, respectively, in the NTV soils. Due to the high infiltration capacity of the study soils, leaching effects must be considered in order to prevent groundwater pollution.

Indicadores de la gestión del agua en los canales de Urgell (Lleida)

En este trabajo se presentan los resultados de una serie de indicacores de la gestión del agua en área regada por los canales del Urgell (Lleida), en el ámbito de la cuenca del río Corb de 36350 ha. De la recopilación de 33 evaluaciones de riego al nivel de parcela se observa que en los suelos asentados sobre gravas se da una muy baja eficiencia de aplicación (EA), del 32% de media, mientras que en los suelos sobre lutitas es del 80% de media; pudiéndose dar como cifra promedio de la zona un 43%.

Hapettavan BIMODES-mikrobientorjuntamenetelmän vaikutukset paperikoneella

The aim of this study was to examine the effects of oxidising BIMODES microbiological control program on three paper machine process. The chemicals used in BIMODES program are sodium hypochlorite (NaOCl) and bromo-chloro-di-methyl-hydantoin (BCDMH). The literary part of this study discusses the microbiological problems in paper making industry, describes functional mechanisms of oxidants and also introduces the BIMODES- program. In the experimental part the aim was to examine the effects of BIMODES in three different paper machines. The purpose was to find out the effects and changes in wet end chemistry, bacterial counts, in the other additives and also in the sheet defects and holes. The study also examines what are the most important measurements to control BIMODES dosing. In addition the optimal dosing level for each machine was tried to find out. It was found that there is a clear correlation between the total chlorine level and bacterial counts. Changes in the BIMODES dosing level can be measured by redox potential, but the correlation is very poor. BIMODES program doesn’t have straight influence to pH values, but if dosage level is too low the bacterial activity can affect degreasing in the pH value. In this study couldn’t find any consequential effects for the other additives by using BIMODES. In addition the optimal dosing levels were found and by following correct halogen levels it is possible to decrease bacterial levels for very low level.

V0 production in p+A collisions at √s = 41.6 GeV

Inclusive doubly differential cross sections d 2 σ pA /dx F   dp T 2 as a function of Feynman-x (x F ) and transverse momentum (p T ) for the production of K S 0 , Λ and Λ¯ in proton-nucleus interactions at 920 GeV are presented. The measurements were performed by HERA-B in the negative x F range (−0.12very low transverse momentum.

Effects of prolonged ethanol intake and malnutrition on rat pancreas

Nutritional factors, especially the protein and fat content of the diet, may change pancreatic morphology after ethanol induced injury. This study was performed to delineate the combined effects of a low fat diet and longterm ethanol ingestion on the rat pancreas. Male Sprague-Dawley rats were maintained with five different diets for 12 weeks and the pancreas removed on the day they were killed. Rats fed a very low fat diet without ethanol (5% of total calories as lipid) developed malnutrition, pancreatic steatosis, and reduction in zymogen granules content. Animals fed a 35% lipid diet with ethanol also developed pancreatic steatosis but changes in zymogen granules content were not detected. Both malnutrition and longterm ethanol consumption increased pancreatic cholesterol ester content, and their effects were additive. Pancreatic steatosis was accompanied with hypercholesterolaemia. Amylase, lipase, and cholesterol esterase content were reduced in malnourished rats; but longterm ethanol ingestion, regardless of the nutritional state, increased lipase content and decreased amylase. It is suggested that high serum cholesterol concentrations and increased pancreatic lipase activity could cause accumulation of cholesterol esters in acinar cells. Fat accumulation in the pancreas has been reported as the earliest histopathological feature in alcoholic patients and may be responsible for cytotoxic effects on the acinar cells at the level of the cell membrane. Although it is difficult to extrapolate results in this animal study to the human situation, the results presented in this work might explain the higher incidence of pancreatitis is malnourished populations as well as in alcoholic subjects that is reported in dietary surveys.

Effects of prolonged ethanol intake and malnutrition on rat pancreas

Nutritional factors, especially the protein and fat content of the diet, may change pancreatic morphology after ethanol induced injury. This study was performed to delineate the combined effects of a low fat diet and longterm ethanol ingestion on the rat pancreas. Male Sprague-Dawley rats were maintained with five different diets for 12 weeks and the pancreas removed on the day they were killed. Rats fed a very low fat diet without ethanol (5% of total calories as lipid) developed malnutrition, pancreatic steatosis, and reduction in zymogen granules content. Animals fed a 35% lipid diet with ethanol also developed pancreatic steatosis but changes in zymogen granules content were not detected. Both malnutrition and longterm ethanol consumption increased pancreatic cholesterol ester content, and their effects were additive. Pancreatic steatosis was accompanied with hypercholesterolaemia. Amylase, lipase, and cholesterol esterase content were reduced in malnourished rats; but longterm ethanol ingestion, regardless of the nutritional state, increased lipase content and decreased amylase. It is suggested that high serum cholesterol concentrations and increased pancreatic lipase activity could cause accumulation of cholesterol esters in acinar cells. Fat accumulation in the pancreas has been reported as the earliest histopathological feature in alcoholic patients and may be responsible for cytotoxic effects on the acinar cells at the level of the cell membrane. Although it is difficult to extrapolate results in this animal study to the human situation, the results presented in this work might explain the higher incidence of pancreatitis is malnourished populations as well as in alcoholic subjects that is reported in dietary surveys.

Effects of prolonged ethanol intake and malnutrition on rat pancreas

Nutritional factors, especially the protein and fat content of the diet, may change pancreatic morphology after ethanol induced injury. This study was performed to delineate the combined effects of a low fat diet and longterm ethanol ingestion on the rat pancreas. Male Sprague-Dawley rats were maintained with five different diets for 12 weeks and the pancreas removed on the day they were killed. Rats fed a very low fat diet without ethanol (5% of total calories as lipid) developed malnutrition, pancreatic steatosis, and reduction in zymogen granules content. Animals fed a 35% lipid diet with ethanol also developed pancreatic steatosis but changes in zymogen granules content were not detected. Both malnutrition and longterm ethanol consumption increased pancreatic cholesterol ester content, and their effects were additive. Pancreatic steatosis was accompanied with hypercholesterolaemia. Amylase, lipase, and cholesterol esterase content were reduced in malnourished rats; but longterm ethanol ingestion, regardless of the nutritional state, increased lipase content and decreased amylase. It is suggested that high serum cholesterol concentrations and increased pancreatic lipase activity could cause accumulation of cholesterol esters in acinar cells. Fat accumulation in the pancreas has been reported as the earliest histopathological feature in alcoholic patients and may be responsible for cytotoxic effects on the acinar cells at the level of the cell membrane. Although it is difficult to extrapolate results in this animal study to the human situation, the results presented in this work might explain the higher incidence of pancreatitis is malnourished populations as well as in alcoholic subjects that is reported in dietary surveys.

Effects of prolonged ethanol intake and malnutrition on rat pancreas

Nutritional factors, especially the protein and fat content of the diet, may change pancreatic morphology after ethanol induced injury. This study was performed to delineate the combined effects of a low fat diet and longterm ethanol ingestion on the rat pancreas. Male Sprague-Dawley rats were maintained with five different diets for 12 weeks and the pancreas removed on the day they were killed. Rats fed a very low fat diet without ethanol (5% of total calories as lipid) developed malnutrition, pancreatic steatosis, and reduction in zymogen granules content. Animals fed a 35% lipid diet with ethanol also developed pancreatic steatosis but changes in zymogen granules content were not detected. Both malnutrition and longterm ethanol consumption increased pancreatic cholesterol ester content, and their effects were additive. Pancreatic steatosis was accompanied with hypercholesterolaemia. Amylase, lipase, and cholesterol esterase content were reduced in malnourished rats; but longterm ethanol ingestion, regardless of the nutritional state, increased lipase content and decreased amylase. It is suggested that high serum cholesterol concentrations and increased pancreatic lipase activity could cause accumulation of cholesterol esters in acinar cells. Fat accumulation in the pancreas has been reported as the earliest histopathological feature in alcoholic patients and may be responsible for cytotoxic effects on the acinar cells at the level of the cell membrane. Although it is difficult to extrapolate results in this animal study to the human situation, the results presented in this work might explain the higher incidence of pancreatitis is malnourished populations as well as in alcoholic subjects that is reported in dietary surveys.

Metsäteollisuuden lietteiden bioterminen kuivaus

Työssä tarkastellaan kompostointiin perustuvaa biotermistä kuivausprosessia, prosessiin vaikuttavia tekijöitä sekä sen soveltuvuutta metsäteollisuuden mekaanisesti kuivatun jätevesilietteen lisäkuivaukseen polttoa varten. Tutkimukseen kuuluvien paperitehtaiden lietteillä suoritettavien biotermisten kuivauskokeiden avulla tutkitaan tehtaiden lietteiden sopivuutta biotermiseen kuivaukseen. Lisäksi tehtaille suunnitellaan kuivauskokeiden ja paperitehtailla tehtävien selvitysten perusteella bioterminen kuivauslaitos. Suomen metsäteollisuus tuottaa nykyisin noin 400 000 – 500 000 kuiva-ainetonnia jätevedenpuhdistamolietteitä vuosittain. Tutkimukseen kuuluvan kahden tehdasintegraatin biologisilla puhdistamoilla syntyvien jätevesilietteiden määrät ovat keskimäärin 33 000 ja 15 000 kuiva-ainetonnia vuodessa. Ongelmana metsäteollisuudessa on jätevesilietteen alhainen kuiva-ainepitoisuus lietteen mekaanisen kuivauksen jälkeen. Tämä vaikeuttaa lietteen polttamista voimalaitoskattilassa ja lietteen poltosta talteen saatavan energian määrä jää vähäiseksi. Mekaanisesti kuivatun sekalietteen käsittely biotermisesti kuivaamalla mahdollistaa lietteen kuiva-ainepitoisuuden nostamisen yli 55 %:in kuiva-ainepitoisuuteen. Tämä helpottaa lietteen polton ongelmia ja kasvattaa lietteen poltosta talteen saatavan energian määrää. Bioterminen kuivaus soveltuu hyvin tutkimukseen kuuluvien tehtaiden sekalietteen kuivaukseen. Suositeltava sekalietteen lähtökuiva-ainepitoisuuden arvo on välillä 30 – 35 % ja tukiaineeksi lisättävän kuoren määrä noin 0,5 m3 yhtä lietekuutiota kohden. Kuivausprosessin kesto on tällöin 10 – 14 vuorokautta, kun haluttu lietepolttoaineen kuiva-ainepitoisuus on vähintään 55 %. Tehtaille suunnitelluissa laitoksissa käsiteltävä lietemäärä on noin 40 000 märkätonnia vuodessa. Tutkimukseen kuuluvalle paperitehtaalle yhdistetyn lietteenkuivausprosessin kustannukset ovat edullisimmat kun liete kuivataan ennen biotermistä kuivausta mekaanisesti 35 %:in kuiva-ainepitoisuuteen. Tällöin lietteenkäsittelyn hinnaksi tulee noin 150 mk/t.

Microbial diagnosis of bloodstream infection: towards molecular diagnosis directly from blood.

When a bloodstream infection (BSI) is suspected, most of the laboratory results-biochemical and haematologic-are available within the first hours after hospital admission of the patient. This is not the case for diagnostic microbiology, which generally takes a longer time because blood culture, which is to date the reference standard for the documentation of the BSI microbial agents, relies on bacterial or fungal growth. The microbial diagnosis of BSI directly from blood has been proposed to speed the determination of the etiological agent but was limited by the very low number of circulating microbes during these paucibacterial infections. Thanks to recent advances in molecular biology, including the improvement of nucleic acid extraction and amplification, several PCR-based methods for the diagnosis of BSI directly from whole blood have emerged. In the present review, we discuss the advantages and limitations of these new molecular approaches, which at best complement the culture-based diagnosis of BSI.

Kiinteistösähköverkkojen laskentaohjelmiston valinta.

Jotta kiinteistösähköverkkojen laskentaohjelmia voidaan vertailla mielekkäästi keskenään, on tunnettava suunnitteluprosessin vaiheet ja tarvittavat laskelmat. Sähköverkon mitoituksessa tärkeitä tietoja ovat verkon oikosulkuteho, kuormitukset ja vikavirrat, joiden avulla määritellään tarvittavat suojaukset, johtojen poikkipinnat ja jännitteenalenemat. Tällä hetkellä markkinoilla olevia ohjelmia ovat esimerkiksi Ecodial, NolaWi, DOCWin, EDSA ja KUBS+. Kun painotetaan ohjelman hintaa, kieltä, verkon rakentamista, komponenttikirjastojen kokoa, solmupisteiden määrää, suojauksen selektiivisyyden tarkastamista ja kosketusjännitesuojauksen toiminnan toteamista sekä tuloksien esitystä niin ohjelmista parhaiten pärjäävät Ecodial ja DOCWin. Vertailun tuloksena ehdotetaan suunnittelutyöhön valittavaksi ohjelmaksi ABB:n DOCWin:a, joka täyttää parhaiten halutut ominaisuudet ja on lisäksi käyttökustannuksiltaan edullinen.

Ohutlevyn taivuttaminen pienerätuotannossa

Tutkimuksessa on selvitetty ohutlevyn taivuttamismenetelmien tärkeimmät kustannustekijät ja menetelmien taloudelliset käyttöalueet. Vertailtavina menetelminä on käsinsärmäys, robotisoitu särmäys, taivutusautomaatti ja taivutuskone. Tulosta on sovellettu Hackman Metos Oy:n keittiölaitteiden tuotantoon. Tutkimusmenetelminä oli haastattelututkimus, kirjallisuustutkimus, työntutkimustulosten käyttö, ryhmäteknologian soveltaminen ja kokeellinen tutkimus. Särmäysrobotin tärkein kustannustekijä on ohjelmointiaika, mikä vaikuttaa ratkaisevasti sen soveltuvuuteen pienerätuotantoon. Nykyisten särmäyssolujen taloudellinen käyttöalue on tuhansien kappaleiden vuosivolyymi satojen kappaleiden eräkoolla. taivutusautomaatin ohjelmointi- ja asetusajat ovat erittäin lyhyet ja sen tärkein kustannustekijä on käyttöaste. Mikäli käyttöaste on korkea, taivutusautomaatti on kannattava pienerätuotannossa pienille vuosivolyymeille. Taivutusautomaatin käyttöönotossa tuotteiden suunnittelu on tärkeä tekijä, sillä särmättäväksi suunnitellut osat eivät välttämättä sovellu taivutusautomaatilla taivutettavaksi. Taivutuskoneen investointikustannus on alhaisempi kuin särmäyspuristimen, mutta sillä on paljon tuotteen valmistettavuuden liittyviä rajoituksia. Taivutuskone on kannattava investointi, mikäli tuotannossa on paljon levyjä, joiden taivutukset ovat samaan suuntaan ja ne vaativat kaksi särmääjää. Tutkimuksen perusteella Hackman Metso Oy:ssä teknis-taloudellisin taivutusmenetelmä on käsinsärmäys. Tuotannon kasvaessa taivutusautomaatti tulee olemaan särmäysrobottia edullisempi. Taivutuskoneella on niin paljon valmistettavuusrajoituksia, että se ei sovellu yrityksen tuotantoon.

Sisäisten donorien vaikutus Polypropeeni Ziegler-Natta katalyytissä

Tässä työssä tutkittiin erilaisten sisäisten donorien vaikutusta polypropeenin ominaisuuksiin käytettäessä Ziegler-Natta-katalyyttiä, joka valmistettiin Borealiksen aiemmin kehittämällä kaksifaasimenetelmällä. Tällä uudella menetelmällä katalyytti voidaan valmistaa ilman lisättyä sisäistä donoria ja kantajaa. Katalyyttihiukkaset saadaan kaksifaasisysteemin ansiosta muodoltaan pyöreiksi. Työn kokeellisessa osassa valmistettiin erilaisia Mg-komplekseja, jossa sisäinen donori muodostuu in-situ alkoholin ja karboksyylihappokloridin reagoidessa keskenään. Katalyyttisynteesissä Mg-kompleksi reagoi TiCl4:n kanssa. Saatujen katalyyttien ominaisuuksia testattiin polymeroimalla niillä propeenia 70 °C:ssa tunnin ajan. Polymeerien ominaisuuksia tutkittiin useiden eri karakterisointimenetelmien avulla. Lisäksi tutkittiin mahdollisuutta valmistaa katalyytti, joka ei sisältäisi ftalaattia. Työssä havaittiin, että katalyytin valmistusmenetelmä on käyttökelpoinen myös muilla sisäisillä donoreilla kuin referenssinä käytetyllä DOP:lla. Kaksiliuosfaasi-systeemi saatiin aikaan myös kahdella muulla työssä tutkitulla sisäisellä donorilla. Lisäksi faasitasapainokokeissa kahden liuosfaasin systeemi saatiin aikaan sisäisellä donorilla, joka ei sisältänyt ftalaattia. Kyseisellä katalyytillä havaittiin olevan muista katalyyteistä poikkeavia ominaisuuksia. Esimerkiksi se antoi matalamman isotaktisuuden kuin referenssikatalyytti ja se saattaisikin soveltua matalan isotaktisuuden pehmeille tuotteille. Työssä kokeiltiin yhdellä uudella katalyytillä myös eteenin polymerointia, sillä katalyytin donoripitoisuus oli hyvin matala. Katalyytin aktiivisuus eteenipolymeroinnissa oli varsin hyvä.

Pilomatrixoma. Review of 205 cases

Aims: To determine the incidence and clinical features of patients diagnosed with pilomatrixoma. Patients and Method: A retrospective analysis was made of 205 cases of pilomatrixoma diagnosed according to clinical and histological criteria, with an evaluation of the incidence, patient age at presentation, gender, lesion location and size, single or multiple presentation, differential diagnosis, histopathological and clinical findings and relapses. Results: Pilomatrixoma was seen to account for 1.04% of all benign skin lesions. It tended to present in pediatric patients- almost 50% corresponding to individuals under 20 years of age- with a slight male predilection (107/98). Approximately 75% of all cases presented as single lesions measuring less than 15 mm in diameter. Multiple presentations were seen in 2.43% of cases. The most frequent locations were the head and orofacial zones (particularly the parotid region), with over 50% of all cases, followed by the upper (23.9%) and lower limbs (12.7%). Only one relapse was documented following simple lesion excision. Conclusions: The frequency of pilomatrixomas was 1.04% of all benign skin lesions- the lesions being predominantly located in the maxillofacial area. Due to the benign features of this disorder, simple removal of the lesion is considered to be the treatment of choice, and is associated with a very low relapse rate.